Kielen vievä poronkieli

by Juulia 0 Comments
Kielen vievä poronkieli

PoronkieliPoronkieli, piparjuuri, retiisi ja hapankurkku leivälle ja avot!

Olen aina ollut kielellisesti lahjakas: lapsena kielin taitavasti sekä siskojeni puuhista äidille ja isille. Vieraisiin kieliin tutustuin niin koulun kielistudiossa, kuin, kröhöm, pullonpyörityksessäkin. Lukioikäisenä lävistytin kieleni, enkä pystynyt viikkoihin puhumaan sössöttämättä. Olen myös polttanut kielipoloiseni vähän turhankin monesti, sekä jäädyttänyt sen vahingossa kiinni tolppaan, kuten lapsena kuuluukin tehdä sen yhden kerran. Yhtään kieltä en silti ole koskaan keittänyt … ennen kuin nyt!

Keitetty kieli on ruokalaji, joka on minulle ollut lähinnä tuttu Enid Blytonin kuvailemilta piknikvilteiltä, eikä juuri muualta. Vaikka lapsena Viisikko-sankarien ateriat kielileipineen olivat oudon kiehtovia, ei kielen kokkailu kuitenkaan ole ollut todellisuuden tasolla koskaan niin houkutteleva idea, että olisin sitä lähtenyt toteuttamaan. Lopulta kävi kuitenkin puolivahingossa ja täysin ennalta suunnitelematta niin, että keitin elämäni ensimmäiset kielet!

Poronkieli

Minulla on ollut nyt muutaman vuoden tapana ostaa keväisin pikkusiskoni kanssa puoliksi satsi karitsaa tai poroa. Viimeeksi poroa tilatessamme pakettiin sai mukaan pikkurahalla poronkieliä, maksaa ja sydäntä. Eihän moista tilaisuutta jätetä käyttämättä, joten ostin sitten kuriositeettina pakastimeeni muutaman poronkielen sekä maksan 🙂 Sydäntä vaille sen sijaan jäin, minkä tilanteen aion korjata kyllä ensi kerralla korkojen kera.

Kielet unohtuivat kuitenkin pakastimeen viime talveen saakka, jolloin yhtäkkiä muistin niiden siellä edelleen nököttävän. Irtokielet ovat aika makaaberi näky, joten projekti hieman arvelutti ennakkoon. Onneksi kielten keittäminen osoittautui varsin vaivattomaksi ja helpoksi toimenpiteeksi! Keitinliemen voi maustaa niin kuin haluaa (itse tein todella klassisen, mm. mirepoixilla maustetun liemen), ja sitten kieliä keitellään miedolla lämmöllä niin kauan, että nahka irtoaa niistä helposti. Liemen pinnalle kerääntyvää vaahtoa kuoritaan keittämisen alkuvaiheessa, mutta muuten kielet saavat kypsyä kattilassa aivan omassa rauhassaan. (Ohjeita poronkielen käsittelyyn löysin mm. täältä ja täältä.)

Poronkieli

Jos ei lasketa kielten Hannibal Lecter -assosiaatioita synnyttävää alkukäsittelyä (suonien ja kalvojen irroittelua) sekä jälkikäsittelyä (eli nahan kuorintaa), onnistui keitetty poronkieli hurmaamaan minut täysin. Lihan rakenne on kielessä erityinen; samanaikaisesti tiivis, mehevä ja joustava. Maussa on myös aivan omanlaistaan syvyyttä ja riistaisuutta, johon ainakin omasta mielestäni sopi mitä loistavimmin vastaraastettu piparjuuri, hapankurkku sekä raikkaan rouskuva retiisi! Seuraavalla tilauskerralla en siis arkaile ostaa kotiin enemmänkin kieliä.

Keitetty poronkieli

4-6:lle

2-3 poronkieltä (n. 400 g)

2 porkkanaa

1 sipuli

1 lehtisellerin varsi

n. 10 valkopippuria

2 tl suolaa

laakerinlehti

reilusti vettä

Pese kielet huolella ja irroita niistä mahdolliset kalvot ja näkyvät suonet. Laita kielet runsaaseen kylmään veteen kattilaan (niin että ne peittyvät muutamalla sentillä) ja kiehauta. Kuori veden pinnalle muodostuva vaahto mahdollisimman tarkasti pois, kunnes sitä ei enää muodostu lisää. Lisää sitten kattilaan mausteet, kuoritut ja viipaloidut porkkanat, sellerinvarsi ja sipuli.

Säädä lieden lämpötila sellaiseksi, että liemi poreilee kevyesti. Jätä kielet sitten kannen alle kypsymään miedolla lämmöllä 2-3 tunniksi.

Kielet ovat valmiita, kun niiden nahkaa irtoaa niistä helposti – testaa tilannetta kahden tunnin jälkeen yhdellä kielellä ja jatka keittämistä mikäli irroittaminen on haastavaa.

Kuori kielet niin kuumina kuin mitä sormesi kestävät. Tee pitkittäisviilto nahkaan ja irroittele se varovasti kielestä. Nosta kielet sitten takaisin keitinliemeen jäähtymään. Viipaloi jäähtyneet kielet pitkittäin tai poikittain ja tarjoile ruisleiviltä esim. hapankurkkujen, retiisin ja piparjuuren kera.

Poronkieli

1 239 views

Nälkään

by Juulia
8 470 views

Säästöpossumatskuu aka edulliset reseptit

by Juulia 0 Comments
Säästöpossumatskuu aka edulliset reseptit

Opiskeluaikojeni vakioruoka: linssisörsseli. Punaisia linssejä, valkosipulia, pakastepinaattia ja mausteita +  erityistilanteissa iso kimpale voita sekä satokauden vihanneksia.

Sain taannoin tänne blogiin lukijapalautetta, jossa toivottiin lisää edullisia, opiskelijabudjettiinkin toimivia reseptejä. Kokkaillessani viime viikolla ricotta-broccolinipastaa muistin palautteen ja ryhdyin samantien tuumasta toimeen: lisäsin blogiini kategorian “edulliset“.  Tuohon kategoriaan tulen siis laittamaan jatkossa kaikki jutut, jotka luonnistuvat säästöbudjetillakin – joko sellaisenaan, tai pienin muutoksin.

Naattivihannesaika alkaa kohta: surauttelen naatit pestoon

Vaikka omat opiskeluaikani ovat jo takana päin, pyrin minäkin välillä minimoimaan kulujani. Yksin asuvana pahin rahareikäni on hävikki, mutta on minulla myös melkoisen paha taipumus törsäillä hetken mielijohteesta kaikkeen mitä mieleni tekee – hemmottelen itseäni siis shoppailemalla ruokakaupoissa, en vaatekaupoissa 😀

Yritänkin siksi tasaisin väliajoin opetella parempaa itsekuria kauppareissuilla ja suunnittella viikon aterioita etukäteen niin, että hävikki jäisi minimiin. Lisäksi teen säännöllisesti “jääkaapintyhjennysruokia”, joista jalostuu milloin mitäkin luovia makuyhdistelmiä. Monesti parhaat kekkailuni syntyvätkin juuri näin!

Ostan kaikki tuoretuotteet mahdollisuuksien mukaan niiden satokauden aikana, jolloin ne ovat sekä parhaimmillaan, että halvimmillaan. Keväästä syksyyn keräilen luonnostakin syötävää – asun niin metsän reunassa, että aamiaismunakkaaseen voi kipaista nokkoset melkein etupihalta. Pakastin on korvaamaton apu budjettikokille; moni muuten hieman ankea ateria pelastuu nimittin pakastimesta kaivetulla juustoraasteella. Sinne on hyvä myös säilöä kaikenlaista pahan päivän varalle: sämpylöitä, liemiä, tarjoustuotteita jne. Itselläni on pakkasessa aina vähintään marjoja, pinaattia sekä juustoraastetta.

Maltainen papupata ei maksa maltaita…

Kasvissyöjävuosina opin hyödyntämään kuivattuja papuja ja linssejä monin eri tavoin, joten niitä kannaattaakin mielestäni kaapissa olla aina. Nopean, ravitsevan ja edullisen aterian tekee linsseistä ja pakastepinaatista kymmenessä minuutissa! Säilykepavut ovat oikotienä toki käteviä, mutta itse liottamalla ja keittelemällä pääsee aina halvemmalla. Kertavaivalla valmistaa isonkin määrän papuja joista osan voi hyvin myös pakastaa.

Leivon ja pakastan myös leipää ja sämpylöitä, niitä on sitten helppo sulattaa tarpeen mukaan jopa yksittäin eikä mene leipää homeeseen vaikka välillä kotona ehtii vain käydä kääntymässä. Minusta on ihanaa keittää itse liemiä, joista jalostan erilaisia keittoja eri tarpeisiin – osan liemestä myös pakastan.

Varsinkin kana ja kala kannattaa ostaa kokonaisena, jolloin ruodot/ranka lentävät liemipataan ja loput osat erinäisiin ruokiin ja/tai pakkaseen – liemeen sopivia kalanpäitä ja ruotoja saa tosin usein tiskiltä ihan ilmaiseksikin. Itse keitellystä liemestä tehty soppa maistuu kummasti liemikuutiosoppaa paremmalle (ainakin jos on keittiössä viihtyvää sorttia kuten minä) mutta ei vie herkkusuuta kuitenkaan vararikkoon. Kasvikset yritän mahdollisuuksien mukaan hyödyntää myös aina ihan naatteja ja kuoria myöten … ja mikäli niistä ei jalostu ruokaa, ne päätyvät tietysti liemikattilaan.


…mutta eipä maksa paljoa maksa sekään.

Viikon takainen ruokani kotiricotta-broccolinipasta sopii kategoriaan erinomaisesti: pasta ei maksa juuri mitään, eikä se maitolitrakaan kalliiksi tule. Vihreää osuutta reseptissä voi vaihdella vuodenajan ja kauden mukaan – nokkonen tai pakastepinaattikin toimisi ohjeessa varmasti hyvin.

Kotiricottaa on helppo tehdä kerralla myös vain yhden ihmisen tarpeisiin, jolloin hävikin vaara pienenee. Lisäksi ricotan valmistamisen sivutuotteen eli heran voi hyödyntää helposti vaikkapa leipä- tai sämpylätaikinan nesteenä. Bonuksena ricotan luksusarvo – se kun kuitenkin kuullostaa aika paljon paremmalle kuin raejuusto…

Eilinen kotiricottapastani miinus broccolini – ei ehkä näytä kummoiselta mutta maistuu varsin hyvältä!

Ideoita budjettiruokiin voi kurkkia seuraavista arkistojeni aarteista, jotka löytyvät nyt myös kootusti kategorian “edulliset” alta. Täydennän kategoriaa pikkuhiljaa, kun saan loput blogiarkistoistani koluttua.

  • Kokonaisena paahdettu kukkakaali
    • näyttävästi valmistettu kukkis ei kaipaa kylkeensä karitsan paahtopaistia, vaikka reseptissäni sen kanssa lautasella möllöttääkin – paahdettu kukkakaali on loistava kasvisruoka ihan sellaisenaankin.
  • Risottopuuroa “Risi e Bisi”
    • pakasteherneistä ja riisihiutaleista voi taikoa edullista mutta juhlavaa risottopuuroa, mutta peruskaurapuurokin maistuu lounaaksi, kun sen päälle raastaa juustoa ja paistaa munan.
  • Maltainen papupata
    • kuivatut pavut ovat aina edullisia eikä mausteeksi tarvita kallista pienpanimo-olutta: tumma ykkösolut toimii loistavasti!
  • Linssi-pinaattipöperö
    • linssejä edullisempaa raaka-ainetta saa hakea. Perussörsseliin saa vaihtelua kauden vihanneksilla tai ihan pakastepinaatilla. Tällä pöperöllä elelin pitkälti koko opiskeluaikani, enkä edes kyllästynyt!
  • Kaalipyttipannu
    • hävikistä herkuksi: pyttipannuksi voi paistella melkein mitä vaan. Kananmuna viimeistelee setin.
  • Vihannessipsit
    • sipsihimon iskiessä olen paistellut sipseiksi joskus jopa perunankuoret 😀
  • Naattipesto
    • jahka naattijuuresten ja vihannesten aika alkaa, kannattaa hyödyntää koko rehu ihan niitä naatteja myöten.
  • Sunnuntaihortoilijan pizza
    • villivihanneksista ja villiyrteistä saa lautaselle lisäravinteita kävelylenkin hinnalla!

Pyttipannu säästää kukkaron lisäksi tiskiä, eli myös hermoja (mikäli vihaa tiskaamista kuten minä).

817 views