Rääppiäisten ruusukaalisalaatti granaattiomenalla ja persimonilla

by Juulia 0 Comments
Rääppiäisten ruusukaalisalaatti granaattiomenalla ja persimonilla
Ruusukaalisalaatti

ruusukaalisalaattiRääppiäisten ruusukaalisalaatti! Vain raaka-aine X puuttuu.

Rääppiäissalaatti

Ruusukaalisalaatti granaattiomenalla, persimonilla + raaka-aineella X = välipäivien mukautuvainen rääppiäisateria!

Hurahdin ruusukaalin syömiseen raakana salaatissa jo useampi joulu sitten ja ruusukaalisalaatti onkin siitä asti ollut yksi jokajouluisia traditioitani. Ruusukaali toimii slaw -tyyppisissä salaateissa valko- tai punakaalin sijasta mainiosti ja maistuu minusta ihanalle jonkin raikkaan ja kirpakan, kuten granaattiomenan siemenien kanssa. Lempikastikkeeni ruusukaalisalaatille on näin joulun tienoilla yleensä jonkinlainen glögi-vinegretti (jota siinä ihan ensimmäisessänikin ruusukaalisalaatissa oli) – jotenkin rouskuvan ruusukaalin, poksahtelevien granaattiomenan siementen ja glögimausteiden yhdistelmä nimittäin vaan toimii 🙂

Miksi nyt sitten nimeän ruusukaalisalaattini rääppiäissalaatiksi? Koska vaikka tämä tämänpäiväinen ruusukaalisalaatti granaattiomenilla ja persimonilla on sellaisenaan ihanaa, se on vielä parempaa kun salaatille lastaa jotain rapeaa, rouskuvaa, suolaista ja rasvaista. Mitä nyt siis kullakin kotona tässä joulupyhien jälkeen vaan on: erilaisten juustojen jämiä, pähkinöitä, kinkkua/kalkkunaa/seitania/kylmäsavutofua… Meiltä löytyi tänä jouluna paahdettuja kastanjoja, joten upotin salaattiini myös niitä!

ruusukaalisalaatti

kastanja

Ostin tosiaan joulun alla puolen kilon pussillisen tuoreita kastanjoita ja vietin erään illan niitä paahtaen ja käsitellen. Puuha meni kuitenkin pitkälle iltaan ja kastanjoista suurin osa jäi sinä päivänä syömättä, joten lykkäsin ne öljyllä, suolalla, pippurilla ja chilillä valeltuna jääkaappiin. Sieltä ne tuli sitten kaivettua joulupäivänä esiin, kun pyöräytin meille lounaaksi ruusukaalisalaattia!

En ole tuoreiden kastanjoiden käsittelyssä todellakaan mikään ekspertti, kun niitä on harvoin täällä Suomessa saatavilla. Pidän paahdetuista kastanjoista, mutta aikamoinen työhän niiden käsittelyssä on! Alla selostettuna miten kastanjat olen tähän asti käsitellyt, mutta nyt kun nettiä aiheen suhteen enemmän kaivelin, löysin kuitenkin tällaisen ohjeen jolla kokeilen kastanjoiden paahtamista varmasti seuraavan kerran. Josko tuolla metodilla homma olisi vähän helpompaa… en nimittäin ole ainakaan tällä nykyisellä metodillani ihan varma ovatko paahdetut kastanjat aivan vaivansa väärtti 😀

Paahdetut kastanjat:

Huuhdo ja kuivaa kastanjat huolella. Heitä pois vaurioituneet kastanjat. Tee jokaisen kastanjan suippoon päähän ristiviilto jotta kastanjat eivät räjähtele kypsyessään. Varo kovasta ja sileästä kastanjan pinnasta lipsuvaa veistä! Aseta kastanjat ristiviilto ylöspäin pystyyn uunivuokaan. Voit myös halutessasi laittaa kastanjat merisuolapedille. Itse olen paahtanut kastanjoita sekä suolapedillä että ilman, enkä suoraan sanoen huomannut lopputuloksessa mitään eroa 😀

Paista kastanjoita 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, tai kunnes kuori irtoaa niistä helposti ja sisus on pehmeää. Jos kastanjat eivät ole suolapedillä, ravistele pannua muutaman kerran paahtamisen aikana. Kääri kastanjat kuumina keittiöpyyhkeeseen ja anna jäähtyä kosketuslämpötilaan. Hiero ja puristele sitten kastanjoita pyyhkeen läpi niin, että saat kuoret irtoamaan helpommin. Kuori kastanjat vielä lämpiminä. Irroita huolella myös paperimainen kitkerä kalvo kastanjan pinnalta – sen saa irtoamaan kun hieman hieroo kastanjaa sormien välissä. Voit säilyttää kuorittuja paahdettuja kastanjoita jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa 3-4 päivää ajan. Kastanjat voi myös pakastaa!

persimonisalaatti

Raaka-aine X

Tämä ruusukaalisalaatti on toki hyvää myös ihan sellaisenaan, mutta vielä parempaa se on rääppiäisraaka-aineella X. Meillä oli joulupäivänä salaatin päällä paistettua ankanrintaa, jota aatonaattona löytyi kaupasta laputettuna, mutta tähän tosiaan sopisi päälle loistavasti myös joku juusto (oi… sinihomejuusto! tai paistettu halloumi?) tai pannulla rapsakaksi paistettu kinkku/kalkkuna/kylmäsavutofu tms. Lisäksi salaattiin sopii tosi hyvin erilaiset paahdetut pähkinät! Meillä oli jouluna kotona kokonaisia saksanpähkinöitä, jotka paahdoin salaattiin kuivalla pannulla.

Kastike syntyi tällä kertaa pöydällä pyörineestä mandariinista, työkaverilta saadun hehkuviinin jämästä (joka ihme kyllä ei uponnut kaikki glögi-negroneihin) sekä kokojyväsinappipurkin pohjasta. Eli eräänlainen rääppiäisruoka on tämä tämänkertainen glögi-vinegrettikin!

Ruusukaalisalaatti kastanjoilla & granaattiomenalla

2-4:lle

n. 400 g ruusukaalia

1 persimoni

1 granaattiomena (tässä tosin voisi toimia hyvin myös joku kirpakka marja, kuten puolukka, tyrni, karpalo…)

1 kevätsipuli

n. 1 dl saksanpähkinöitä (tai mitä vaan muita pähkinöitä kotosalta löytyy. Myös suolapähkinät toimisivat hyvin!)

+ RAAKA-AINE X: n. 200-300g kypsää kinkkua/kalkkunaa/kylmäsavutofua tms. tai juustoa: halloumia, fetaa, sinihomejuustoa, valkohomejuustoa…

(Kuvan annoksessa n. 200g paahdettuja kuorittuja kastanjoita + 1 rkl oliiviöljyä + maun mukaan suola, pippuri, chilihiutaleet)

Sinappinen glögi-vinegretti:

1 rkl mandariinimehua (tai jonkin muun sitrushedelmän mehua)

1 rkl punaviiniglögiä

1 rkl omenaviinietikkaa

1 rkl kokojyväsinappia

6-8 rkl neitsytoliiviöljyä

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Valmistelut:

Valmista ensin sinappinen glögi-vinegretti ravistelemalla kaikki raaka-aineet pienessä lasipurkissa tasaiseksi. Aloita kuudella ruokalusikallisella öljyä ja ravistele huolella, lisää tarvittaessa öljyä lusikallinen kerrallaan kunnes kastike emulsoituu ravistaessa sopivan paksuksi ja tasalaatuiseksi kastikkeeksi.

Irroita granaattiomenan siemenet hedelmästä, varoen mukaan helposti putoavia valkoisia kitkeriä kalvoja. Jos käytät kastanjoita, paahda ja kuori ne kuten ylempänä jutussa kuvailin (ja varaa tähän reilusti aikaa…). Paista paahdettuja kastanjoita oliiviöljyssä pinnaltaan rapeaksi, maustaen ne suolalla, pippurilla ja chilihiutaleilla. Puolita persimoni ja viipaloi molemmat puolikkaat ohueksi viipaleeksi. Jos persimoni on todella iso ja makea, sitä ei kannata välttämättä käyttää ihan kaikkea, muuten salaatista tulee liian makea! Paahda saksanpähkinöitä muutama minuutti kuivalla paistinpannulla, ellet sitten käytä valmiiksi paahdettuja (ja mahdollisesti vielä suolattuja) pähkinöitä. Viipaloi vielä kevätsipuli ohuelti.

Pese ruusukaalit ja leikkaa niiden kuiva tyvi pois. Poista uloimmat nuhjaantuneet ja vaurioituneet lehdet. Suikaloi ruusukaali ohuen ohueksi silpuksi. Voit myös halutessasi ensin kuoria salaattiin kokonaisena uloimpia lehtiä vaihtelun vuoksi (kuten kuvissa näkyvässä salaatissa on tehty) ja silputa sitten sisemmän osan.

Ruusukaalisalaatin kokoaminen:

Pyöritä ruusukaalit salaatinkastikkeessa. Sekoita mukaan granaattiomenan siemenet, pähkinät, persimoni ja kevätsipuli (sekä paahdetut kastanjat, jos käytät). Sekoita hyvin ja tarkista maku – riippuen mikä raaka-aineesi X suolapitoisuus on, saattaa salaatti kaivata enemmän tai vähemmän suolaa. Annostele salaatti 2-4:lle lautaselle ja lisää päälle käyttämäsi rääppiäisten raaka-aine X. Tarjoile!

ruusukaalisalaatti

Ps. Jos ruusukaalisalaatin jättää ilman raaka-ainetta X kannattaa huolehtia siitä, että maustaa salaatin reippaalla suolalla! Muuten salaatin makuprofiili jää helposti persimonin takia melko makeaksi. Tässä tapauksessa myös pähkinöinä kannattaa käyttää jonkinlaisia paahdettuja ja suolattuja pähkinöitä!

109 views

Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

by Juulia 0 Comments
Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

raitajuurisalaattiMarraskuun parhaat samassa salaatissa: raitajuuri, endiivi, granaattiomena, satsuma. Pling, olet hereillä!

Marraskuumieliala

Voi marraskuu, minkä teit! En muista milloin tämän vuodenajan pimeys olisi viimeeksi kolauttanut näin suurella voimalla vireystilaani. En meinaa jaksaa yhtään mitään töiden jälkeen, en edes kokata – tilanne on siis vakava! Ja kyllä, jaksan päivitellä tätä jokavuotista ilmiötä, sillä olen huomannut että aihe kummasti keventää kaikenlaisia small talk -tilanteita. Kelläpä ei olisi siitä sanaa sanottavanansa? Eipä sillä, että olisin juuri small talk -tilanteissa viime aikoina pyörinyt, töiden jälkeen kapuan mieluiten suoraan peiton alle vaikka kello olisi vasta viisi.

Kuten jo taannoin kirjoittelin, pimeys ei varsinaisesti haittaa minua, mutta sen aiheuttamalle väsymykselle en minäkään ole immuuni. Lisäksi ruokakuvaamiseen koukuttuneelle valon vähyys asettaa haasteen jos toisenkin. Kun kuvaamiselle suotuisaa valoa riittää päivässä sen 2-3 tuntia (jos sitäkään), on joko alennettava omia standardeja tai harvennettava blogin päivittämistahtia – hirveän montaa kuvaussessiota ei viikonloppuun mahdu ja voishan sitä joskus käydä valoisaan aikaan ulkonakin 😀

Mikä avuksi? Jos kyse on minusta, vastaus on aina ruoka. Sesongin tuotteita vilisevä, pirteän näköinen ja makuinen raitajuurisalaatti on tepsinyt ainakin kahteen ongelmaan: lähinnä leivästä ja pastasta viime aikoina koostunut ravintoympyräni sai vitamiinibuustin + nopeasti valmistuva ja pirteä pieni salaattiateria keventää raskasta arkimielialaani lähes yhtä tehokkaasti kuin kahvi.

raitajuurisalaatti

raitajuuri

Raitajuuri ja muut marraskuun satokauden kasvikset

En ole varmaan ainoa, jonka mielestä raitajuuri on todellinen kaunotar. Päällepäin raitajuuri on pitkälti punajuuren näköinen, mutta annas olla kun sen halkaisee: sisältä paljastuu polkakarkkimainen kuvio syvää magentaa ja valkoista. Ikävä kyllä raitajuuren raidat haalenevat reippaasti kypsennettäessä ja niinpä olenkin jo pitkään halunnut käyttää sitä johonkin myös raakana.

Hauskan raidallisiksi tikuiksi leikattu raitajuuri on siis pohjana tämänpäiväiselle salaatille. Sen kaveriksi valikoitui muutamat muut marraskuun sesonkituotteet: endiivi, granaattiomena ja satsuma. Hieman perinteistä raastesalaattia muistuttava lopputulos on ainakin omaan makuuni juuri sopiva seos kirpeää, pirteää, maanläheistä, raikasta, kitkerää, makeaa ja suolaista. Lisäksi tämä raitajuurisalaatti on sopivan värikästä ja pirteää vaihtelua omaan marraskuumielialaani.

granaattiomena

satsumaMaistuisko yks miniaurinko?

Endiiville olen itse lämmennyt viime vuosina kokoajan enemmän, vaikka se olikin ensimaistamisella itselleni aikoinaan aivan liian kitkerä tuttavuus. Opettelin ensin syömään endiiviä oikein karamellisoituneeksi paistettuna ja pehmeäksi hauduteltuna, sitten salaattiveneen roolissa ja lopulta olen siinä pisteessä että syön sitä sellaisenaan ihan itsekseenkin. Kitkeriin makuihin tottumaton voi halutessaan kuitenkin korvata endiivin vaikkapa jollain kaalilla (punakaali voisi olla todella hauskan näköinen kaveri raitajuurelle), jolloin tämä raitajuurisalaatti muistuttaa jo perinteisempää kaalisalaattia.

Raitajuurisalaatti sopii hyvin pääruuan lisukkeeksi, mutta meillä sitä on syöty myös kevyeäni kotitoimistolounaana sekä välipalana. Omasta mielestäni tämä salaatti on rakenteen kannalta parhaimmillaan heti syötynä, pidempään seisoessaan raitajuuresta ja endiivistä irtoaa sen verran nestettä että salaatti vetistyy ja siitä katoaa rapeus. Hyvälle se toki maistuu seuraavanakin päivänä.

Raitajuurisalaatti granaattiomenalla ja satsumakastikkeella

2 keskikokoista raitajuurta

1 endiivi

n. 1 dl granaattiomenan siemeniä

hieman tuoretta kirveliä

Satsumakastike:

½ dl satsumamehua (yhden reilun kokoisen satsuman mehu)

¼ dl oliiviöljyä

n. 1 tl raastettua inkivääriä

1 tl vaaleaa riisimisoa (shiromiso)

1 tl agavesiirappia

1 tl sherryviinietikkaa

ripaus suolaa

Purista satsuman mehu pieneen kulhoon (ei haittaa jos mukaan tule vähän hedelmälihaakin). Sekoita mehuun oliiviöljy, inkivääri, misotahna, agavesiirappi ja sherryviinietikka. Sekoita hyvin ja mausta ripauksella suolaa.

Kuori ja pese raitajuuret. Leikkaa raitajuurista millin paksuisia siivuja ja leikkaa siivut sitten vielä millin paksuisiksi tikuiksi (mandoliini on tässä hommassa kätevä apu). Viipaloi endiivi myös muutaman millin siivuksi aloittaen endiivin kärjestä. Jos et ole tottunut endiivin kitkerään makuun, jätä muutama sentti tyvestä käyttämättä (itse silppuan sen tyven yleensä vaikkapa risottopohjaan, endiivin kitkeryys pehmentyy nimittäin reilusti kypsennettäessä).

Irroittele granaattiomenan siemenet hedelmästä ja sekoita desin verran siemeniä raitajuuren ja endiivin kanssa. Valuta salaatille kastike, sekoittele hyvin ja nypi sekaan vielä hieman tuoretta kirveliä. Tarjoile heti!

marraskuu satokausi

Ps. Raitajuuresta ja muista satokauden herkuista pysyy minusta parhaiten kärryillä seuraamalla Satokausikalenteria.

422 views

Verigreippi & granaattiomenasalaatti tahinikastikkeella

by Juulia 1 Comment
Verigreippi & granaattiomenasalaatti tahinikastikkeella

granaattiomenasalaatti

On olemassa muutama kausituote, joihin olen aina aivan yhtä intona niiden ilmestyessä kauppoihin. Yksi on granaattiomena ja toinen verigreippi. Ihania ovat tosin myös tuore kotimainen lehtikaali, latva-artisokka sekä maissi, tuoreet viikunat, kevään ekat parsat ja uudet perunat… Listaa voisikin itseasiassa jatkaa vaikka kuinka pitkälle, eikä sen sisältöä pysty edes järjestämään mihinkään tärkeysjärjestykseen. Kukin on sesonkinsa aikaan parhaimmillaan ja aina yhtä odotettu herkku!

Tällä hetkellä kotimaisen lehtikaalin sesonki vetelee viimeisiään, mutta granaattiomenan ja verigreipin kausi on vasta käynnistynyt. Tiedossa on siis vielä kuukausitolkulla ihanaa punaista hedelmäterapiaa! Onneksi, sillä tässä pimeän vuodenajan aikana valoa väriä ja pirteyttä todella kaipaakin lautaselle.

granaattiomenasalaatti

"granaattiomenasalaatti

Lehtikaalipohjalle rakennettuun piristävään verigreippi & granaattiomenasalaattiin tulee myös minttua sekä ihana sitruksinen tahinikastike. Salaattia voi täydentää ruokaisammaksi paistamalla sen sekaan esim. halloumia tai fermentoitua tofua eli “fetoa”, jolloin salaatti sopii myös vegaaneille.

Verigreippi & granaattiomenasalaatti

2-4:lle

150 g lehtikaalia

1 rkl oliiviöljyä

2 verigreippiä

1 granaattiomena

1 ruukku tuoretta minttua

(150 g halloumia / fermentoitua tofua)

(2-3 rkl paahdettuja manteleita / pähkinöitä / pinjansiemeniä)

Pese lehtikaali ja irroita kovat lehtiruodit. Pinoa muutama lehti päällekkäin ja kääri lehdet pienelle rullalle. Suikaloi lehtikaalirulla sitten niin ohuelti kuin pystyt ja jatka samoin kunnes kaikki kaali on suikaloitu. Laita lehtikaalisilppu kulhoon ja kaada päälle öljy. Hiero kaalisuikaleita öljyyn käsin, tämä auttaa pehmentämään kaalia.

Leikkaa verigreipin kuoret irti terävällä veitsellä niin, että hedelmäliha paljastuu. Irroita hedelmälohkot kalvojen välistä terävällä veitsellä; toimi tyhjän kulhon päällä, jotta saat kaiken greipeistä irtoavan mehun talteen. Paloittele kalvottomat greipinpalat muutamaan osaan ja sekoita niistä suurin osa lehtikaaliin. Säästä muutama greippiviipale salaatin päälle. Purista vielä jäljelle jääneestä rangasta kaikki mehu huolella talteen, tarvitset sitä salaatinkastikkeessa (ohje perässä).

Irrota granaattiomenan siemenet varovasti hedelmästä segmentti kerrallaan ja lisää suurin osa siemenistä salaattiin. Valmista salaatinkastike ja sekoita suurin osa kastikkeesta salaatin sekaan. Laita granaattiomenasalaatti tässä vaiheessa jääkaappiin tekeytymään ainakin puoleksi tunniksi, jotta lehtikaali pehmenee vielä lisää.

Greippi-tahinikastike:

2 rkl tahinia

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl misotahnaa (tai ½ rkl soijakastiketta)

3 rkl greippimehua

1 rkl vaahterasiirappia

1 rkl omenaviinietikkaa

2-3 rkl vettä

(muutaman sentin pätkä tuoretta inkivääriä)

Soseuta kaikki tahinikastikkeen ainekset vettä lukuunottamatta keskenään ja ohenna sitten sopivan paksuiseksi vedellä. Sekoita kastikkeesta suurin osa lehtikaalin sekaan, jätä muutama ruokalusikallinen tarjoiluhetkeen.

Kun olet valmis syömään, annostele granaattiomenasalaatti lautasille. Viipaloi tai palottele halloumi / fermentoitu tofu ja paista se kullanrapeaksi; annostele se sitten salaatin päälle, mikäli käytät sitä. Jaa lautasille jäljelle jääneet verigreipin palat, granaattiomenat, reilusti suikaloitua tuoretta minttua ja halutessasi hieman paahdettuja manteleita, pähkinöitä tai pinjansiemeniä. Valuta jäljelle jäänyt kastike vielä salaatin päälle ja tarjoile heti.

granaattiomena

Ps. Kun lehtikaalia ei kaupasta enää löydy, vaihdan sen italialaiseen salaattifenkoliin, jonka kausi kestää marraskuusta helmikuuhun (lunttasin tämän tiedon muuten just Satokausikalenterista, myönnetään!). Fenkoli + sitrukset = !!!

804 views

Halloumiranskalaiset, mums!

by Juulia 8 Comments
Halloumiranskalaiset, mums!

halloumiranskalaiset

Kuulin taannoin Twitterissä huhuja uudesta trendiruuasta: halloumiranskalaiset ovat kuulemma nyt hotteinta hottia. Itseasiassa minulta tiedusteltiin, että joko olen tehnyt niitä –  no en! Jouduin guuglaamaan koko ilmiön, sillä en ollut halloumiranuista koskaan kuullutkaan 😀

Ilmiö on lähtöisin Lontoon Camden Marketista, kojusta nimeltä Oli Baba’s. Oli Baba’s on tarjoillut rapeaksi paistettuja halloumiranuja jo vuodesta 2015 ja saanut näköjään aikaan pienoisen foodieilmiön – #olibabas tägillä varustettuja kuvia löytyy IG:stä yli 600 ja kyllä, kuvat saavat veden kihoamaan kielelle. #halloumifries -kuvia löytyykin sitten jo lähes 5000!

halloumiranskalaiset

Hassua kyllä, ennen kuin ehdin testikokkaamaan halloumiranskalaiset itse, niitä ilmestyi nenäni alla Sori Taproomin ruokalistalla. Tilattavahan se oli, kun kerran joku oli ilmiön kyytiin hypännyt! Sori Taproomissa halloumi oli paistettu sellaisenaan (kuten käsittääkseni Oli Baba’ssakin) ja herkullisiahan ne toki olivat. Huomasin kuitenkin heti kaipaavani itse pintaan jotain … jonkinlaista kevyttä kuorrutetta, jolla halloumiranskalaiset saataisiin extrarapeiksi.

Näin syksyllä kaikenlainen suolainen ja rasvainen suorastaan kiljuu päästä mahaani, joten eipä sitten muuta kuin kokeilemaan! Pyörittelin noin sentin paksuisiksi haloiksi leikkaamani halloumit karkeassa riisijauhossa, riisijauho kun on kokemukseni mukaan ollut aina aikamoinen ässä leivityshommissa. Tämän jälkeen paistoin halloumiranskalaiset pannulla, jolle laitoin öljyä ehkä noin sentin verran. Lopputulos: älyttömän rapea pinta ja aikamoinen rasvankäry kotona 😀 Toisinsanoen, homma toimii!

granaattiomena

halloumi fries

Lisukkeiden kanssa en lähtenyt näin heti alussa kikkailemaan, vaan pysyin tuolla Oli Baba’sin linjalla: viileä za’atarjugurtti, makea granaattiomenasiirappi, raikkaan poksuvat granaattiomenan siemenet ja tuore minttu kyydittää nimittäin sumacilla maustetut suolaisenrasvaiset halloumiranskalaiset tyylillä masuun.

Se tässä tuli kuitenkin huomattua, että kun ahneena paistoin suoralta kädeltä kaksi halloumikimpaletta ranskalaisiksi, niitä on saatu syödä täällä useampi päivä. Ei, näitä ranuja ei syödä samanlaisia määriä kuin perunaa. Vaikka olen suuri suolan ja rasvan ystävä, en oikein usko, että pystyisin Oli Baba’sin kokoista annosta kertaistumalta yksin syömään. Niin suolaista halloumi kuitenkin on.

Halloumi ranskalaiset

n. 20 kpl eli 2-4:lle

400 g halloumia

n. 1 dl karkeaa riisijauhoa

n. 1-2 dl mietoa öljyä

n. 2-3 tl sumacia

lisukkeet:

1 granaattiomena

1 ruukku tuoretta minttua

n. ½ dl granaattiomenasiirappia

150 g turkkilaista jugurttia

1-1½ rkl za’ataria

(2-3 rkl paahdettuja pinjansiemeniä)

Sekoita za’atar jugurttiin ja nosta seos jääkaappiin maustumaan sillä välin kun valmistelet muut annoksen osat. Irrottele granaattiomenan siemenet varovaisesti niitä rikkomatta hedelmästä. Riivi minttupuskasta lehdet irti ja suikaloi ne halutessasi. Mikäli lisäät annoksiin pinjansiemeniä, paahda siemenet kuivalla pannulla kullanruskeiksi.

Minä käytin tähän kaksi 200 g kimpaletta halloumia: leikkaa halloumikimpale ensin viiteen siivuun ja jaa sitten jokainen siivu pitkittäin puoliksi. Näin yhdestä kimpaleesta tulee 10 ranskalaista, jotka ovat halkaisijaltaan noin sentin levyisiä – paljon pienemmiksi tikuiksi en ainakaan itse halloumia uskalla yrittää leikellä, se kun tuppaaa minusta helposti tuolloin murenemaan.

Kaada desin verran karkeaa riisijauhoa syvälle lautaselle ja pyörittele halloumiranskalaiset jauhossa. Voit myös laittaa riisijauhon pieneen pussiin ja hyppyytellä varoavasti pussissa muutaman halloumiranskalaisen kerrallaan.

Kuumenna paistinpannussa keskilämmöllä noin sentin syvyydeltä kuumuutta kestävää öljyä (öljyn määrä riippuu paistinpannusi koosta). Testaa öljyn lämpöä laskemalla yksi halloumiranskalainen pannulle. Mikälli se alkaa samantien sihistä ja kuplia reunoiltaan, öljy on sopivan lämpöistä. Voi paistaa kerralla 5-6 ranua, isompi määrä laskee öljyn lämpötilaa helposti liikaa. Paista ranuja välillä käännellen, kunnes ne ovat kauttaaltaan kullanrapeita. Nosta valmiit halloumiranskalaiset lämmitetylle lautaselle tai 80 asteiseen uuniin odottelemaan, kunnes kaikki halloumi on paistettu.

Ripottele ennen tarjoilua halloumiranskalaisille sitruksisen kirpakkaa sumacia ja tarjoile vastapaistettuna za’atarjugurtin, granaattiomenasiirapin, granaattiomenan siemenien, mintun ja halutessasi paahdettujen pinjansiemenien kera.

fries before guys

Ps. Oli Baba’sin tunnelmiin pääsee esim. tästä blogikirjoituksesta!

Ootteko te jo törmänneet halloumiranuihin?

1 933 views