herne arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Rehulautanen Vol. 2

by Juulia on July 14, 2018 0 Comments

Kun olin pieni, äidilläni oli tapana kiikuttaa lautasellinen rehuja mutusteltavakseni kesken leikkien, teeveen kastelun tai läksyjenteon. Lautasella saattoi olla kokonainen tomaatti, pätkä kurkkua tai porkkanaa, joten kyseessä ei todellakaan ollut mikään “salaatti”. Kaikki oli esillä sellaisenaan, joten esim. porkkanasta saattoi halutessaan jyrsiä vaikkapa veistoksen. Simsalabim, ruuasta tuli leikkiä.

Nostan äidille hattua sillä, että lautaselle laitettiin todellakin ihan juuri sitä, mikä kulloinkin oli tuoretta. Keväällä herkuttelimme mehevällä varhaiskaalilla, ja äiti opetti käärimään kaalinlehdet rullalle kuin sikari. Kesällä lautasella oli usein kyssäkaalia, naurista ja lanttuakin. Kaikki maistui aina ja opin siinä sivussa rakastamaan raakoja vihanneksia!

Kiitos äidin rehulautasten laitan edelleen itselleni säännöllisen epäsäännöllisesti mutustelukulhollisia. Perinteen mukaan en minäkään pilko rehujani sen kummemmin, kunhan pätkäisen kurkusta sen pituisen palan jonka kulloinkin tahdon. Jos oikein haluan hemmotella itseäni, saatan ostaa kaupasta luomukermaviiliä ja dippijauhepussin (jep, luit oikein, kaupan dippimaustepussin!) ja sitten dippailen menemään rehulautaselliseni vaikkapa sängyssä kirjaa lukien. Ah, onnea!

Vierastin itseasiassa pitkään oikeita salaatteja, ja varsinkin salaatinkastikkeita. Halusin syödä rehuni erikseen ja sellaisenaan, ja taisin olla pitkälti yli kaksikymppinen ennen kuin maistoin ensimmäisen kerran salaatinkastiketta salaatin seassa. Noh, loppu on silkkaa rehurakkautta, sillä nykyäänhän voin aivan pokkana sanoa, että lempiruokani on salaatti. Älkää pliis vaan kysykö että mikä salaatti, siinä kohtaa valinta muuttuu mahdottomaksi! Sama koskee oikeastaan salaatinkastikkeita. Ainoat salaatinkastikkeet, joista en niin välitä, ovat majoneesipohjaisia.

(Jos haluat tietää, mitkä ovat lempi salaatinkastikkeitani, kurkkaa tämä juttu!)

Rakensin taannoin erästä kuvahaastetta varten Instagramiini kuvan teemalla “vihreä”, ja koska rehulautaset ovat minulle niin kovin tärkeitä, päädyin tekemään sellaisen ikäänkuin kunnianosoituksena äidilleni. Tätä kuvaa varten tosin päädyin stailaamaan rehulautastani aika rankasti.

Esteettisitä syistä lautaselle päätyi varhaiskaali lehtien sijaan lohkoina, avomaankurkku pätkän sijaan kiehkuroina ja sokeriherneenpalotkin nätisti halkaistuina. Rouhin pinnalle mustapippuria, ripottelin sormisuolaa, revin mukaan muutaman kirvelinoksan… Eikä siinä vielä kaikki: murustelin lautaselle myös hieman pehmeää vuohenjuustoa ja pyöräytinpä mukaan pienen kulhollisen yhtä lempikastikettani, limetti-jugurtti-tahinikastiketta.

Rehulautanen vol. 2 taitaakin itseasiassa olla … salaatti.

Limetti-jugurtti-tahinikastike

1:lle

1 reilu ruokalusikallinen tummaa suolaista* tahinia

½-1 limetin mehu

2-3 rkl kreikkalaista jugurttia tai kreikkalaistyyppistä kauravalmistetta

(1 tl vaahterasiirappia)

Sekoita limetin mehua tahiniin, kunnes seos hieman notkistuu. Tässä voi mennä hetki, joten ole kärsivällinen! Riippuen, kuinka mehukas limetti sinulla on, saatat tarvita puolikkaan tai kokonaisen limetin. Limetin voi halutessaan vaihtaa toki myös sitruunaan. Sekoita tahiniseokseen sitten muutama ruokalusikallinen jugurttia ja makeuta kastike halutessasi pienellä tilkalla vaahterasiirappia. Lopputulos on kirpeä, täyteläinen, paahteinen, kermainen, uijuijui!

* Mikäli käytät suolatonta tahinia, muista maustaa kastike ripauksella suolaa.

Stailattu much?

Tältä se annos sitten aivan lopuksi näytti. Onhan kaikki rekvisiittakin nimittäin syötävä!

Risottopuuroa “Risi e Bisi”

by Juulia on March 9, 2016 0 Comments

Kaupallinen yhteistyö Urtekram ja Asennemedia

Olen jo vuosia seuraillut ruokamaailman trendejä henkilökohtaisesta kiinnostuksesta tiuhaan ja tarkkaavaisesti. Eri medioita pläräillessä tietyt raaka-aineet, valmistustavat ja keittiöt nousevat selkeästi esiin ja ennen kuin huomaakaan, tarjotaan jos jonkinlaista raakakakkua ja lehtikaalisipsiä lähes joka toisessa kahvilassa ja kaupassa.

Lähi- ja sesonkiruuan noususuhdanne ilahduttaa ekologisista syistä, mutta jotkut trendeistä ovat erityisen sydäntälämmittäviä: erityisesti vaatimattoman ja arkisen puuron nousu ruokatrendien huipulle on minusta ihanaa. Vaihtelevat valmistustavat, luovat makuyhdistelmät sekä runsaiden lisukkeiden käyttö tekee tästä lapsuuteni lempiaamupalasta monipuolisen aterian, jota sopii särpiä vaikka aamusta iltaan.

Omia puurosuosikeitani ovat ohra- ja tattariuunipuuro, mamman ruispuuro (jota keiteltiin lähes tunti puuroruisjauhoista), sekä ihan perinteinen kaurapuuro – voisilmällä, kiitos.

Nuorempana olin tästä voisilmäasiasta melko tiukka; auta armias, että joku olisi sujauttanut puurooni mustikoita, saatikka banaania tai hilloa! Lisäksi puuro piti keittää ehdottomasti maitoon. Tuorepuuroja kotonamme syötiin myös – äidillä oli tapana laittaa jääkaappiin yön yli turpoamaan kupillinen ananasmurskaa erilaisten siemenien kera. Tapa tarttui minuunkin, tosin ananasta en tuorepuuroni pohjana enää käytä: siihen tuli lukioaikojen ananasdieetin jälkeen täysi yliannostus.

Nykyään minullekin maistuu makeampikin puuro, vaikka lempimarjani puuron päällä onkin kirpakka tyrni. Välillä on ihana latoa puurokulhoon vähän kaikkea: banaania, mustikoita, kookoslastuja, macaa, tocoa, chiaa, hamppua, pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, kookosöljyä, kanelia, vaahterasiirappia, mantelivoita… mitä kaikkea kaapeista nyt sattuu löytymäänkin.

Tykkään myös käyttää mahdollisimman paljon erilaisia hiutaleita. Tattari on ollut kestosuosikkini kauran ohella lapsesta saakka, mutta ystäviksi ovat viime vuosina nousseet myös hirssi-, riisi-, ohra-, kvinoa-, speltti-, amarantti- sekä maissipuuro. Kaupoista löytyykin nykyään ilahduttavan laaja valikoima kaikenlaisia hiutaleita, jotka sopivat myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville! Itselläni gluteeniallergiaa tai -yliherkkyyttä ei ole, mutta minulla on melkoisen monta ystävää joilla on – sitä tuleekin siis laitettua varsin usein ruokaa gluteenitonta ruokavaliota silmälläpitäen.

Urtekramilla on valikoimissaan liuta ihania puurohiutaleita, jotka ovat pikkuhiljaa täyttäneet kaappini. Osalla Urtekramin hiutaleista (hirssi-, täysjyväriisi- ja kaurahiutale) on sekä luomu-, että gluteeniton sertifikaatio, joten voin olla varma tuotantolinjan puhtaudesta ja tuotteiden turvallisuudesta niiden kaikkein allergisimpienkin illallis- tai aamiaisvieraiden suhteen.

Vakio-ostoksiani ovat gluteenittomat luomukaurahiutaleet, jotka sopivat puurojen lisäksi monenlaiseen leivontaan. Kaurahiutaleista löytyy myös isokokoisempi versio, joilla puuroon saa kivasti vähän erilaisen rakenteen. Isoista hiutaleista keittelemäni suolaisen kaurapuuron kruunaan parmesaanilla, oliiviöljyllä, paistetulla munalla ja ohueksi viipaloidulla kevätsipulilla – muutama tippa chilikastiketta siihen päälle vielä ja avot!

Suolaisia puuroreseptejä suosittelenkin rohkeasti kokeilemaan. Sormisuolalla silatun voisilmäpuuron suurena ystävänä ajatus vaikkapa juustosta puurokulhossani ei tunnu minusta yhtään oudolta, mutta ymmärrän toki niitä joita se epäilyttää. Mikäli suolaisista puuroista innostuu enemmänkin, kannattaa guuglailla myös aasialainen aamupuuro, congee. Reseptejä tälle ruokaisalle riisipuurolle löytyy tusinoittain vaikkapa täältä 🙂

Tämänhetkinen lempihiutaleeni on congeeseenkin sopiva täysjyväriisihiutale (luomu + gluteeniton). Täysjyväriisihiutaleet sopivat minusta muutenkin erityisen hyvin suolaisiin puuroihin – käytänkin niitä nykyään itseasiassa hyvin usein eräänlaisessa risoton ja puuron yhdistelmässä. Näin kevään korvilla risottopuuroni on ollut enimmäkseen vihreän sävyinen: herneitä, pinaattia ja yrttejä pursuilevat kulholliset valmistuvat nopeasti, koostumusta on helppo kontrolloida, ja ihan risotosta menee!

Risottopuuroa ” Risi e Bisi” 2:lle

n. 50 g voita

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

n. 8 dl kasvislientä

3 dl Urtekram täysjyväriisihiutaleita

2-3 dl sulatettuja pakasteherneitä tai n. 150 g sokeriherneenpalkoja

suolaa, mustapippuria

3-4 rkl parmesaania

ruohosipulia sekä minttua

(+ vielä muutama nokare voita)

Sulata voi kattilassa ja kuullota silputtu sipuli sekä valkosipuli miedolla lämmöllä läpikuultavaksi (n. 5 min). Lämmitä toisessa kattilassa kasvisliemi. Kaada täysjyväriisihiutaleet sipulin sekaan ja pyörittele kauttaaltaan voissa. Lisää hiutaleiden sekaan reilu puolet kasvisliemestä ja keitä puurohiutaleet lähes kypsiksi. Lisää kattilaan herneet (pakasteherneet voit lisätä ihan jäisinä, sokeriherneenpalot kannattaa huuhtoa ja vaikkapa hieman pilkkoa pienemmäksi).

Lisää loppu kasvisliemi vähän kerrallaan puuron koostumusta tarkkaillen – lopputuloksen pitäisi olla lusikoitavan puuromaista, ei kuitenkaan mitään sementtipuuroa! Kun riisihiutaleet ovat täysin kypsiä, ja herneet lämmenneitä mutta vielä hohtavan vihreitä, on aika viimeistellä risottopuuro. Raasta kattilaan muutama ruokalusikallinen parmesaania ja tarkista sen jälkeen suola. Saatat kaivata puuroosi vielä suolaa (ainakin jos olet sellainen suolahirmu kuin minä), mutta pippuria ja silputtua minttua sekä ruohosipulia kannattaa ainakin lisätä reilusti! Itse sekoitan risottopuuroon vielä viime tipassa hieman ekstravoita.

Lautasellinen kevättä!

Kookosöljyssä haudutettua nieriää “sous vide”

by Juulia on January 11, 2016 2 Comments

Yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram

Tässä köökissä on syöty viime aikoina poikkeuksellisen paljon lohta ja nieriää, vaikken ole koskaan ollut kummankaan suuri ystävä: en oikein pidä niiden rakenteesta. Viime viikkoina olen kuitenkin testaillut sellaista kypsennystapaa, jonka ansioista kalan rakenne on suorastaan suussasulavaa.

Kyseessä on sous vide -kypsennys. “Sous vide” on ranskaa, ja tarkoittaa tyhjiötä; raaka-aine pakataan vakuumiin ja kypsennetään vesihauteessa. Sous vide -kypsennyksen etu esim. paistinpannuun verrattuna on tasaisen kypsyysasteen saaminen läpi raaka-aineen, lämpötilan kontrolloitavuus ja näin ollen lopputuloksen tasalaatuisuus. Sinänsä kyse ei kuitenkaan ole mistään ihmeellisemmästä kuin raaka-aineen kypsentämisestä. Tapa vain on erilainen.

Sous vide on monista eduistaan huolimatta kuitenkin mielestäni eräänlaista keittiöhifistelyä, sillä se vaatii kalliin sirkulaattorin hankintaa – omaan keittiööni ei useampia koneita mahdu ja rahoillenikin on parempia sijoituskohteita. Onneksi sous vide -kypsennystä voi imitoida tee se itse -metodein: uunilla, isolla kattilalla, lämpöä kestävillä minigrippusseilla sekä lihalämpömittarilla pääsee nimittäin aika lähelle huippukeittiöiden luomuksia 🙂

Olen tekemässä tänä vuonna useamman yhteistyöjutun Urtekramin kanssa ja ensimmäisen jutun aiheeksi minulle annettiin luomulaatuinen kylmäpuristettu kookosöljy. Idean saamiseen ei tässä sous vide -huumassa mennyt tällä kertaa kuin hetki: haudutan kalaa kookosöljyssä. Oliiviöljyähän lorauttelee kalan kaveriksi sinne vakuumiin vähintään joka toinen sous vide -kokki … ja se nyt vaan on jo niin nähty (tirsk).

Tähän väliin täytyy muuten sanoa, että on mahtavaa tehdä yhteistyötä juuri Urtekramin kanssa, sillä kyse on yhdestä keittiöni pitkäaikaisesta luottomerkistä. Urtekramin gluteenittomat leivontaseokset ovat olleet kuivakaappini vakiokalustoa siitä asti, kun lähipiiristäni löytyi ensimmäinen gluteeniherkkä ystävä. Suurkulutan heidän lakritsijauhettaan ja rakastan heidän paahdettuja isoja kookoslastujaan. Valtava valikoima laadukkaita, luomulaatuisia ja osittain myös reiluja elintarvikkeita tekee päivittäiset ostosvalinnat helpoiksi – miksi en kiikuttaisi kotiini ekologista ja tuottajilleen reilua tuotetta, kun sellaisen kaupasta bongaan?

Itseasissa Urtekram on pikkuhiljaa soluttautunut keittiöstä myös kylppäriini: ihanat appelsiinintuoksuiset shampoo sekä suihkugeeli ovat lunastaneet pysyvän tilan suihkunurkasta, puhumattakaan siitä kookosöljystä: käytän sitä huulirasvana, vartalovoiteena, käsivoiteena, hiushoiteena… välillä jopa naamarasvana. Harrastan jopa satunnaista oil pullingia, eli öljypurskuttelua, joka parantaa ikenien, hampaiden ja suun terveyttä (lue aiheesta lisää vaikkapa Wellberries-blogista).

Urtekramin kookosöljy on vakiintunut kotiini useampien vaihtoehtojen joukosta pidemmällä aikavälillä – luomulaatuisuus sekä hinta-laatusuhde ovat siinä mielestäni vertaa vailla. Lisäksi lotraan öljyä niin runsaasti myös iholleni, että arvostan sitä etten tuoksu sen jälkeen siltä kuin olisin uinut Piña Coladassa…

Kokkaillessa kookos saa öljyssä maistua, kunhan se ei maistu liikaa. Urtekramin öljyssä aromi on makuuni juuri sopivan mieto. Monelle kookosöljy on tuttu raakaleivonnan ja raakasuklaiden parista, mutta itse käytän kookosöljyä ruuanlaitossa eniten paistamiseen. Sen aromi pääsee oikeuksiinsa erityisesti, kun pannulla on aasialaisia makuja – tosin vieno kookos toimii yllättävän hyvin myös meksikolaisen makumaailman parissa.

Sous vide -kylvyssä kypsynyt kookosöljynieriä on hennon kookoksista, pehmeän murenevaa ja kostean mehevää. Pumpulinpehmoista kalaa on taivaallista haarukoida – kaukana on pannulla tai uunissa paistettu, paikoin kuivaksi hiutaleeksi lipsahtanut kala… (kyllä vaan, tällekin kokille käy ajoittain lipsahduksia). Kaveriksi nieriälle paistoin tällä kertaa – missäs muussa kuin samaisessa kookosöljyssä – siitakesieniä, chiliä, inkivääriä, valkosipulia sekä makoisia sokeriherneitä.

Kookosöljyssä haudutettua nieriää “sous vide” 2:lle

300 g nahallista ja ruodotonta nieriäfilettä

4 rkl Urtekram luomuneitsytkookosöljyä

2 rkl suolaa (+ 5-6 dl kylmää vettä)

2 lämmönkestävää minigrippussia tuplasulkimella

1-2 litraa vettä

liha- tai uunilämpömittari

Laita uuni lämpenemään hieman n. 55 asteiseksi. Aseta uunin keskitasolle uunivuoka, johon kaadat vettä niin paljon, että sitä on muutaman sentin syvyydeltä.Aseta uuniin joko uunilämpömittari, tai sujauta vuokaan lihalämpömittari mittaamaan veden lämpöä.

Leikkaa nieriäfile kahteen osaan ja suolaa kalaa viileässä n. puoli tuntia. Tämän voit tehdä joko ripottelemalla suolan suoraan kalalle, tai kylvettämällä kalaa n. 10% suolaliuoksessa nahkapuoli ylöspäin. Suolaaminen on tärkeä osa sous vide -kalan valmistamista, sillä se estää kalan proteiinien koaguloitumisen (se valkoinen mönjä, mikä esim. paistetun lohen pinnalle usein ilmestyy), ja samalla maustaa sekä kiinteyttää kalaa.

Kun kala on suolautunut, pyyhi ylimääräiset suolat siitä pois ja taputtele se kuivaksi talouspaperilla. Sujauta kumpikin pala omaan minigrippiinsä. Lämmitä kookosöljy juoksevaksi, ja jaa pusseihin kalan päälle. Purista varovasti kummastakin pussista niin paljon ilmaa pois kun voit ja sulje pussi tiiviisti. Itse käytän pusseja, joissa on tuplasuljin, ja joiden lämmönkestävyys yltää +80ºc asti.

Kun uunin / veden lämpö näyttää n. kuuttakymmentä astetta, voit laittaa pussitetut kalanpalat veteen. Pussien kuuluu olla kokonaan veden alla – mikäli joudut lisäämään vuokaan vettä, muista lisätä noin viisikymmenasteista. Uunin lämpötila laskee kun lisäät kalat vuokaan, joten hetken kuluttua lämpötila pitäisi olla se 50 astetta, jossa kalasta tulee mehevän läpikuultavaa ja puolikypsää. Hieman kypsemmän kalan ystävä voi säätää lämpötilan jopa 57 asteeseen – ohjeita eri raaka-aineiden kypsennyslämpötiloille ja -ajoille löytyy esim. täältä.

Kun nieriä on ollut uunissa n. 40 minuuttia, se on valmista. Ota kalat uunista, ja anna niiden levätä pusseissaan tovi. Avaa pussit varovasti, ja sujauta kala sitten tarjoilualustalleen. Kookosöljyn voit kaataa hieman jäähtyneenä ja kiinteytyneenä biojätteeseen – viemärin se nimittäin tukkisi. Voit halutessasi paistaa kalan nahan nopeasti rapeaksi kuumalla pannulla.

Valmistele kalan lisäke odotellessasi sen kypsymistä. Itse tykkään tällätavoin valmistetusta nieriästä rapeiden, raikkaiden, kirpeiden ja suolaisten lisukkeiden kera, joten paistoin kalan kaveriksi siitakesieniä sekä sokeriherneitä chilissä, valkosipulissa ja inkiväärissä. Annoksen viimeistelee muutama pisara soijaa, sekä rutistus tuoretta limetin mehua.

Ps. Täältä löytyy kattavasti tietoa sous vide -tekniikasta, sen turvallisuudesta, sekä liuta reseptejä eri raaka-aineille. Mikäli innostut kokeilemaan tekniikkaa enemmän, tutustu aiheeseen rauhassa ja huolella 🙂 DIY-metodin ohjeet bongasin täältä.

Löytö: Fria

by Juulia on May 7, 2015 0 Comments

Yhteistyössä Fria ja Asennemedia

En ole keliaakikko, enkä gluteeniherkkä, mutta moni ystävistäni on. Olen siis tottunut huomioimaan gluteenittomuuden kokkailuissani jo pidempään – hyvää gluteenitonta leipää en kuitenkaan edelleenkään oikein osaa valmistaa. Tutustuin muutama viikko sitten gluteenittomia ja maidottomia leipomotuotteita valmistavaan Friaan, jonka eilisen blogaajatilaisuuden cateringin hoidin yhdessä Hyvän Olon Kokki Santerin kanssa.

Työnjako oli seuraavanlainen: Santeri teki taikoja Frian kauraleivän päälle, sekä valmisti ihanan ruokaisan salaatin sriracha-lohella, minä mietin maidottomat ja gluteenittomat kuorutteet sitruuna- ja omenamuffineille sekä iki-ihanalle mutakakulle. Tein myös keväisen vihreän levitteen unikkosämpylöille (suosikkini!) ja karkeille minipatongeille.

Santerin ihania marinoituja kasviksia paahdetulla kauraleivällä – NAM!

Frian keliakia-asiantuntija Katri Hautasen tietoisku oli napakka ja informatiivinen, kiitos!

Tilaisuudessa oli läsnä liuta blogaajia, joiden seassa muutama tuttukin: Hanna (Soppaa ja Sirkushuveja), Maiju (Pinkit Korkokengät), Tia (Avaruusasema) sekä Nina (Tunnetila). Maistelimme ensin leipiä sekä Frian Pizza Margheritaa lehtikuohun kera, ja tutustuimme Frian historiaan, tuotekehittelyyn sekä tulevaisuudenvisioihin keliakia-asiantuntija Katri Hautasen johdolla. Keskustelua mm. keliaakikon vappumunkkikateudesta ja arjen haasteista seurasi muffinien sekä mutakakun tuunaus ja kahvit.

Muffinien koristelussa kaikilla oli vapaat kädet: olin varannut aineksiksi avocado-sitruunakreemiä, maapähkinävoi-kookoskermavaahtoa, valikoiman marjoja, kookoshiutaleita sekä kuivattua omenaa + iki-ihania syötäviä orvokkeja. Omat pursotustaitoni ovat vähän niin ja näin – mikä kävi erittäin selväksi kun Hanna aloitti koristelunsa. Ei voi kuin ihailla, kun ammattilainen hoitaa homman!

Kolme taaimmaista Hannan kädenjälkeä, etummainen minun. Eikun harjoittelemaan lisää!

Maijun tyylinäyte

Vaikka kyseessä oli elämäni ensimmäinen catering (hui!), pystyin sentään jännäilyltäni keskittymään myös tilaisuuden muuhun sisältöön. Osallistujien kokemukset ja ajatukset gluteenittoman ruokavalion haasteista olivatkin varsin avartavaa kuunneltavaa! Tarkkana saa olla, kun murunenkin gluteenia voi tehdä keliaakikolle todella huonon olon.

Monenlaista gluteenitonta leipää maistaneena ja ystävieni kokemuksia kuunnelleena olin enemmän kuin tyytyväinen tutustuessani Frian leipiin. Todellinen löytö! Leivonnaiset pakastetaan välittömästi paistamisen jälkeen, ja niissä on gluteenittomalle leivälle hyvä rakenne sekä mehevyys. Unikonsiemensämpylöitä ja mutakakkua voisin pitää pakastimessa vastaisuudessa aina, niin on a) mitä tarjota gluteenia vältteleville ystäville, b) herkkuja myös itselle.

Koska tarjoiluja jäi “hieman” yli, toin tänään työpaikalleni mutakakun ja muffinin poikineen. Herkut tekivät kauppansa vauhdilla, reseptien perään kyseltiin, ja ennustan, että ainakin erään työkaverin kotona syödään Frian mutakakkua ja muffineita äitienpäivänä.

Ja… syötiinpähän yksi mutakakku myös oppilaiden kanssa 🙂 Pieni lahjonta ei ole koskaan pahitteeksi, eihän?

Niin se leivite! No, keväthuumassa tekee mieli tehdä mahdollisimman paljon kaikkea vihreää. Herneet ja minttu on klassikkoyhdistelmä, ja aina yhtä toimiva sellainen. En siis tällä kertaa lähtenyt keksimään pyörää uudelleen – lisäsin toimivaan yhdistelmään vain yhtä lempiyrttiäni eli kirveliä (joka on myös erinomainen kaveri herneille). Olisipa vaan jo tuoreiden herneiden aika…

Herne-minttulevite n. 15 leivälle

600 g herneitä (sulatetut pakasteherneet toimivat hyvin!)

300 g pehmeää tofua

1 ruukku kirveliä

1 ruukku minttua

(puoli ruukkua vesikrassia)

1 sitruuna

2 rkl oliiviöljyä

(1 avocado)

suolaa, mustapippuria

Soseuta kaikki ainekset. Mausta reilulla ripauksella vastarouhittua mustapippuria sekä suolaa. Anna tekeytyä jääkaapissa ainakin muutama tunti. Levite on täyteläisempää, jos soseutat sekaan yhden kypsän avocadon.