dashi arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Punavihreä perunasalaatti & musta valkosipulikastike

by Juulia on June 17, 2018 2 Comments

Heippa! Muistatteko kun hehkutin teille taannoin trendiraaka-ainetta mustaa valkosipulia? Olen laittanut sitä vähän kaikkeen ensimmäisen purkin käsiin saatuani (ja viisi samantien hamstrattuani) ja aika monta mustaa kynttä on naposteltu myös ihan sellaisenaan.

Kuten tuossa hehkuttelujutussani jo mainitsin, musta valkosipuli pääse parhaiten oikeuksiinsa ruuissa, joissa ei ole vahvoja kilpailevia makuja. Perunamuussi tai simppeli pasta on mustalle valkosipulille oivallinen käyttökohde, samoin majoneesi tai vaikkapa hapanleipätaikina … mutta sellaisiapa ei vaan näiden alkukesän seksihelteiden aikana ole tehnyt mieli.

Täällä onkin syöty vallan salaatteja. Niinpä musta valkosipuli päätyi maustamaan dashi-pohjaisen salaatinkastikkeen, jota olen halunnut testata jo pitkään! Salaattiin itseensä tuli, mitäs muuta kuin uusia perunoita ja parsaa… joista pääosin koostuvaa vihreää perunasalaattia on tässä köökissä syöty tänä kesänä tiuhaan tahtiin.

Tällä kertaa tuo köökkimme tämänhetkinen vakioperunasalaatti sai kuitenkin pirteän säväyksen tuoreista mansikoista! Jep, nyt tekeillä ei siis olekaan vihreä perunasalaatti, vaan punavihreä perunasalaatti. (Mikäli joku nyt miettii että onkos tämä salaatti siis jonkinlainen poliittinen kannanotto, niin … ehkä se onkin? Kotimme ei aivan sijoitu Helsingin punavihreän kuplan sisälle maantieteellisesti, mutta arvopohjaltaan kyllä!)

Tämän salaatin dashi-pohjainen kastike on parhaimmillaan, kun teet dashin alusta asti itse. Dashin valmistaminen on harvinaisen helppoa, kunhan vaan etsii käsiinsä siihen tarvittavat raaka-aineet! Ohjeen perusdashille sekä vegaaniselle siitakedashille löydät täältä. Tarvittaessa voit toki käyttää myös dashiliemijauhetta.

Kastike säilyy jääkaapissa nelisen päivää, tosin parhaimmillaan dashi on aina mahdollisimman tuoreelta. Itse käytin punavihreästä perunasalaatista yli jääneen musta valkosipuli & dashi -kastikkeen lehtikaalisalaatin mausteena. Toimi loistavasti!

Musta valkosipuli & dashi -kastike

vegaaninen, mikäli käytät siitakedashia, gluteeniton, kun käytät tamaria

n. 2 dl

1½-2 rkl soijakastiketta / tamaria

¾ dl dashia

n. ¾ dl oliiviöljyä

5-6 mustaa valkosipulinkynttä

Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet, kunnes seos emulsoituu kevyesti. Tarkista kastikkeen suolaisuus ja lisää tarvittaessa soijaa – tarvittavan soijan määrä riippuu aika paljon käyttämäsi soijan suolaisuudesta ja intensiteetistä. Muista myös, että vaikka kastike maistuisi sellaisenaan hieman liiankin suolaiselta, sen tehtävä on maustaa keko perunoita, parsaa, pinaattia ja mansikoita!

Punavihreä perunasalaatti

2-4:lle

n. 100 g babypinaattia

n. 100 g mansikoita

n. 250 g vihreää parsaa

n. 400 g uusia perunoita

2-3 kevätsipulin vartta

½-¾ dl musta valkosipuli & dashi -kastiketta

vastarouhittua mustapippuria

Pese perunat. Laita perunat kiehumaan ja valmistele salaatin muut osat niiden kypsymistä odotellessa. Pätki parsasta kuiva tyvi irti ja paloittele parsa muutaman sentin pätkiksi. Pese ja kuivaa babypinaatti. Pese mansikat, irroita niistä kannat ja viipaloi ne. Silppua vielä kevätsipuli.

Kun perunat ovat viittä vaille kypsiä, lisää kattilaan parsa. Jatka keittämistä muutama minuutti ja valuta sitten perunat ja parsa huolella. Pilko perunat muutaman sentin lohkoiksi ja lisää ne sekä parsat kuumina noin desiin musta valkosipuli & dashi -kastikketta. Pyörittele salaatti varovaisesti sekaisin ja jätä maustumaan sekä jäähtymään. Kun peruna-parsaseos on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, sekoita siihen suurin osa kevätsipulisilpusta sekä mansikoista.

Annostele lautasille babypinaatti ja sen päälle punavihreä perunasalaatti. Viimeistele annokset lopuilla kevätsipuleilla ja mansikkaviipaleilla sekä vastarouhitulla mustapippurilla.

PS. Punavihreän perunasalaatin voi valmistaa tarvittaessa puoliväliin asti etukäteen, eli laittaa kypsät perunat ja parsat kastikkeeseen sekoitettuna jääkaappiin vaikka jo edellispäivänä. Mansikat sekä babypinaatti kannattaa kuitenkin sekoittaa salaattiin vasta juuri ennen tarjoilua.

Kylmät nuudelit yuzuliemellä & tomaateilla

by Juulia on June 10, 2018 0 Comments

Kylmät nuudelit

Kylmät nuudelit erilaisissa liemissä = tämänhetkinen ykköshurahdukseni ♥♥♥

Inspiraationi kylmille nuudeleille on peräisin Japanista, jossa varsinkin tattarista valmistettuja sobanuudeleita sekä ohuita somen-vehnänuudeleita syödään usein kesällä kylminä esim. tsuyu-dipin kera. Vaikka tsukemen eli “dippausnuudelit” minulle maistuvatkin, ihaninta on minusta silti tarjota kylmät nuudelit jonkinlaisessa maukkaassa liemessä. Olen kesäisin suuri kylmien keittojen fani – blogista löytyy esim. gazpachoa aika moneen lähtöön (viime vuonna suosikkini oli ajo blanco) – joten kylmiin nuudelikeittoihin hurahtaminen on minulle aika luontevaa!

Erityisesti olen rakastunut tähän tämänpäiväiseen versioon, jossa kylmät nuudelit saavat seurakseen makean kypsiä tomaatteja, kermaista avocadoa, savutofua … sekä pirteän yuzuliemen! Muistan syöneeni joskus jossain annoksen, jossa yhdistettiin mehukkaita kypsiä tomaatteja ja täyteläisen umamista dashilientä. Makuyhdistelmä on jäänyt mieleeni vaikkei aika ja paikka olekaan ja siitä tämän nimenomaisen kylmän nuudelikeiton makuyhdistelmä on siis peräisin.

Tähän ihanaan kylmään liemeen on upotettu dashin lisäksi myös liuta muita keittiöni luotto raaka-aineita: yuzumehua, ihanan tujua japanilaista maustetahnaa yuzukoshōa sekä samaten japanilaista viileän tulista mausteseosta shichimi tōgarashia. Lopputuloksena on liemi, joka on samanaikaisesti kirpeä, raikas, aavistuksen savuinen, jäätävä, tulinen, suolainen, hapokas ja umaminen.

Shichimi tōgarashi yuzukoshō say what?

Voin hyvin kuvitella, ettei kaikkien kotoa näitä rakastamiani japanilaisia erikoistuotteita löydy, eikä monella ehkä ole sellaista kauppaakaan lähiseudulla josta näitä voisi ostaa. Netistä toki pystyy jos jonkinlaista erityistuotetta tilaamaan, mutta mikäli sekään ei ole vaihtoehto, on ehkä paikallaan antaa teille muutamat korvaavat ideat!

Yuzumehu: Halutessasi voit korvata yuzumehun limettimehulla.

Shichimi tōgarashi: tämä “seitsemän maun chilipippuri” sisältää reilusti viileän polttavaa sanshopippuria, joka on sichuanpippurin sukulainen. Niinpä voit halutessasi korvata shichimin sichuanpippurilla! Jos sitäkään ei löydy, sansholle ja sichuanpippurille ominaista kylmän turruttavaa poltetta ei keittoon taida oikein millään valitettavasti saada. Itse voisin ehkä joskus kokeilla, minkä efektin pieni ripaus murskattuja kylmän raikkaita eukalyptuspastilleja saisi aikaan, mutta se kokeilu jää kyllä odottamaan vielä todellista hätätilannetta. Niinpä suosittelenkin nauttimaan liemestä tässä tapauksessa ihan suosiolla ilman shichimiä ja sichuanpippuria. Toki liemestä jää tällöin jotain ainakin itselleni aika oleellista puuttumaan, mutta hyväähän liemi ilman tuota turruttavaa vaikutustakin on.

Yuzukoshō: hieman sama juttu on yuzua ja fermenoitua chiliä sisältävällä yuzukoshōlla – sitä ei niin vaan korvata! Tämän ymmärtää varmasti heti, jos joskus on tätä koukuttavan ytyä maustetahnaa maistanut. Liemeen voi yuzukoshōn puuttuessa raastaa kuitenkin hieman limetinkuorta ja lisätä roiskauksen vihreää tabascoa tai jotain muuta fermentoitua chilikastiketta.

Jos pääset käsiksi yuzukoshōon ja shichimi tōgarashiin, niin osta niitä nyt ihmeessä hyvä ihminen! Ne ovat ehdottomasti lempimausteitani joita täydennän kaappiin varmuuden varalta jo ennen kuin edellinen purkki on tyhjä. Jos olet makumieltymyksiltäsi yhtään kaltaiseni, veikkaan että sinäkin hurahdat näihin herkkuihin!

Tomaatit ovat tässä keitossa tärkeässä roolissa, joten valitse lautaselle ne kaikkein makoisimmat kirsikkatomaatit ja lihaisimmat pihvitomaatit. Tykkään itse buustata tomaattien makua joko antamalla niiden maustua huoneenlämmössä suolaripauksen kera tai paistamalla niitä hetken pannulla, mutta toki tomaatit voi tarjota keitossa ilman sen kummempia käsittelyjäkin.

Kylmät nuudelit yuzuliemellä & tomaateilla

2:lle

vegaaninen, kun käytät vegaanista dashilientä; gluteeniton, kun käytät gluteenittomia nuudeleita sekä tamaria

Yuzuliemi:

7 dl dashilientä

1 pieni valkosipulin kynsi

puolikkaan pikkurillin kokoinen pätkä tuoretta inkivääriä

2-3 rkl yuzumehua (voi korvata limettimehulla)

1 tl yuzukoshōa (tai hieman raastettua limetinkuorta sekä maun mukaan fermentoitua chilikastiketta)

1 rkl mirinkastiketta

n. 1½ rkl soijakastiketta / gluteenitonta tamaria

muutama tippa seesamiöljyä

1 tl shichimi tōgarashia (tai vajaa 1 tl murskattua sichuanpippuria)

(1 tl riisiviinietikkaa ja/tai 1 rkl sakea)

Sattumat:

kahden nälkätilanteeseen sopiva määrä sobanuudeleita

1 kypsä avocado

100 g savutofua*

1-2 kevät/nippusipulia varsineen

kourallinen tuoretta minttua / shisoa

1 mieto vihreä chili (esim. jalapeno)

2 kypsää pihvitomaattia + ripaus suolaa

n. 12 kpl makeita ja kypsiä kirsikkatomaatteja + loraus oliiviöljyä

(kourallinen kuivattuja tomaattilastuja**)

Tarjoiluun:

jääpaloja

shichimi tōgarashia / sichuanpippuria

* Täällä on tykätty kovasti viimeaikoina Vianan ihan oikeasti savustetusta savutofusta, sekä Taifun-merkkisestä mantelia sisältävästä savutofusta. Kumpikin on herkkua myös sellaisenaan kylmänä!

** Kylmien nuudeleiden ohella olen hurahtanut viime viikkoina The Beginnings -merkkisiin kuivattuihin tomaattilastuihin, joita sain taannoin testiin blogini kautta. Törkeän hyviä!

Nuudelit:

Itse tykkään tässä keitossa erityisesti sobanuudeleista. Niissä on kivasti puruvastusta ja koska ne on valmistettu joko osittain tai kokonaan tattarista, ne tuovat keittoon ihanasti makua. Muutkin japanilaiset nuudelit tosin toimivat tässä liemessä hyvin, esim. somen, udon tai ramen. Valinta on sinun!

Keitä joka tapauksessa sopiva määrä valitsemiasi nuudeleita pakkauksen ohjeen mukaan juuri ja juuri kypsiksi. Huuhdo nuudelit kylmällä vedellä, kunnes nuudelit ovat täysin kylmiä. Valuta huolella. Jaa kylmät nuudelit kahteen kulhoon.

Yuzuliemi:

Valmista ensin dashiliemi (ohje löytyy täältä, mukana myös vegaaninen versio). Mikäli teet dashin alusta asti itse, lisää liemeen jo kuumentamisvaiheessa yksi raastettu valkosipulin kynsi sekä pätkä raastettua tuoretta inkivääriä. Jos käytät dashijauhetta, kuumenna 7 dl vettä raastetun valkosipulin ja inkiväärin kanssa melkein kiehumispisteeseen, sekoita mukaan dashijauhe ja jätä liemi sitten hautumaan kymmeneksi minuutiksi pois liedeltä. Siivilöi kummin tahansa valmistettu dashi lopuksi ja jäähdytä täysin kylmäksi.

Sekoita dashiin yuzumehu, mirin, yuzukoshō, seesamiöljy, shichimi tōgarashi / sichuanpippuri sekä sen verran soijaa/tamaria, että liemi on makuusi sopivan suolaista. Mikäli haluat liemeen vielä hieman lisää hapokkuutta ja kotonasi sattuu olemaan riisiviinietikkaa ja/tai sakea, voit lisätä niitäkin liemeen. Laita liemi sitten jääkaappiin kylmenemään siksi aikaa, kun valmistelet keiton sattumat.

Sattumat:

Viipaloi pihvitomaatit. Ripottele viipaleille hieman suolaa ja jätä tomaattiviipaleet huoneenlämpöön maustumaan. Voit halutessasi vielä puolittaa pihvitomaattiviipaleet. Paista kirsikkatomaatteja öljyssä keskilämmöllä muutama minuuttia, jolloin ne saavat paikoin väriä, lämpenevät ja hieman pehmenevät. Jos muutama kirsikkatomaatti jopa hieman halkeaa, se on ookoo. Älä anna kirsikkatomaattien kuitenkaan muussaantua!

Viipaloi avocado ja sipuli. Silppua sipulin varsi sekä chili. Kuutioi tai viipaloi savutofu. Leikkaa vielä kourallinen mintun tai shison lehtiä ohuiksi suikaleiksi.

Tarjoilu:

Jaa liemi nuudeleiden päälle. Asettele sitten kulhoihin pihvitomaattisiivut, hieman pehmenneet paistetut kirsikkatomaatit, avocado, savutofu, sipuli sekä shiso/minttu. Jaa kulhoihin vielä silputtu chili. Ripottele pinnalle vielä hieman kylmän polttavaa shichimi tōgarashia / sichuanpippuria. Tarjoile keitto muutaman jääpalan kera.

Ps. Sama liemi toimii vaikka minkä muunkin sattumien kanssa. Oma suosikkini just nyt on tämä tomaatti-savutofu-avocadokombo, mutta lientä on syöty myös esim. avomaan kurkun, vihreän parsan, sokeriherneiden, retiisien ja nauriiden kanssa.

Talvivihannes nimono (juureksia, kurpitsaa ja retikkaa dashissa)

by Juulia on February 20, 2018 8 Comments

No nyt se on taas hurahtanut johonkin outoon – mikä ihmeen nimono?

Samaa mietin kuulkaa itsekin, kun yritin kuumeisesti muistella vuosi sitten Kiotossa syömääni herkullista annosta. Olisiko se ollut jonkinlainen nimono? Minkälaisia kaikki erilaiset nimonot oikein ovatkaan? Miksi oi miksi en kirjoittanut jokaisen syömäni ruuan nimeä säntillisesti ylös, ääh!

Söin nimittäin erittäin herkullisen mutta varsin yksinkertaisen oloisen kulhollisen haudutettuja vihanneksia dashiliemessä ryokanissa aamupalaksi, enkä kehdannut huudella tarjoilijamme perään kysymyksineni hänen kattaessa aamiaistamme ja pedatessamme futoneitamme. Tai sitten annos syötiin kaiseki-illallisella, jossa samaten en paljon tarjoilijan perään huudellut… Kumpikohan se oli? Syödäänkö nimonoa edes aamupalalla? Apua, näinkö nopeasti se muisti hapertuu? Kirjoitan itseasiassa yleensä matkoilla ylös kaikkien syömieni ruokien nimet, ja vaikka se tuntuu siellä matkalla välillä vähän turhankin pedantilta tai edellämainituissa tilanteissa hankalalta, niin tässä se nähdään miksi niin kannattaa tehdä.

Oli miten oli, tuo joko aamiaisella tai illallisella syöty herkullinen annos on jäänyt pyörimään alitajuntaani. Kun eräänä sairaspäivänä tuijotin putkeen kymmenkunta jaksoa loistavaa “Japanese Style Originator” -ohjelmaa Netflixiltä ja eräässä jaksossa tehtiin samankaltaista ruokaa mitä muistan syöneeni, oli asia vihdoin selvitettävä!

Hektisen guuglailun tuloksena arvelen siis syöneeni jonkinlaista nimonoa. Nimono tarkoittaa kutakuinkin “dashissa haudutettua” ja jos nyt olen oikein ymmärtänyt, dashissa voikin sitten haudutella jos jonkinlaisia valikoimaa vihanneksia ja/tai kalaa, lihaa, tofua, sieniä ja niin edes päin. Kyse ei siis ole niinkään yksittäisestä ruokalajista, vaan valmistustavasta ja lista nimonoksi luokiteltavia ruokalajeja on siis pitkä!

Haudutukseen käytetty dashiliemi maustetaan sokerilla, mirin-kastikkeella, sakella ja soijalla (huom! tässä järjestyksessä jos haluat kokata niinkuin japanissa) ja mitä ikinä liemessä haudutellaankin, kattilaan laitetaan otoshibuta, jonka aion nyt vapaasti suomentaa “pudotuskanneksi”. Otoshibutaksi käy näin kotioloissa ihan hyvin voipaperistaa leikattu, juuri kattilan sisälle sopiva ympyrä, jonka keskelle leikataan reikä höyryä varten – sen funktio on mm. auttaa pehmeitä vihanneksia säilyttämään muotonsa estämällä nesteen kiehumista liian suurin kuplin.

Joissain nimono-ohjeissa liemen annetaan imeytyä raaka-aineeseen kokonaan, joissain sitä jätetään jäljelle hieman tarjoilua varten. Itse olen nyt testaillut tätä yksinkertaisen herkullista ruokalajia lähinnä erilaisilla talvivihanneksilla ja koska tämä liemi on vaan tolkuttoman hyvää, en ole antanut sen imeytyä raaka-aineisiin täysin vaan olen jättänyt sitä itselleni hörpittäväksi.

Lämmittävää ja herkullista aikaansaamani “nimono” joka tapauksessa on ja mikä parasta, ruokaan tuntuu sopivan oivallisesti lähes kaikki tällä hetkellä kaupoista löytyvät kotimaiset juurekset: nauris, lanttu, porkkana, peruna, palsternakka… Ainoa sesonkijuures, mitä en ole testannut nimono-tulkinnoissani on punajuuri. Daikon-retikka on yksi suurista herkuistani, joten sitä olen nimonooni laittanut lähes joka kerta jos sitä vain on ollut kotona kokkailupäivänä. Myös myskikurpitsa todistetusti toimii kuin unelma tässä ruuassa, tosin itse kokeilemalla löytyy varmasti omat suosikit jokaiselle!

Talvivihannes nimono

(vegaaninen mikäli käytät vegaanista dashia)

250 g daikon-retikkaa

150 g erilaisia juureksia (perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, naurista, lanttua)

150 g myskikurpitsaa

n. 6-8 dl dashia

2 tl sokeria

1 rkl sakea

2 rkl miriniä

2-3 rkl soijaa

kevätsipulia / ruohosipulia

Kuori retikka, juurekset sekä myskikurpitsa. Leikkaa noin sentin paksuisiksi kiekoiksi, joista kaikkein isoimmat voit jakaa neljänneksiin tai puolittaa. Japanilaisen keittiöperinteen mukana tärkkelyspitoiset vihannekset / juurekset (esim. peruna, bataatti, kurpitsa, retikka) pyöristetään reunoistaan, terävät kulmat kun muuten murenisivat sameuttamaan haudutuslientä. Minusta pyöristäminen tekee paloista niin kivan näköisiä, että pyöristin sitten porkkanatkin.

Aseta raaka-aineet pieneen kasariin ja kaada päälle dashia niin, että se peittää kaiken juuri ja juuri. Laita kasari liedelle ja nosta lämpöä niin, että dashi kiehuu reippaasti. Kuori pinnalle muodostuva vaahto pois ja kun sitä ei enää muodostu, laske lämpö sellaiselle tasolle, että neste poreilee vain kevyesti.

Mausta liemi sokerilla, sakella, mirinillä ja kahdella ruokalusikallisella soijaa (juuri mainitsemassani järjestyksessä, mikäli haluat noudattaa japanilaista keittiöperinnettä). Aseta kasarin päälle voipaperista leikattu, juuri kasariin sujahtavan kokoinen ympyrä, jonka keskelle olet leikannut pienen reiän höyryä varten (katso kotikutoisen otoshibutan teko-ohjeet esim. täältä).

Keittele raaka-aineita puolisen tuntia ja nosta voipaperi sitten hetkeksi pois. Käännä vihannekset varovasti ympäri ja laske voipaperikansi takaisin paikoilleen. Jatka hauduttelua vielä 15-30 minuuttia, riippuen minkä kokoisia paloja olet leikannut ja kuinka kypsinä haluat vihanneksesi. Itse tykkään leikata kaikista vihanneksista hieman eri kokoisia paloja, koska silloin saan kulhooni niitä sekä erittäin kypsinä, että vielä aavistuksen pureskeltavina.

Tarjoa juurekset, kurpitsa ja retikka kulhosta haudutusliemen kera. Leikkaa päälle hieman ruohosipulia tai kevätsipulin vihreää vartta. Itse tykkään lorauttaa annokseeni vielä hitusen soijaa, suolaisen ystävä kun olen.

Kutsun tätä aikaansaamaani ruokaa pokkana nyt paremman puutteessa omaksi versiokseni nimonosta. Jos jollain on antaa parempi nimitys luomukselleni tai valaista muuten lisää aihetta niin eikun kommenttia kehiin!

Ps. Jos nimono ruokalajina herätti kiinnostuksesi ja kaipaat lisää asiaa, kurkkaa vielä vaikkapa tämä ja tämä juttu! Just one cookbook -blogia suosittelen myös lukemaan. Kannattaa myös katsoa Japanese Style Originator -ohjelman S1 E22 –jakso, jossa tehtiin buri daikon -ruokalajia (daikonretikkaa ja keltapyrstöä haudutettuna dashiliemessä.) Nam!

Tteokbokki eli tuliset riisikakut korealaisittain

by Juulia on April 20, 2017 6 Comments

Tteokbokki (dukbokki) on korealainen katuruoka, johon törmäsin kuukausi takaperin vähän sattumalta. Silmiini nimittäin osui aasialaisessa marketissa ensimmäistä kertaa erilaisia riisikakkuja (ei siis niitä puffatusta riisistä valmistettuja terveyspahvikiekkoja vaan sellaisia riisijauhoista tehtyjä tuhdin nuudelin oloisia pötkylöitä), joita uteliaana ostin kotiini niistä sen kummemmin mitään siinä vaiheessa tietämättä. Ensimmäinen askel moisen heräteostoksen jälkeen oli tietysti selvittää, että mitäs niille oikein kuuluisi tehdä!

Kiitos Wikipedian, sain nopeasti selville, että “riisikakuksi” yleisnimitetään jos jonkinlaisia riisistä valmistettuja ruoka-aineita, joista suurin osa on peräisin jostain päin Aasiaa: on mm. korealaisia tteok -riisikakkuja, kiinalaisia nian gao -riisikakkuja, minulle jo entuudestaan tuttuja intialaisia idlejä sekä iki-ihania japanilaisia mochi-kakkusia… Ja tuo lista se vain jatkui ja jatkui. Erilaisista riisijauhoista siis valmistetaan eri tavoin selvästi vaikka mitä; suolaista ja makeaa, litteää, pulleaa, fritattua, höyrytettyä, you name it!

Ne riisikakut, jotka olin sokkona kiikuttanut kotiini, onnistuin tunnistamaan korealaisiksi garaetteok -pötkylöiksi. Tteokin käyttökohteita selvitellessäni tuli aivan ensimmäisenä vastaan tteokbokki -resepti: houkuttelevan tulisen ja simppelin kuuloinen ohje, johon tulee sekä viime vuoden suurinta hurahdustani, eli korealaista soijapapu-chilitahnaa gochujangia, että ihania gochugaru -chilihiutaleita! Eipä tarvinnut jatkaa testireseptin etsiskelyjä kuulkaas, varsinkaan kun melkein kaikki tarvittavat raaka-aineet löytyivät meiltä jo valmiiksi kotoa.

Ekan tteokbokkini tein siis melkein täysin asiaankuuluvista raaka-aineista ja ihastuin. Seuraavaksi olikin sitten hankittava muutamia puuttuvia raaka-aineita. Tteokbokki saa nimittäin melkein kaikkien lukemieni lähteiden mukaan erityisen makunsa intensiivisen kalaisasta korealaisesta dashista (joka tehdään kuivatuista anjoviksista sekä kombusta), joten lähdin etsimään tämän taikaliemen aineksia. Lopputulos olikin tuon anjovisliemen kera selvästi erilainen: jotenkin terävämpi ja intensiivisempi. Ruokaan yhtä oleellisesti kuuluvat kalakakut minulta ovat sen sijaan vielä toistaiseksi jääneet paikallistamatta. Askel kerrallaan!

Tteokbokki -liemi on muuten niin koukuttavan tulinen, suolainen ja aavistuksen makea, että huomaan aina lusikoivani sitä kattilasta “makujentarkastusmielessä” aikamoisella tahdilla! Koukuttava ruoka on tulisuutensa lisäksi myös siksi, että rakastan kypsien riisikakkujen pureskeltavan sitkeää ja pehmeää koostumusta. Tteokbokkiin kätytettävät garaetteok -riisikakut ovat noin sormen paksuisia pötkylöitä, jotka imevät liemen makua itseensä ihanasti ja jäävät sisältä ihanan sitkeiksi. Ikävä kyllä pienikin määrä tteokbokkia osoittautuu näiden pehmoisenpulleiden pötkylöiden vuoksi petollisen täyttäväksi – toivoisin jaksavani syödä niitä joka kerta enemmän!

Kaiken tämän kotikeittiötestailun ja salapoliisityön jälkeen oli hauskaa päästä maistamaan aitoa korealaista dukbokkia taannoisella Gogigui! -illallisella. Aterian kokin, korealaisen Joon Oun tteokbokki ei kuitenkaan ollut lainkaan yhtä tulista kuin omani ja olin tietysti hieman hämmentynyt – tällaistako sen pitikin olla? Joon kuitenkin rauhoitteli minua kertoen, että tteokbokkia on Koreassa hyvin moneen lähtöön ja että jotkut tekevät siitä tulisempaa, jotkut miedompaa. Koska suunnittelen parhaillaan elämäni ekaa Korean visiittiä, odotan nyt kovasti pääseväni maistamaan useampaa tteokbokki-versiota siellä paikan päällä – josko joku niistä olisi sellainen kuin omani 😀

Ramenfanit huomio! Tähän väliin pieni tilannetiedotus: Joon Oun & Mika Palosen uusi ramenravintola Nood Ramen avaa ovensa toukokuun alussa Why Join The Navyn tiloissa, osoitteessa Annankatu 28. Odotukseni ovat kyllä tosi korkealla, saisipa jo maistaa!

Ylempänä korealainen garaetteok -riisikakku, alla kiinalainen nian gao.

Mitä tulee riisikakkuihin: olen löytänyt aasialaisista marketeista lähinnä edellämainittuja korealaisia “tuoreita”pötkylöitä, sekä kiinalaisia litteämpiä kuivattuja riisikakkuja. Makuero ei ole näissä omien havaintojeni mukaan kummoinen, mutta muoto- ja suutuntumaeroa niistä kyllä löytyy. Marketeista bongaamani korealaiset ovat useimmiten paksuja pötkylöitä, kiinalaiset sen sijaan litteämpiä lastuja. Lisäksi niitä myydän hieman eri tavoin säilytettävinä: kuivattuina, pakastettuina ja jääkaapissa säilytettävinä. Toistaiseksi olen ostanut riisikakkuni vain kuivattuina tai jääkaappitavarana, mutta onhan ne pakastetutkin päästävä vielä testaamaan!

Tähän korealaiseen ohjeeseeni käytin oikeaoppisesti korealaisia riisikakkuja. Ohjeen voi kuitenkin totetuttaa myös kiinalaisilla riisikakuilla, niitä täytyy vain liottaa yön yli runsaassa kylmässä vedessä ennen keittämistä. Kotimme onkin toistaiseksi jakautunut kahteen leiriin: itse liputan paksujen pötkylöiden puolesta, Juusolle taas maistuvat ohuet riisikakkulastut paremmin. Kumpikin on onneksi reseptin muista tulisenmakeista ainesosista aivan yhtä hurmioitunut 🙂

Käytännön vinkkejä:

Kattilan kannattaa kahta annosta valmistettaessa olla sen kokoinen, että nestettä ylettää noin kahden sentin korkeuteen, jotta riisikakut kiehuisivat nesteen peitossa. Dashin määrälle on mm. tämän vuoksi annettu hieman liikkumavaraa. Mikäli teen tteokbokkia vain itselleni, otan käyttöön kaikkein pienimmän kattilani, isommalle porukalle ohjetta tuplatessa tai triplatessa kattilakin voi toki olla jo isompi. Koska kypsyessään tahmeaksi muuttuvat riisikakut tuppaavat helposti tarttumaan pohjaan, suosittelen myös käyttämään pinnoitettua kattilaa tai kasaria, mikäli sinulta vain sellainen löytyy.

Ohjeessa on liikkumavaraa myös mausteiden puolesta, sillä jokaisella on varmasti oma tulisuudensietokykynsä. Myös makeutta voi kukin säätää itselleen sopivaksi lisäämällä tai vähentämällä sen määrää. Suosittelenkin tämän vuoksi lähtemään liikkeelle vähän vähemmällä määrällä gochujangia ja gochugarua, niitä kun voi lisätä vielä ruokaan hieman myöhemmässäkin vaiheessa, mikäli ruoka ei tunnu potkivan tarpeeksi!

Lisäksi ohjeessa on liukuma riisikakkujen määrässä. Tämä siksi, että kuten aiemmin jo mainitsin, riisikakut ovat yllättävän täyttäviä! Lisäksi tteokbokkia ei kannata tehdä kerralla enempää kuin tarvitsee – riisikakkujen koostumus kun kärsii uudelleenlämmittämisestä.

Tteokbokki

2:lle

300-400 g korealaisia jääkaapissa säilytettäviä garaetteok -riisikakkuja (*

5-6 dl korealaista anjovisdashia

1 iso tai 2-3 pientä bok choytä

(100 g ruskeita shimeji -sieniä tai siitakkeita)

2-3 rkl gochujang -tahnaa

1-2 rkl gochugaru -chilihiutaleita

n. 1 rkl soijakastiketta

n. 1 tl seesamiöljyä

1-2 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia / sokeria tms.

1 kevätsipuli

2 (keitettyä) luomukananmunaa

1-2 tl (mustia) seesaminsiemeniä

Kuumenna korealainen dashi (n. 5 dl), gochugaru, gochujang, soija, siirappi/sokeri sekä seesamiöljy pinnoitetussa pienessä kattilassa ja sekoita, kunnes gochujang liukenee nesteeseen ja seos kiehuu. Lisää riisikakut. Keittele seosta viitisen minuuttia ja lisää sekaan sitten sentin paloiksi leikattu kevätsipulin valkoinen osa ja bok choyn varsi (sekä sienet, mikäli käytät niitä; sienet voi halutessaan myös paistaa erikseen ja lisätä lopuksi annoksen päälle). Jätä bok choyn ja kevätsipulin vihreät osat odottelemaan vielä hetkeksi.

Jatka keittämistä välillä pohjia myöten sekoittaen vielä noin viisi minuuttia, tai kunnes riisikakut ovat pehmenneet sopivan pureskeltaviksi. Lisää bok choyn lehdet ja sekoita ne pataan huolella. Voit testata riisikakun kypsyyttä kalastamalla padasta yhden ja leikkaamalla siitä veitsellä testipalan; omaan makuuni ne ovat parhaimmillaan kun kakku on päältä pehmeä mutta aivan keskustastaan vielä sitkeä. Varo ylikypsentämästä riisikakkuja mössöksi! Mikäli nestettä haihtuu keitellessä liikaa, lisää jäljelle jäänyttä dashia tarpeen mukaan. Lopputuloksessa saa ainakin minusta olla lusikoitavaa, mutta keittoahan tässä ei kuitenkaan olla tekemässä 🙂

Jos haluat, voit rikkoa raa’at munat sekaan aivan lopuksi ja sekoittaa ne kuumaan liemeen sitä saostamaan. Voit myös tarjota munat erikseen, pehmeiksi keitettyinä ja puolitettuina padan päältä. Tarjoa tteokbokki syvästä kulhosta heti sen valmistumisen jälkeen ja lisää sen päälle lopuksi vielä hieman kevätsipulin vihreää osaa sekä seesaminsiemeniä.

*) Ohje on tehty useimmin käyttämilleni jääkaapissa säilytettäville “tuoreille” riisikakuille, joita löydät aasialaisten markettien jääkaapeista tai joskus myös pakastimesta. Mikäli käytät kuivia riisikakkuja, tarvitset niitä n. 150-200 g. Kuivia riisikakkuja täytyy liottaa yön yli ennen käyttöä. Olen selvitellyt, mutten vielä itse testannut, että pakastetut riisikakut pitää liottaa/sulattaa kylmässä vedessä vähintään puoli tuntia ennen käyttöä. Lisäksi, mikäli pötkylät ovat pakattu tiiviisti vierekkäin, ne kannattaa erotella toisistaan ennen kypsentämistä.

Lähteet: Kimchichick, Maanghi, Korean bapsang