Puolukkalonkero & lonkerokellarin lohi

Puolukkalonkero & lonkerokellarin lohi

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Olvi

lonkerolohiPuolukkalonkero + jääkellarin lohi = lonkerokellarin lohi

Kuinka moni voi sanoa kehitelleensä reseptin, jossa yksi raaka-aineista on lonkero (eikä siis mikään mustekalan lonkero vaan saman niminen juoma)? MINÄ VOIN – ja olen itsestäni hirmuisen ylpeä! Innovaationi nimi on “lonkerokellarin lohi” ja ohje sille löytyy jutun lopusta. Käydäänpä ensin kuitenkin läpi, miten yleensä päädyin ideoimaan tätä ruokaa.

Lonkero – uhka vai mahdollisuus?

Jos tätä olisi kysytty minulta kuukausi sitten, olisin sanonut uhka, ehdottomasti uhka. Kaikesta sitä itsensä silti välillä löytää – esim. uutuuslonkeron lanseeraustilaisuudesta, vaikken ole juuri juonut lonkeroa vuosiin! Jep, siellä sitä oltiin avoimin mielin ravistelemassa omia ennakkoluuloja uuden OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkeron julkkareissa.

Kyseinen lonkero ei toisaalta olekaan ihan mikä tahansa lonkero. Tämä kauppojen hyllyille alkoholilain uudistuksen myötä ilmestynyt tislausmenetelmin valmistettu lonkerouutuus on valmistettu maailmalla palkintoja kahmineesta Helsinki Distilling Companyn artesaaniginistä, sekä kainuulaisista käsinpoimituista puolukoista tehdystä Kiantaman puolukkamehusta. Kumpiakin nauttisin mieluusti erikseen, joten miksen siis myös yhdessä?

puolukkalonkero

Olvi Iisalmi Puolukka GIN lonkero

Blogiani pidempään seuranneet sen jo tietävätkin, että en ole kovinkaan suuri makean ystävä. Lonkerot tuppaavat makumuistini mukaan olemaan minulle auttamattomasti liian sokerisia, joten ohitan kaupassa yleensä lonkerohyllyn sitä lähes vilkaisematta. Toki olen ollut silti tietoinen niistä monista nykylonkeroista, joita viime vuosina on markkinoille tullut – ja onhan niitä joitain tullut maistettuakin. Mielikuvani lonkeroista on silti tiukassa, joten onhan sitä siksi ihan hyvä tarkistaa aina uudelleen.

Vaikka OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkerossakin toki makeutta on, siinä on myös reilusti aromaattista ja katajaista ginin makua, raikasta sitrusta, havua, yrttisyyttä, ripaus kukkaisuutta, sekä tietysti hapanta puolukkaa. Kun kotona testasin juomaa vielä jäiden, rosmariinin ja pakastepuolukoiden kera nauttien sen grogilasista, olisin sokkona väittänyt, että lasissani on ginipohjainen cocktail. Siis tällaistako se on, se nykyajan lonkero?

greetings from ginland

Lonkerorenessanssi?

Jäin lanseeraustilaisuuden jälkeen miettimään, olisiko pitkään hieman ylenkatsomani lonkku kokemassa parhaillaan renesanssia. Kun kysyntä laadukkaiden käsityöläisjuomien perään tuntuu olevan pysyvässä nosteessa, niin olisiko nyt suomalaisten long drinkien vuoro? Lanseeraustilaisuudessa meille itseasiassa vilauteltiin tämänhetkisiä juomatrendejä maailmalta, joiden kärkipuolella craft-tuotteet komeilivatkin (myös eettinen alkoholi, premiumtuotteet, makuinnovaatiot, sekä kategoriarajoja hämärtävät tuotteet kiinnostavat nyt).

Kun meillä on Suomessa tällä hetkellä useampikin kansainvälistä menestystä niittänyt ginitislaamo, olisi se kai tavallaan vain luonnollista, että seuraavaksi maailmaa valloittaisi suomalainen laatulonkero. Jään odottelemaan ilmiön kehittymistä mielenkiinnolla 🙂

jääkellarin lohi

Puolukkalonkero + lohi = lonkerokellarin lohi

Varovaisen uteliaasti päädyin lopulta myös kokeilemaan lonkeron käyttämistä ruuanlaitossa. Minusta eri alkoholijuomien kanssa kokkaaminen on itseasiassa eräänlainen laatutesti: jos se toimii ruuassa, se yleensä myös maistuu minulle lasissa – ja toisinpäin. Aivan helppoa ei tosin ole kääntää aivoja lonkero-kokkausmoodin, kun vielä hetki sitten lonkerohyllyyn päin ei vilkaissutkaan. Idea annokselle löytyi lopulta puolukkalonkeron raaka-aineiden kautta.

Yhdistävä tekijä ginille ja puolukalle on nimittäin tietysti lohi. Sekä gini- että puolukkagraavattu lohi ovat minusta herkkua, joten miksei yhdistäisi näitä ja kokeilisi puolukkalonkerograavattua lohta?

Oi kyllä, idea oli kuin olikin hyvä! Perinteisen kuivagraavaamisen sijaan päädyin keittelemään lonkerosta ja suolasta graavausliemen ja valmistamaan lohen jääkellarin lohen tapaan. Jännitys oli kyllä melkoinen, kun luomustani ekan kerran maistoin. Turhaan! Lohi suolaantui liemessä maukkaaksi ja puolukkalonkero antoi arominsa kalalle juuri niin sopivasti kuin olin teorian tasolla ounastellutkin.

Lonkerokellarin lohi

4-8:lle cocktailpalaksi tai alkupalaksi

n. 200 g ruodotonta ja nahatonta lohifileetä

3 dl Olvi Iisalmi Puolukka Gin Lonkeroa

1½-2 rkl suolaa

rosmariinin oksa

Tarjoiluun:

perunalastuja / juureslastuja

majoneesia

puolukkajauhetta / kuusenkerkkäjauhetta

(pakaste)puolukoita

Kiehauta puolukkalonkero, suola ja rosmariinin oksa. (Jos kalaa suolaa useamman päivän, 1½ rkl suolaa riittää 3 dl puolukkalonkeroon mielestäni hyvin. Jos kala pitää saada valmiiksi vuorokaudessa, voi suolan määrää hieman nostaa.) Kun suola on täysin liuennut lonkeroon, jäähdytä liemi. Leikkaa lohi tarvittaessa muutamaan osaan ja aseta se pieneen puhtaaseen lasipurkkiin. Kaada jäähtynyt liemi lohen päälle. Varmista, että lohi pysyy pinnan alla asettamalla lohen päälle esim. pieni lasilautanen tms. puhdas ja steriili paino. Sulje kansi ja laita lohi jääkaappin maustumaan 1-3 vuorokaudeksi.

Tarjoile lonkerokellarin lohi muutaman millin paksuisina siivuina rapean peruna- tai juureslastun päältä. Itse sekotin lohen kaveriksi metsäisen majoneesin (n. 3 rkl majoneesia + 1 tl puolukka- tai kuusenkerkkäjauhetta, molemmat testattu ja toimiviksi havaittu) ja viimeistelin suupalat puolukoilla.

puolukkalonkero

Jos minulta nyt kysyttäisiin, onko lonkero uhka vai mahdollisuus … niin onhan se nyt totta mooses mahdollisuus 😀 Mitähän siitä seuraavaksi lonkerosta kokkaisi!

Ps. Hannan Soppa -blogissa on testattu, sopivatko halloumiranskalaiset ja puolukkalonkero yhteen. En halua spoilata keltään lukukokemusta, mutta ennusta silti että taatusti! Magicpoks -blogissa taas lonkeron kaverina tarjoiltiin avantouintia. Varsin ihana paritus tämäkin 😀

Pps. Paras jääkellarin lohi syntyy minusta lohesta, ei kirjolohesta. Voit kuitenkin käyttää toki kumpaa tahdot. Ympäristötietoisen kannattaa valita kotimaista kasvatettua kirjolohta tai ASC-merkittyä kalaa, lohesta etsiä ASC- tai luomumerkitty vaihtoehto (lue aiheesta lisää WWF:n kalaoppaasta).


Kommentit ilahduttavat aina! Jätäthän alkoholia koskevat kommentit kuitenkin kirjoittamatta. Niitä en saa Valviran ohjeistuksen mukaan julkaista.

348 views

Kirsikkainen turbo-kahvitonic

by Juulia 0 Comments
Kirsikkainen turbo-kahvitonic

coffeetonic

Kahvitonic on kesän merkki, ainakin jos minulta kysytään! Juon tosin kylmää kahvia mieluusti vuoden ympäri, mutta sinä päivänä kun lempikahvilani Good Life Coffee ottaa kesän kylmät juomat taas listalle, vaihdan minäkin kuumat kahvit lähes tyystin johonkin viileään. Kylmäuutettuun cold brew -kahviin tehty kahvitonic on kaikista kylmistä kahvijuomista kuitenkin ehdoton lempparini

Good Life Coffeen espressotonic on ollut ensimmäinen kontaktini tähän ihanaan (tosin ei ehkä ihan jokaisen makuun sopivaan) makuyhdistelmään ja joisin varsin mieluusti edelleen vallan heidän kahvitonicejaan – harmi vaan etten enää asu aivan nurkan takana niinkuin tuolloin muutama vuosi sitten! Ei ole auttanut muu kuin uskaltautua ihan itse väsäämään tätä superjuomaa, kun ilmankaan en enää pärjää.

kahvitonicThis monkey’s gone to heaven – rock me (cup of) Joe!

Ginin yhdistäminen kahvitoniciin oli luonnollisesti se seuraava askel. Ihan ekan kerran kokeilin tuota yhdistelmää muutama vuosi sitten Flow-festareilla, kun siellä oli kätevästi sijoitettu Good Life Coffee ja GT-baari vierekkäin. Hain itselleni espresson ja astuin muutaman askeleen oikeaan, tilasin GT:n ja lorautin sopivasti hieman jäähtyneen espressoni lasiin. Avot!

En voi varmuudella sanoa, olinko ihan itse keksinyt tämän parin vuoden takaisen neronleimauksen, vai oliko idea uinut päähäni jostain nyt jo  unohdetusta lähteestä (ehkä keskustelusta Good Life Coffeen Laurin kanssa?). Joka tapauksessa yhdistelmä on kuitenkin varsin looginen, eikö olekin! Näin jälkikäteen guuglaten netti kuitenkin on pursuillut jo useamman vuoden juttuja Turbo GT:stä, joiden perusteella “turboksi” tuli nimettyä myös tämänkin jutun juoma.

Eri tavoin maustetut ginin ja tonicin yhdistelmät ovat muuten olleet jo pitkään lempijuomiani, enkä nyt meinaa vain sitä että mitä sinne tipautetaan koristeeksi. Tässä juhannuksen kynnyksellä nimittäin muistui juuri mieleeni parin vuoden takainen, vihreällä teellä maustettu ja tooooosi nokkelasti nimetty Gee Tee, jota testasi ja (muistaakseni) juomakelpoiseksi totesi juhannusaattona kaikki Teurastamon grillipisteellä värjöttelevät cityjusseilijat.

kahvitonic

Omaan makuun sopivan tasapainon kahvin ja tonicin välille löytää parhaiten kokeilemalla. Ensimmäisellä valmistuskerralla kahvia kannattaakin ehkä lisätä toniciin vähän kerrallaan, välillä juomaa maistellen. Seuraavan ohjeen mitat ovatkin tämän vuoksi suuntaa-antavia ja varsinkin kahvin määrään vaikuttaa se, teetkö cold brewn itse (jolloin sitä yleensä laimennetaan juomista varten) tai kaupan valmiista cold brewstä.

Kahvin kylmäuuttaminen on sen verran helppoa, että minä tietysti kannustan jokaista tekemään cold brew’nsä itse! Omat lempimittasuhteeni itse tehtyyn, mieluiten vaaleapaahtoiseen cold brewhen, on 1 osa kahvia 1 osaan tonicia … ja giniä sitten fiiliksen sekä tilanteen mukaan 😉

Kirsikkainen turbo-kahvitonic

2:lle

n. 1 ½-2 dl (vaaleapaahtoista) cold brew -kahvia

8 cl giniä

2-4 rkl cocktailkirsikkalientä

n. 1 ½-2 dl laadukasta tonicvettä (itse pidän Fever-Tree Elderflower Tonicista ja Fentiman’sista)

(1 appelsiinin/veriappelsiinin mehu)

reilusti jäitä

muutama cocktailkirsikka sekä appelsiininviipale

Purista ensin kahteen pitkään lasiin appelsiinin/veriappelsiinin mehu, mikäli käytät sitä. Lisää mehun päälle kumpaankin lasiin loraus cocktailkirsikoiden lientä (1-2 rkl per lasi, riippuen miten kirsikkaisesta tykkäät) ja 4cl mitallinen giniä. Sekoita hyvin ja lisää lasin pohjalle muutama cocktailkirsikka. Täytä lasi jäillä.

Jaa päälle tonicvesi ja kaada sitten cold brew lasiin hitaasti lusikan kautta, niin että se jää tonicin päälle kellumaan omaksi kerroksekseen.

Huom! Mikäli kaadat lasiin ensin kahvin ja vasta sitten tonicin, tiedossa on aikamoista kuohuntaa, joten tämän järjestyksen syy ei ole vain esteettinen!

Tarjoile kirsikkainen turbo-kahvitonic appelsiiniviipaleen kera.

coffeetonic

Ps. Mikään ei estä testaamasta juomaa myös jäähdytetyllä espressolla! Älä vaan laita sitä yhtä paljon kuin cold brew’tä, ellet sitten ole kofeiiniövereiden tarpeessa. Shotti per lasi on passelimpi määrä.

377 views

Glögi sour x 2

by Juulia 1 Comment
Glögi sour x 2
SAMSUNG CSC

Tip tap tip tap… TIP: tonttuhommista päivää! En ole maailman suurin jouluintoilija, paitsi mitä tulee ruokaan ja juomaan ja mahdollisuuteen mussuttaa kaikki ihanat jouluherkut seurasta parhaimmassa, eli perheen kanssa. Suosikkejani jouluruuista ovat lanttu- ja perunalaatikko, erilaiset maustesillit ja -silakat, mätileivät, joulutortut, piparit ja sinihomejuusto portviinin kera, sekä tietysti glögi.

Olen glögin suhteen sillälailla vähän hassu, että tykkään juoda sitä kylmänä. Lapsena hiippailinkin harva se ilta salaa jääkaapille kulauttelemaan glögiä suoraan purkista – sori perhe! Kaikenlaiset kylmät glögidrinkit ovatkin edelleen kovasti mieleeni.
SAM_3202

Mitä tulee cocktaileihin, lempparini on ehdottomasti gin sour. Sitruunan kirpeys, aavistus makeutta, laadukkaan ginin moniulotteinen aromikkuus… ja se kermainen vaahto siinä pinnalla: yksinkertaisesti ihanaa.

Melkein yhtä hyvää on kutakuinkin samoista syistä whisky sour. Niinpä siitä asti kun sain synttärilahjaksi elämäni ensimmäisen sheikkerin, olen ravistellut ahkerasti kumpiakin juomia – testattu on tietysti myös niin Jallu– kuin Ron de Jeremy-versiotkin. Melkein mikä vain alkoholi tuntuisikin toimivan, kunhan kaverina on sitrusta, sokerilientä ja munanvalkuaista?

Osallistuin muutama kuukausi takaperin Bob Barleyn järjestämään viskitasting- ja cocktaililtaan – tutustuimme illan mittaan erilaisten viskien aromeihin hartaasti sekä haistelemalla että maistelemalla, ja lopuksi sheikkasimme muutamat erilaiset viskicocktailit. Erityisesti ihastuin basilikan ja viskin yhdistelmään!

Melkoinen viskicocktailinnostus onkin vaivannut minua tuosta illasta lähtien, ja ehkäpä juuri siksi sain lopulta sen ikioman sheikkerinkin kotiini (kiitos Juuso!).

Cocktailkärpänen puraisi minua aikuisten oikeasti ensimmäistä kertaa kuitenkin jo tutustuessani toissakeväänä Kyrö Distilleryn miehiin. Roikkuessani Malminrinteen jo edesmenneessä Kyrönmaan Matkailun edistämiskeskuksessa pääsin seuraamaan välillä aika läheltäkin, kuinka he kehittelivät tuotteensa ympärille erilaisia cocktaileja (baarissa luuhaaminen on todistetusti siis välillä poikkeuksellisen kannattavaa puuhaa).

Erityisen hyvin minulle kolahti savuviskiä Juureen yhdistävä cocktail, josta ryystin uskollisesti useamman tuotekehittelyversion aina mielipiteeni selkeästi ilmoittaen (“Hyvää! Tosi hyvää! SUPERHYVÄÄ!”). Lopullinen sekoitus jopa nimettiin mukaani, koska se ei tainnut varsinaisesti maistua kellekkään muulle aivan yhtä hyvin – tarina jota kerron kyllästymiseen asti varmaan vielä lapsenlapsillenikin.

Kyseisen cocktailin kiehtovan ristiriitainen yhdistelmä raikkautta, kirpeyttä, makeutta sekä taustalla piileskelevää savua ja tulta vetosi vastakohtia rakastavaan persoonaani voimakkaasti. Juoma sai minut janoamaan tuttujen ja turvallisten cocktailien sijaan jotain vähän jännempää! Tilaan edelleenkin baarissa välillä kyseisen drinkin, mikäli baarimikolta siihen ainekset vain löytyvät – ja ehkäpä saan luvan jakaa ohjeen vielä teillekin joskus, jos oikein kauniisti viski-Mikolta kysyn 🙂

Tämän pitkähkön selonteon jälkeen ette varmasti ylläty siitä, että glögidrinkkieni perustana ovat sekä gin sour, että whisky sour. Hirmuisen kokeellisia versioita en sentään ole suosikeistani uskaltanut vääntää, lähinnä halusin löytää keinon yhdistää glögiä kumpaankin juomaan. Muutenkin voi hyvin olla, että sekoitukseni rikkovat jotain cocktailmaailman kultaisia sääntöjä – mutta onneksi omassa kodissa voi laatia ihan omat säännöt!

Useamman eri version jälkeen päädyin yhdistämään perinteisen punaviiniglögin viskiin, ja Earl Greyllä ryyditetyn trendiglögi Blossan giniin. En oikeastaan voisi olla enemmän innoissani lopputuloksista, sillä näiden salonkikelpoisten glögicocktailien avulla voin ehkä vihdoinkin vieroittautua rumasta tavastani juoda sitä jääkaappikylmää glögiä suoraan purkista…

Blossa Sour 1:lle

2 cl giniä

2 cl Blossaa vm. 2015

puoli sitruunaa

(1 cl sokerisiirappia)

1 cl valkuaista

jäitä

Mittaa kaikki ainekset muutaman jääpalan kanssa hillopurkkiin tai shakeriin, ja ravista voimakkaasti kymmenisen sekuntia. Siivilöi jäiden päälle matalaan lasiin ja tarjoile heti! Koristeeksi riittää ohut suikale hyvin pestyn sitruunan keltaista kuorta.

Jos et ole kovin makean ystävä, vähennä sokerisiirapin määrää tai jätä se kokonaan pois. Blossasta tulee makeutta juomaan jo ihan yksinäänkin.

Glögsky sour 1:lle

4 cl viskiä

1 cl Amarettoa tai sokerisiirappia

puolikas appelsiini

puolikas sitruuna

1 cl valkuaista

1 cl punaviiniglögiä

jäitä

Mittaa kaikki ainekset punaviiniglögiä lukuunottamatta muutaman jääpalan kanssa hillopurkkiin tai shakeriin, ravista voimakkaasti kymmenisen sekuntia. Siivilöi jäiden päälle matalaan lasiin. Valuta punaviiniglögi lusikkaa pitkin varovasti valkuaisvaahdon päälle ja tarjoile heti.

Mitä tulee viskiin: itse olen testannut tämän juoman niin pehmeällä, makealla ja täyteläisellä skotti-blended-viskillä, kuin kevyesti savuisella single maltillakin. Molemmat toimivat omaan makuuni oikein hyvin, mutta savuviskin kanssa juoma ei varmasti enää ole ihan jokaisen makuun sopiva – joten jos olet kokeellisella tuulella, kokeile alkuun vaikka vain yhdellä sentillä savuista versiota.

Punaviiniglögi valutetaan valkuaisvaahdon päälle varovasti lusikkaa pitkin, jolloin se jää cocktailin pinnalle ikäänkuin kellumaan (float).

Ps. jos ajatus raa’asta kananmunan valkuaisesta ei tunnu sinusta mukavalta, hanki kaupasta pastöroitua valkuaista tai jätä se kokonaan pois!

Pps. sokerisiirapin valmistat helposti: keitä sokeria ja vettä suhteessa 1:1 muutama minuutti, jäähdytä.

Edit 4.12.2015:

PPS. Miten voi olla, että vain vuorokausi jutun julkaisun jälkeen älyää että appelsiinin sijaan voisi käyttää sesongissa olevia pikkusitruksia??? Tän siitä saa, kun Satokausikalenteri on siivottu työtasolta hetkellisesti pois.

2 720 views

Dirty & Oily martini

by Juulia 1 Comment
Dirty & Oily martini
SAMSUNG CSC

Taannoisena Suomalaisen viskin päivänä kuulin kuumia, tai sanottaisiinko sittenkin rasvaisia, drinkkivinkkejä Kyrö Distilleryn miehiltä. Heidän vetämässään Kyrö Academyssä oli juuri testailtu mm. pekoninrasvalla pestyä viskiä – että MITÄ???

Kun alkoholia sekoitetaan rasvan kanssa, saa se rasvasta sekä makua, että tekstuuria. Alkoholi liuottaa rasvasta niin sen vesiliukoiset kuin rasvaliukoisetkin aromit. Itse rasvaa ei alkoholiin kuitenkaan juurikaan jää, sillä se siivilöidään maustamisen jälkeen pois.

Alkoholin rasvapesusta on merkintöjä niinkin kaukaa kuin 1600-luvulta – 1940-luvulla tekniikkaa käytti mm. Harry’s Bar (Hemingwayn lempibaari Venetsiassa). Nyt trendi on ollut taas nousussa kohta kymmenen vuotta.

Dirty & Oily Martini, stirred, not shaken. Tuplaoliivilla kiitos!

Kyrö Academy on Kyrö Distilleryn järjestämä koulutus, jonka lopussa yksi yhdeksästä osallistujasta valitaan Kyrön brand ambassadoriksi. Koulutuksessa käydään läpi niin viskit, ginit, hostmanship kuin yrttikoulutus ja academy-ginin valmistuskin, kertoo Mikko Koskinen Kyrö Distilleryltä.

Koulutukseen osallistuva Cocktail O’Clock -blogin Laura jakoi minulle ystävällisesti kaksi superkiinnostavaa ohjetta: yhden oliiviöljypestylle ginille, toisen pekoninrasvalla pestylle viskille. Pekonin ja viskin kimppuun en ole vielä ehtinyt, mutta juhannuksen tienoilla testailin oliiviöljy-martinien tekoa – oliiviöljyn todella maistaa lopputuloksessa!

Oliiviöljy ja gini ne yhteen soppii

Oliiviöljy-gin:

1 dl gin (esim. Napue)

0,5 dl hyvälaatuinen oliiviöljy

Sekoita gin ja öljy muovirasiassa, anna maustua huoneenlämmössä vähintään yön yli, mitä pidempään sen parempi. Siirrä rasia pakastimeen. Kun öljy on kohmettunut, siivilöi kahvisuodattimen läpi steriloituun pulloon.

Dirty & Oily Martini:

4 cl oliiviöljy-gin

1 baarilusikallinen kuiva vermutti ( = n. 1 tl)

1 baarilusikallinen hyvälaatuisten oliivien mausteliemi

1 rosmariininoksa

1 oliivi

Riivi rosmariininoksasta alimmat lehdet, jätä loput oksaan koristetta varten. Mittaa rosmariininlehtien kanssa sekoituslasiin muut aineet, hämmennä kylmäksi. Siivilöi coupette-lasiin, koristele rosmariininoksaan pujotettulla oliivilla.

Olisikohan mun aika hankkia oikeita drinkkilaseja…

Innostuin näistä rasvaisista vinkeistä niin, että sormeni syyhyävät jo kokeilemaan muitakin kombinaatioita, rasvapesun tekniikka ei nimittäin ole mitenkään vaikea. Miten olisi vaikkapa maapähkinävoi-jaloviina… tai kookosöljy-rommi? UUH!

ps. kurkin aiheesta tietoa mm. täältä.

517 views