Hodaria “nakit ja muusi” + sileäotsainen punaviinitasting

Hodaria “nakit ja muusi” + sileäotsainen punaviinitasting

Huh mikä viikonloppu mulla on takana: kummipojan ihka ensimmäinen yökyläily sekä 7-vuotissynttärit + ystäväporukan illanistujaiset hodaribuffetteineen, lautapeleineen ja viininmaisteluineen. Ihanaa, mutta aikaa omalle rauhoittumiselle jäi kyllä pyöreät nolla minuuttia 😛 Sunnuntaipäivä alkoi sitäpaitsi jo noin kello viisi, jolloin armas kummipoikani päätti että on aika ruveta kyselemään, mitä olen hankkinut hänelle synttärilahjaksi. Tutumpaa mulle on viideltä nukkumaanmeno kuin silloin herääminen, joten loppupäivä meni melkoisessa koomassa!

Viikonloppu meni myös kevyiden nakkiövereiden merkeissä, sillä lauantaina meidän ruokalistalla oli Halloween-henkisesti nakkimuumioita perunamuussipedillä ja sunnuntain kevyt iltapalahan oli tosiaan se kaikkea muuta kuin vaatimaton hodaribuffet. Onneksi niillä synttäreillä ei sentään tarjoiltu nakkeja (vaikka oman lapsuuteni lastenjuhlien vakiotarjoilu eli “nakkisiili” voisikin mielestäni tehdä comebackin)!

Syy kaveriporukan kokoontumiselle oli ystäväpariskunnan avioituminen; häälahjamme kun oli “yhteistä laatuaikaa”, johon poppoosta jokainen oli ideoinut tai valmistanut jotain. Koska pikkusiskoni on entinen Alkolainen, päätimme siskon kanssa vetäistä ohjelmanumerona kevyen ja sileäotsaisen viinitastingin. Viinit maisteluun saimme blogini kautta Social Winesiltä, jonka asiantuntevan henkilökunnan annoin myös valkata meille ne maisteltavat viinit. Tastingiin lähtikin tämän vuoksi myös itselleni yhtä lukuunottamatta vähän tuntemattomampi punaviininelikko, minkä ansioista olin itse tastingissä kutakuinkin samalla viivalla muiden kanssa.

Tiukka punaviinitastingnelikko: Wakefield Cabernet Sauvignon 2015, Concannon Livermore Petit Sirah 2012, McGuigan Bin 3000 Merlot 2014 sekä Castillo Murviedro Tempranillo 2015.

Sileäotsaisessa viinitastingissä ei murehdita, vaikka viinit joudutaan maistelemaan kertislaseista – ne eivät ole viininmaisteluun ihanteellisia, mutta kellä oikeasti on 40 viinilasia?

Neljän suht keskitanniinisen ja -täyteläisen punkun maistelu ei muuten ole mikään helppo homma vaikka vähän viineistä kuvittelee tietävänsäkin. Jotta kellekään ei tulisi liikaa suorituspaineita, olin kehitellyt maistelun oheen luovuutta ruokkivia kysymyksiä tyyliin “kuvaile viinin makua kolmella kultsipuppelisi nimen alkukirjaimella alkavalla sanalla” tai “mikä viineistä muistuttaa eniten rakkauspakkaustasi ja miksi” sekä “kuvaile yhteisen historianne tapahtumaa/tilannetta, jonka viini tuo mieleesi”. Sitä saa mitä tilaa, joten vastauksissa vilisi mm. seuraavanlaisia kuvailuja: jörssärit, totinen, lentokenttäloungemainen, kompromissitreffit ja janottava.

Omaksi suosikikseni viineistä nousi lopulta Castillo Murviedro Tempranillo 2015, joka tastingin alkaessa oli itseasiassa se viini, jota vähiten teki mieleni maistella. Avauduttuaan viinin ensimmäiset tiukan karpaloiset hapot kuitenkin pehmenivät ja makea mausteisuus nousi enemmän esiin. Porukan keskuudessa selkeää yhteistä suosikkiviiniä ei kuitenkaan löytynyt, vaan valinnat jakautuivat melko tasaisesti kaikkien neljän viinin välillä. Ja mikä tärkeintä, meillä oli hauskaa 🙂

Koska olen viime aikoina pyrkinyt kiinnittämään enenevässä määrin huomiota köökkini ruokahävikkiin, oli lauantailta ylijääneille nakeille ja pottumuussille keksittävä maanantaina käyttöä. Kun sunnuntain ylenpalttisesta buffetista riitti jokaiselle kaveriporukan jäsenelle myös kotiinviemisiä, löytyi kotoa maanantaina myös hodarisämpylöitä. Mitäs muutakaan moisesta kombosta voi tehdä kuin ruotsalaistyyppisiä pottumuussilla täytettyjä hodareita?

Muistan vielä varsin elävästi tyrmistykseni, kun kuulin aikoinaan Göteborgissa opiskelleelta isosiskoltani ruotsalaisista hodareista, joihin tulee perunamuussia. Itse asustelin tuolloin Etu-Töölössä ja siinä Mechelininkadun Essolla (joka ei ehkä siinä vaiheessa enää Esso edes ollut, mutta jota en osaa muuksi kutsua) tuli vierailtua harva se lauantaiyö baarista kotiin päin könytessä. Mukaan Essolta tarttui yleensä Ötkerin pizzaa tai sipsejä, mutta jossain vaiheessa kyseinen huoltsikka alkoi tarjoilemaan myös hodareita perunamuussilla ja kuivasipulilla, eivätkä aamuöiset mässäilyni enää olleet entisensä ♥

Maanantaiateriamme oli siis nostalgisesti ruotsalaisia hodareita, tai hodareita “nakit ja muusi” – periruotsalaiseen tyyliin tietysti majoneesia tihkuvalla rapusalaatilla kuorrutettuina. Kuulostanee vähintäänkin epäilyttävältä, mutta suosittelen lämpimästä testaamaan ennen tyrmäämistä!

Perunamuussin tein lauantaina itse oikein perinteiseen tapaan jauhoisista perunoista, maidosta ja voista, mutta rapusalaatin hain lähikauppani tuoretiskistä – piiiiiiitkän maanantaipäivän päätteeksi moisen itse väsääminen väsyneenä nyt olisi ollut sulaa hulluutta. Jollei kotonani olisi jo valmiiksi ollut ystäväni Pian itse leipomia mahtavia hodarisämpylöitä, olisin pokkana ostanut nekin kaupasta. Poikkeuksellisesti siis ateria valmistui tällä kertaa lähinnä valmiita ainesosia lämmittämällä ja kasaamalla – ihanaa!

Ruotsalaiset hodarit 4:lle tai 2:lle tosi nälkäiselle

4 hodarisämpylää

4-8 makuusi ja ruokavalioosi sopivaa nakkia (määrä riippuu nakin ja sämpylän koosta ja nälkäsi määrästä)

n. 2 dl valmista perunamuussia

n. 150 g valmista majoneesipohjaista rapusalaattia (oma valintani tuoretiskillä on aina tulinen chili-rapusalaatti)

ketsuppia, sinappia

n. 4 rkl kuivasipulia

muutama kevätsipulin varsi tai n. 2 rkl hienoksi silputtua punasipulia

Lämmitä nakit kiehauttamalla ne nopeasti kattilassa. Lämmitä myös pottumuussi (notkista sitä tarvittaessa hieman maidolla). Halkaise hodarisämpylät ja laita alaosille ensiksi muussia, sitten 1-2 nakkia per sämpylä. Kuorruta nakit rapusalaatilla, ketsupilla, kuivasipulilla ja kevät- tai punasipulisilpulla. Voitele sämpylöiden kannet sinapilla ja paina kansi kevyesti hodarin päälle.

Sitten vaan ääntä kohti! Mikäli joku onnistuu muuten syömään tällaisen viritelmän sotkematta, nostan hälle hattua, kumarran ja lähetän virtuaaliset 10 pistettä ja papukaijamerkin: olet sankarini!


Viinit tastingiin saatu Social Winesiltä blogini kautta.

85 views

Löytö: Grillari (+ maailman kauneimmat häät)

Löytö: Grillari (+ maailman kauneimmat häät)
Kuva: Erkka Malkavaara
_MG_6391_web_reso

Kuva: Erkka Malkavaara

Arvatkaa mikä on mun suurin kesähäpeä? Se, etten omista grilliä. Kun ruokablogaajakollegat ja herkkusuiset ystäväni tykittävät jatkuvalla syötöllä grillireseptiä ja -kuvaa, jupisen itsekseni, että vielä minäkin joskus! Toistaiseksi en grillin hankintaan ole kuitenkaan ryhtynyt, kun ainahan sitä voi ujuttautua siskon tai jonkun paremmin varustellun ystävän pihalle, eikä tuo Teurastamon grillipaikkakaan huono vaihtoehto ole. Ainoa miinus toisten grilleillä lokkeilemisessa on, että grilli ei tule luoksesi vaan on mentävä itse grillin luo.

Kunpa olisikin sellainen grilli, jonka saisi mukaan ihan minne vaan… enkä nyt tarkoita niitä kaupan kertakäyttöisiä grillejä, vaan oikein kunnon laatupeliä, johon mahtuu kerralla ruokaa koko suvulle. Joka olis vieläpä tyylikäs! Ja helppo kuljettaa?

Kuva: Erkka Malkavaara

Kuva: Erkka Malkavaara

Kuva: Erkka Malkavaara

Kuva: Erkka Malkavaara

Oi kuulkaa, sellainenhan ON: GRILLARI. Grillari on Sanna Ritvasen neronleimaus; huippulaadukkaan grillin ja fillarin yhdistelmä, jonka voi polkaista mihin vaan ja pistää grillibileet pystyyn simsalabim. Grillari syntyi vuonna 2014 opinnäytetyönä Lahden Muotoiluinstituuttiin. Sannaa kiinnosti kaupunkikulttuuri ja -tila, ruoka ja kokkaaminen:

Halusin luoda alati elävään ja muuttuvaan kaupunkiympäristöön sopivan konseptin, joka mukautuu käyttäjän tarpeiden ja toiveiden mukaan. Syntyi idea liikuteltavasta keittiöstä sekä palvelukonseptista sen ympärille.

Grillarin ensimmäinen nimi oli Safkakärry ja sen rakentamisessa kiinnitettiin huomiota erityisesti liikuteltavuuteen, turvallisuuteen, varusteluun, rentouteen ja DIY-henkeen. Safkakärrystä jalostui pikkuhiljaa eri alojen asiantuntijoiden avulla Grillari.

Halusin keittiön varustelutasosta hieman paremman kuin mitä normaali puistogrillailu vaatii. Käytännössä tämä tarkoittaa laadukasta grilliä sekä tilaa ruuan valmistelulle, välttämättömimmille kokkausvälineille, kylmälaukulle ja vesikanisterille. Kyselin ruokaa harrastuksekseen laittavilta ystäviltäni mitä he puistokeittiöltä toivoivat ja vastaukset olivat lähes yksinomaa “terävä veitsi, hyvä leikkuulauta ja grilli”. Lisäksi päätin sijoittaa keittiöön myös pienen retkikeittimen kaasupolttimon, joka toimii keittolevynä siltä varalta että grilliruuan lisäksi voi valmistaa keitettäviä lisukkeita.
Ruuanlaittovälineistä terävän veitsen ja leikkuulaudan lisäksi halusin kattilan keittämistä varten sekä muutaman kulhon, lävikön sekä grillipihdit. Jotta keittiö olisi mahdollisimman ekologinen, päätin että kertakäyttöastioiden sijaan varusteluun kuuluu 6 henkilölle lasit, lautaset, haarukat, veitset ja lusikat.
Välineistö karsiutui Grillarissa lopulta kattilaan ja grillausvälineisiin, hatunnosto kuitenkin ekologisesta alkuperäisajatuksesta ♥

Kuva: Salla Keskinen

Kuva: Salla Keskinen

Pääsin testailemaan Grillaria tositoimissa viime kesänä, kun rakas ystäväni Veera meni naimisiin ja lupauduin kaason roolissa hoitamaan osan illan tarjoiluista hodaribaarin muodossa – Sanna samaten kaason roolissa toi käyttöömme Grillarin. Siinä sitä nakki viuhui kun grillistä tuutattiin hodarintäytettä koko juhlakansalle; ei hyytynyt grilli, ei grillaajat (eikä nälkäiset vieraatkaan).

Grillari myös lahjoitti Veeralle ja Mikolle vielä häälahjaksi “jatkot ystävien kanssa” -lahjakortin, eli grillailemaan pääsin vielä toistamiseenkin häiden jälkeen. Oli muuten erinomainen lahja, vink vink vaan kaikille!

Veeran ja Mikon häät järjestettiin Vanhoilla Veturitalleilla. Yöpalaksi suunnitellun hodaribuffetin valmistelut hoiti tapahtumatalli Crepperie toiveidemme mukaan. Nakkisämpylään väliin laiteltiin ananassalsaa ja korianterimajoneesia, sekä tietysti perinteisesti sinappia, ketsuppia ja kuivasipulia. Hääaterialla taas syötiin Veeran ja Mikon reissuilta tuttuja ruokia, kuten nuudelisalaattia Kaakkois-Aasian tyyliin. Hääkakun lisäksi tarjolla oli myös mango pannacottaa sekä ihania Chjokon macaroneja ♥

Kuva: Pirje Mykkänen

Kuva: Pirje Mykkänen

Kuva: Pirje Mykkänen

Ottaen huomioon blogini nimen, koen velvollisuudekseni raportoida tähän vielä hieman hääjuttuja, joitakin ne kuitenkin aina ymmärtääkseni kiinnostavat 😀 Houkuttelevaksi raportoinnin tekee toki myös se, että Veeran ja Mikon häät olivat kauneimmat, missä olen koskaan ollut. Veeran visuaalinen silmä on timantinkova, joten jokaista häiden yksityiskohtaa oli todella mietitty!

Hääpukunsa Veera löysi netistä (Rue de Seine) ja se lennätettiin hänelle lopulta Australiasta saakka. Sekä puku että kengät olivatkin täysin morsiamen tyylisiä – vaivannäkö siis kannatti! Veera vietti häitä edeltävän yön kotonani ja aamulla seuraamme liittyi meikkitaiteilija Jenny Jansson sekä toinen hääkuvaajista Salla Keskinen. Minä olin vedellyt omalta osaltani myös hieman naruja ja hommannut meille aamun piristykseksi hieman ihania Powaun raakamehuja.

Kuva: Pirje Mykkänen

Meillä kaasoilla oli tehtävänä auttaa mm. vihkisalin seinää koristaneen paperiverhon valmistamisessa, sekä rakentaa ja ripustaa toisen salin seinälle sijoitettu kasviverho – kaiken muun Veera kuitenkin valmisti pitkälti omin käsin. Erityisesti ihastelin Veeran käsin maalaamia kutsuja, paikkakortteja, opasteita, menuja… Juhlatilaa koristaneet simpukat olivat Veeran vuosien varella erinäisiltä matkoilta keräämiä matkamuistoja, kukat taas haettu torilta ja niityltä.

Kuva: Salla Keskinen

Rennon raikas vihreän ja turkoosin sävyillä sisustettu juhlatila muuttui iltaa kohden melkoisen hikiseksi, kun DJ:t aloittivat hittikimaransa. Laulettiin siinä myös muutamat karaokebiisit, eikä kyyneliltä vältytty puheiden aikana.

Veeran polttareiden jäämistö, selfiestikki, pyöri illassa mukana välillä vähän turhankin aktiivisesti – ainakin allekirjoittanut taisi heilua sen kanssa myös tanssilattialla. Ei ehkä suuri ihme, että maagisen illan uuvuttamille juhlijoille maistui keskiyöllä nakki jos toinenkin. Huh mitkä häät!

Kuva: Salla Keskinen

Kuva: Salla Keskinen

Ps. Mikäli vielä joskus menisin uudelleen naimisiin, olisi oma snägäri kyllä ehdoton.

369 views