Löytö: Viinibistro Sidney’s Vallila

Löytö: Viinibistro Sidney’s Vallila

Sidney's Vallila

Vallilan suloisin kahvilapaikka – se, jossa oli ensin Kahvila Suvanto ja sitten Melt Eatery – on kokenut muodonmuutoksen, josta olen erityisen mielissäni! Paikalla on nyt nimittäin luomu- ja alkuviineihin painottava viinibistro Sidney’s!

Sidney’s on nimetty omistajansa Sidney Hiltusen mukaan. Ruokakonseptista vastaa iki-ihanan ravintola Winon keittiömestari Oona Bondestam ja viinilistasta vastaa samoin Winossa vaikuttava Henri Bäckman. Melt Eateryssä vierailleet varmaan tunnistavatkin Sidneyn, sillä herra oli myös tämän amerikkalaisiin herkkuihin erikoistuneen ravintolan yrittäjä. Ensimmäistä kertaa ravintolaa pyörittäessä opitaan varmasti moni asia kantapään kautta, joten nyt kun konseptiin on tuotu lisää ravintola-alan kokemusta ravintola Winon tiimiltä, on uusi konsepti toivottavasti paljon Meltiä pitkäikäisempi 🙂

(Itse en Meltiin kertaakaan ehtinyt! En itseasiassa tiennyt paikan edes ehtineen jo sulkea, ennen kuin aloin kuulla huhuja uudesta ravintolasta alueella asuvilta ystäviltäni.)

ravintola Sidney's

Sidney Hiltunen, the perfect host!
Vaikka taustatiimiä uudella ravintolalla on nyt enemmänkin, on Sidney ravintolan isäntä ja paikan henki. Siitä ei yhden visiittini perusteella ainakaan ole epäilystäkään: ystävällinen ja rento tunnelma syntyy jo ovella, kun tiskin takaa tervehtii leveä hymy ja iloinen mies!

Illallisen aikana ehdimme rupatella isäntämme kanssa muutamaan otteeseen niin ravintolan syntyvaiheista, rotary miksereistä (tässä kohtaa olin keskustelusta autuaasti pihalla), kuin ravintolalle sopivasta hashtagistakin (lennosta ehdottamani #sidneysvallila hyväksyttiin muuten kertaheitolla). Syötyämme jätimme jo varsin tuttavallisissa merkeissä hyvästit vain päätyäksemme muutamaa tuntia myöhemmin takaisin vielä yksille. Niin mukava tunnelma ravintolassa siis oli!

Sidneys Vallila

Viinilistalta bongasin ensimmäisenä vanhan tutun alkuviinisuosikkini: Riffault Sancerre Les Quarterons, ah autuutta ♥

viinibistro Sidney's

Yks joka laatua kiitos!

Viinibistro Sidney’s on erikoistunut tosiaan biodynaamisiin, luomu- ja alkuviineihin, sekä rentoon bistroruokaan. Arkisin ravintolassa tarjoillaan lounasta ja viikonloppuisin brunssilautasia (brunssilautanen 20€ sisältää mm. vege- tai lihaversion croque monsieurista, shaksukaa, vihanneslisukkeita ja salaattia – ja mikä ainakin itselleni brunssissa on oleellisinta: Bloody Marykin ravintolalta järjestyy).

Keskiviikosta lauantaihin ravintola on auki myös iltaisin, jolloin tarjolla on n. 12€ hintaisten à la carte -annosten lisäksi varsin houkuttelevan kuuloisia sekä näköisiä sandwicheja. Leipomo Limbbun juurileipää lukuunottamatta kaikki tehdään käsityönä paikan päällä. Me testasimme nälissämme ystäväni Lanin kanssa listan lähestulkoon jokaisen à la carte -annoksen – vain juustolautanen ja porkkanahummus jäivät nimittäin meiltä testaamatta.

viinibistro Sidneys

…ja sitten syömään!

Oma suosikkini annoksista oli yllättäen tämä: shaksukan tyyliin tarjoiltua burrataa, paahteisia valkosipulilastuja, valkopapuja ynnä muuta ihanaa anjoviksella maustetussa tomaattisoossissa, johon dipata ihanaa Limbbun herkkuleipää.

Sinisimpukat & venussimpukat siideri-pekoniliemessä olivat varsin herkullisia nekin! Lientä annoksessa olisi tosin voinut olla vähän runsaamminkin. Testikerrallamme päällimmäiset simpukat ehtivät nimittäin kuivahtaa nopeammin kuin ehdimme niitä syödä (toisaalta kuka käski tilata kerralla neljä annosta…). Annoksessa kiittelen kuitenkin liemen makua ja kokin anteliasta kättä rapean pekonimurun kanssa!

Sidneys Helsinki

Sidneys Vallila

Listan toistaiseksi ainoa vegaaniannos oli valkoista parsaa ja broccolinia vegaanisen aiolin kera. Kuulostaa ehkä vähän tylsältä, mutta tappelimme annoksen viimeisistä ihanan hiiltyneistä parsoista ja parsakaaleista!

Carpaccio olisi varmasti muuten ollut listan suosikkiannokseni*, mutta tähän nimenomaiseen yksilöön oli kokilta ripsahtanut hieman liikaa suolaa (ja siis, minähän yleensä lisään itse sitä suolaa annokseen kuin annokseen). Kun muuten mureaa ja ihanan umamista lihaa kyyditti vielä varsin suolainen pecorino, oli lähtökohtaisesti mainion annoksen tasapaino vähän hukassa.

Ystävääni suolaisuus ei häirinnyt, joten oma suolanrakastajan identiteettini on parhaillaan pienessä kriisissä. Täytyy käydä syömässä tämä annos uudelleen! Jos ohitetaan se suolaisuus, carpacciossa ilahdutti erityisesti parapähkinöiden käyttö (niihin ei ravintoloissa jostain syystä kovin usein törmää)!

Sidneys Vallila

ravintola Sidney's

Sidneys Vallila

Jälkkäritkin me lopuksi vielä syötiin. Crème brûléessa oli oikeaoppisen rapea ja paahteinen sokeripinta, mutta omaan makeanvälttelijän makuuni sopi paremmin hurmaava butterscotch pudding. Lasipurkista lusikoitu vanukas oli makeudeltaan juuri sopivan mieto sekä aavistuksen raikas ilmestys. Kaverina vanukkaalla oli paahdettua hasselpähkinää sekä veriappelsiinia.

Harvoin ihastun jälkkäreihin niin, että haluan syödä ne kokonaan itse, mutta tällä kertaa en olisi antanut kaverilleni purkista lusikallistakaan!

Viinibistro Sidney's

Visit Vallila!

Tilaa en illanvieton aikana juuri päässyt (lue: kehdannut alkaa) kuvaamaan, niin vilkasta ravintolassa illallisemme ajan oli. Tämänkin yläpuolisen kuvauksellisen seinän alle oli linnoittautunut eräskin post alfa alati kasvavine seurueineen. Olisin vaikuttanut totaaliselta fanitytöltä, jos olisin siinä ruvennut kameran kanssa heilumaan, joten keskityin sitten kuvaamaan vain ruokaa 😀 Alkuillasta ravintola oli tosiaan viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta kun palasimme vielä yksille myöhemmin perjantai-iltana, oli ravintola jo tyhjempi ja sain dokumentoitua vähän tilaakin.

Rento ja värimaailmaltaan virkistävän rohkea miljöö on tuota kuvassakin näkyvää mahtavaa lattiaa myöten juuri sellainen, jossa iltojani tykkään viettää. Pönöttäminen on tästä ravintolasta kaukana ja taustamusiikki mätsää kaltaiseni ysäriteinin makuun täydellisesti. Vallilaan on tuntunut viime vuosina syntyvän tiiviillä tahdilla kaikenlaista kiinnostavaa! Vaikka vanhan tutun Pub Magneetin kutsu on toki edelleen vahva, en lainkaan valita että voin nyt samalla reissulla piipahtaa lasillisella alkuviiniä. Vielä kun saatais tällainen viinibaari minunkin kaupunginosaan, niin maailmani olis valmis! (Noh, onneksi Alkosta löytyy alkuviinejä nykyään jo ihan mukavasti – ehkä pärjään siis näinkin.)

Sidneys

Serbialaista alkuviiniä? Kyllä kiitos! Bongiraud Istina, sinut pistän mieleen!
Uusi visiitti Vallilaan on jo työn alla – jäin nimittäin hieman haikailemaan listan leipien perään. Varsinkin paahtopaistileipä luuydinvoin, gruyeren ja sinapinsiemenkastikken kera houkuttaa… ja ovatpa paikan lounaatkin olleet varsin makoisan näköisiä. Ruokalistoja ja annoksia olen bongaillut Sidney’sin sosiaalisesta mediasta, nettisivut ovat näköjään vielä työn alla.

Viinibistro Sidney’s löytyy siis Facebookista ja Instagramista, joista kannattaa käydä tarkistamassa aukioloajat ennen visiittiä. Kun ravintola on vielä näin nuori tilanteet tuppaavat yleensä elämään! Tällähaavaa Sidney’s on auki alkuviikosta vain lounasaikaan klo 11-15 ja torstaista sunnuntaihin myöhäisempään iltaan asti, jolloin iltamenua tarjoillaan klo 16 alkaen. Perjantaisin ja lauantaisin ravintola on auki jopa puoleenyöhön, tosin keittiö sulkee kymmeneltä. Saatattepa löytää minut silloin sieltä nurkkapöydästä oman seurueeni ympäröimänä!

EDIT 3.10.2018: Sidney’s on tällä hetkellä suljettu, mutta toiminta toivottavasti jatkuu myöhemmin.

Viinibistro Sidney’s

Suvannontie 18

+358 50 333 3235

Ps. Jos viinilistalta houkuttelisi viini, jota ei myydä laseittain, kannattaa silti aina kysyä!

*) Kakkoskäynnillä maistettu carpaccio oli oivallinen ja roast beef sandwich juuri niin ihana kuin kuvittelinkin. Jos mä oisin sä niin mä oisin jo testaamassa nämä herkut itse!

3 477 views

Passio Dining – intohimosta ruokaan, viiniin ja olueen

Passio Dining – intohimosta ruokaan, viiniin ja olueen

Yhteistyössä Passio Dining

Passio Dining hurautti suoraan tajuntaani alkukesän Taste of Helsinki -festareilla kahden vahvasti mieleenpainuneen annoksen voimin. Omalla mittapuullani koko tapahtuman annosten kärkeen nousseet gazpachosorbet sekä koukuttava makkaraperunat (luit oikein: makkaraperunat) jättivät himon saada lisää Passion köökistä lähteneitä lautasellisia!

Eipä muuta kuin nokka kohti Passiota ja hyvää seuraa mukaan. Illallisella sain nauttia sekä Keittiössä kaupungissa -blogin Jaanan että hänen hyvän ystävänsä Ellan loistavasta seurasta, ja istuipahan pöytään hetkeksi myös Passion ravintoloitsija Jussi Hukkanenkin.

Jussin kanssa jutellessa selvisi, että Passion alkutaipaleella oluella oli ravintolan konseptissa vahva rooli. Jussi kun on paitsi ravintoloitsija, myös panimomestari, ja Savonlinnalaisen panimoravintolan Huvilan entinen toimitusjohtaja. Huvilasta tuotiin Helsinkiin panimoravintolan konseptin lisäksi myös keittiömestari Jesse Vottonen.

Casual diningiä ja olutta yhdistelleen Passion suunta lähti kuitenkin alkuperäiskonseptista omille teilleen ja nykyään Passio on menuravintola. Menu vaihtuu kolmen viikon välein ja niitä kyydittävät viinitkin tuodaan maahan itse. Olutta Jussi ei ole viiniin suinkaan silti tyystin vaihtanut, sillä hän on osakkaana Kaartinkaupungin Ohrana –panimossa. Niinpä löytyy Passiostakin toki palan painikkeeksi viinien lisäksi myös oman panimon oluita ja olutta käytetään myös ruuanlaitossa.

jussi hukkanenJussi Hukkanen

Intohimo ruokaan, viiniin ja olueen paistaa Jussista ja hänen puheistaan. Aterioimaan päästyämme kiinnitin huomiota myös siihen, että monessa annoksessa viiniä löytyy myös lautaselta eri muodoissa. Kokkaanhan minäkin toki viinin ja oluiden kanssa, mutta en ihan tällä tapaa 😀

Kun kyse on menuravintolasta, on tilaaminen poikkeuksellisen helppoa: valinta tehdään kolmen tai viiden ruokalajin menun väliltä. Varmaan on sanomattakin selvää, kumman valinnan me teimme!

Ateria käynnistyi raikkaalla lasillisella kuohuviiniä, jonka kaverina tarjoiltiin keittiön tervehdys. Tattaririeskan päältä tarjoiltu taimentartar hapankermalla, raastetulla kananmunan keltuaisella ja mädillä olisi kelvannut minulle myös pääruuaksi, väliruuaksi ja jälkiruuaksi, niin täydellisesti se osui makuuni.

Nelles Riesling Sekt Brut

passio diningTaimentartar

Alkuruuaksi söimme ankkaa. Sitä olikin lautasella suorastaan kolmessa muodossa: oli rillettenä, oli paistettua ankanrintaa ja oli foie gras’ia. Ankkatrion kaverina oli porkkanapyreetä ja blanc de noir -hyytelöä, sekä ihanaa Pinot Noiria (Wagram Pinot Noir 2013). Viinihyytelö oli muuten täydellinen kaveri sekä ankka foie gras’lle että -rilletelle, pitää ehkä opetella tekemään jotain samanlaista itsekin!

Passion maahantuomat viinit ovat kaikki peräisin pientuottajilta, joiden tuottajat tunnetaan ihan kasvokkain. Suurin osa viineistä tulee Italiasta ja Saksasta, mutta joitain myös Ranskasta tai Itävallasta, kuten ankan kaverina nauttimamme kirsikkainen Pinot Noir.

passio diningAnkkarilletteä, paistettua ankanrintaa, ankka foie gras ♥

Myös seuraavana tarjoillussa väliruuassa oli keskitytty yhteen asiaan: simpukkaan. Annos sisälsi simpukkalientä, suussasulavaa konfattua kampasimpukkaa, sinisimpukkaa ja mykyjä. Liemi kaadettiin asianmukaisesti lautaselle vasta pöydässä, ja yhtä asianmukaisesti kuvasin tämän operaation.

Konfatut kampasimpukat varastivat huomioni tässä annoksessa, niiden tekstuuri oli nimittäin jotain aivan ihanaa : pumpulinpehmeää mutta samalla sopivan pureskeltavaa.

Well hello, konfattu kampasimpukka! Voitais tavata useamminkin?

Ensimmäinen pääruoka oli hiillostettua siikaa, grillattua pulpoa ja fermentoidusta valkosipulista tehtyä aiolia. Koska rakastan mustekalaa (olettaen tietysti että se on valmistettu hyvin), taisi huomioni keskittyä annoksessa lähinnä pulpoon, kuten kuvakulmastakin näkyy. Jos ihan totta puhutaan, annoksen muut osat jäivät herkullisuudestaan huolimatta ihan paitsioon, kun taas ihanasti hiiltynyttä mustekalaa olisin kaivannut lisääkin!

Toinen pääruoka oli härän flanksteak endiivien, vaniljalla maustettujen retiisien ja sipulikastikkeen kanssa. Flanksteakia maustanut gremolatan tapainen sitruksinen yrttiseos ei oikein kolahtanut minulle, vaikka liha sen alla mehevää ja maukasta olikin. Parasta lautasella oli kuitenkin vaatimaton retiisi – tulen maustamaan kotonakin vastaisuudessa retiisini vaniljalla … ja niin varmaan yhtä lailla vaniljaretiiseihin hurahtanut Jaanakin 😀

passio dining

Välijälkiruoka oli kaunein näkemistäni jälkkäreistä vähään aikaan: kimmeltävässä mansikka-ruusuöljykastikkeessa lepäilevä kuohuviinisorbetti mansikoilla ja ruusuhyytelöllä oli niin kuvauksellinen, että sorbetti oli lähes sulanut kun laskin kamerani alas.

Maun puolesta tämä jälkiruoka oli minulle hieman liian makea, mutta niinhän jälkkärit melkein aina ovat. Toinen jälkiruoka (vanilja-mustaherukkakääretorttua, mustaherukkasorbettia, marenkia ja hunajavaahtoa) jäi kuvaamatta, kun valo ravintolassa väheni. Makeutensa vuoksi annos jäi minulta pitkälti myös syömättä, mutta aivan varmasti sama annos olisi saanut makeamman ystävät yhtä lailla taivaisiin kuin välijälkkärikin.

Passio Dining jätti viiden ruokalajin menusta huolimatta kaikkea muuta kuin tukalan olon – annokset olivat siis juuri sopivan kokoisia minulle. Illan parhaat annokset oli minusta ehdottomasti keittiön tervehdys sekä simpukka-annos, mutta sen Taste of Helsingin gazpachosorbetin kaltaista ekstaasia jäin vähän kaipailemaan.

Kun menu kuitenkin vaihtuu kolmen viikon välein, lähden mielelläni Passioon uudelleen testaamaan mitä keittiö milloinkin keksii! Ravintolan miljöö ja tunnelma on sopivan rento ex tempore -dinnereille, mutta samalla sopivan erityinen hemmottelulounaalle. Passion pitäjien uusi ravintola Corsokin tosin pitäisi testata … ja sinne Ohranaan pitää ehtiä oluelle, ja ja ja…


Passio Dining tarjosi seurueemme illallisen viineineen. Kiitos!

100 views

Löytö: Lempi Helsinki Pop Up vol. 1

Löytö: Lempi Helsinki Pop Up vol. 1

Lempi HelsinkiLempi Helsinki Pop Up @ Café Huvila. Suloisempaa miljöötä saa Helsingin keskustasta etsiä!

Tiesittekö, että Hakasalmen huvilalla tarjotaan Vuoden Kokki 2017 -finalistitason ruokaa? En minäkään. Café Huvilassa pääsi kuitenkin nauttimaan yhden kisan finalistin, Joonas Kyllösen, visionäärisiä herkkuja 14 ruokalajin verran toissaviikonloppuna järjestetyssä Lempi Helsinki Pop Upissa. Ottaen huomioon, että viime vuonna kisan voitti Toni Kostian Ravintola Grönistä, on kisaajien taso harvinaisen selvä: korkealla huidellaan.

Lempi Helsinki

Sain kutsun Lempi Helsinkin Pop Up:iin itse chef Kyllöseltä, eikä siinä kyllä kauaa nokka tuhissut kun naputtelin innostuneen vastaukseni. Neljäntoista ruokalajin maisteluillallinen – kyllä kiitos! Mukaan herkuttelemaan lähti rakas pikkusiskoni Nuppu, jonka kanssa meillä onkin pitkä historia erilaisia legendaarisia illallisia. On syöty niin Michelin-ravintolassa kuin kalkkikaivoksen uumenissakin… mutta voin paljastaa heti alkuun, että harva ravintolaillallisistamme on ollut näin ikimuistoinen.

Lempi Helsinki

Lempi Helsinki

Menun luvattiin sisältävän suomalaisia puhtaita ja aitoja makuja, ja niitä myös saatiin. Valokuvani eivät annoksille valitettavasti tee tällä kertaa juuri oikeutta … mutta sainpahan niiden käsittelyyn tuskastuneena hankittua vihdoinkin paremman kameran! Parempia otoksia annoksista löytyy tapahtumassa kuvatulta videolta 🙂

Alkuun söimme:

SINTTIKEITTO

Lauttasaaresta oman kalastajan pyytämiä särkiä, joita itse savustamme. Mukana myös muikunmätiä, säilöttyä kurkkua, jääfenkolia, rapeaa muikkua ja tillinversoja

KAMPASIMPUKKAA & KARVIAISTA

Kevyesti graavattua kampasimpukkaa Jäämereltä, karviaisvaahtoa, meriruohoa ja kuumaa ruskistettua voita

SILAKKAA & KUUSENKERKKÄÄ

Graavattua silakkaa saimaalta, fenkolinäkkäriä; kuusenkerkkäkreemiä, viimekevään säilöttyjä kuusenkerkkiä, suolattuja kantarelleja ja fenkolinversoja

Ateria lähti hurjan vahvasti alkuun. Samettisen paksu sinttikeitto savuisine ja täyteläisine aromeineen vei ajatukset suoraan lapsuuden kesiin mummonkurkkuineen ja savupönttöineen. Seuraavaksi tarjoiltu kampasimpukka & karviainen ei noussut tasoltaan aivan yhtä korkealle, huolimatta siitä että niin kampasimpukka kuin ruskistettu voi ovat suurta herkkuani. Graavaus teki kampasimpukasta koostumukseltaan upean, mutta hieman liian suolaisen makuuni – ja minä olen varsin suolaisen ruuan ystävä! Kokonaisuudessa maistuikin näin ollen lopulta eniten suola ja ruskistettu voi, joiden varjoon jäivät niin kampasimpukka kuin karviaisvaahtokin.

Graavattu silakka sen sijaan oli annoksena jo tasapainoisempi: säilöttyjen kuusenkerkkien ja suolattujen kanttarellien kevyt kirpeys raikasti lähes raakaa kalaa juuri sopivasti. Kolmen ensimmäisen annoksen kanssa joimme Vincent Chaudray Crémant de Bourgogne Brutia, jonka kuiva hapokkuus ja kirpeä omenaisuus sopi erityisesti tuhdin sinttikeiton kylkeen.

LempiHelsinkiKampasimpukkaKarviainenKAMPASIMPUKKAA & KARVIAISTA

LempiHelsinkiSilakkaKuusenkerkkäSILAKKAA & KUUSENKERKKÄÄ

Vahva jatko:

HIRVI & KAALI

Suolalla ja pippurilla maustettu tartar hirvenlavasta, savoynkaalia, ohueksi leikattua raakaa ruusukaalia, graavattua keltuaista, kuivattua sipuli briochea, punajuurenversoja ja lämmintä sinappivinaigretteä

POSSU & SINAPPI

Graavattua possunkylkeä, sinappidressingiä, tyrnigeeliä, raakaa tyrnimarjaa & kirveliä

LEIPÄLAATIKKO

Talon hapanjuurileipää,  fenkolinäkkäriä, mallasleipää sekä talon paahdettua voita ja kuivattua tattia

NAURIS & TATTI

Hohtavien hiilien seassa poltettuja nauriita jotka ovat maustettu kevyesti mäntysuolalla ja voilla, mäntyohrattoa, fermentoitua tattilientä, kuivattua tattia, säilöttyä naurista ja lipstikanversoja

Ateria jatkui alkua vahvemmin ja tasapainoisemmin. Hirvitartar raa’an ruusukaalin ja savoynkaalin kera tarjoiltuna hiveli jo täydellisyyttä niin mauiltaan kuin esillepanoltaankin. Kirpeät punajuurenversot ja lämmin sinappivinaigrette raikastivat täyteläisen umamista annosta juuri sopivasti.

Seuraavaksi tarjoiltu graavattu possunkylki tyrnin ja kirvelin kanssa oli siihenastisen menun herkullisin annos! Tyrni eri muodoissa taittoi possun rasvaisuutta ja sai hymyn huulille pirteydellään. Tämä kombo kopioidaan vielä omassa keittiössä!

Kuivatulla tatilla maustetun paahdetun voin kera tarjoiltu leipälaatikko sai meissä aikaan järjenvastaista leivän puputtamista (eihän sitä 14 ruokalajin illallisella kannata itseään leivällä täyttää). Itsekin hapanjuuren kanssa taplailtuani nostan hattua leipurille – leivässä oli just sellainen mehevä kosteus ja sitkeys, veden kielelle nostattava happamuus ja rapea kuori, kuin mitä omaankin leipääni toivoisin vielä taikovani. Kyllä hyvä leipä vaan on hyvää ♥

LempiHelsinkiVasemmalla HIRVI & KAALI, oikealla NAURIS & TATTI

Juuri kun olin julistanut possuannoksen suosikikseni, saimme eteemme jotain vielä parempaa: poltettuja nauriita männyllä maustetulla ohrattopedillä. Säilötyn nauriin alle piilotetut herkut kruunattiin nenämme edessä vielä upealla fermentoidulla tattiliemellä ja lipstikanversoilla – taivaallista!

Äiti rakastaisi tätä!

Naurisannos kirvoitti meissä siskoksissa seuraavat nostalgiset muistelot. Meidän äitimme nimittäin rakastaa nauriita ja opimme jo lapsena odottamaan kesän ensimmäisiä makeita uusia möllyköitä kuin karkkipäivää. Kaskinauriita emme lapsuudessani muistaakseni syöneet, mutta joku siinä savun ja hiilloksen tuoksussa vie ajatukset kuitenkin aina lapsuuden kesiin. Upea annos, totta tosiaan.

Hirvi-, possu- ja naurisannosten kanssa joimme Antonin Rodet Pinot Noiria vuodelta 2014. Kepeä ja rennon marjaisa burgundilainen sopi hyvin annosten kaveriksi, vaikka tavallaan ehkä vähän pliisuksi annosten rinnalla jäikin.

LempiHelsinki_sipuliartisokkaSIPULI & ARTISOKKA

Makujen sinfoniaa:
SIPULI & ARTISOKKA

Voissa haudutettua sipulia ja maa-artisokka, paahdettua sipulipyrettä, raakaa hopeasipulia, makeaa sipulilientä ja lehtikaalinlehtiä

 
TURSKA & KERMA

Haudutettua turskan seläkettä, säilöttyä lanttua, lanttupyrettä, 3 tuntia grillattua kermaa ja tilliä

 
SORSAA & KYSSÄKAALIA

Grillattua sorsanrintaa, sorsankoipirilletteä, haudutettua sekä paahdettua kyssäkaalia, säilöttyjä juureksia ja sieniä, sekä tummaa savuista kastiketta

Sipulia ja maa-artisokkaa yhdistelevä annos oli maanläheisyydessään lämmin ja lohdullinen. Sen kanssa tarjottiin perinteistä sipuliruokien kumppania,  Pinot Gris’tä (Trimbach Pinot Gris Réserve 2014). Puolikuiva viini tasapainotti sipulin ja maa-artisokan makeutta hapokkuudellaan hienosti.

Pumpulinpehmoisen, täydellisesti paistetun turskan ja kolme tuntia grillatun, suorastaan kinuskisen kerman kaverina meille tarjoiltiin Chablis Marouettes 2015, joka muuten sopi todella hyvin myös annoksen pohjalla majailleen kotoisan lanttupyreen kaveriksi! Turska ja chablis ne yhteen soppii mutta niin tuntuisi sopivan myös chablis ja lanttu 😀

Sorsa & kyssäkaali oli annoksista omaan makuuni se näyttävin, eikä ihme: annos oli pitkälti sama, jolla Kyllönen ansaitsi finaalipaikkansa. Tätä annosta olikin selvästi hiottu! Tässä vaiheessa maistelumenua alkoi mahassani kuitenkin jo tekemään hieman tiukkaa, mikä harmitti, sillä annos oli toki muutakin kuin silmänruokaa! Kokonaisuus oli todella syvän makuinen ja aromeiltaan vahva, joten varsinkin rillette meinasi tuhtiudessaan jäädä minulta puolitiehen. Sorsalle valittu viini, Antinori Péppoli 2015 Toscanasta maistui kirsikkaisuudessaan ihanalta punertavan grillisorsan kaverina. Viini pärjäsi hienosti myös herkullisen tumman ja savuisen kastikkeen kanssa.

Lempi HelsinkiSORSA & KYSSÄKAALI

Jälkkärit:

Jälkkärit olivat yllättäen menun isoimmat elämykset! Minulla ei ole koskaan suuria positiivisia odotuksia jälkiruokia kohtaan, ellei kyseessä ole juustolautanen, joten hieman varauksella odotin nytkin aterian viimeistä nelikkoa. Jälkiruokien ensimmäinen annos, PERUNA, varsinkin mietitytti!

PERUNA

Perunajäätelöä, rapeita perunankuoria, perunahelmiä ja orvokkia

 
PIIMÄ

Piimävaahtoa, rapeaa siemennäkkäriä, suolaheinä öljyä, suolattua kinuskia ja suolaheinää

 
KARPALO

Karpaloleivosta, lumikarpaloita, kuusiöljyä, kuusijäätä, kuusikarpalo kastiketta ja rautayrttejä

 
RAPARPERI

Raparperi moussea, haudutettua raparperia, mallasmurua, jääselleriä, rapeaa marenkia, jogurttilunta ja suolaheinää

Voi kuulkaa. Harvoin vetävät jälkiruuat minut näin hiljaiseksi. Perunajäätelö perunankuorisipseineen ja perunahelmineen oli jotain aivan käsittämätöntä. Perunan tärkkelys tuntui suussa suorastaan samalta, kun joskus lapsena raakaa perunaa haukattuani, mutta tällä kertaa elämys oli positiivinen 😀 Hämmentävä annos, jossa maltillinen makeus yhdistyi hienosti suolaisuuteen, silkkinen ja kylmä rapeaan. Jäin kaipaamaan santsiannosta!

Myös piimävaahtoa, rapeaa näkkäriä, suolaheinää ja suolaista kinuskia yhdistelevä annos vei kielen. Ei pelkoa äklömakeilusta, piimä maistui nimittäin piimältä ja näkkäri näkkäriltä, mutta kokonaisuus oli silti aivan jotain muuta kuin mitä tämän virkkeen alkuosa antaa olettaa. Upea annos!

Sekä karpalo- että raparperiannokset osuivat myös täysin makuhermooni. Näitä jälkiruokia määritti raikkaus, ei makeus. Karpaloannoksen kruunasi mielestäni kuusi, raparperin taas selleri, toistan, SELLERI –  annokset tulvivat makuja, joita en olisi ikinä kuvitellut jälkiruokaan 😀

Jälkiruuan kaverina joimme mitäs muuta kuin shamppanjaa: Veuve Clicquot Champagne Brut ei paljon esittelyitä kaipaa, eikä ketään varmaan tarvitse suuresti sen sopivuudesta ruualle kuin ruualle vakuutella. Lempi Helsinki Pop Up veti siis tyylillä loppuun saakka!

LempiHelsinki_PiimäRAPARPERI -annoksessa piili yllätys: sellerinvarsihan se siinä!

Joonas Kyllönen kertoo etsivänsä parhaillaan sopivaa tilaa pysyvälle Lempi Helsingille, jossa ruoka keskittyy Pop Upin tavoin puhtaisiin pohjoismaisiin makuihin. Raaka-aineissa Kyllönen suosii luomua niin ruuassa kuin viineissäkin, ja oma maanviljelijä, omat kalastajat ja metsästäjät takaavat laadun. Itse kerätyllä villiruualla on myös vahva rooli annoksissa, kuten tästäkin maistelumenusta jo näkyi. Suunnitelmissa on kuulemma myös toistaiseksi salaisuudeksi jäävän panimon kanssa yhteistyössä tuotetut oluet.

Ei tarvitse ainakaan minua enempää houkutella, avatkaa se ravintola vaan jo!

Seuraava Lempi Helsinki Pop-Up järjestetään 20.5.2017.

Tiedusteluita ja varauksia voi lähettää osoitteeseen cafe.huvila@gmail.com
Lempi Helsinki Pop Up vol 1:ssa 14 ruokalajin maistelumenu maksoi 120€ 

Aterian tarjosi minulle ja siskolleni Lempi Helsinki Pop Up Vol 1. Kiitos ja kumarrus!
280 views

Books & Antiques vol. 2

by Juulia 2 Comments
Books & Antiques vol. 2

Clover Club (gin, lemon, raspberry syrup, egg white)

Vajaa vuosi sitten piipahdimme Juuson kanssa Malminrinteen Books & Antiquesissa juhlimassa puolen vuoden virstanpylvästä ja ihastuimme kovin sekä pikkuisen baarin cocktaileihin, että sen hämyiseen tunnelmaan. Tässä tuolloin vasta-avatussa paikassa oli meidän mielestämme sen verran hyvä fiilis, että kirjoitin visiitistämme oikein jutunkin

Liekö syynä spontaani blogaukseni vai mikä, mutta sain kesällä kutsun tulla testaamaan Books & Antiquesin uudistettua drinkkilistaa ja tutustumaan samalla rempatun baarin uuteen ilmeeseen. Vaikka olin Juusolle luvannut, että pitäisin heinäkuun blogilomaa, päätimme yksissä tuumin tehdä tämän kutsun kohdalla poikkeuksen – voiko drinkkien siemailua nyt ihan “työksi” laskeakaan?

Baarin tunnelmaan ei onneksi ollut tullut muutosta; tilaa oli vain hieman avarrettu siirtämällä baaritiskiä kadun puoleisesta päästä hieman syvemmälle, jolloin tilaan syntyi muutama asiakaspaikka lisää. Samalla ikkunaa peittänyt verho oli näemmä poistettu, eikä baari pysy enää entiseen malliin ohikulkijoiden katseilta piilossa. Sisään päästäkseen ei myöskään välttämättä enää tarvitse huhuilla naapurin 100 Dogsin henkilökunnalle, vaan voi kokeilla kiskoa ovenkahvasta ihan itse.

Ikkunan paljastamisen johdosta tilaan tihkuu iltapäivästä hieman enemmän luonnonvaloa, mistä ainakin minä surkeine kameroineni olin tällä visiitillä erittäin kiitollinen.

Nimensä mukaisesti mm. kirjoja ja erilaisia antiikkiesineitä pursuileva pikkuinen baari on edelleen ihanan hämyisä, intiimi ja rauhallinen – täydellinen kahdenkeskisille itsensähemmottelucocktaileille.

Alkuun maistoimme talon boolia, joka sisälsi teetä, hunajaa, tummaa rommia, sitruunaa ja inkivääriä. Nam!  Tätä makuyhdistelmää täytyy testata kotosallakin 🙂

Seuraavaksi nenämme eteen tuotiin klassinen Daiquiri sekä Clover Club. Varsinkin jälkimmäinen kolahti minulle, erilaiset sour-tyyppiset juomasekoitukset kun ovat kovasti mieleeni. Juuson suosikki edelliseltä visiitiltä, Bobby Burns, oli listalta tällä haavaa kadonnut, mutta onneksi tässä paikassa henkilökunta on aina etsimässä keinoja toteuttaa asiakkaan toiveita listan ohikin. Tätä nimenomaista klassikkococktailia Juuso on itseasiassa yrittänyt tilata ensimaistamisensa jälkeen vähän siellä sun täällä (hyvin vaihtelevin tuloksin), niin kovasti se hänelle tuolloin kolahti.

Omaksi suosikikseni illan juomista nousi sopivan hapan, kurkkuinen ja raikas Maid in Cuba, jolle voisin melkein lätkäistä unelmacocktailin tittelin, niin lähelle lempimakujani se pääsi. Bacardi Legacy -kisan vuonna 2014 voittanut cocktail voisikin ehkä olla se, jonka perään minä nyt vastaisuudessa erinäisissä baareissa utelen, niin Juuso ei enää ole yksin niiden erityistoiveidensa kanssa 😀

Hintaahan näillä cocktaileilla on, mutta minusta laadusta, ammattitaidosta, kokonaiselämyksestä ja palvelusta sopiikin maksaa. Kaikki Son of a Punchin baarit ovatkin edellämainituista syistä kovasti mieleeni, niissä kun henkilökunta on aina viimeisen päälle asiansa osaavaa ja cocktailit taivaallisia. “Kerran tässä vaan eletään” -tyyppisenä nautiskelijana sijoitan mieluusti laatucocktailiin satunnaisesti sen parahulttaisen 12-14 €, mitä juomat näissä paikoissa yleensä kustantavat.

Books & Antiques

Malminrinne 1

avoinna:

ke-su klo 18-01

101 views