Eväslaatikko: fetaa ja bataattia värikkäällä jyväpedillä

by Juulia 3 Comments
Eväslaatikko: fetaa ja bataattia värikkäällä jyväpedillä

Lautasellinen c-vitamiinia!

Vietettyäni sitkeän syysflunssan panttivankina kokonaisen viikon, pääsin lopulta takaisin töihin. Siis, todella: PÄÄSIN. Minua vaivaa töiden suhteen varsin vahva “olen korvaamaton” -syndrooma, ja pelkään millainen kaaos siellä odottaa… Palaan töihin siis tarmoa täynnä, ja eväslaatikkokin on pitkästä aikaa taas pakattu!

On se kumma miten hyvät aikomukset elämänmuutoksille lopahtavat aina niin helposti. Töiden alkaessa olin päättänyt pakata eväät töihin ainakin kerran viikossa, enkä sortua päivittäin lähikulmien lounaspaikkoihin. Ja kuinkas siinä kävikään: seuraava eväslaatikko-juttu on näemmä kirjoitettu syyskuun alussa… ja siihen se onkin sitten jäänyt. Hups!

Siihen viimeiseen eväslaatikkojuttuun ilmestyneen lukijapalautteen rohkaisemana lähdin nyt sitten takaisin töihin eväiden kera. Sain viime viikolla testattavakseni Risellan uutuuden, jossa yhdistyy tumma riisi, kaura, vehnä, ruis, ohra ja kvinoa – loistava pohja ruokaisalle salaatille, ja sellaisen sitten laatikkooni pakkasinkin. Flunssan rippeiden häädön varmistin reilulla määrällä C-vitamiinia, jota salaattiini pursuaa kiitos punakaalin, granaattiomenan, bataatin ja appelsiinin.

Fetaa ja bataattia värikkäällä jyväpedillä 2:lle

50 g hyvää fetaa (oma lempparini on lampaan- ja vuohenmaidosta valmistettu Mevgal)

n. 300 g bataattia

1 rkl oliiviöljyä

100 g punakaalia

100 g riisi-viljaseosta ja/tai kvinoaa (esim. Risella)

n.4-5 dl mietoa kasvislientä (riippuen käyttämästäsi jyväseoksesta)

1 dl granaattiomenan siemeniä

1 ruukku vesikrassia

1 appelsiini

Kastikkeeseen:

2 rkl appelsiinimehua

1 rkl granaattiomenasiirappia

1 rkl oliiviöljyä

vastarouhittua mustapippuria

ripaus suolaa

Keitä käyttämäsi jyväseos pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi miedossa kasvisliemessä. Muista tarkistaa pakkauksesta nesteen ja jyväseoksen suhde! Pese bataatti ja lohko parin sentin paloiksi. Pyörittele palat öljyssä ja laita uuninkestävään vuokaan. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja paahda bataattilohkot kypsiksi (koosta riippuen +/- 20 min).

Suikaloi kaali, ja murjo sitä hieman kulhossa esim. perunanuijalla. Leikkaa appelsiinin päistä reilun sentin palat ja purista niiden mehu talteen. Irroita loput kuoresta terävällä veitsellä niin, että hedelmälihassa ei ole yhtään valkoista kuorta. Purista myös kuorenpaloihin jääneestä hedelmälihasta mehu talteen. Kuutioi appelsiini, ja sekoita kaalin joukkoon.

Sekoita tallettamasi appelsiinin mehu (n. 2 rkl), oliiviöljy sekä granaattiomenasiirappi (voit korvata siirapin 1 rkl balsamicosiirappia). Mausta ripauksella suolaa ja reilulla määrällä vastarouhittua mustapippuria.

Kääntele kaali-appelsiinisalaatti jäähtyneeseen jyväseokseen. Aseta seos lautasen pohjalle, annostele päälle bataatti, reilusti vesikrassia, murustettua fetaa, granaattiomenan siemeniä sekä kastike.

Eväslaatikkoon pakkasin krassin, kastikkeen ja granaattiomenansiemenet erikseen, mutta sekoitin bataatin ja fetan valmiiksi jyvä-kaaliseoksen kanssa. Oli muuten täyttävä lounas, jonka jälkeen ei tehnyt mieli käpertyä ruokalevolle 😉

Ps. salaatista saa vielä ruokaisamman lisäämällä jyväseokseen pari desiä kikherneitä.

Risella Tumma riisi-quinoa moniviljaseos saatu testattavaksi blogin kautta.

483 views

Kesäviini: Les Fumées Blanches

by Juulia
Kesäviini: Les Fumées Blanches

Yhteistyössä Les Fumées Blanches

Pidimme viikko sitten ystäväporukalla piknikin takapihallani. Kylmä ja tuulinen sää ei lämmintä tunnelmaa häirinnyt, ja roikuimmenkin lopulta kotonani lähemmäs viisi tuntia. Minulla oli tarjolla nokkospiirakkaa ja savumanteli-perunasalaattia, ja niiden kyytipoikana Lurtonin Les Fumées Blanchesia (sekä sauvignon blancia, että roséeta). Viinit sain testattavakseni Nordalcolta.

Valkoviineistä suosikkejani ovat olleet jo vuosia Uuden Seelannin ja erityisesti Marlboroughin alueen sauvignon blancit, sellaiset oikein herukkaiset ja karviaismarjaiset. Ollakseen ranskalainen Les Fumées Blanches on kuitenkin tyylillisesti melko lähellä tykkäämääni makumaailmaa. Raikkaan hapokas ja kevyen herukkainen, ihanaa sellaisenaan nautiskeluun tai ruuan kaverina.

Hinta-laatusuhteeltaan tämä on myös SE valkoviini, jonka valitsen aina, jos tarvitsen laatikkoviinin. Enkä taida olla ainoa: kyseinen valkoviini on Alkon top 3.ssa (myydyimmät valkkarit, pullo) sekä top 1. (myydyin laatikkoviini).

Saman viinitalon rosé oli varsin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Roséet ovat alkaneet kiinnostaa minua toden teolla viime kuukausina ja olen mielenkiinnolla tutustumassa niihin kokoajan enemmän. Liekö syynä tutustumiseni oransseihin viineihin, mutta jotenkin “tavalliset” puna- ja valkoviinit eivät nyt niin innosta.

(Lähden viikonloppuna minilomalle Köpikseen ja siellä halajan maistella erityisesti roséita, oransseja viinejä ja luonnollisia viinejä. Höyhensarjan viinihipsteriys, here I come!)

Roséeviinit tehdään samoista tummista rypälelajikkeista kuin punaviinitkin, ja viinin väri on punaviinien tapaan peräisin rypäleen kuorista. Kuoret eivät mehussa kuitenkaan lillu kuin muutaman päivän, luovuttaen viinille väriä aina vaaleista pinkeistä tummempiin ja intensiivisiin sävyihin.

Roséessa yhdistyy kivasti valkoviinin kepeys ja punaviinin tukevuus – näin ollen rosé löytää helposti paikkansa ruokapöydästä monenlaisen aterian kaverina. Erityisesti tuliset ja eksoottiset ruuat sopivat roseeviinin seuraan loistavasti. Piknikillämme tarjottujen majoneesisen samettisen perunasalaatin ja pirteän suolaisen nokkospiirakan kaverina sekä sauvignon blanc että rosé pärjäsivät varsin hienosti.

Alkon valikoiman roséet ovat toistaiseksi jättäneet minut melko välinpitämättömäksi, mutta nyt kyllä ihastuin! Les Fumées Blanches Rosé bag in box (merlot 50% cabernet sauvignon 50%) on tasapainoinen, raikas, punaherukkainen ja vadelmainen – kepeä ja hurmaava kesäviini, johon tykästyimme kaikki. Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, mutta sitä löytyy myös yli 30 Alkon hyllystä ympäri vuoden, varsinkin näin kesällä.

Juhannus näyttäisi minulla tällähaavaa sujuvan kaupungissa, suurin osa piknikseurueestani sen sijaan suuntaa mökille. Samoilla eväillä mennään kuitenkin niin kaupungissa kuin landella: Les Fumées Blanches roséeta on kylmässä valmiina odottelemassa auringon pilkahdusta 🙂

DSC03072

Ps. Analyyttisempää pohdintaa Les Fumées Blanches Sauvignon Blancista löydät vaikkapa Viinihullun päiväkirjasta.

227 views

Vesimeloni “pizza”

by Juulia 2 Comments
Vesimeloni “pizza”

Maanantai. Se iänikuinen lohturuokapäivä… ainaisesti masentava. Paitsi tänään! Tänään on kesälomani ensimmäinen maanantai, eikä mieleni tee lainkaan perinteisiä tsemppiruokia kuten purilaisia, perunamuussia tai pizzaa. Olo on maanantaiskaalalla poikkeuksellisen pirteä eikä pieni vesisadekaan fiilistä latista: antaa sataa vaan!

Jotain herkkua on kuitenkin saatava. Ja eräänlainen pizzahan tässä tuli sitten lopulta tänäkin maantantaina kyhättyä… Vesimeloni “pizzan” tai “kakun” pohjana taitaa olla jo aika passé juttu, mutta kyllä minusta vesimelonikakku on edelleen aika loistava vaihtoehto perinteiselle sokerikaakulle.

Vesimelonipizza näyttäisi Instagramin ihmeellisessä maailmassa olevan useimmiten lähinnä uudelleen aseteltu hedelmäsalaatti. No, omassani on tänään ainakin hippusen verran yritystä suolaisen suuntaan, lätkin nimittäin melonilleni reilusti vuohenmaitofetaa, chiliä, kirveliä, oliiviöljyä sekä mustapippuria.  Vielä muutama mustikka bonukseksi. Toimii, vaikkei aitoa pizzaa peittoakaan!

Vesimeloni viilentää ihanasti chilin poltetta, erityisesti, jos melonin viilentää huolella ennen tarjoilua. Kirveliä minulla sattui olemaan kotonani tänään, joten käytin sitä. Veikkaan tosin että kipaisen metsään hakemaan ketunleipiä seuraavalle lautaselliselle. Aaaah….  kyllä lomalla se maanantaikin vaan on ihana päivä!

489 views

Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla

by Juulia 4 Comments
Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla
DSC_0461

Kyllä vaan, tässä annoksessa on valkosuklaata!

Olenhan muistanut toitottaa, kuinka paljon rakastan haasteita (olen)? No NYT oli ehkä elämäni hauskin haaste: sain pyynnön kehitellä Fazerin leivontasuklaille luovia käyttötarkoituksia esim. brunssia varten. On ilmeisen selvää, että suklaasta tehdään useimmiten makeaa – eikä se ole haaste eikä mikään. Päätinkin siksi keksiä suklaille ainakin yhden suolaisen käyttötarkoituksen… ja lopultahan niitä tuli keksittyä muutamakin, mutta tämä paahdetun valkosuklaan käyttäminen keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatissa on ehdoton suosikkini.

DSC_0263

Kokkiohjelmia aktiivisesti seuraavat ovat ehkä nähneet, kuinka valkosuklaata paahdetaan, ja onpa se ainakin minulle tullut ravintolassakin vastaan. Valkosuklaa on sellaisenaan itselleni turhan imelää, mutta paahdettuna sen aromi ja koostumus muuttuu kiinnostavammaksi ja moniulotteisemmaksi. Niinpä lähdin nyt kehittelemään reseptiä paahdetun valkosuklaan ympärille.

20150218_143947

Valkosuklaan paahtaminen on aika helppoa, kunhan valitsee mahdollisimman rasvaisen suklaan – Fasun valkoisen leivontasuklaan rasvaprosentti yltääkin sopivasti yli kolmenkymmenen (mitä tässä tarkoituksessa olisi minimi).

Valkosuklaa paloitellaan leivinpaperille, ja lykätään matalaan lämpöön. Tutkimalla interwebin ihmeellistä maailmaa, löysin ohjeen, jossa käskettiin laittaa suklaa 120 asteeseen 30-60 minuutiksi, ja sekoitella suklaata kymmenen minuutin välein. Kun suklaata sekoittaa paahtumisen aikana, se pysyy sileänä ja paahtuu tasaisesti. Tällä tavoin käsitelty valkosuklaa muuttuu pikkuhiljaa kinuskin väriseksi, ja sen voi antaa jähmettyä takaisin kimpaleeksi tai käyttää sellaisenaan sulana, vaikkapa jäätelön kastikkeena.

Jos suklaan antaa kuitenkin paahtua hieman pidemmälle, se muuttuu rapeaksi ja murumaiseksi. Minä sain tämän aikaan hieman korkeammassa lämmössä (150 astetta), ja aikaa tähän taisi kulua reilu vartti. Tarkkana tosin saa olla, ettei suklaa pääse palamaan! Jäähtynyt valkosuklaa on helppo murentaa, ja se säilyy huoneenlämmössä ilmatiiviissä astiassa viikkotolkulla. Ja kyllä, se sopii VAIKKA MIHIN (testasin murua jopa parsakaalisalaatin kaverina!)

DSC_0376

DSC_0389

valkosuklaa ja keltajuuri ne yhteen soppii

Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti valkosuklaamurulla 4:lle

500 g kelta-/raita-/punajuuria

150 g tuoreita vadelmia

4 tuoretta viikunaa

70 g tuoretta babypinaattia

50 g fetajuustoa (mieluusti vuohenmaitoon tehtyä)

4 rkl paahdettua valkosuklaamurua

loraus oliiviöljyä

DSC_0394

kastikkeeseen:

puolet vadelmista

2 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl hunajaa

2 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa, vastajauhettua mustapippuria

20150221_151228

Kastikkeen voi survoa haarukalla, mutta erityisen ihana ja ilmava siitä tulee blenderissä.

Pese ja siisti keltajuuret (leikkaa tyvi siistiksi ja poista vaurioituneet kohdat). Laita keltajuuret öljylorauksen kanssa uunivuokaan, ja paahda 200 asteessa noin tunti, tai kunnes ne ovat kypsiä. Pese viikunat ja pinaatti ja kuivaa ne hellävaroen. Lohko viikunat neljään, ja jaa pinaatti sekä viikunat neljälle lautaselle. Ota puolet vadelmista sivuun, ja survo loput haarukalla. Lisää survokseen oliiviöljy, hunaja, etikka ja sekoita. Mausta suolalla ja pippurilla.

DSC_0432

Vallila Interiorin Cacao Fabrik sopii tänään keittiööni kuin (suklaa)nappi nenään!

Kun juurekset ovat hieman jäähtyneet, voit halutessasi kuoria ne. Minut on kasvatettu kotona syömään juurekset ja perunat kuorineen, joten itse skippaan kuorimiset! Lohko juurekset lautasille. Murustele päälle vuohemaitofeta, pirskottele vadelmakastike ja lisää lopuksi vielä tuoreet vadelmat sekä paahdettu valkosuklaamuru. Ripaus suolaa ja vastarouhittua mustapippuria vielä ja A VOT!!!

DSC_0453

DSC_0442

valkosuklaasalaatti

Salaatti maistui myös viimesunnuntaisella brunssilla. Kuva: Viena / Luukkuja

Yhteistyössä Vallila Interior, Fazer ja Asennemedia

147 views