Bocuse d’Or: viikko aikaa finaaliin

by Juulia 2 Comments
Bocuse d’Or: viikko aikaa finaaliin

Bocuse d’Or, maailman arvostetuin kokkikilpailu, viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhliaan. Kaksivuotisen kisakauden kärkipaikoille sijoittuneet 24 huipputiimiä mittelevät viikon kuluttua finaalissa, kuka vie “kokkien maailmamestaruuden” tällä kertaa. Tuossa joukossa mittelevät myös Suomen edustaja Eero Vottonen ja hänen assistenttinsa Miikka Manninen!

Finaalissa kilpailijoiden täytyy valmistaa 5 tunnissa ja 35 minuutissa 14 lautasannosta sekä 14 annoksen vadilla tarjoiltava ruoka. Annosten pääraaka-aineita ei saa tietenkään valita itse, eikä niistä kaikkia edes saa tietää kuin vasta muutamia kuukausia ennen itse finaalia. Kisaan on tässä vaiheessa panostettu lähes kaksi vuotta ankaraa työtä, säntillistä harjoittelua ajanottoineen, ja toki myös rahallista panostusta – taso tiimillämme on kova, eipä tällaiseen puserrukseen ihan kuka tahansa toki kykenisikään.

Olen päässyt maistelemaan edustajiemme kovan treenin tuloksia nyt jo kolmesti, eikä minulle ole epäilystäkään heidän luovuudestaan tai taidoistaan: olen saanut jokaisella vierailullani Ravintolakoulu Perhon tiloissa sijaitsevassa harjoituskeittiössä nenäni alle parhaita elämässäni koskaan syömiäni annoksia. Ensimmäisellä visiitilläni noin vuosi sitten ihastelin suolakuoressa paistettua kokonaista juuriselleriä ja huokailin pikkelöidyn kukkakaalin perään, toisella visiitillä olin sekä kokonaisena paahdetun kukkakaalin että tryffelikaalin lumoissa.

Taso on kilpailussa toki timantinkova, mutta timanttisia ovat myös Vottonen ja Mannonen: Budapestin semifinaaleissa edustajamme sijoittui hienosti kuudenneksi. Suomen toistaiseksi paras finaalisijoitus saatiin edellisellä kisakaudella, eli vuonna 2015. Tuolloin Suomea edustanut Matti Jämsén sijoittui neljänneksi, voitti parhaan lihavadin palkinnon ja hänen assistenttinsa Antti Lukkari pokkasi parhaan assistentin palkinnon. Vottonen valmensi mahtavaan suoritukseen yltänyttä kollegaansa Jämséniä edellisellä kaudella, joten on vain sopivaa, että tällä kaudella tilanne on juuri toisinpäin: Jämsén valmentaa nyt Vottosta. Suomen tuomari on tällä kaudella Pekka Terävä.

Pohjoismaista Norja on ollut kisoissa tähän asti voitokkain viidellä voitollaan, Ruotsi ja Tanska ovat voittaneet kerran. Maailmanmestaruus on toistaiseksi Ranskalla – 7 voittoa, joita ei ihan hetkessä kiinni kiritäkään – mutta jostain sitä on meidänkin voittoputki aloitettava, joten eikös se voitaisi aloittaa nyt?

Savulohta, piparjuurta ja kurkkua – tuttuja makuja, mutta aivan omissa sfääreissään

Tänä vuonna kilpailussa on mukana ensimmäistä kertaa myös sataprosenttinen kasvisruoka, jota kilpailijat ehtivät suunnitella ja harjoitella noin kuukauden ennen reseptin lähettämistä tuomareille. Perinteisesti kalan ympärille rakennetun lautasannoksen muuntuminen täysin vegaaniseksi heittänee kapuloita joidenkin kilpailijoiden rattaisiin, mutta tiimimme kohdalla en moista murehtisi – upeimmat ja oivaltavimmat harjoituskeittiössä syömäni annokset ovat olleet nimenomaan kotimaisten kausikasvisten juhlaa!

Vegaanisen lautasannoksen on koostuttava hedelmistä, vihanneksista, viljoista, siemenistä tai palkokasveista. Annoksen komponentit määräytyvät sen mukaan, mitä järjestäjien määrämän kasvistorin 146 raaka-aineista paikan päällä löytyy. Lisäksi kotimaasta saa tuoda kisaan mukanaan kaksi raaka-ainetta, jotka auttavat annosta edustamaan kilpailijan kulttuuria ja kulinaarista perimää. Vegaaniannoksessa arvioidaan maun ja ulkonäön lisäksi nimittäin myös kilpailijoiden kotimaan maantieteellisten erityispiirteiden / kansallisen identiteetin esiintuomisesta.

Liha-annoksen pakolliset raaka-aineet tänä vuonna ovat Bressen kana ja äyriäiset. Tehtävänä on uudelleentulkita perinteistä Lyonilaista “Poulet aux écrevisses” annosta, ikäänkuin tuoda se nykyaikaan.

Annosta arvioidaan edellä mainittujen kriteerien (maku, ulkonäkö, kansallinen identiteetti) lisäksi klassisen Poulet aux écrevisses -annoksen tulkinnan kannalta. Lisäksi lopulliseen sijoitukseen vaikuttavat keittiötyöskentely: hävikinhallinta, tekniikka ja hygienia. Hukkaan ei saisi mennä oikein mitään, vaan kaikki raaka-aineet keittiössä pitäisi hyödyntää mahdollisimman kaikenkattavasti.

Vierailin harjoituskeittiöllä loppusyksystä edustajiemme yhteistyökumppani Sinebrychoffin kutsumana, joten maistelemieni annosten kaverina oli tietysti Koffin oluita. Tiimin taituroima upea kana-annos sisälsi mm. erilaisilla ja eri tavoin valmistetuilla kaaleilla täytetyn sipulikupin, friteerattua tryffelillä maustettua maa-artisokkaa, sekä kuusenkerkkä-kermakastiketta. Se sai kylkeensä vaaleaa Karhua; jälkiruoka tietysti legendaarista Koffin Porteria.

Porterin kanssa ei mitään ujoja makuja tarjota, joten jälkkäri se vasta tykitystä olikin: lakritsi-tummasuklaa-ganachea, puolukkageeliä, puolukkasorbettia sekä suklaamoussea … ja kaiken kruununa mahtava loraus portterikinuskia. Sanonpa vaan että UIJUI!

Bocuse d’Or Finaali 2017 käydään Ranskan Lyonissa 24.-25.1. ja edustajamme osallistuvat mittelöön finaalin ensimmäisenä päivänä. Suomen kilpailuannokset kuvineen julkaistaan tiistaina 24.1. klo 9:20, jolloin myös kilpailu lähtee käyntiin heidän osaltaan.

Seuraavien viiden tunnin ja kolmenkymmenenviiden minuutin aikana jokainen liike on harjoiteltu ja aikataulutettu etukäteen. Melkoinen maratonisuoritus on siis kyseessä! Tiimimme kasvisannos valmistuu klo 14:20 ja liha-annos 14:55. Edustajiemme suoritumista voi seurata  suorana lähetyksenä sivulla www.sirha-tv.com.

Ps. Eero ja Miika löytyvät Instagarmista nimillä @eerovottonen @miikkasamuli

Pps. Uteliaiden kannattaa käydä lukemassa sekä Päämääränä Lyon -blogin juttusarja läpi, että tietysti kurkkia tihenevällä tahdilla Bocuse d’Or Finlandin FB-sivuja.

39 views

Bocuse d’Or – kisat lähestyvät!

by Juulia 1 Comment
Bocuse d’Or – kisat lähestyvät!

Vierailin tammikuussa suomen Bocuse d’Or -tiimin eli edustajamme Eero Vottosen ja hänen avustajansa Miikka Mannisen harjoittelukeittiöllä Ravintolakoulu Perhossa. Toukokuiset Euroopan osakilpailut lähestyvät huimaa vauhtia, joten kun sain tilaisuuden tulla maistelemaan uudelleen tiimin aikaansaannoksia ja kuulemaan heidän kuulumisiaan, porhalsin vauhdilla paikalle.

Edustajiemme matkaa kisoihin on tukemassa liuta sponsoreita; ruokajuomana nautittiinkin tällä kertaa tiimiä sponsoroivan Sinebrychoffin oluita.  Heiltähän se kutsu tähän tilaisuuteenkin minulle tupsahti 🙂 Paikalla oli liuta blogaajia sekä olutasiantuntija, Punavuori Gourmet -blogin Aniko Lehtinen, joka valaisi mm. ruokajuomien paritusperusteita sekä kertoi mielenkiintoisia tarinoita Koffin oluiden historiasta.

Tämä suloinen syötävä pieni kimppu … oli HERKKUA!

Käsittääkseni meille oltiin alun perin tarjoilemassa suorastaan niitä kisa-annoksia, mutta paikalle päästyäni kuulin että tästä suunnitelmasta oli kuitenkin peräydytty. Ehkä ihan fiksua, eräänlaisista liikesalaisuuksistahan tässäkin on kyse! Budapestin osakilpailun pakolliset raaka-aineet saksanhirvi, sterletti sekä (kultainen) kaviaari löytyivät lautaselta toki kuitenkin.

Alkupalaksi tarjoiltiin kolme pientä herkkupalaa:

  • Kaljamallaskeksiä, omenaa ja linnunmaksaa
  • Kaaliversoja, vuohenjuustoa ja poltettua salottisipulia
  • Rapeaa maa-artisokkaa, savustettua hapankermaa ja muikunmätiä

Leikkisä trio oli paitsi maukas, myös yllättävä erityisesti esillepanoltaan. Saavuin paikalle hieman myöhässä, joten en ollut paikalla kun annosta esiteltiin. Ns. sokkona syöminen tuo ruuan maut kyllä esiin aivan eri tavalla – en olisi millään arvannut osaa raaka-aineista pelkän ulkonäön perusteella joten jokainen suupala oli kuin pieni seikkailu.

Varsinkin syötävä pikkuinen kaaliversokimppu oli mielestäni mahtava: ottaisin kimpun näitä minikimppuja koska vaan kukkakimpun sijasta. Savustetulla hapankermalla ja muikunmädillä täytetty rapeaksi paistettu maa-artisokkakuppi oli samaten jotenkin todella sympaattinen ja jopa hieman retro suupala – melkein kuin minikokoinen uuniperuna (ja siis minä rakastan uuniperunoita)!

Seuraavaksi eteeni kannettiin paahdettua kuningasrapua Kirkkoniemeltä, miedosti savustettua parsaa ja rapuvoita.
Kaunista annosta oli hieman sääli ruveta pilkkomaan, ihastelin erityisesti jalokiven lailla kimaltavia kurkkupalloja ja annoksen hennon vihreitä ja vaaleanpunaisia sävyjä. Juomaksi tämän annoksen kylkeen oli valittu vastalanseerattu American Pale Ale, joka on mielestäni ollut varsin mukava uusi tuttavuus pienpanimoskenen ulkopuolelta.  Hienosti hedelmäinen ja raikas APA komppasikin annoksen kermaisen pehmeitä aromeja jyräämättä niitä!

Kolmas annos oli hiillostettua sterlettiä, kukkakaalia, simpukkakermaa ja kotimaista kaviaaria. Vaikka raputäytteinen, täydellisesti paistettu sterletti olikin erittäin maukasta, annoksen parasta antia oli mielestäni jännitävästi erilaisilla jauheilla kuorrutettu kukkakaali sekä piskuisilla perunapalloilla ja mädillä täplitetty simpukkakerma.

Pöytään kannettiin vielä katajanmarjalla ja palvatulla peuran sydämellä maustettua saksanhirvenfileetä, tryffelikaalia, hapanta omenaa ja kuusiöljyllä maustettua hirvenlientä. Fileen ajastuksen kanssa oli keittiössä sattunut vahinko, joten liha oli kuulemma hieman ylikypsää. Moista en olisi osannut itse lihasta havaita, mehevä, murea ja pinkki saksanhirvi nimittäin suorastaan suli suuhun. Tarkkaa hommaa tämä kokkaaminen tässä keittiössä, eikä suotta!

Niin herkullista kuin hirvi olikin, tämänkin annoksen parasta antia olivat minusta lisukkeet: tryffelikaali, hurmaava pieni sipulikupponen sekä rapeakuorinen perunamunkki. Ehkä se ei ole niin suuri ihme, kun kuitenkin olen suurimman osan aikuiselämästäni ollut kasvissyöjä – minusta onkin siksi mahtavaa nähdä, kuinka taitavasti vaatimattomat ja arkiset vihannekset ja juurekset heräävät Eeron käsissä loistoonsa 🙂

Juomaksi saksanhirvelle oli valittu uuteen pitkäkaulaiseen asuun verhoiltu Karhu. Karhu on suosikkini maitokauppalagereista (kuulemma muuten myös Eeron, kröhöm, great minds think alike) –  erityisesti tosin fanitan Karhun Tummaa Ykköstä, joka on ykkösten ehdoton ykkönen ♥  Vanha tuttu Karhu osoittautui varsin toimivaksi kumppaniksi saksanhirvelle – osoitus siitä, että juhla-aterian juomien ei todellakaan aina tarvitse olla sieltä Alkon ylähyllyltä, kunhan makujen yhteensopivuutta on mietitty.

Jälkkäri oli Mustaherukalla maustettua suklaata, raparperia ja Porter-kinuskia, jonka kanssa tarjottiin tietysti Koffin legendaarista Porteria. Monesti palkittu Porter paahteisine suklaa- ja kahviaromeineen täydensi jälkiruokaa erinomaisesti.

Aterian jälkeen juttelimme hetken kisoista. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla yksityiskohtia erinäisistä edellisissä kisoissa tapahtuneista huijausyrityksistä ja pompööseistä tarjoiluvadeista; esim. Espanjan tiimin vuoden 2005 metrin korkuinen kristallimuna oli kuulemma upea, mutta ruokaa munan sisältä ei kukaan nähnyt, eikä tiimille tainnut osiosta juuri pisteitä herua. Matti Jämsenilläkin oli kuulemma ollut edellisissä kisoissa 60 kiloinen, pyörivä sirkusteemainen vati … on siinä tarjoilijoilla ollut kantamista 😀

Eeron käyttämä tarjoiluvati on kuvanveistäjä Pekka Paikkarin suunnittelema; sekä puuseppä että kivenveistäjä ovat tehneet osuutensa sen valmistamisesta ilmaiseksi – sponsorointia sekin 🙂 Eleganttia ja luonnonläheistä muotokieltä on kuulemma luvassa, mikä sopii kuvaan kaikkien maistamieni annosten tyylin kanssa. Vadin saapumisen jälkeen harjoittelukeittiössä treenataankin kisoihin saakka sekä kellon, että tarjoiluvadin kanssa: jokainen työvaihe on ajoitettava juuri oikein eikä virheisiin ole varaa.

Suomi kisaa 10.5. tiistaina, jolloin ainakin minä aion linnoittautua netin ääreen (minkä töiltäni kerkeä) jännäämään edustajiemme menestystä. Sitä odotellessa, edustajamme matkaa Lyonin finaaleihin voit seurata mm. Päämääränä Lyon -blogissa, Bocuse d’Or Suomen YouTubessa sekä FB-sivuilla.

Ps. Eero Vottosen Instagram on myös tsekkaamisen arvoinen – tosin EI nälkäiselle 😀 kisa-annoksetkin on kuulemma jo kuvattu, mutta niiden kuvien julkaisua joudutaan vielä hieman odottelemaan.

Pps. Olen vieraana Anikon Kippis! -radio-ohjelmassa torstaina 21.4. – aiheena olutfestarit ja studiossa lisäkseni myös Olut Expon tapahtumajärjestäjä Mikki Nyman.

176 views

Kokkien MM – Bocuse d’Or

by Juulia 0 Comments
Kokkien MM – Bocuse d’Or

Ravintolakoulu Perhon opiskelija Tiina Rasmussen, Bocuse d’Or -edustaja Eero Vottonen ja assistentti Miikka Manninen

En ole kovin kummoinen penkkiurheilija, mutta joitan kilpailuja minäkin silti seuraan: Masterchef Australiaa, Britannian parasta leipomoa, Top Chefiä … ja Bocuse d’Or -kisoja. Telkun tositeeveeohjelmia ei kyllä pitäisi edes kuiskata samassa lauseessa viimeeksimainitun rinnalla, sillä kokkien MM-kisoista on käsikirjoitettu draama kaukana. Siitä huolimatta jännempää katsottavaa saa hakea!

Tätä kulinaristisen maailman kuuluisinta, legendaarisen kokin Paul Bocusen perustamaa kilpailua on järjestetty vuodesta 1987 asti – 15 kilpailua, joista Suomi on ollut mukana 12 kertaa. Kilpailukausi kestää aina kaksi vuotta ja tällä kaudella edustajamme on 31-vuotias Eero Vottonen. Edellisissä kisoissa historiallisesti nelossijalle yltänyt Matti Jämsen toimii Vottosen valmentajana, avustajana taasen 19-vuotias Miikka Manninen.

Vottonen on pitkän linjan ammattilainen, jonka kannukset on hankittu mm. Chez Dominiquessa, G.W. Sundmansissa sekä Ravintola Olossa. Vuoden kokki -kisan Eero voitti vuonna 2012 – mutta Bocuse d’Or -kisakin on miehelle jo tullut tutuksi, sillä hän toimi edelliskautena Jämsenin valmentajana.  Yhdessä työskennelleet kokit olivat etukäteen sopineet kilpailevansa ja valmentavansa vuorotellen ja päittäin, kertoo Eero. Assistentti Miikkakin oli kuvioissa mukana jo edelliskaudella, tuolloin avustajan roolissa.

Sain joulun tienoilla ainutlaatuisen kutsun tulla tapaamaan kilpailutiimiä heidän treenikeittiölleen. Vottonen on työskennellyt syksystä asti päätoimisesti Ravintolakoulu Perhossa sijaitsevassa Bocuse d’Or-harjoituskeittiössä valmistautumassa toukokuisiin Euroopan osakilpailuihin – mikä tilaisuus päästä kuuntelemaan, haistelemaan ja maistelemaan, mitä tuossa keittiössä on tapahtunut!

No terve, sterletti!

Budapestin osakilpailun pakolliset raaka-aineet julkistettiin marraskuussa 2015: unkarilaiset saksanhirvi ja sterletti (sammen sukuinen kala), sekä kultainen kaviaari (edellä mainitun keltaista mätiä). Erikoisia ja harvinaisia raaka-aineita on aina mielenkiintoista päästä maistamaan, mutta kun niitä on vielä valmistamassa yksi suomen parhaista kokeista… no, sanotaanko niin, että minua suorastaan hieman hermostutti.

Suoriuduinkin Etu-Töölöön poikkeuksellisesti ihan etuajassa. Small talk ei ole vahvuuksiani, mutta onneksi käteeni lyötiin heti alkudrinkki, “suomalainen negroni”, joka koostui Kyrö Distilleryn maineekkaasta Napuesta, sekä ns. alan miestenkin suosimista suomalaisista vermutti- ja katkerojuomista Gambinasta ja Carillosta. Drinkkiä viilensi jääpallo, joka kätki sisäänsä douglaskuusen sekä rosmariinin neulasia. Täytyypä sanoa, että melkoisen päräyttävä juoma tuosta kampiviinasta aka isosta G:stä sekä carillosta laatuginin kanssa syntyy – ehkäpä niistä voitaisiin leipoa meidän seuraava menestystarinamme?


Negroni on kuulemma Eeron lempidrinkki 🙂

Kilpailuannoksiin on etsitty vaikutteita mm. kotimaan metsistä, keväisiä villivihanneksiakin lautaselle saattaa Budapestissa ilmestyä. Yhteistyötä tehdään myös suomalaisten alkutuottajien ja viljelijöiden kanssa – laadukkaat kotimaiset tuotteet nostetaan mieluusti unkarilaisten raaka-aineiden rinnalle. Sen enempää annoksista ei meille kuitenkaan paljastettu, mikä on ihan ymmärrettävää: harjoitteluhan on vasta alkanut. Saimme kuitenkin maistaa luomuksia, joissa oli käytetty kilpailun pakollisia raaka-aineita. Pääsimme myös seuraamaan eturivistä, kuinka Eero käsitteli kokonaisen sterletin fileiksi… ja sitten paloitteli saksanhirven takaneljänneksen osiin – ja siinä ei muuten nokka kauaa tuhissut 😀

Simsalabim vain, ja takaneljännes on jaettu siististi pyöröpaistiksi, ulkopaistiksi, sisäpaistiksi, kulmapaistiksi ja paahtopaistiksi.

Bocuse d’Or -kilpailu ei ole ihan joka kokin haave, sillä se vie ehdokkaalta käytännössä kahden vuoden työajan. Valtio ei meillä tue täyspäiväisesti treenaavaa kokkia (toisin kuin Norjassa, josta voittajia on muuten tullut jo viisi kertaa), joten osallistujalla täytyy olla sekä intohimoa, kilpailuviettiä, että rahoitus jollain tavalla kunnossa. Eerokin pyörittää harjoittelunsa ohessa omaa yksityistilaisuuksia hoitavaa yritystään. Naisia Bocuse d’Or -kisoissa harvemmin nähdään, jonka syytä yhdessä spekuloimme – oli miten oli, 15 kilpailusta vain yhden on voittanut nainen (Léa Linster/  Luxembourg / 1989).

Alkuun maistelimme kotimaista kasvatettua sampea, joka on kuulemma parhaimmillaan kun se kypsennetään matalassa lämmössä ja/tai öljyssä. Sterlettiä ei suomeen niin vaan saada, joten harjoitusannoksia on toistaiseksi toteutettu sammesta. Sammensukuiset kalat ovat haastavia valmistaa, sillä niiden ruumista ympäröi rivi luukilpiä. Fileointi vaatiikin taitoa – mitä Eerolla selvästi on. Pohjassa lymyilevät kalat maistuvat helposti mutaiselle, joten Eero kertoo yhdistävänsä sterlettiin/sampeen mieluusti vahvoja makuja, kuten grillattua sitruunaa, fenkolia ja savua.

Meille sampi tarjoiltiin kylmäsavustettuna piimärieskan, savustetun valkuaisen, kuivatuilla tillinkukilla maustetun kaviaariemulsion, pikkelöidyn kurkun ja kukkakaalin sekä hapanvoin kera. TAIVAALLISTA!

Hapatettu voi vei kielen, samoin rapeareunaiset piimärieskat. Vieressäni istuva Anne 52 Weeks of Deliciousness -blogista huokaili ääneen pikkelöidyn kukkakaalin perään – eikä ihme, se olikin erinomaista. Kylmäsavustettu sampi muistutti minusta etäisesti kylmäsavustettua lahnaa, jota olen joskus saanut maistaa. Älyttömän hyvää, joka tapauksessa: kotoisia makuja, vähän kuin mummolassa tai kesämökillä … mutta niin paljon parempaa! Eipä tehnyt meidän mamma tämmöistä, vaikka hyvää tekikin!

Suolakuoressa kypsyneen sellerin paljastaminen kävi spektaakkelista – suolakuori sai kyytiä kameroiden sarjatulen tahtiin. Siinä oli varmaan selleristä vastanneella Miikalla pokassa pitelemistä…

Pääruuaksi söimme peuranpaisteja – kyllä vaan, paisteja monikossa – jokainen takaneljänneksen osista oli nimittäin kypsennetty roséeksi sous vide -keittimessä, sitten savustettu (tai no melkeinpä liekitetty, katso vaikka kuvasta), ja vetäytymisen jälkeen paloiteltu. Huh mitä herkkua! Paistien kaveriksi keittiössä oli väännetty suolakuoressa kypsennetty kokonainen juuriselleri, puolukalla ja tyrnillä maustettuja ruusukaaleja, puikulamuussia, peuralientä, fermentoitua mustaherukkaa sekä ruskistettua karhunlaukkavoita.

Parempaa paistia en ole eläissäni maistanut ja kun lisukkeet ylevöittivät kokonaisuuden alkuruuan tapaan ihan omalle tasolleen, tuli ateria nautittua lähes mykkänä. Tuttuja raaka-aineita ja makuja, mutta jotain ekstraa, jotain taikaa, jotain alkemiaa keittiössä selvästi oli tapahtunut. Fermentoiduista mustaherukoista annettiin kirpeysvaroitus, mutta minä olisin voinut vetää niitä vaikka yksistään – karkista kävisivät tällaiselle happamien ja voimakkaiden makujen ystävälle!

Jälkkäriksi saimme taivaallista tattaribrioche -pohjaan leivottua tarte tatinia suolakaramellin ja paahdetulla hiivalla maustetun maitojäätelön kera. Briochesta ja jäätelöstä vastasi Ravintolakoulu Perhon kolmannen vuoden opiskelija Tiina Rasmussen, joka hääräili muutenkin koko illan Eeron ja Miikan apuna keittiössä. Halusin kirjata Ravintola Olossa harjoittelunsa suorittaneen nuoren naisen nimen erikseen ylös, mikäli hänestä vaikka vielä kuorituisi se meidän ensimmäinen naispuolinen Bocuse d’Or -kandidaatti (vaikkei Tiina moisia nyt minulle jutellutkaan). Harjoittelijat pääsevät kuitenkin Budapestiin mukaan katsojiksi, joten ehkä se kilpailukipinä vaikka vielä syttyy siellä…

Tattaribrioche: unelma. Paahdetulla hiivalla maustettu jäde: unelma. Suolakaramelliomput: UNELMA!

Toukokuuta odotellessa kilpailukuumetta voi nostattaa seuraamalla edustajamme matkaa erinäisissä sosiaalisissa medioissa. Budapestiin ei taida minulla olla mahdollisuutta lähteä, mutta onneksi kilpailuja voi katsella netistä. Ehkä jonakin päivänä näitäkin kisoja katsotaan koko kansan voimin telkusta … ja lopuksi torilla tavataan!

Ps. Edustajamme matkaa Lyonin finaaleihin voit seurata Päämääränä Lyon -blogista …eikä siinä vielä kaikki! Bocuse d’Or -tiimillä on jopa oma YouTube-kanava. Suomen edustajan kuulumisia päivitetään myös Bocuse d’Or Finland FB-sivuille.

Pps. Eero Vottosen Instagram upeine annoskuvineen aiheuttaa akuuttia nälkää.

902 views