Hävikkiviikon paistettu riisi

by Juulia 0 Comments
Hävikkiviikon paistettu riisi

Hävikkiviikon paistettu riisi = jääkaapin tyhjennysruokaa parhaimmillaan

Ruokahulluna, kotikokkina ja valokuvaukseen hurahtaneena ihmisenä pahin ruokaan liittyvä syntini lienee heräteostokset ja niistä väistämättä välillä syntyvä hävikki. Harvassa nimittäin ovat ne kerrat, kun onnistun ostamaan ruokakaupasta vain sen, mitä etukäteen suunnittelin.

Pahinta aikaa taipumukselleni on alkusyksyn kotimaisten vihannesten satokausi, kun kaupat pullistelevat toinen toistaan houkuttelevampia papuja, kaaleja, kurpitsoja, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja, sieniä… (hyvä ettette näe minua nyt, käytännössä kuolaan näppikselle pelkästä ajatuksesta). Innostuessani en välttämättä pysähdy pohtimaan, mitä heräteostoksistani valmistan, saatikka milloin. Ihaniahan kaikenmaailman rehut ovat, mutta eivät niinkään nuutuneina.

violetti kiinankaali

punainen kiinankaali

Nuupahtanut kiinankaali

Viimeisin heräteostokseni oli violetti kiinankaali (vai onko sen nimi punainen kiinankaali?). En edes muista milloin olisin viimeeksi kokannut kiinankaalia, mutta näiden mötkäleiden väri oli niin vastustamaton, että kannoin kotiin kerralla kaksi. SIIS KAKSI KIINANKAALIA, eikä suunnitelmaa niiden käyttämiselle, ellei valokuvaamista lasketa. Ensinnäkin nuo vievät meidän pikkuruisesta jääkaapista kohtuuttomasti tilaa ja toiseksi, mihin ihmeeseen niitä nyt käyttäisi?

Puolikkaan sain onneksi jo upotettua lähikaupan raaka-aineista valmistuviin dan dan nuudeleihin, joita meillä on syöty jo reilun kuukauden verran monesti viikossa. Kokonaiseksi jäänyt kiinankaali on vielä hyvässä vedossa, mutta se jäljelle jäänyt puolikas … totaalisen nuutunut.

Onneksi kiinankaali niin kuin moni muukin rehu virkoaa ja napakoituu jääkylvyssä 🙂 Tämän ehkä moni jo tiesikin, mutta mikäli et tiennyt, kokeileppa! Jääkylvyllä virvotan ruttuiset porkkanat, lörpät salaatilehdet ja virkistän väsähtäneet yrtit. Yhden ikimuistoisen kerran ostin kauppahallin myyjän ainoan ruttuisen vesimeloniretiisin kun en sellaista ollut nähnyt aiemmin kuin kuvissa – pakkohan se oli saada, ruttuinen tai ei! Jäävesi tepsi siihenkin ja sain kuviini tuon harvinaisuuden raikkaana. Silloinkin oli muuten hävikkiruoka tekeillä!

Hävikkiviikko

Tällä viikolla eli 9.-15.9. vietetään taas valtakunnallista Hävikkiviikkoa. Tänä vuonna kampanja pyrkii levittämään tietoa ruokahävikin ilmastovaikutuksista: kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta nimittäin noin kolmannes syntyy ruuasta. Pyrin itse osallistumaan hävikkiviikkoon täällä blogissa tavalla tai toisella vuosittain, joten hävikkiviikon hengessä virvotettu kiinankaali oli oiva kohde kokkailulle. Se päätyi lopulta yhteen parhaista tietämistäni jääkaapintyhjennysruuista: paistettuun riisiin!

Paistettu riisi on ruoka, jota valmistan harvoin, mutta lähestulkoon joka kerta kun sitä valmistan, teen sen tähteistä. Meillä syödään riisiä tosi harvoin, joten kylmää kypsää riisiä kotoa löytyy vielä harvemmin. Poikkeuksena take away! Mitä kiireempi viikko on meneillään, sitä todennäköisempää on, että jonain päivänä tilataan ruokaa kotiinkuljetuksella tai haetaan sitä jostain. Thaimaalaisten ravintoloiden take away -annosten mukana tulevaa riisiä jää melkein aina yli ja jos sitä on jääkaapissa, valmistuu paistettu riisi käden käänteessä.

Koska kotoa löytyi nyt useampikin take away -riisirasia, paistettu riisi oli siis tuon nuutuneen kiinankaalinjämän kohtalo. Sekaan pääsi jääkaappiin unohtunut, osittain kuivahtanut maissintähkä, josta leikkasin kuivat osat pois, sekä jo hieman räjähtänyt kevätsipuli. Lisäksi silppusin mausteeksi valkosipulia, sekä reilusti kuivahtanutta inkivääriä, josta vähän reippaammin kuoriessa paljastui vielä mehevä sisus. Kaivoin kaapista vielä suolapähkinäpussin jämät ja sekoitin kuumaan riisiin lopuksi kananmunan. Niin hyvää!

Raaka-aineiden määrät ovat tässä Riiassa aina suuntaa-antavia ja lukuunottamatta riisiä, öljyä, valkosipulia, soijaa ja seesamiöljyä muita raaka-aineita voi vaihdella hyvinkin sen mukaan mitä kotoa löytyy. Yksikin vihannes riittää, jos minulta kysytään. Porkkanoita meillä on ainakin kaapissa lähes aina, samoin jonkinlaista kaalia ja kevätsipuleita.

Proteiiniksi käy yhtä lailla melkein mikä vaan (tofu, tempeh, seitan, vegemakkarat, härkis, nyhtis…) mutta jos niitä ei löydy, lisään itse mukaan mielelläni hieman pähkinöitä ja/tai kananmunaa. Käytän paistamiseen mieluiten joko miedon makuista seesamiöljyä tai sichuanilaisittain maustettua chiliöljyä, mutta mikä tahansa neutraalinmakuinen öljy käy tähän yhtä hyvin. Poltetta kun voi lisätä chilihiutaleilla tai kastikkeella, jos sitä kaipaa 🙂

Hävikkiviikon paistettu riisi

2:lle

n. 4 dl kypsää riisiä

n. 2 rkl (chili)öljyä

1 kevätsipuli (pätkä purjoa/1 keskikokoinen sipuli)

2-3 valkosipulin kynttä

peukalonpituinen pätkä kuorittua inkivääriä

2-3 dl rehuja: porkkanaa,(lehti/parsa/kukka)kaalia, kiinankaalia, bok choytä, pavunituja, (sokeri)herneitä, maissia, vihreitä papuja…

(n. 100 g tofua/tempeä/kasviproteiinivalmistetta tms.)

n. 1-2 rkl soijakastiketta (maun mukaan, soijan intensiivisyydestä riippuen)

n. 2-3 tl agavesiirappia/vaahterasiirappia/siirappia/hunajaa tms.

n. ½-1 tl seesamiöljyä (öljyn intensiivisyydestä riippuen)

1 tl chilihiutaleita*

1 tl jauhettua sichuanpippuria*

kourallinen suolapähkinöitä/cashewpähkinöitä tai seesaminsiemeniä

1-2 kananmunaa

Pilko käyttämäsi vihannekset suupalakokoon. Hienonna inkivääri ja valkosipuli, silppua kevätsipuli (tai purjo/sipuli). Kuumenna isossa paistinpannussa öljy hyvin kuumaksi. Itselläni on tätä ruokaa valmistaessa pannu lähes niin kuumalla kuin mahdollista.

Kippaa pannulle pisimpää kypsennystä vaativat vihannekset ensimmäiseksi: porkkanat, paksummat kaalinpalat, vihreät pavut, sipuli, maissi tms. Paista kokoajan sekoitellen muutama minuutti ja lisää pannulle sitten käyttämäsi proteiini. Paista sekoitellen muutama minuutti ja lisää pannulle sitten valkosipuli, inkivääri ja riisi, sekä chili ja sichuanpippuri, mikäli käytät niitä. Sekoittele, kunnes riisi on irtonaista ja valkosipuli tuoksuu. Lisää sitten pehmeämmät ja nopeasti kypsyvät vihannekset: bok choyn tai kiinankaalin lehdet, herneet, idut, kevätsipulinvarret.

Paista vielä minuutin verran ja alenna sitten lämpöä keskilämmölle. Lorauta pannulle jotain makeaa (meillä on kaapissa aina vaahterasiirappia tai agavesiirappia), maun mukaan soijakastiketta sekä muutama tippa tuoksuvaa seesamiöljyä. Sekoita huolella, tarkista maku ja sammuta liesi. Riko pannulle muna tai kaksi ja sekoita sen verran, että muna hyytyy ja on tasaisesti ruuan seassa.

Tarjoile paistettu riisi kuumana pähkinöiden tai seesaminsiementen kera. Omasta mielestäni tämä ruoka on parhaimmillaan lusikoituna sohvalla!

173 views

Chahan aka paistettua riisiä japanilaisittain x 2

Chahan aka paistettua riisiä japanilaisittain x 2

chahanSake chahan eli paistettua riisiä ja lohta japanilaisittain

Siitä asti, kun kotiuduin Japanin matkalta, on keittiössäni kulutettu poikkeuksellinen määrä riisiä. Riisin ostotahti on ollut jopa paketti viikossa, vaikka ennen moinen riitti kuukausiksi, ellei suorastaan puoleksi vuodeksi. Tilanne on vähän hassu, kas kun en ole koskaan ollut mikään suuri riisin ystävä! En laita useinkaan ruokia, joihin kuuluisi riisiä lisukkeena, saatikka pääraaka-aineena (poikkeuksena risotto) – riisiä on siis tullut ostettua lähinnä onigirazua tai sushia varten.

Ennen en kuitenkaan ollut tutustunut japanilaiseen keittiöön niin laajalti kuin nyt! Riisiin ympärillä pyöriviä reseptejä on tekeillä tai odottelemassa julkaisuaan tälläkin hetkellä viisi, eikä niille ole näkymässä loppua ihan hetkeen. Niinpä olen jo alkanut myös pohtia erilaisia käyttötarkoituksia ylijäämäriisille, sitä kun kertyy jääkaappiin toki myös entistä tiheämmällä tahdilla. Tämänhetkinen lempiosoitteeni sille on ochazuke (eli riisiä ja vihreää teetä), mutta toki minulle maistuu myös vanha kunnon paistettu riisi!

Chahan eli paistettu riisi japanilaisittain × 2 + lisukkeet: umeboshi, beni shoga & takuan ♥ 

Taannoin kotoani löytyi tähteinä sushiriisin ja punaisen riisin lisäksi kimpale kypsää lohta sekä jonkun verran kypsää kanaa. Ystäväni oli tulossa kylään lounaalle ja päädyin hetken mielijohteesta paistamaan meille näistä tähteistä kahdenlaista chahania (eli paistettua riisiä japanilaisittain).

Jos kaapista löytyy jo valmiiksi japanilaisen keittiön perusmausteita, ei moinen päähänpisto ole kovinkaan vaikea toteuttaa: tarvitsee vain pilkkoa ainekset ja paistaa ne pannulla – just niin rapeiksi kun omaan makuun sopii –  ja heittää haluamansa mausteet sekaan. Paistetun riisin kruunaa Japanissakin muna, jonka voi sekoittaa mukaan jo paistaessa, tai lisätä annoksen päälle raakana (vastapaistettu riisi kypsentää munan lautasella sekoittaessa), pehmeäksi keitettynä tai miksei myös paistettuna. Itse tein meidän lounasannostemme päälle pehmoiset munat kylvettämällä (katso ohje täältä).

chahan

Mitä tulee chahaniin, siihen voi laittaa riisin lisäksi tietysti mitä tahansa tähteitä: pekonia, tofua, makkaraa, vihanneksia, katkarapuja… Chahan on eräänlainen pyttipannu, jonka sisällöstä on jokaisella varmaan omat mielipiteensä. Paistettua riisiä tarjotaan hieman erilaisina versioina Aasiassa toki muuallakin, joten Japanilaiseksi tämän paistetun riisin tekee minusta mausteet: miso, furikake eli leväsilppu (josta minulle entisenä akvaarion omistajana tulee muuten aina kalanruoka mieleen 😀 ), seesaminsiemenet, soija sekä superaddiktoiva aromaattinen chilimauste, sichimi togarashi.

Sake chahan eli paistettua riisiä lohella 2:lle

4 dl kypsää sushiriisiä ja/tai punaista riisiä, täysjyväriisiä tms.

n. 1 ½ dl kypsää kevyesti suolattua lohta murusteltuna hiutaleiksi

3-4 valkosipulin kynttä

1 rkl furikakea / kuivattua ja silputtua merisalaattia / silpuksi saksittua norilevää

1 tl shichimi togarashi -chilimaustetta

ripaus suolaa

2 kananmunaa (*

Paistamiseen:

50 g voita

1 rkl (vaaleaa) misoa

Sulata voi paistinpannulla ja lisää siihen sekä miso että ohuelti viipaloitu valkosipuli. Paista hetki keskilämmöllä ja lisää sitten riisi. Jatka paistamista, kunnes riisi on makuusi sopivan paahtunutta (jotkut eivät halua paahtaa riisiä juuri ollenkaan, toiset – kuten minä – jatkavat paistelua kunnes suurin osa riisinjyvistä on mukavasti hieman rapeutunut). Lisää sekaan lohi, merilevä sekä makusi mukaan sichimi togarashia sekä suolaa.

Sichimi togarashin voi halutessaan korvata myös jollain muulla chilillä, mutta jos saat tuota nimenomaista maustetta käsiisi, en usko että enää haluat niin tehdä ♥

Tarjoile sake chahan kananmunan kera (katso seuraava resepti).

Paistetun lohiriisin kaveriksi sopii munan lisäksi mielestäni myös rapean raikas retiisi tai retikka, jonka nykyään leikkaan aina kukiksi. (Kun kerran hankkii muotin, jolla saa leikattua vihanneksista kukkia, sitä pitää tietysti käyttää!) Punaiset säikeet annoksen päällä ovat kauneinta kuivattua chiliä mitä tiedän: ito togarashia.  Paistetun kanariisin päällä pikkelöityä inkivääriä (beni shoga) sekä tuoretta ja pikkelöityä retikkaa (takuan). Vain muna puuttuu!

Tori chahan eli paistettua riisiä ja kanaa 2:lle

4 dl kypsää sushiriisiä ja/tai punaista riisiä, täysjyväriisiä tms.

n. 2 dl kypsää kanaa pieninä kuutioituna

1-2 ohuelti viipaloitua kevätsipulia

1 rkl raastettua inkivääriä

1 rkl yuzun mehua tai sitruunamehua

1 rkl seesaminsiemeniä

1-2 rkl soijakastiketta

2 kananmunaa (*

Paistamiseen:

2 rkl kasviöljyä +  muutama tippa vahvaa seesamiöljyä (tai 2 rkl mietoa seesamiöljyä)

 Lämmitä öljy paistinpannussa ja paista riisiä keskilämmöllä, kunnes se rapeutuu kauttaaltaan hieman. Lisää kana sekä mausteet ja jatka paistamista, kunnes kaikki raaka-aineet ovat kuumenneet ja hieman paahtuneet.

*) Tarjoile tori chahan kananmunan kanssa: voit sekoittaa munat riisiin jo paistinpannulla paistamisen loppuvaiheessa, tai rikkoa vastapaistetun annoksen päälle munan raakana, tai tehdä kuten minä, ja kypsentää munat vesihauteessa. Myös paistettu muna toimii hienosti annoksen päällä. Kananmuna tuo annokseen täyteläisyyttä, kermaisuutta ja kosteutta – varsinkin kun sen lisää annokseen raakana aivan lopuksi. Kukin tyylillään!

chahan

Ps. Hiramenome-blogin sake chaahan -reseptissä neuvotaan, kuinka voit hyödyntää kokonaisen lohen ruodot tai pään lohihiutaleiden valmistamiseen – mahtava vinkki joka tulee tässä keittiössä ainakin käyttöön!

Pps. reseptit voi tehdä gluteenittomana, kun käyttää gluteenitonta soijaa ja valitsee mison, jonka valmistamisessa ei ole käytetty vehnää, ohraa tai ruista.

518 views

Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

by Juulia 2 Comments
Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

Leivontaa mun makuun: polentakakku kinkulla ja parmesaanilla

“Jouluyö juhlayö, päättynyt kaik on työ.” Kaks vain valveil on puolisoa, siis lähes kirjaimellisesti: kun teillä on yö, niin meikäläiset syö jo aamupalaa! Toisinsanoen, kun luette tätä tekstiä, olen lomalla oikeastaan kaikesta: päivätyöstä, blogista ja siinä sivussa hupsista vaan myös joulusta. Lähdimme Juuson kanssa joulua pakoon Japaniin. Reissu on kummallekin unelmien täyttymys ja vaikea sitä on uskoa että se vihdoinkin toteutui!

Jouluaaton suunnitelmissa onkin siis tänä vuonna joulukirkon sijasta drinkkejä ja ikimuistoinen show Robot -ravintolassa, kinkun sijaan syönemme tonkatsua, eli japanilaista friteerattua possunleikettä. Joulupöydän suosikkiruokani eli sillit, silakat, mädit ja lohetkin pysyvät kuvioissa, tosin hieman eri muodossa kuin kotona.

polentakakku

polentakakku

Koska tämä matkamme oli toki etukäteen tiedossa, otin joulun suhteen tänä vuonna useammankin varaslähdön: joulujuhlaa on vietetty niin oman kuin Juusonkin perheen kanssa, lahjoja on vaihdettu ja jouluruokia maisteltu. Sisilialainen joulupizza sfincione koukutti meidät molemmat jo alkusyksystä, joten tuota kyseistä jouluruokaa ollaan syöty itseasiassa jo lähes kyllästymiseen asti – teille muille tosin sitä vielä jaksan suositella!

Kinkunkin ehdin ostaa. Hyvin pienen toki ja jos ihan totta puhutaan, ostin sen ainoastaan tätä polentakakkua varten. Ajatus toki on, että tähän  kaakkuun käytetään joulupöydästä ylijäänyttä kinkkua tai kalkkunaa, mutta kun moista tilannetta ei itsellä tällä kertaa päässyt luonnollisesti syntymään niin ei auta kuin feikata!

Käytin kakussani violetteja porkkanoita, ne ovat minusta hauskan näköisiä pilkistellessään esiin valmiista kakusta!

Tähän suolaiseen polentakakkuun upotetaan myös erilaisia juureksia ja kurpitsaa, juustoa ja pinjansiemeniä. Kakku taipuu hävikkiruuaksi kinkun lisäksi mudenkin joulupöydän antimien kohdalla, pinjansiemenet kun voi vaihtaa pähkinöihin, juustoksi käyttää sitä mitä kaapista löytyy ja jos oikein on rohkea, korvaa juurekset ja kurpitsan rosollilla (ehkä sillä sillittömällä versiolla tosin).

Polentakakun voi paistaa isossa kakkuvuuassa kuten minä, tai jäähdyttää “taikina” uunivuuassa, leikata se paloiksi ja paistaa sitten annospala kerrallaan tarpeen mukaan. Pannukakkumuotokin varmasti toimisi hyvin – eikä silloin tarvitsisi ainakaan jännätä, irtoaako kakku ehjänä kakkuvuuasta 😀

Polentakakku kinkulla n. 6-8:lle

n. 400 g joulukinkkua tai -kalkkunaa

2 salottisipulia / 1 iso keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

50 g pinjansiemeniä

50 g voita

2 rkl hunajaa

n. 250 g makeita juureksia kuten porkkanaa, palsternakkaa tai bataattia ja/tai kurpitsaa

n. 2½ dl polentaryynejä

n. 1 l mietoa kana- tai kasvislientä

1 rkl tuoretta timjamia silppuna

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

n. 70-100 g parmesaania / pecorino romanoa / vanhaa cheddaria

n. 50 g voita kakkuvuoan voiteluun + 2-3 rkl korppujauhoja tai polentaa jauhottamiseen

Lisukkeeksi:

n. 100 g vihreitä papuja ja/tai ruusukaalia per syöjä

5-6 valkosipulin kynttä

loraus juoksevaa hunajaa

muutama rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa + pippuria

Kuutioi kinkku noin sentin kokoisiksi paloiksi. Silppua sipuli ja viipaloi valkosipulin kynnet. Kuumenna paistinpannussa 50 g voita ja lisää pannuun salottisipuli. Kuullota sitä keskilämmöllä, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi ja lisää pannulle sitten kinkkukuutiot. Jatka paistamista, kunnes kinkku sekä sipuli saa hieman väriä. Lisää sitten pannulle vielä valkosipuli ja pinjansiemenet sekä hunaja. Paista seosta, kunnes se on kullanruskeaa, varo kuitenkin polttamasta! Laita pannu sitten sivuun hieman jäähtymään ja odottelemaan.

Kuori ja kuutioi juurekset ja/tai kurpitsa sentin kuutioiksi. Kiehauta niitä noin viitisen minuuttia, niin että kuutiot lähes kypsyvät. Valuta keitinvesi ja laita kuutiot jäähtymään ja odottelemaan.

Kuumenna pinnoitetussa kattilassa vähäsuolainen ja mieto kana- tai kasvisliemi ja kun se kiehuu, lisää polentaryynit kokoajan vispilällä pohjia myöten sekoitellen. Alenna lämpöä ja jatka seoksen keittelyä, kunnes polenta on paksua puuroa, tarkista käyttämäsi polentan kypsentämisaika pakkauksen kyljestä. Valmiin polentapuuron kuuluu olla kunnolla paksuuntunutta, jotta kakku pysyisi myöhemmin muodossaan.

Lisää kypsään polentaan käyttämäsi juusto raasteena sekä timjami ja mustapippuri, sekoita huolella. Mikäli juusto on kovin suolaista, lisää sitä vähän kerrallaan ja maistele polentaa, kinkku kun tuo kokonaisuuteen vielä lisää suolaisuutta.

Voitele renkaan muotoinen iso kakkuvuoka (n. 2 l vetoinen) voilla ja jauhota se joko polentalla tai korppujauhoilla. Sekoita hieman jäähtyneeseen polentaan jäähtynyt kinkku-sipuliseos sekä juures- ja/tai kurpitsakuutiot. Tarkista polentaseoksen maku: mikäli käyttämäsi kinkku ja juusto ovat kovin suolaisia, seokseen ei todennäköisesti tarvitse lisätä suolaa.

Kaada polentaseos vielä lämpimänä kakkuvuokaan ja jätä seos hetkeksi jäähtymään huoneenlämpöön. Kelmuta vuoka ja siirrä se jääkaappiin kun se on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. Kakku voi odottaa paistamistaan jääkaapissa vaikka muutaman päivän, muutama tuntikin kuitenkin riittää.

Polentakakku pöytään mars!

Kun nälkä alkaa kurnia, laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levitä lisukepavut ja/tai -ruusukaalit (puolitettuina) uunivuokaan öljyn, murskattujen valkosipulien ja hunajan kanssa. Laita kakku uuniin keskitasolle noin puoleksi tunniksi ja lisää uuniin sitten lisukepavut ja/tai ruusukaalit. Jatka kakun paistamista vielä vartin verran, eli kunnes kakku on pinnalta kullanruskea.

Ota polentakakku uunista ja jätä se odottelemaan vuoassaan lisukkeiden kypsymistä; kumoa kakku, kun ne ovat kivasti karamellisoituneita ja kypsiä. Kumoamista ennen kannattaa varovasti varmistaa, että kakku irtoaa ainakin reunoistaan vuoasta ja pläjäyttää kakku sitten reippaalla vauhdilla ympäri voipaperin päälle työtasolle, josta sen sitten siirtää varovasti paperin avulla tarjoilualustalle. Kasaa lopuksi kakun keskelle jäävään aukkoon lisukkeet ja kanna koko komeus tarjolle!

Ps. tämän syysteemaisen Nordic Waren unelmakakkuvuoan voitin Terhin keittiö-blogin 10 vuotisarvonnassa – kiitos vielä Terhille!

152 views

Hävikistä herkuksi: Kanaramen + Food Sealer Chef -arvonta

by Juulia 102 Comments
Hävikistä herkuksi: Kanaramen + Food Sealer Chef -arvonta

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja OBH Nordica

Tämä kanaramen on hyvä osoite yhdelle jos toisellekin keittiön hävikkiruualle.

Tunnustan: teen aika paljon heräteostoksia. Harva se päivä kannan kotiini jotain, joka oli vaan pakko saada … siis ruokakaupasta! Kauppareissuilta mukaani tarttuu esim. seuraavanlaisia houkutuksia:

  • eksoottisia hedelmiä, jotka näen jo mielessäni kauniisti aseteltuna aamupalalautaselle,
  • erikoisemman näköisiä vihanneksia ja juureksia, kuten vesimeloniretiisiä, raidallista munakoisoa tai violetteja porkkanoita
  • erilaisia juustoja sekä omiin että Juuson mielitekoihin,
  • sitä herkullista juureen leivottua leipää, jota kaupasta saa vain kerran viikossa
  • pähkinöitä, siemeniä ynnä muita kuivatuotteita, joista en ole varma onko niitä kotona jo
  • jotain jännän näköistä pastaa, kuten vaikka mustekalan musteella värjättyä mustaa linguinia

Lopputulos on ruokaa pursuileva keittiö. Pikkuinen jääkaappini ja pakastimeni ovat ääriään myöten täynnä ja kuivakaapit sylkevät sisuksistaan milloin mitäkin ovea raottaessa. Minun kokkailutahdillani ja Juuson ruokahalulla toki niitä varastoja saa ihan reippaalla tahdilla täydentääkin, mutta aika ajoin joudun kuitenkin kohtaamaan keittiön surullisimman näyn: pilaantuneen ruuan.

Olen aina tykännyt keksiä käyttötarkoituksia jääkaapista löytyville epämääräisille raaka-aineiden jämille; “jääkaapintyhjennysruoka” on mielestäni sellainen taitolaji, jossa kokin luovuus todella punnitaan. Pilaantuneista raaka-aineista ei kuitenkaan taitavinkaan jääkaapintyhjentelijä loihdi enää mitään!

Täydellinen esimerkki heräteostoksistani: vesimeloniretiisi, jollaisen olin aiemmin nähnyt vain Instagramissa. Pakkohan se oli ostaa kun se tielle osui!

Ruuan pilaantumiseen vaikuttaa niin aika, lämpötila kuin happikin. Omalta osaltani tiedän syyllistyväni kaikkien kolmen osatekijän osittaiseen ylenkatsomiseen: jääkaapin täyteen sullottujen hyllyjen perukoilta ei välttämättä huomaa kaivella niitä vanhimpia tuotteita esiin ja aika-ajoin kaappi tulee kerrasta niin täyteen lämpimiä raaka-aineita, että sen ihannelämpötilasta ei ole aina takeita.

Pakastimessa tilanpuute on pahin ongelma: ihanneminäni varastoi sinne kaikenlaisia sesonkituotteita ja arkea helpottavia raaka-aineita, jotka sitten unohdan sinne. Sieltä löytyy siis tälläkin hetkellä niin toissavuotisia marjoja, kuin niitä heräteostoksiakin (esim. broilerin maksaa, edamameja ja okraa). Ainoat pakastimesta nopeasti katoavat raaka-aineet ovat juustoraaste ja pekoni 😀

Raaka-aineiden kontaktia happeen pyrin toki minimoimaan pakkaamalla kaiken mahdollisimman ilmatiiviisti. Aina välillä kuitenkin varsinkin pakastinta myllätessä jonkin rasian kansi irtoaa paljastaen sisältä sellaisen kerroksen sellaisen kerroksen jäätä ja lunta, että siihen voisi kotitonttu pystyttää luisteluradan. Kylmävaurioitunut raaka-aine ei kovin herkkua enää ole, joten se lentääkin sitten suoraan bioroskikseen.

Sain OBH Nordicalta testiin Food Sealer Chef tyhjiöpakkauslaitteen, jonka avulla ruuan säilyvyyttä voi pidentää huomattavassakin määrin. Lisäksi sain kaksi samanlaista konetta teille lukijoille arvottavaksi –  arvonnasta lisää jutun lopussa 🙂

Tyhjiöintilaite siis poistaa pakkauksesta hapen, joka on suuri syy elintarvikkeiden ravintoarvon, koostumuksen, maun ja laadun heikkenemiseen pidempään säilyttäessä. Happi mahdollistaa erilaisten haitallisten mikro-organismien, kuten homeen, hiivan ja bakteerien kehittymisen, joten elintarvikkeen suojaaminen hapelta ehkäisee sen pilaantumista. Riippuen raaka-aineesta, tyhjiöimällä sen säilyvyys voi pidentyä jopa yli viisinkertaiseksi!

Tyhjiöity tuote on myös paremmin suojassa kylmävaurioilta pakastettaessa, nyt jäävät kuulkaas tässä taloudessa historiaan ne jäähilettä pursuilevat pakastusrasiat. Iloinen havainto oli myös se, että ainakin jotkut raaka-aineet saa pakattua normaalia huomattavasti pienempään tilaan tyhjiöimällä: verratkaas vaikka näitä kahta pakastettua lehtikaalisatsia!

Ihan mitä tahansa ei tyhjiöintilaitteeseen voi kuitenkaan niin vain laittaa. Esimerkiksi vihannekset täytyy kiehauttaa, hedelmät kuoria, nesteet pakastaa ennen tyhjiöintiä (nestehän laajenee pakastettaessa, eikä tyhjiöidyssä pussissa ole laajenemiselle tilaa). Pieni vaivannäkö ei kuitenkaan tunnu missään kun kyse on hävikin vähentämisessä, joka on niin ekologista kuin taloudellistakin 🙂

Mitä tulee muovijätteeseen, jota itse ainakin etukäteen pohdin: OBH Nordican tyhjiöpussit ovat pestäviä ja uudelleenkäytettäviä. Ne voi siis tiskata käsin, tai lykätä tiskikoneeseen ja kunhan varmistaa, että ne ovat sisältäkin kuivia, voi pussin laittaa kaappiin ja käyttää uudelleen kun tarve iskee. Pussi toki hieman pienenee jokaisella tyhjiöintikerralla, kun kone saumaa avonaisen reunan kiinni, mutta kyllä yhden reilun kokoisen pussin silti moneen kertaan ehtii hyödyntää, ennenkuin se lähtee muovinkeräykseen.

Kun sain koneen kätösiini, alkoi kotonani samantien armoton tyhjiöinti. Vakuumiin pääsi niin tupaantuliaislahjaksi saatu kassillinen lehtikaalia, kuin vihermehujen tekemisestä yli jääneet porkkanan ja varsisellerin kannatkin.

Kyseisellä viikolla kiirettä pukkasi arkisin siinä määrin, että kotiimme ajautui poikkeuksellisesti jopa rotisseriekana, joka on tällaisen “teen mieluiten kaiken itse alusta asti” -kokin todellisen kiireen merkki. Ahmimme siitä eräänä pitkän päivän iltana osan pahimpaan nälkäämme sellaisenaan, loput lihat riivin yhteen tyhjiöpussiin ja jäljelle jääneen rangan toiseen.

Kun viikonloppuna vihdoin koitti rauhallisempi päivä, kaivelin tyhjiöpakkaukset kaapista ja pistin ramenkeiton tulille. Jos kerran kantaa kotiinsa kanan luineen päivineen, se kannattaa minusta aina hyödyntää viimeistä niveltä myöten liemikattilassa! Kana ehti olla tyhjiössä kuusi päivää, joten kyllähän se pussin avaaminen hieman jännitti … mutta turhaan!

Keitot ja liemet ovat mielestäni jääkaapintyhjennysruokien aatelistoa, niihin kun voi halutessaan upottaa lähes koko vihannes- ja juureslokeron sisällön sekä kuivakaapista kaikenlaisten makaroni-, kvinoa- tai nuudelipussien jämät. Kanan jämästä loihtimani mausteinen liemi rikastettiin pitkän ja hartaan keittelysession jälkeen keitoksi pakastimesta kaivellulla lehtikaalilla, kuivakaapista löytyneiden erilaisten nuudelipussien lopuilla, porkkanalla, pian parhaat päivänsä nähneellä merileväsilpulla sekä superkauniilla ja täälläpäin maailmaa harvinaisella vesimeloniretiisillä, jonka sain puoleen hintaan Hakaniemin Hallin luomupuodista. Retiisi oli jo aika nahistunut, mutta virkosi mukavasti vietettyään yön vesilasissa jääkaapissa 🙂

Tähän hävikkirameniin voi käyttää valkosipulin, inkiväärin ja soijan lisäksi mausteeksi mielestäni vähän sitä, mitä kotoa löytyy – nyt ei olla kokkailemassa pilkuntarkkaa japanilaista perinnereseptiä tässä vaan vähentämässä hävikkiä! Itselläni on kaapissa yleensä mm. tähtianista, kanelitankoja, korealaista gochujang-tahnaa, sichuanpippuria sekä viismaustetta, joten maustoin liemen niillä. Ramenkeiton pohjana on usein myös jonkinlainen dashiliemi, joten tein sellaisen kaapistani löytyvästä kombulevästä. Jollet valmista dashilientä keittoasi varten, lisää keittoon hieman enemmän kanalientä per annos.

Hävikistä herkuksi -kanaramen 2:lle

Ramenliemeen:

2 l vettä

1 paahdetun kanan jämät

1-2 sellerin vartta tai reilummin leikattu sellerin tyvi

1-2 porkkanaa tai 6-8 porkkanan reilusti leikattu kanta

1 iso sipuli

3 kokonaista kevätsipulia tai 6-8 kevätsipulin vihreät osat

5 valkosipulin kynttä

1 paksu peukalonmitta tuoretta inkivääriä

1 rkl gochujangia / doubanjiang /sriracha / chilihiutaleita

3-4 tähtianista

1 iso kanelitanko tai 1 rkl jauhettua kanelia

2 tl suolaa

1 rkl soijakastiketta

1 rkl sichuanpippureita

1 rkl viismaustetta

Kombu dashiin:

n. 10 x 10 cm pala kombulevää

5 dl vettä

Keittoon:

2-3 dl kombu dashia

8 dl ramenlientä

n. 170 g nuudeleita

n. 200 g kypsää kananlihaa

2 porkkanaa

4 retiisiä tai viiden sentin pala retikkaa

jotain vihreää: 3-4 lehtikaalin lehteä / puolikas pienestä parsakaalista / kourallinen sokeriherneitä tai vihreitä papuja

5 minuutin muna

viipaloitua kevätsipulia

norilevää tai kuivattua silputtua merileväseosta

Laita ensimmäisenä kombudashi tekeytymään: leikkele kombulevä hieman pienemmiksi paloiksi ja upota se kylmään veteen. Jätä levä likoamaan veteen siksi aikaa, kun keittelet ramenlientä – tai jopa yön yli. Kun ramenliemi alkaa olemaan valmista, laita kombulevä liotusvesineen liedelle ja lämmitä sitä hitaasti kohti kiehumispistettä. Ota kattila pois liedeltä juuri ennen kuin vesi alkaa kiehumaan ja poista kombulevä liemestä.

Leikkaa sipuli, inkivääri ja vihannekset muutaman sentin paloiksi ja murskaa valkosipulin kynnet. Paahda vihanneksia muutamassa erässä kuivan liemikattilan pohjalla tai kuivalla paistinpannulla, kunnes ne mustuvat sieltä täältä – varo kuitenkin polttamasta erityisesti valkosipulia. Kerää kaikki vihannekset liemikattilaan ja lisää vesi sekä kaikki mausteet (mikäli paahdat vihannekset paistinpannussa, huuhdo pannun pohja tilkalla vettä ja lisää  huuhteluvesi sitten liemikattilaan).

Riko kana pienemmiksi paloiksi, jotka mahtuvat hyvin kattilaasi. Lisää palat kattilaan ja kiehauta seos. Laske sitten lämpöä ja keittele lientä ilman kantta kevyesti poreillen vähintään 2 tuntia, mieluummin 3-4 tuntia. Kun olet keittänyt lientä muutaman tunnin, tarkista sen maku – liemen olisi tarkoitus olla lopuksi vahvan mausteista, mutta ei liian suolaista (voit lisätä soijaa tarpeen mukaan vielä valmiiseen keittoon). Yleensä liemi alkaa olemaan mukavan makuista siinä vaiheessa, kun sitä on jäljellä noin puolet aloitusmäärästä. Siivilöi ramenliemi huolella ja jäähdytä se, mikäli haluat kuoria siitä ylimääräistä rasvaa pois – muussa tapauksessa voit jatkaa suoraan seuraavaan työvaiheeseen.

Kun olet valmis tekemään keittoa, mittaa kattilaan 8 dl ramenlientä ja lisää siihen 2 dl kombudashia. Viipaloi porkkana sekä käyttämäsi vihreä vihannes, kuten lehtikaali, ja keitä niitä liemessä, kunnes ne ovat napakan kypsiä. Tarkista liemen maku ja lisää tarvittaessa hieman soijakastiketta ja/tai chiliä tai mikäli keitto on makuusi liian vahvaa, hieman dashilientä.

Vihannesten kypsyessä liemessä, valmistele keiton muut osat. Kiehauta nuudelit erillisessä kattilassa pakkauksen ohjeen mukaan. Keitä myös viiden minuutin muna ja säikäytä se kylmällä vedellä. Itse varmistan kuorien irtoamisen naputtelemalla kuoren kauttaaltaan säröille lusikalla ja jättämällä sen sitten kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Näin kuoren alla piilotteleva kalvo kastuu ja irtoaa yleensä yhteistyössä. Viipaloi retiisi ohuelti ja revi kypsä kananlihan kahdella haarukalla paloiksi (tai mausta kokonaiset kypsät kananrinnat viismausteella, paista ne nopeasti pinnaltaan rapeaksi pannussa ja leikkaa ne sen jälkeen annospaloiksi).

Kokoa keitto: jaa nuudelit kahteen kulhoon ja annostele liemen seasta vihannekset tasaisesti kumpaankin astiaan. Lisää kulhoon kana, viipaloitu retiisi, sekä puolikas pehmeäksi keitetty muna kummallekin. Annostele liemi sitten ainesten päälle. Koristele annokset vielä viipaloidulla kevätsipulilla ja kuivatulla leväsalaatilla.

Mikäli sinulla sattuisi jäämään lientä hieman yli, se kannattaa pakastaa pahan päivän varalle. Liemeen kun ei tarvitse lisätä kuin kypsät nuudelit ja niitä vihanneksia mitä kotoa nyt sattuu löytymään, niin kätösissä on kulhollinen lämmittävää ramensopantapaista. Kylmänä ja piemänä syyspäivänä moisen aarteen kaivaminen pakastimesta todellakin ilahduttaa … testattu on!

Ps. Sous vide -taplailulleni tulee nyt taatusti jatkoa 😀 Hankintalistalla on tyhjiöintirasioita pikamarinointia varten: tyhjiöty raaka-aine nimittäin marinoituu tuntien sijasta minuuteissa!

Pps. Jos ramenkeittohammasta jäi tämän ohjeen jälkeen vielä kolottamaan, hieman piedemmän kaavan mukainen ja perinteisempi ramenkeitto-ohje löytyy täältä.


 OBH Nordica antoi minulle arvottavaksi kaksi Food Sealer Chef -laitetta. Mikäli haluat osallistua niiden arvontaan, kommentoi alle parhaat ruokahävikin vähentämisvinkkisi!

Arvontaan voi osallistua 2.11.2016 klo 18:00 asti. Ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti.

OSALLISTUMISAIKA ON PÄÄTTYNYT. Kiitos kaikista kommenteista ♥

451 views