Paahdettu pasta & herkkusienipääkallot (Halloweenresepti)

by Juulia 6 Comments
Paahdettu pasta & herkkusienipääkallot (Halloweenresepti)

herkkusieni pääkallo

Halloween & synttärit

Halloween on täällä! …ja niin on myös mun 41. syntymäpäivä. Toisin kuin synttäreitä, vietä Halloweenia aika harvoin – ehkä kerran kymmenessä vuodessa? Olen perinteisesti järjestänyt nimittäin Halloween-viikonloppuna aina omat juhlani, ja vaikka ne usein ovat olleet jonkinlaisia teemabileitä, teema on tainnut olla “Halloween” vain kerran tai kaksi. Muita teemoja on ollut “aikuisten juhlat” (aika kauhistuttava teema kai sekin tavallaan), “kolmonen” (älä kysy miksi…), “pizza” ja taisi kerran teemana olla myös voileipäkakku. Vuosi sitten juhlittiin isosti nelikymppisiä, mutta tänä vuonna kotibileitä ei luonnollisestikaan ole tiedossa ollenkaan.

En juuri välitä Halloweenista karkin tai muiden herkkujen takia vaan itseasiassa ihan vain pukeutumishassuttelun vuoksi. Lapsena meikkasin usein itseäni erilaisiksi otuksiksi, noita-akaksi, kerran jopa vanhaksi mieheksi (oli pumpuliparta ja kaikki!), jollaisena käyskentelin kotitalomme ohi varmana siitä että jos joku perheenjäsenistä sattuisi katsomaan ikkunasta, olisin tunnistamaton. Mihin kaikkeen nuorempi minäni pystyisikään nykyisellä meikkiarsenaalillani! Hukkaan menee nämä aarteet tylsien arkimeikkien kanssa, ollappa aikaa taikoa itsestä vaikka Bratz-nukke!  Aikaa suuremmille muodonmuutoksille ei kuitenkaan ole nyt ollut, joten päädyin juhlistamaan 41-vuotispäivääni askartelemalla herkkusienistä pääkalloja ja pukeutumalla itsekseni kotona ikääntyväksi naiseksi. Ei muuta kuin friikki sheet mask naamalle ja asu on valmis! 😂

halloween resepti

halloween mushroom skulls

herkkusieni pääkallo

Herkkusienipääkallot & pääkallopasta

Herkkusienipääkallot osuivat silmiini Satokausikalenterin FB-jaosta viime viikolla, enkä ole niitä saanut enää mielestäni. Niin hauska idea! Herkkusienistä on pikaisen guuglailun perusteella kaiverrettu pääkalloja jo vuosia, mutta eipä ole tämä neronleimaus osunut omalle tielleni ennenkuin nyt. Heti tilaisuuden tullen ostin keon herkkareita ja ryhdyin toimeen! Herkkusienipääkallot syntyivät omissa käsissäni melko nopeasti kun hoksasin “piirtää” herkkusieniin grillitikulla. Vaikka kuinka kaivelin keittiön laatikoita, en nimittäin löytänyt mitään kätevämpää työkaluksi! Grillitikun terävällä päällä sai painettua kalloon nenän kolot ja hampaat, tylpällä taas paineltua silmäkuopat.

Aikaansaannoksen kuvattuani ja tarpeeksi Photoshopilla leikittyäni oli pääkalloista toki myös kokattava jotain! Ensin ajattelin tekeväni herkkusienistä pääkallopastaa mustan spagetin kera, mutta kun se olikin kotoa loppu päädyin käyttämään orzoa. Koska orzo muistuttaa muodoltaan ehkä hieman pieniä toukkia, olin lopulta valintaani oikein tyytyväinen!

herkkusienipasta

halloween resepti

paahdettu pasta

Paahdettu pasta + karamellisoitu juuriselleri & sipuli + valkosipuliset herkkusienet = pääkallopasta!

Valmistan orzopastan usein risoton tapaan, ja niin tein tänäänkin. Aloitin siis paistamalla kokonaisista babyherkkusienistä ja puolitetuista tavallisista herkkareista muotoillut pääkalloni valkosipulin kera, ja jottei pääkallopastani olisi pelottavaa vain ulkonäöltään, heitin sekaan myös lapsuuteni kauhua, juuriselleriä! Ajat ovat tosin muuttuneet muutenkin kuin meikkileikkien suhteen; nykyään juuriselleri on minusta suorastaan herkullista. Erityisesti, kun sen paahtaa kullanruskeaksi, valelee sherryllä ja karamellisoi! Saman käsittelyn sai myös yksi reilun kokoinen shalottisipuli.

Pientä jännitystä tähän kokkaamiseen taasen saa pastan paahtamisesta. Kun pastan paahtaa ennen keittämistä, siitä tulee ihanan pähkinäistä! Jos herkkusienien veisteleminen pääkalloiksi on nerokasta, niin on myös pastan paahtaminen. Paahtaminen on yksinkertainen keino nostaa pasta kuin pasta uudelle tasolle, mutta se on kuitenkin myös tarkkaa puuhaa: jollei ole tarkkana, on pasta hetkessä paahtuneen sijaan palanutta. Pastan voi paahtaa erikseen ennen keittämistä kuivalla pannulla, uunissa tai tehdä kuten minä ja paahtaa sen muiden raaka-aineiden seassa ennen nesteen lisäämistä. Näin koko ruoka on täynnä paahteisia makuja!

Alapuolisesta kuvasta näet, miltä paahdettu pasta, karamellisoituneet sipulit ja juurisellerikuutiot sekä herkkusienikallot näyttivät ennen nesteen lisäämistä sekaan.

sienipasta

Pääkallopasta on muuten erittäin hyvää myös ilman pääkalloja, mikäli et juuri nyt innostu sienien kaivertelusta 😀 Senkun heität sekaan vaan sienet sellaisenaan…

Annoksesta riittä kahdelle supernälkäiselle, tai kolmelle-neljälle osaksi pidempää menua.

Pääkallopasta eli paahdettu pasta & herkkusienikallot

2-4:lle

200g herkkusieniä (baby)

50g voita/gheetä

100g juuriselleriä

1 keskikokoinen salottisipuli

1 dl kuivaa sherryä

1 rkl agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa

5-6 valkosipulin kynttä

2 dl orzo pastaa

5-6 dl kasvislientä

1 dl ruokakermaa

1 dl raastettua parmesaani tai mustaleimaa

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria + suolaa

(ripaus chiliä)

Tarjoiluun:

paahdettuja pinjansiemeniä

Valmistele ensin herkkusienet: Kaiverra herkkusieniin pääkallon piirteet veitsellä tai grillitikulla. Puolita isommat pitkittäin kahtia.  Paista herkkusienet 25g voita tai gheetä aavistuksen ruskeiksi. Silppua sekaan valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes valkosipuli on läpikuultavaa. Ota seos pois pannulta.

Kuutioi selleri 0,5cm x 0,5cm kuutioiksi ja paista kuutiot läpikuultaviksi lopussa gheessä/voissa. Lisää sekaan yksi silputtu sipuli ja jatka paistamista kunnes sipuli on kuullottunut. Lisää pannulle puoli desiä kuivaa sherryä ja ruokalusikallinen hunajaa tai agavesiirappia, sekoita ja paista, kunnes neste on imeytynyt ja haihtunut. Lisää pannulle sitten sienet sekä kaksi desiä orzoa. Paista seosta reippaalla lämmöllä, kunnes sekä sienissä, juurisellerissä että pastassa on paahtuneita ja karamellisoituneita kohtia. Seosta ei kannata sekoitella kuin harvakseltaan, mutta varo kuitenkin polttamasta seosta! Jos pastan paahtaminen muiden raaka-aineiden kanssa tuntuu liian riskaabelilta, voit myös paahtaa pastan erikseen paistinpannulla ja karamellisoida sieni-juuresseosta omalla pannullaan ennen paahtuneen pastan lisäämistä sekaan.

Kun pasta on sieltä täältä paahtunut ja seos on kullanväristä, lisää sekaan loppu sherry ja haihduta. Lisää tämä jälkeen sekaan kuumaa kasvislientä desi kerrallaan sekoitellen ja aina loppuun asti haihduttaen ennen seuraavan desin lisäämistä, kunnes seassa on noin 5 desiä kasvislientä. Tässä vaiheessa pastan pitäisi olla juuri ja juuri kypsää – jos puruvastusta on vielä reippaammin, lisää vielä noin desi lientä. Lisää lopuksi pannulle desi ruokakermaa ja kypsennä pasta loppuun. Viimeistele paahdettu pasta juustolla ja mausta vastarouhitulla mustapippurilla sekä suolalla. Ripaus chiliä tekee pääkallopastalle myös hyvää!

Tarjoile paahdettu pasta ja pääkalloherkkusienet heti paahdettujen pinjansiemenien kera!

paahdettu pasta

Ps. Jos pastaa jää seuraavallekin päivälle (kuten meillä kävi) lämmitä se lisäämällä sekaan loraus vettä notkistamaan koostumusta!

herkkusieni halloween

mushroom skull

 

792 views

Kaurapala & paistetut nuudelit XO kastikkeella

Kaurapala & paistetut nuudelit XO kastikkeella

kaurapala

Kaurapala

Meillä on keittiössä uusi ystävä: kaurapala! Jep, kasviproteiinimarkkinoiden uusi tulokas Yosa Kaurapala on tehnyt sen verran hyvän vaikutuksen, että se on tullut jäädäkseen tähän huusholliin.

Tämä tofun tapaan käytettäväksi tarkoitettu vegaaninen kaura- ja herneproteiinivalmiste maistuu miedosti hapatetun raikkaalta ja ruskistuu kivasti paistettaessa. Sitä voi käyttää eri tavoin kypsennettynä, mutta myös kylmänä – valmistajan mukaan sitä voisi jopa siivuttaa juuston tapaan leivän päälle. (En itseasiassa lainkaan epäile; kaurapalan maku muistuttaa minua etäisesti kotijuustosta.) Rakenne kaurapalalla on tosin sen verran murenevainen, että juustohöylä saa kyllä silloin olla aika terässä 😀

paistetut nuudelit

Meillä kaurapala on kuitenkin toistaiseksi päätynyt lähinnä erilaisten nuudelihässäköiden rikasteeksi. Koska poden parhaillaan akuuttia XO-kastike -addiktiota, nuudelihässäkät on myös lähes poikkeuksetta maustettu tuolla surf & turf -henkisesti sekä kinkkua että kuivattuja mereneläviä sisältävällä hongkongilaisella ihmesoossilla.

Päivän ohje ei tämän vuoksi ole kaurapalan tavoin vegaaninen. Mikäli haluat siitä sellaisen muokata, jätä XO-kastike ohjeesta pois. Sitä ei voi niin vain korvata, mutta hyviä nämä nuudelit ovat ilmankin! Hoisin- ja soijakastiketta saatat toki silloin tarvita vähän enemmän. Vegaanista versiota kokatessasi tarkista muuten myös, ettei käyttämissäsi nuudeleissa ole kananmunaa (tätä eivät ehkä kaikki tule ajatelleeksi, elleivät itse satu olemaan vegaaneja). Esim. leveät riisinuudelit ovat hyvä vaihtoehto!

Paistetut kaurapala-nuudelit XO kastikkeella

2:lle

200 g leveitä kiinalaisia vehnänuudeleita* tai muita nuudeleita (esim. leveät riisinuudelit)

2 rkl mietoa seesamiöljyä (tai 1½ rkl neutraalin makuista kasviöljyä + n. 1½ tl vahvaa seesamiöljyä)

160g Yosa Kaurapalaa

100g herkkusieniä/siitakesieniä

2-3 valkosipulin kynttä

(1 rkl sichuanpippuria)

n. 2 tl kuivattua chiliä / 1 tuore chili silputtuna

2 rkl XO-kastiketta

1 rkl hoisin-kastiketta

1 rkl tummaa soijakastiketta

2-3 tl ruokosokeria (tai agavesiirappia, juoksevaa hunajaa tms.)

100g sokeriherneitä / vihreää parsaa / parsakaalia tms.

1-3 pientä bok choytä (koosta riippuen)

1-2 kevätsipulin vartta

*kuvan nuudelit ovat Aseanic Tradingistä bongaamiani leveitä Shanxi knife cut -nuudeleita.

Valmistele ensin kaikki raaka-aineet:

Silppua valkosipuli ja tuore chili. Kuutioi kaurapala ja taputtele palat keittiöpaperilla kuiviksi. Viipaloi herkkusieni, pätki sokeriherneen palot (tai parsa/-kaali) sekä bok choyn vaaleat osat suupaloiksi. Murskaa vielä morttelissa sichuanpippuri vähän pienemmäksi, mikäli käytät sitä. Sichuanpippuri tuo ruokaan jännittävän viileän poltteen, jota itse rakastan 🙂

Sitten keitellään ja paistellaan:

Laita isoon kattilaan reilusti vettä ja mausta se reippaasti suolalla. Laita nuudelit kattilaan ja keitä niitä paketin ohjeen mukaisen ajan. Sillä välin kun nuudelit kiehuvat, paista kaurapaloihin ja herkkusienisiivuihin reippaalla lämmöllä hyvä pinta seesamiöljyssä. (Jos omistat wokin, voit tehdä ruuan siinä. Minulla ei wokkia ole, joten käytössäni on sen sijaan valtavan kokoinen ja korkeareunainen paistinpannu, jossa on reilusti paistopintaa!) Alenna lämpöä hieman ja lisää pannulle sitten valkosipuli, chili, sichuanpippuri ja XO-kastike. Sekoita hyvin ja lisää pannulle vielä sokeriherneet (parsa/-kaali) sekä bok choyn vaalea osa.

Kun nuudelit ovat kypsiä, valuta ne hyvin ja lisää ne pannulle. Sekoita kaikki hyvin ja paista hetken reippaalla lämmöllä. Laske sitten lämpöä ja lisää pannulle vielä soijakastike, sokeri sekä hoisin-kastike. Paista nuudeleita sekoitellen vielä muutama minuutti, jotta mausteet leviävät ruokaan tasaisesti ja kaikki vihannekset ovat juuri ja juuri kypsiä. Lisää sekaan juuri ennen tarjoilua bok choyn vihreät osat ja sekoita sen verran, että lehdet nuupahtavat. Tarjoile paistetut nuudelit kuumina silputun kevätsipulin kera.

kaurapala nuudelit

lee kum kee xo sauce

Ps. Mikäli XO kastikkeen valmistaminen itse ei ole sinulle syystä tai toisesta mahdollista, sitä voi myös ostaa valmiina aasialaisista marketeista. Purkillinen maksaa noin kympin. Itse tehty XO kastike on kuitenkin sellainen makuelämys, että jos joskus saat tilaisuuden sitä maistaa, älä ihmeessä jätä maistiaista väliin!

2 208 views

Vegaaninen sienibolognese + “ricotta” cashewpähkinöistä

by Juulia 5 Comments
Vegaaninen sienibolognese + “ricotta” cashewpähkinöistä

sienibologneseVegaaninen sienibolognese & cashew “ricotta”

Pastavuodenaika

Vielä on talvea jäljellä! …ja mitä se tarkoittaa minulle? Vielä on pastavuodenaikaa jäljellä! Itse lanseeraamani termi “pastavuodenaika” on se aika vuodesta, kun sekä mieli että keho vaatii lämmittävää, täyteläistä, runsasta ja hiilaripitoista ruokaa: pastaa. Pastavuodenaika alkaa minulla noin loka-marraskuun hujakoilla ja jatkuu yleensä helmi-maaliskuuhun. Tämä pimeän vuodenajan lempiruokatyyppi valmistuu tarvittaessa vauhdilla ja bonuksena jonkinlaisen pastakastikkeen saa yleensä aikaan kaappien aarteista ihan ilman kauppareissujakin. Täydellistä ruokaa päiviin, jolloin väsyttää ja on kiire. Riittää, että kaapissa on kuivapastaa, jonkinlainen tomaattisäilyke, oliiviöljyä, valkosipulia… Opiskeluaikoina pastani oli yksinkertaisimmillaan vahvassa kasvisliemessä keitettyä makaronia voinokareella.

Pasta onkin minulle siis ensisijaisesti arki- ja pikaruokaa. Välillä sitä kuitenkin haluaa tehdä myös pastaa pitkän kaavan mukaan ja tällöin se menee vahvasti kategoriaan lohturuoka! Varsinkin erilaiset ragùt ovat minusta lohturuokien aatelia. Sellainenhan se iskän bravuurikin oli silloin lapsuudessa, se 80-luvun Suomiversio bolognesesta… ♥ Lohturuokakategorian pastakastikkeita sopii haudutella rakkaudella, pitkään ja hartaasti koko päivän ja niitä teen mieluiten aina kerralla jättiläiskattilallisn, josta sitten saa nauttia myös arkena.

sienetSieniä, sieniä, enemmän sieniä

sieni bolognese

Mitä tulee vegaanisiin ruokiin, arkipasta onnistuu minulta vegaanisena ilman sen kummempaa miettimistä. Meillä siis syödään hyvin usein vegaanisia ruokia ilman että niitä olisi varta vasten sellaisiksi edes suunniteltu – eikä sitä ajatella vegaaniruuaksi, se on kuulkaas ihan ruokaa vaan. Mutta kun puhutaan vegaanisesta lohturuuasta, alan olla isomman haasteen äärellä: lohturuokaan kun kuuluu minulle lähes aukottomasti juusto. Todella hyvää vegaanista juustonkaltaista en ole vielä kaupasta löytänyt, joten se juustontapainen on minusta parempi tehdä itse. Esim. Vegaaninen “parmesaani” on oikein passeli pastanpäällyste (jonka heittää kuivakaapin antimista kasaan hetkessä), mutta niin on onneksi tämänpäiväinen cashewpähkinöistä valmistuva “ricottakin”!

Next level sienibolognese

Pitkään ja hartaudella hauduteltava täyteläinen vegaaninen ragù valmistuu minusta parhaiten sienistä. Niissä on reilusti lohtumakuaistiani tyydyttävää umamia ja erilaisista sienistä saa ragùun hauskasti erilaisia tekstuureita. Tämä tämänpäiväinen reseptini, vaatimattomasti paras sienibolognese mitä olen konsanaan valmistanut, sisältääkin mielellään kaikki seuraavat sienet: herkkusieni, osterivinokas, kuningasosterivinokas JA kuivattu herkkutatti. Ja kaikkia tarvitaan paljon! Osan sienistä pilkon pieneksi silpuksi, osan viipaloin, osan revin käsin ja osan riivin haarukoilla kuin nyhtöpossun konsanaan.

sienet

osterivinokas

Okei, sienibologneen tulee siis sieniä. Mutta mitäs muuta? Ruokaisuutta ja proteiinia tähän kastikkeeseen tuovat punaiset linssit, kermaisuutta kaurakerma, täyteläisyyttä taittaa tomaatti ja jo mainittujen sienien umamia tukee sherryssä liotettu kuivattu herkkutatti, soijakastike ja misotahna (salaiset aseeni lähes jokaisessa vegaanisessa ruuassa), sekä aivan loppuvaiheessa kastikkeeseen käänneltävät ravintohiivahiutaleet.

Sienet kannattaa ruskistaa rauhassa ja huolella – mieluiten osissa – ja sitten koko komeutta pitää vielä kärsivällisesti haudutella aikansa. Mikään pikaruoka tämä sienibolognese ei siis todellakaan ole! Kaiken pilkkomisen, ruskistelun ja hauduttelun palkkana on kuitenkin sellainen next level sienibolognese että ei kuulkaa paremmasta väliä.

sieniragu

Pohja sienibologneselleni on perinteinen ragùn sielu soffritto, jota muuten kannattaa tehdä kerralla isompi määrä ja pakastaa (kuten Kokit ja Potit -blogin Hannele tekee) annoksina niitä kiireisiä arkipastoja varten 🙂 Soffritton perussuhde on kaksi osaa sipulia + yksi osa selleriä ja porkkanaa kumpaakin, mutta itse tykkään lisästä seokseen vielä valkosipulia.

Vegaaninen sienibolognese

4:lle

Soffritto:

1 keskikokoinen sellerinvarsi

1 keskikokoinen porkkana

1 iso keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

n. 2 rkl oliiviöljyä

Sienibolognese:

soffritto

600 g sieniä (kuningasosterivinokkaita, herkkusieniä, osterivinokkaita ja/tai metsäsieniä)

n. 3 rkl oliiviöljyä

10g kuivattua herkkutattia

1½ dl kuivaa sherryä

400 g purkki kokonaisia säilyketomaatteja

n. 3 dl vettä

n. 1 rkl tuoretta timjamia (tai 1-1½ tl kuivattua)

¾ dl punaisia linssejä

½ tl vastarouhittua mustapippuria

1 tl savupaprikaa

1 rkl soijakastiketta

2 rkl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

Viimeistelyyn:

2 dl kaurakermaa

½ dl ravintohiivahiutaleita

1-2 rkl savustettua oliiviöljyä

(½-1 tl suolaa)

+ pastaa nälkätilanteen ja syöjämäärän verran

Valmista ensin soffritto:

Paloittele sipuli, kuorittu porkkana ja sellerinvarsi hyvin pieneksi kuutioksi – itse pyrin sellaiseen 5 mm x 5 mm kuutioon, mutta ei se toki niin tarkkaa ole. Kuullota vihanneskuutiot oliiviöljyssä täysin pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Lisää pannuun sitten hienonnettu valkosipuli ja nosta lämpöä hieman, niin että vihanneskuutiot saavat hieman väriä ja valkosipuli kypsyy. Varo polttamasta seosta! Siirrä soffritto sitten pannulta pieneen kulhoon odottelemaan ja jatka sienien pariin.

Sienien käsittely:

Aivan ensimmäiseksi laitan kuivatun herkkutatin likoamaan sherryyn. Kuten jo aiemmin kerroin, tykkään tuoda tähän kastikkeeseen reilusti erilaisia tekstuureja käsittelemällä käyttämäni sienet monella tapaa. Voit käyttää herkkusienien ja osterivinokkaan lisäksi/sijasta portobelloja ja siitakkeita, sekä tietysti täydentää tätä soossia syksyllä erilaisilla metsäsienillä. Ainoa, mitä en vaihtaisi mihinkään muuhun on kuningasosterivinokas, joka tuo kastikkeeseen käsittelynsä ja rakenteensa vuoksi sen aivan oman juttunsa.

Noin puolet kaikista sienistä silppuan hyvin pieneksi (n. 5mm x 5 mm kuutioiksi), mutta osan herkkusienistä viipaloin, osan osterivinokkaista revin pieniksi riekaleiksi käsin ja muutaman kuningasosterivinokkaan riivin tai “nyhdän” kahdella haarukalla suikaleeksi (ja tämä riivitty sienisuikale on minusta juurikin tämän kastikkeen juju). Käytän sienien ruskistamisessa isointa omistamaani paistinpannua, jotta paistopintaa on paljon, ja ruskistan sieniä sitä mukaan kun saan niitä pilkottua. Pyrin myös pitämään huolen siitä, ettei pannu ole missään vaiheessa liian täynnä, jotta sienet todellakin ruskistuvat ja lisään öljyä aina tarvittaessa. Sitten kaavin ruskistettuja sieniä pannulta kulhoon odottelemaan, että koko satsi on käsitelty ihanan ruskistuneeksi.

Kun kaikki sienet on ruskistettu, noukin herkkutatit sherryn seasta, silppuan ne ja kippaan ne pannulle. Lisään pannulle sitten takaisin kaikki paistetut sienet ja kumoan sherryn sienille. Annan seoksen kuplia hetken niin että sherry imeytyy sieniin ja sitten on aika lisätä pannulle loput kastikkeen raaka-aineet!

Sienibolognese:

Lisää sienien sekaan soffritto, tomaatit liemineen (puristelen kokonaiset säilyketomaatit kädessäni murskaksi, mutta toki tässä voi käyttää myös tomaattimurskaa), punaiset linssit sekä vesi. Lisää pannulle myös savupaprika, mustapippuri sekä timjami. Kiehauta seos ja alenna sitten lämpö sellaiseksi että kastike juuri ja juuri pulputtelee rauhallisesti. Peitä pannu kannella ja jätä muhimaan noin puoleksi tunniksi. Käy sekoittelemassa kastiketta muutaman kerran pohjia myöten.

Kun linssit ovat täysin kypsiä on aika laittaa pasta kiehumaan ja viimeistellä kastike: mausta sienibolognese misotahnalla ja soijalla. Lisää pannulle kaurakerma ja sekoita hyvin. Anna kastikkeen kiehua rauhassa vielä vartin verran ja tarkista sitten suolaisuus. Lisää suolaa tarvittessa. Kääntele sekaan juuri ennen tarjoilua ravintohiivahiutaleet (näin niiden sisältämät ravinteet säilyvät parhaiten). Sekoita sienibolognese pastan sekaan ja tarjoile cashew-ricotan kera (ohje alla). Itse tykkään viimeistellä annokset vielä lorauksella savustettua oliiviöljyä, johon olen ollut koukussa siitä asti kun tein syksyllä vegaanisia “kampasimpukoita” (kuningasosterivinokasta muuten nekin) – eli koko tämänvuotisen pastavuodenajan ajan 🙂

sieniraguSiinä se nyt on: paras ikinä tekemäni sienibolognese!

Koska tällainen täyteläinen lohturuokapasta kaipaa mielestäni jonkinlaista juustomaista lisuketta, surautan mieluusti sienibolognesen kylkeen helpon “ricotan” cashewpähkinöistä. Tämä lisuke valmistuu nopeasti, kunhan cashewpähkinät laittaa likoamaan hyvissä ajoin ennen muun kokkailun aloittamista. Liottamista voi tarvittaessa nopeuttaa käyttämällä kuumaa/lämmintä vettä ja liottamalla pähkinät huoneenlämmössä. Liottaminen tekee tahnan rakenteesta silkkisen, vähemmän liotetut pähkinät eivät nimittäin soseennu yhtä kiltisti ja rakenne jää rakeisemmaksi. Lisäksi pähkinästä tulee liottamisen ansiosta helpommin sulava.

Cashew-“ricotta”

100 g maustamattomia cashewpähkinöitä +  reilusti vettä

3-4 rkl vettä

1 tl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

1 rkl ravintohiivahiutaleita

1 tl sitruunamehua

n. ½ tl suolaa

Liota cashewpähkinöitä reilussa vedessä jääkaapissa 2-4 tuntia (peitä kulho jottei pähkinöihin tartu makuja jääkaapista). Huuhtele ja valuta hyvin.

Soseuta liotetut cashewpähkinät tasaiseksi veden, sitruunamehun sekä mausteiden kanssa. Ohenna tarvittaessa vedellä. Itse tykkään jättää tämän tahnan melko paksuksi ricottajuuston tapaan. Tarjoile cashew-ricotta sienibolognesen kera.

sienibolognese

sienikastike

Jos joku jäi kaipailemaan nopen sienibolognesen ohjetta, niin Kokit ja Potit -blogista löytyy juuri sellainen: nopea sienibolognese!

Omasta blogistani pastaohjeita löytyy myös toki moneen lähtöön, myös lukuisia vegaanisia pastoja. Alla oma kaikkien pastaohjeiden top vitoseni just nyt:

946 views

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

vegaaninen onigirazu

Keittiössäni on ollut pitkästä aikaa taas onigirazu-liukuhihna! Ihastuin tähän japanilaiseen “riisileipään” muutaman vuotta sitten ja jonkin aikaa onigirazu olikin yksi vakiovierailijoista keittiössämme. Sen verran työlästä sen valmistaminen kuitenkin on, että kun suurin hurahdukseni vaimeni, jäi riisileipienkin paketoiminen vähäksi aikaa.

Viime lauantaina lempibaarissani, BrewDog Helsingissä järjestettyyn vegaanisten oluiden ja ruuan paritukseen halusin kuitenkin ehdottomasti tehdä onigirazuja! Tosiaan, kokkailin tuohon loppuunmyytyyn tapahtumaan neljä vegaanista ruokaa, joille etsimme Brewdogin Kristan kanssa hyvät olutparit. En ole hirmuisen hyvä kehumaan omaa työtäni, mutta panostin tarjoiluihin ja niiden viimeistelyyn viikkotolkulla ja pistin parastani pöytään. Tarjolla oli niin vegaaninen onigirazu kuin hartaudella friteeratut perunanachotkin – ja ne loput tarjoilut päivitän blogiin pikkuhiljaa! Hyvää palautetta ruuista onneksi sitten sainkin – huh – tämähän oli nimittäin ensimmäinen kerta kun kokkasin muille kuin tutuille. Ehkä näitä iltoja uskaltaa siis järjestää jatkossakin?

vegaaninen onigirazu

Koska haluisin tarjolle maistuvaa ja mielenkiintoista ruokaa, jota syödessä ei ajattelisi niinkään ruuan vegaanisuutta vaan sen herkullisuutta, päätin aloittaa setin onigirazuilla. Niistä ei edelleenkään moni vielä tiedä mitään, joten niitä tarjotessa ollaan jo erikoisuuden kannalta voiton puolella. Liian erikoisia ne eivät silti ole, muistuttaahan onigirazu kuitenkin etäisesti sushia (mitä se tosin ei ole).

Onigirazu?

Onigirazu on eräänlainen mukaelma japanilaisesta eväsklassikosta onigirista. Onigirazu ei ole perinteinen japanilainen ruoka, vaan se on peräisin japanilaisesta sarjakuvasta nimeltä “Cooking Papa” – sarjisruokaa siis! Perinteinen onigiri on suolalla maustetusta riisistä muotoiltu pallo tai kolmio, jonka sisällä on yleensä aika yksinkertainen suolainen täyte (yksinkertaisimmillaan vaikkapa vain pikkelöity japaninaprikoosi eli umeboshi, joka pidentää onigirin säilyvyyttä).

Onigiri tarjoillaan onigirazun tavoin norilevän kanssa. Toisin kuin levään paketoitu onigirazu, onigirien kaveriksi tuleva levä säilytetään kuitenkin aina erikseen jottei se vettyisi. Japanilaisista kulmakaupoista löytyy erilaisia onigireja pikkurahalla ja söimmekin niitä Japanin reissuillamme lähes päivittäin 🙂

Perinteiset onigirit ovat siis minusta aivan ihania. Niitä on kuitenkin ainakin minun ollut haastavaa oppia muotoilemaan oikeaoppisesti. Sen sijaan onigirazu onnistuu vähän kömpelömmältäkin kokilta! Kiitos käytännöllisestä keksinnöstä Cooking Papalle ♥

vegaaninen onigirazu

Onigirazun voi täyttää melkeinpä millä vaan, joten siitä voi tehdä tarpeen mukaan ruokaisamman tai kevyemmän suupalan. Olenkin täyttänyt onigirazuja kotona jos jonkinlaisin eri tavoin, mutta täällä blogissa ei ohjetta vegaaniselle versiolle vielä olekaan! Sellaisen tilaisuutta varten kehiteltyäni on nyt siis ihan aiheellista lisätä tuo ohje tänne teidänkin luettavaksenne.

Täysin uusia makuja tämä vegaaninen onigirazu ei omalla mittapuullani sisällä, sillä sen täytteeksi tuli mm. paistettuja sieniä, avocadoa ja majoneesia. Olen rakastunut suolaisen makeiden ja hieman savuisten paistettujen sienten ja kermaisen avocadon yhdistelmään, enkä meinaa saada siitä kyllikseni! Sama makupari löytyykin siksi reseptiarkistoistani mm. vegaaninen temaki -reseptin sekä vegaanisen perunankuoriburgerin yhteydessä. Ehkä seuraava tekemäni vegaaniruoka voisi kuitenkin olla jo jotain ihan muuta…

Ohjeen määrästä riittää neljään osaan leikattuina cocktailpalat 24:lle, välipalaa puoliksi leikattua 12:lle ja lounaaksi kuudelle. Jos et ole ruokkimaan laumaa nälkäisiä olutfaneja kuten minä, kannattaa ohje tehdä 2/3 tai 1/2 tai 1/3 osissa.

Vegaaninen onigirazu

vegaaninen, gluteeniton kun käytät soijan sijasta tamaria

6 kpl

400 g sushiriisiä (+ suolaa maun mukaan tai n. 2 rkl Yukari shiso furikake -mausteseosta)

6 jumboherkkusientä / portobelloa

2 rkl miedon makuista kasviöljyä

1 tl nestesavua

2 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

2 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia tms.

1 tl srirachaa

2 pihvitomaattia

2 isoa kypsää avocadoa + 1-2 rkl riisiviinietikkaa

(1 ruukku shisoa / wasabirucolaa / mizunaa / viinisuolaheinää)

1 dl vegaanista majoneesia

n. 1 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

6 norileväarkkia

kelmua

Valmistele ensin riisi:

Pese riisi juoksevan veden alla niin monta kertaa, että siitä irtoava vesi on kirkasta (4-6 kertaa vettä vaihtaen). Laita riisi puhtaaseen kylmään veteen likoamaan ainakin muutamaksi tunniksi (itselläni se saattaa olla likoamassa yönkin yli). Valuta riisi huolella ja keitä paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Pidä se lämpimänä.

Riisin kypsyessä valmistele täytteet:

Viipaloi sienet muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Ruskista viipaleet öljyssä. Alenna lämpöä ja lisää sitten paistinpannulle nestesavu, 2 rkl soijaa/tamaria, 2 rkl siirappia sekä sriracha. Sekoita hyvin, jotta jokainen sieniviipale saa mausteisen kylvyn. Jatka sienten paistamista mausteliemessä, kunnes liemi imeytyy sieniin lähes täysin. Itse teen välillä muuten nämä sienet niin, että paistan ne edellisenä päivänä ja laitan tuossa mausteliemessä yön yli jääkaappiin marinoitumaan – sitten vaan liemen kanssa paisto kun aletaan kokoamishommiin!

Viipaloi sekä tomaatti että avocado muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Pyörittele avocadoviipaleet riisiviinietikassa, jotteivät ne tummu. Mausta majoneesi soijakastikkeella ja irroita käyttämästäsi yrtistä lehdet. Oma suosikkini on shiso, jota löytyy kaupoista yleensä nimellä perilla. Mizunaa suosittelen kokeilemaan, jos tulee vastaan, mutta myös viinisuolaheinä toimii yllättävän hyvin! Jos päädyt laittamaan onigirazuihisi wasabirucolaa niin kannattaa muistaa että se on todella ytyä tavaraa.

Mausta sitten vielä riisi! Itse tykkään maustaa sen ihanalla japanilaisella shisoyrtistä tehdyllä yukari-mausteella, josta riisi saa sekä kauniin purppuraisen värin, että suolaisuutta, makeutta ja hauskaa kirpeyttä. Riisin voi myös jättää naturelliksi ja maustaa se vain ripauksella suolaa. Mitä teetkin, kääntele mauste riisin sekaan varovasti ja muista peittää riisi kannella tai kostealla keittiöliinalla, jottei se kuivu. Riisi pitää myös pitää lämpimänä! Huom! Sushiriisin tapaan riisiviinietikalla ja mirinkastikkeella maustettu riisi ei onigirazuihin kuulu, mutta toisaalta … säännöt on tehty rikottavaksi jos minulta kysytään. Muista kuitenkin ettet tällöin voi laittaa onigirazuja jääkaappiin, sillä siellä etikalla ja mirinillä maustettu sushiriisi kovettuu.

Onigirazu -kokoamislinja:

Levitä työtasolle hieman norileväarkkia isompi pala kelmua. Aseta leväarkki kelmun päälle. Annostele noin kolme ruokalusikallista lämmintä riisiä arkin keskelle, ja taputtele riisi kostutetuin käsin neliöksi, jonka kulmat osoittavat norileväarkin keskikohtia. Tee riisineliöstä tarpeeksi pieni, jotta leväarkin reunaan jää matkaa noin kaksi senttiä. Katso kuvalliset ohjeet edellisestä onigirazu-postauksestani! (Tai kurkkaa rakentamisohje tästä videosta. Kasaaminen alkaa noin 5 minuutin kohdalla videota.)

Sivele riisille hieman soijalla maustettua majoneesia ja asettele majoneesin päälle kuudesosa sieniviipaleista, avocadoviipaleista, tomattiviipaleista (sekä käyttämästäsi yrtistä). Laita täytteiden päälle vielä hieman majoneesia auttamaan päälle tulevaa riisikerrosta pysymään paikoillaan. Lastaa täytteiden päälle vielä muutama ruokalusikallinen riisiä ja taputtele se varovasti taas kutakuinkin neliön muotoon. Ei haittaa, jos neliön kulmat hieman sortuvat, seuraavassa työvaiheessa paketti nimittäin saadaan kyllä siistiksi!

Taita kaksi vastakkaista norileväarkin kulmaa kelmun avulla täytteiden ja riisin päälle. Koeta saada arkin kulmat toistensa päälle melko tiukasti. Käännä sitten vielä toiset kaksi kulmaa keon päälle taputellen samalla leväarkin kulmat siististi taitoksen sisään piiloon. Kääri kelmu tiukasti paketin ympärille ja käännä paketti työtasolle niin, että taitokset jäävät paketin alapuolelle. Jätä valmis onigirazu odottamaan loppujen valmistumista.

vegaaninen onigirazuSitä ei muuten kuvasta näe, mutta kyllä näissä kuvauskappaleissakin oli tomaattia sisällä. Se vain piiloittelee onigirazujen kulmissa eikä näy tässä leikkauspinnalla… Miten siinä välillä käykin niin, että kuvauspäivänä jotain menee pieleen ja silloin kun kameraa ei ole mailla halmeilla ruoka näyttää upealta?

Säilytys:

Onigirazut säilyvät pitkälti samoin kuin onigirit: muutaman tunnin huoneenlämmössä tai kelmutettuina seuraavaan päivään jääkaapissa. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin tuoreeltaan syötyinä. Mikäli maustoit riisin viinietikalla ja mirinillä, säilytä onigirazu huoneenlämmössä ja syö se parin tunnin sisällä valmistamisesta.

…ja viimeiseksi vielä olutsuositus:

Tilaisuudessa yhdistimme onigirazut metsäisen yrttiseen ja hieman karamelliaromiseen amber aleen, BrewDogin omaan 5am Saintiin. Tämä vegaaninen onigirazu on levän, sienten ja soijakastikkeen ansiosta umamia tulvillaan. Kristan kanssa valitsemamme oluen kevyemmän puoleinen katkeruus, karamellisuus ja mäntyiset sekä hedelmäisen sitruksiset aromit tukivat ruuan makuja kivasti!

Kotona minulla oli kuvauspäivänä lasissa kaapista paremman puutteessa kaivettu melko rohkea veto – mansikalla miedosti maustettu hedelmäinen blonde ale. Yhdistelmä ei kuulkaa ollut lainkaan hullumpi, sillä mieto ja hedelmäisen raikas olut toimi hyvänä suun raikastajana täyteläisten onigirazusuupalojen välillä.

Ps. Myös Hannan Soppa on tehnyt vegaanisia onigirazuja! Kurkkaa täältä Hannan makuyhdistelmätitse ainakin tulen taatusti testaamaan tuota paahdetun bataatin laittamista onigirazuun!

620 views