Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

by Juulia 4 Comments
Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

Mikä tahansa, missä on kimchiä, on minusta ihanaa. Niinpä kun kävin ensimmäisen kerran Yliopistonkadun Momotokossa, jäin samantein koukkuun – heillä on nimittäin listallaan ramenkeittojen lisäksi iki-ihania donburikulhoja, joissa ei ole kimchiä säästelty. Lempiannoksessani on korealaisella chilikastikkeella maustetun riisikerroksen päällä mm. kimchiä, mausteista possun jauhelihaa, erilaisia vihanneksia ja herkullisen valuvaksi jätetty egu.

Donburi on japania ja tarkoittaa kulhoa. Se on eräänlainen japanilainen pyttipannu, johon voi laittaa kulhoon riisipedille vähän mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Yleensä raaka-aineet kuitenkin haudutellaan dashiliemessä, jossa on myös mirin- ja soijakastiketta. Olen syönyt sushiravintoloissa varsin minimalistisia donbureja (tyyliin friteerattua kanaa, riisiä, kevätsipulia) ja sitten näitä korealaisen bibimbapin tyyliin täyteen ahdettuja versioita – hyviä molemmat!

Jatkuva ravintoloissa syöminen käy valitettavasti turhan kalliiksi, joten päätin nyt koettaa väsätä Momotokon tyylisen herkkukulhollisen täällä kotona. Koska vedän mieluummin aina överit kuin vajarit, täytän kulhoni kaikella mitä mieleni vain halajaa.

On ehkä hieman vaikea sanoa onko tämä luomukseni enemmän japanilainen donburi vai korealainen bibimbap – tarjoan kyllä ruokani kulhosta eli donburista, joten ehkä donburi? Vai ehkä sittenkin bibimbap, onhan tässä näitä korealaisia raaka-aineita kuten kimchiä ja gochujangia … joten mikä tämä nyt oikein olisi? Bibimburi … vai donbap!!!

No oli tämä nyt mikä oli, herkkua se ainakin on. Momotokossa nyrpistelen nenääni toistuvasti annosta koristavalle rucolalle (miksi sitä rucolaa pitää aina änkeä joka paikkaan?), joten sitä ei kulhooni ainakaan tule. Valkoista riisiä ei risottoriisiä lukuunottamatta kotoani yleensä löydy, joten keittelin kulhon pohjalle tumman riisin ja kvinoan seosta, jonka maustin korealaisella chilitahnalla gochujangilla. Tämänhetkinen addiktioni sokeriherne oli aika selviö, samoin rakas kimchi ja houkuttelevan valuvaksi keitetty muna.

Proteiiniksi päätyi tällä kertaa murumaiseksi ja karamellisoituneeksi paistettu broilerin jauheliha, jonka maustoin mirinkastikkeella, ripauksella sokeria sekä soijaa. Kun jääkaapista löytyi vielä parsakaalia, kevätsipulia ja siitakesieniä, alkoi kulho olemaankin jo ääriään myöten täynnä. Eikä muuten jäänyt nälkä!

Donburi 2:lle

Kulhon pohjalle:

n. 2 dl riisiä, kvinoaa, ohraa tms. + 3-4 rkl gochujang -tahnaa

400 g broilerin jauhelihaa
2 rkl mirin-kastiketta
3 rkl soijakastiketta
2 rkl ruokosokeria tai hunajaa
1 tl seesamiöljyä
2 rkl (oliivi)öljyä
3-4 valkosipulin kynttä
pekalonmittainen pätkä inkivääriä

Kulhon päälle:

esim.

wakame -salaattia
puolikas höyrytetty parsakaali
n. 100 g höyrytettyjä sokeriherneen palkoja
maun mukaan niin paljon kimchiä kuin mielesi tekee
n. 10 kevätsipulin ja soijan kanssa paistettua siitakesientä
norilevää (esim. Clearspring Sea Salad)
1-2 soija-mirinmarinoitua pehmeäksi keitettyä kananmunaa
kourallinen retiisin tai vesikrassin versoja, esim. Järvikylän microsalaatit

Valmista ensin marinoidut munat. Kiehauta kattilallinen vettä, laske munat veteen lusikalla ja keitä munia tuosta hetkestä eteenpäin n. 5-6 minuuttia. Säikäytä munat sitten kylmällä vedellä. Kun muna on tarpeeksi kylmä jotta siihen voi koskea, naputtele kuori varovasti rikki joka puolelta. Laita munat tämän jälkeen vielä takaisin veteen n. 10 minuutiksi – näin kuoren alla sijaitseva kalvo kostuu ja irtoaa munasta hieman helpommin, jolloin muna pysyy ehjänä.

Kuori munat varovasti ja laita ne pieneen minigrippussiin soijan ja mirinkastikkeen kera (2-3 rkl kumpaakin). Sulje pussi laittamalla se vesikulhoon niin syvälle, että vain yläreuna on pinnan päällä – tällä tavoin saat kaiken ilman pussin sisältä pois ja soijakastike ympäröi munat kauttaaltaan. Jätä munat marinoitumaan puolesta tunnista jopa vuorokauteen. Useita päiviä en munia kuitenkaan marinoisi, sillä liian pitkä marinoitumisaika saa munan pehmeän keltuaisen graavautumaan ja muuttumaan kaikkea muuta kuin juoksevaksi (lue lisää esim. täältä).

Munia voi hyvin tehdä kerralla useampiakin; ne säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa kolme-neljä päivää. Soijamarinadinkin voi säilyttää jääkaapissa ja käyttää uudelleen muutamaan kertaan 🙂

Gochujangia löytyy muualtakin kuin etnisistä kaupoista, silmät auki erityisesti isommissa marketeissa!

Keitä muutama desi riisiä/ohraa/kvinoaa tms. pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi ja mausta se sitten muutamalla ruokalusikallisella gochujangia. Pidä lämpimänä.

Silppua valkosipuli ja inkivääri. Laita kylmälle paistinpannulle mirinkastike, soijakastike, sokeri tai hunaja, seesamiöljy, öljy, sekä broilerin jauheliha.

Paista jauhelihaa erittäin miedolla lämmöllä kokoajan puuharukalla murustellen, kunnes seos alkaa kypsyä ja olla irtonaista. Lisää tuolloin pannulle valkosipuli sekä inkivääri ja nosta lämpöä reilusti yli keskilämmön. Anna kaiken nesteen kiehua pannusta pois, jolloin muruseos alkaa karamellisoitumaan. Hämmenentele pannua välillä pohjia myöten, jotta saat kaiken jauhelihan ruskistettua. Varo kuitenkin polttamasta! Pidä jauhelihakin lämpimänä, kun valmistelet loput ainekset.

Ruskista siitakesienet ja kevätsipuli pannulla kovalla lämmöllä 3-4 minuuttia, mausta ripauksella soijaa. Höyrytä parsakaali ja sokeriherneen palot juuri ja juuri kypsiksi.

Sitten voitkin alkaa kokoamaan kulhoja! Pohjalle tulee pari kauhallista gochujang-maustettua riisiä/kvinoaa/ohraa sekä reilusti karamellisoitunutta jauhelihamurua. Pohjan päälle ladotaan mielen mukaan wakamesalaattia, kimchiä, vihanneksia ja sieniä, kunnes kulho on täynnä. Viimeistelen oman herkkukulholliseni kevyen pippurisilla retiisin tai krassin versoilla, kuivatulla merilevällä sekä soijamarinoidulla munanpuolikkaalla (tai kahdella).

Ps. Laiskana päivänä munan voi toki myös paistaa pannulla. Kasvissyöjälle suosittelen kokeilemaan broilerin jauhelihan sijasta silputtua kylmäsavustettua tofua samalla tavalla valmistettuna 🙂 Rapeaksi paistunut tofu on herkkua!

446 views

Kookosöljyssä haudutettua nieriää “sous vide”

Kookosöljyssä haudutettua nieriää “sous vide”

Yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram

Tässä köökissä on syöty viime aikoina poikkeuksellisen paljon lohta ja nieriää, vaikken ole koskaan ollut kummankaan suuri ystävä: en oikein pidä niiden rakenteesta. Viime viikkoina olen kuitenkin testaillut sellaista kypsennystapaa, jonka ansioista kalan rakenne on suorastaan suussasulavaa.

Kyseessä on sous vide -kypsennys. “Sous vide” on ranskaa, ja tarkoittaa tyhjiötä; raaka-aine pakataan vakuumiin ja kypsennetään vesihauteessa. Sous vide -kypsennyksen etu esim. paistinpannuun verrattuna on tasaisen kypsyysasteen saaminen läpi raaka-aineen, lämpötilan kontrolloitavuus ja näin ollen lopputuloksen tasalaatuisuus. Sinänsä kyse ei kuitenkaan ole mistään ihmeellisemmästä kuin raaka-aineen kypsentämisestä. Tapa vain on erilainen.

Sous vide on monista eduistaan huolimatta kuitenkin mielestäni eräänlaista keittiöhifistelyä, sillä se vaatii kalliin sirkulaattorin hankintaa – omaan keittiööni ei useampia koneita mahdu ja rahoillenikin on parempia sijoituskohteita. Onneksi sous vide -kypsennystä voi imitoida tee se itse -metodein: uunilla, isolla kattilalla, lämpöä kestävillä minigrippusseilla sekä lihalämpömittarilla pääsee nimittäin aika lähelle huippukeittiöiden luomuksia 🙂

Olen tekemässä tänä vuonna useamman yhteistyöjutun Urtekramin kanssa ja ensimmäisen jutun aiheeksi minulle annettiin luomulaatuinen kylmäpuristettu kookosöljy. Idean saamiseen ei tässä sous vide -huumassa mennyt tällä kertaa kuin hetki: haudutan kalaa kookosöljyssä. Oliiviöljyähän lorauttelee kalan kaveriksi sinne vakuumiin vähintään joka toinen sous vide -kokki …  ja se nyt vaan on jo niin nähty (tirsk).

Tähän väliin täytyy muuten sanoa, että on mahtavaa tehdä yhteistyötä juuri Urtekramin kanssa, sillä kyse on yhdestä keittiöni pitkäaikaisesta luottomerkistä. Urtekramin gluteenittomat leivontaseokset ovat olleet kuivakaappini vakiokalustoa siitä asti, kun lähipiiristäni löytyi ensimmäinen gluteeniherkkä ystävä. Suurkulutan heidän lakritsijauhettaan ja rakastan heidän paahdettuja isoja kookoslastujaan. Valtava valikoima laadukkaita, luomulaatuisia ja osittain myös reiluja elintarvikkeita tekee päivittäiset ostosvalinnat helpoiksi  – miksi en kiikuttaisi kotiini ekologista ja tuottajilleen reilua tuotetta, kun sellaisen kaupasta bongaan?

Itseasissa Urtekram on pikkuhiljaa soluttautunut keittiöstä myös kylppäriini: ihanat appelsiinintuoksuiset shampoo sekä suihkugeeli ovat lunastaneet pysyvän tilan suihkunurkasta, puhumattakaan siitä kookosöljystä: käytän sitä huulirasvana, vartalovoiteena, käsivoiteena, hiushoiteena… välillä jopa naamarasvana. Harrastan jopa satunnaista oil pullingia, eli öljypurskuttelua, joka parantaa ikenien, hampaiden ja suun terveyttä (lue aiheesta lisää vaikkapa Wellberries-blogista).

Urtekramin kookosöljy on vakiintunut kotiini useampien vaihtoehtojen joukosta pidemmällä aikavälillä – luomulaatuisuus sekä hinta-laatusuhde ovat siinä mielestäni vertaa vailla. Lisäksi lotraan öljyä niin runsaasti  myös iholleni, että arvostan sitä etten tuoksu sen jälkeen siltä kuin olisin uinut Piña Coladassa…

Kokkaillessa kookos saa öljyssä maistua, kunhan se ei maistu liikaa. Urtekramin öljyssä aromi on makuuni juuri sopivan mieto. Monelle kookosöljy on tuttu raakaleivonnan ja raakasuklaiden parista, mutta itse käytän kookosöljyä ruuanlaitossa eniten paistamiseen. Sen aromi pääsee oikeuksiinsa erityisesti, kun pannulla on aasialaisia makuja – tosin vieno kookos toimii yllättävän hyvin myös meksikolaisen makumaailman parissa.

Sous vide -kylvyssä kypsynyt kookosöljynieriä on hennon kookoksista, pehmeän murenevaa ja kostean mehevää. Pumpulinpehmoista kalaa on taivaallista haarukoida – kaukana on pannulla tai uunissa paistettu, paikoin kuivaksi hiutaleeksi lipsahtanut kala… (kyllä vaan, tällekin kokille käy ajoittain lipsahduksia). Kaveriksi nieriälle paistoin tällä kertaa – missäs muussa kuin samaisessa kookosöljyssä – siitakesieniä, chiliä, inkivääriä, valkosipulia sekä makoisia sokeriherneitä.

Kookosöljyssä haudutettua nieriää “sous vide” 2:lle

300 g nahallista ja ruodotonta nieriäfilettä

4 rkl Urtekram luomuneitsytkookosöljyä

2 rkl suolaa (+ 5-6 dl kylmää vettä)

2  lämmönkestävää minigrippussia tuplasulkimella

1-2 litraa vettä

liha- tai uunilämpömittari

Laita uuni lämpenemään hieman n. 55 asteiseksi. Aseta uunin keskitasolle uunivuoka, johon kaadat vettä niin paljon, että sitä on muutaman sentin syvyydeltä.Aseta uuniin joko uunilämpömittari, tai sujauta vuokaan lihalämpömittari mittaamaan veden lämpöä.

Leikkaa nieriäfile kahteen osaan ja suolaa kalaa viileässä n. puoli tuntia. Tämän voit tehdä joko ripottelemalla suolan suoraan kalalle, tai kylvettämällä kalaa n. 10% suolaliuoksessa nahkapuoli ylöspäin. Suolaaminen on tärkeä osa sous vide -kalan valmistamista, sillä se estää kalan proteiinien koaguloitumisen (se valkoinen mönjä, mikä esim. paistetun lohen pinnalle usein ilmestyy), ja samalla maustaa sekä kiinteyttää kalaa.

Kun kala on suolautunut, pyyhi ylimääräiset suolat siitä pois ja taputtele se kuivaksi talouspaperilla. Sujauta kumpikin pala omaan minigrippiinsä. Lämmitä kookosöljy juoksevaksi, ja jaa pusseihin kalan päälle. Purista varovasti kummastakin pussista niin paljon ilmaa pois kun voit ja sulje pussi tiiviisti. Itse käytän pusseja, joissa on tuplasuljin, ja joiden lämmönkestävyys yltää +80ºc asti.

Kun uunin / veden lämpö näyttää n. kuuttakymmentä astetta, voit laittaa pussitetut kalanpalat veteen. Pussien kuuluu olla kokonaan veden alla – mikäli joudut lisäämään vuokaan vettä, muista lisätä noin viisikymmenasteista. Uunin lämpötila laskee kun lisäät kalat vuokaan, joten hetken kuluttua lämpötila pitäisi olla se 50 astetta, jossa kalasta tulee mehevän läpikuultavaa ja puolikypsää. Hieman kypsemmän kalan ystävä voi säätää lämpötilan jopa 57 asteeseen – ohjeita eri raaka-aineiden kypsennyslämpötiloille ja -ajoille löytyy esim. täältä.

Kun nieriä on ollut uunissa n. 40 minuuttia, se on valmista. Ota kalat uunista, ja anna niiden levätä pusseissaan tovi.  Avaa pussit varovasti, ja sujauta kala sitten tarjoilualustalleen. Kookosöljyn voit kaataa hieman jäähtyneenä ja kiinteytyneenä biojätteeseen – viemärin se nimittäin tukkisi. Voit halutessasi paistaa kalan nahan nopeasti rapeaksi kuumalla pannulla.

Valmistele kalan lisäke odotellessasi sen kypsymistä. Itse tykkään tällätavoin valmistetusta nieriästä rapeiden, raikkaiden, kirpeiden ja suolaisten lisukkeiden kera, joten paistoin kalan kaveriksi siitakesieniä sekä sokeriherneitä chilissä, valkosipulissa ja inkiväärissä. Annoksen viimeistelee muutama pisara soijaa, sekä rutistus tuoretta limetin mehua.

Ps. Täältä löytyy kattavasti tietoa sous vide -tekniikasta, sen turvallisuudesta, sekä liuta reseptejä eri raaka-aineille. Mikäli innostut kokeilemaan tekniikkaa enemmän, tutustu aiheeseen rauhassa ja huolella 🙂 DIY-metodin ohjeet bongasin täältä.

548 views

Linssi-pinaattipöperö sesongin herkuilla

by Juulia 0 Comments
Linssi-pinaattipöperö sesongin herkuilla

Kasvissyöjävuosinani yksi vakioruuistani oli punaisista linsseistä valmistettu mausteinen pöperö, jonka esikuvana toimi intialainen linssiruoka dhal (jolle resepti löytyy vaikkapa täältä). Saatoin syödä sitä suoraan kattilasta, ja välillä harva se päivä – varsinkin pimeänä vuodenaikana tuo suolainen puuro toi sekä lohtua että lämpöä eloon ja oloon. Punaisista linsseistä valmistettuna pöperöni oli sekä halpa, että nopea, ja sen raaka-aineet löytyivät kotoa melkein aina – linssit ja mausteet kuivakaapista, pinaatti pakastimesta.

Viikonloppuna kämpässäni tapahtui kylmeneminen, joka on selvä merkki siitä, että kesä todellakin on historiaa. Niin ihana kuin kotini onkin, täällä on ihan saakelin kylmä talvisin 🙁 Napsautin siis masentuneena ekstrapatterini päälle ja kääriydyin huopiin tuijottelemaan Netflixiä, kun nälkä iski. Kylmissään ei kauppareissu houkutellut, ja jotain piti saada väsättyä, jotain lohduttavaa ja lämmintä… onneksi mieleen tuli linssipöperö!

Parissakymmenessä minuutissa kätösissäni oli kulhollinen nostalgista herkkua, ja saatoin jatkaa Netflixailuani peittokasassani. Ah, autuutta!

Postasin kuvan herkustani Instagramiin, ja yllätyksekseni muutama kyseli heti respetin perään. No täältä pesee! En kuitenkaan malttanut olla päivittämättä reseptiäni hieman, kun kotosalla pyöri ihanan kirpeitä vihreitä tomaatteja sekä myskikurpitsaa. Kasviksien lisääminen ruokaan on harvemmin huono idea, vai kuinka? Uudistettu versio on ravinteikkaampaa ja moniulotteisemman makuista, mutta sille simppelille sörsselille on silti varattu ikuinen paikka mahassani.

Linssi-pinaattipöperö 2:lle

2 dl punaisia linssejä

peukalon pituinen pätkä inkivääriä

3-4 valkosipulin kynttä

1 mieto chili

50 g luomuvoita / gheetä / kookosöljyä

2 rkl korianterin siemeniä

2 rkl jauhettua juustokuminaa

2 tl mustia sinapinsiemeniä

1 tl jauhettua kanelia

½ tl rouhittua kardemummaa

½ tl jauhettua valkopippuria

1 rkl kurkumaa

1 rkl hunajaa

5-6 dl vettä

200 g (pakaste)pinaattia

optionaaliset bonukset:

2 dl kurpitsasosetta

1 dl kookoskermaa / nokare paksua jugurttia / cashewkermaa: 1 dl liotettuja cashewpähkinöitä + 0,5 dl vettä + surrur

2-3 rkl unikonsiemeniä

2 vihreää tomaattia

Paahda sinapin- ja korianterinsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat tuoksua (varo polttamasta). Riko siemeniä hieman morttelissa. Silppua valkosipuli, chili, raasta tai hienonna inkivääri. Paista niitä voissa keskilämmöllä, kunnes valkosipuli pehmenee, lisää sitten kaikki mausteet suolaa ja hunajaa lukuunottamatta, ja paista vielä muutama minuutti. Keittiössä pitäisi tässä vaiheessa tuoksua jo reilusti mausteiselta.

Lisää kattilaan huuhdotut linssit ja pyörittele ne sekaisin mausteseoksen kera. Lisää 5 dl vettä ja keittele seosta keskilämmöllä, kunnes linssit ovat läpikypsiä ja alkavat hajoilemaan. Lisää vettä tarvittaessa, jos seos on liian paksua. Lisää pöperöön pinaatti ja kuumenna, mausta suolalla ja hunajalla. Jos syön pöperöni yksinkertaisessa muodossaan, lisää siihen lautasella vielä voisilmän. Se on oleellinen osa nautintoa 😉

Optionaaliset bonukset:

  • Kypsennä myskikurpitsaa, soseuta ja pyöräytä sose linssipöperön sekaan. Makea kurpitsasose pehmentää melko mausteisen ja tulisen linssimössön makua mukavasti. Nokare jugurttia ajaa saman asian.
  • Cashewkermaa käytän, jos kotoa ei löydy kookoskermaa tai jugurttia – cashewpähkinöitä kun kaapistani löytyy melkein aina. Ideaalitilanteessa laittaisin pähkinät likoamaan jo edellisenä päivänä, mutta pikaliotus kuumalla vedellä toimii myös. Liotetut pähkinät soseutetaan vesitilkan kera ja sitten ihana pähkinäkerma vain mössön sekaan.
  • Unikonsiemet tuovat pöperöön lisää rousketta, niitä sekoitan pöperöön välillä runsaammallakin kädellä.
  • Ja lopuksi se kivoin lisuke: vihreä tomaatti! Rakastan vihreiden tomaattien kirpeyttä, ja lisään niitä mielelläni makeiden bataatti- ja kurpitsakeittojen päälle kontrastiksi. Vihreiden tomaattien kausi on lyhyt, joten lisään niitä tällä hetkellä vähän kaikkeen – viikonloppuna älysin kuutioida yhden linssipöperönkin kruunuksi, hyvä minä! Oli nimittäin namia tässäkin 🙂

Ps. muistathan lisätä suolan linssipöperöön vasta, kun linssit ovat täysin kypsyneet! Suolattu keitinvesi kovettaa linssit ja kypsymistä saa vartoa iäisyyden.

Pps. jos kotoasi ei normaalisti löydy moista maustearsenaalia, voit korvata tuon litaniani esim. garam masalalla.

490 views

Kaalipyttipannu

by Juulia 1 Comment
Kaalipyttipannu

Gourmetkaalipyttipannu. Suoraan pannusta kiitos!

Ystäväni Sanna peräänkuulutti taannoin kaalireseptejä, jotka olisivat jotain muuta kuin niitä iänikuisia kaalikääryleitä ja kaalilaatikoita. Vaatimattomasta ja arkisesta kaalista saisikin olla olemassa useampia reseptejä, joilla se ylentyisi gourmetiksi! Rapea, mehukas, makea ja muodoltaan moneen taipuva kaali jää helposti lisukkeen rooliin, vaikka siitä olisi aterian kohokohdaksikin.

Itse olen kasvanut syömään kaalini kaalina, ja odottamaan kieli pitkällä kevään ensimmäisiä nuoria ja mehukkaita kaalinkeriä: äiti kiikutti pinon kaalinlehtiä nenän alle, ja käärin niitä siitä sitten rullalle ja pistelin mutustaen rakennellessani legoilla. En muista, että kotonamme oltaisiin tehty kaalikääryleitä, tai laatikkoakaan – voi olla että olen vain unohtanut. Niinpä nämä perinneruuat yhdistyvät mielessäni kouluun, eivät kotiin, enkä oppinut niitä tekemään kuin vasta aikuisena.

Syön edelleen kaalini mieluiten kaalina, mutta syys-talvella se päätyy minullakin useammin ainesosaksi ruokaan. Ykköskäyttökohteeni on kaalisalaatti – tosin sitäkin saatan syödä ihan sellaisenaan, en vain lisukkeena.

Kesällä innostuin (kuten moni muukin) grillaamaan kaalinlohkoja, ja se todella oli herkkua se! Laatikkoa ja keittoa tulee toki myös tehtyä. Gourmetresepteiksi ei kuitenkaan taida olla näistä yhdestäkään… paitsi ehkä siitä, mikä vielä jäi mainitsematta: rakkaasta kaalipyttipannustani!

Pyttipannu ei ole sanana omiaan herättämään mielleyhtymiä gourmeesta, mutta luksusta se minusta kyllä on. Se valmistuu käden käänteessä, ja sen voi paistaa ja syödä suoraan pannulta (eli tiskiä ei tule paljoa, huraa!). Luksusta on minusta myös se, että pyttipannu onnistuu useimmiten ilman kauppareissua ihan niistä aineksista, mitä kotoa löytyy. Jos kaupasta jotain pitäisikin hakea, se ei maksa maltaita, ja ainekset löytyvät ihan tuosta lähikaupasta.

Toisinsanoen, minulle luksusta on se, että saan herkullisen ja edullisen ruuan nenän alle mahdollisimman pienellä vaivalla 🙂

Kaalipyttis 1:lle

n. 200 g kaalia

2-3 valkosipulin kynttä

1-2 salottisipulia

1 chili

pieni pätkä inkivääriä

muutama (kevät)sipulin varsi

loraus oliiviöljyä

(1 tl seesamiöljyä)

1 porkkana

1 tl marmitea (hiivauutetahnaa)

1-2 tl soijakastiketta (enemmän, jos et käytä marmitea)

1 kananmuna

1 rkl ruokosokeria/hunajaa

Viipaloi sipuli ja hauduta sitä hetki öljyssä miedolla lämmöllä. Lisää sokeri ja anna sipulin saada hieman väriä. Viipaloi valkosipuli, suikaloi inkivääri ja chili, ja lisää pannulle. Pidä lämpö matalana, jottei seos pala. Suikaloi kaali ja porkkana, ja lisää nekin pannulle, ja paista sekoitellen kunnes kaali pehmenee.

Mausta pyttiksesi marmitella ja soijakastikkeella, ja lisää tarvittaessa hieman sokeria jotta saat aikaan hyvän tasapainon suolaisen ja makean välille. Tee seoksen keskelle pieni kolo ja kaada pannuun vielä hieman öljyä. Riko koloon kananmuna ja anna sen paistua kunnes valkuainen on kokonaan hyytynyt – itse tykkään jättää keltuaisen melko juoksevaksi ja sekoittaa sen syödessäni haarukalla ruokaan.

Tarjoile ruoka silputun kevätsipulin kanssa. Myös paahdetut maapähkinät tai vegepekoni toimivat annoksessa erityisen hyvin!

488 views