Grillinachot Hannan Soppa -blogin tyyliin

by Juulia 0 Comments
Grillinachot Hannan Soppa -blogin tyyliin

grillinachot

Grill grill!

Käymme siskojen kanssa joka kesä isäni lapsuudenkodissa Pohjanmaalla yhdessä lomailemassa. Näillä visiiteillä on yleensä sama kaava: grillaillaan, saunotaan, paistetaan lettuja/vohveleita/pullaa/munkkeja ja kierretään paikalliset kirppikset läpi. Koska en Helsingissä niin vain grillin äärelle pääse, olen yleensä aina tiennyt jo hyvissä ajoin, mitä milläkin kerralla tahdon perillä grillata. Yhtenä kesänä se oli poron maksaa, toisena oluttölkkikaalia … ja vuosi sitten grillailin oliiveja. Tänä vuonna pää kuitenkin löi tyhjää!

Onneksi silmiini osui juuri reissun alla Hannan Soppa -blogin grillinachot ja asia oli sillä selvä. Kokkailuideoideni toteuttaminen voi usein viedä tunteja (ööh niin se oluttölkkikaali), joten on kiva tehdä vaihteeksi jotain nopeaa ja superhelppoa! Onhan se läheisten kanssa vietetty aika myös näin lomalla nimittäin rajallista. Bonuksena grillinachot valmistuvat ilman kotoa raahattua raaka-aine/maustearsenaalia, kaikki tarvikkeet kun voi napata kaupasta vaikka suoraan grillin äärelle.

Helppo, helpompi, grillinachot!

Sen verran Hannan ohjetta mukauttelin, että päällystin nachomme valmiiksi maustetun papuseoksen sijaan Muru kaurajauhiksella jota testasin nyt ekaa kertaa. Maustoin kauramurun lähes tiskittömästi lusikoimalla suoraan pussiin kaupan chilimausteseosta ja ravistelemalla pussin sisällön huolella sekaisin. Läheltä muuten piti, etten napannut kaupasta mausteeksi the klassikkoa eli grillimaustetta! Jotenkin se veti kovasti puoleensa… ens kerralla sitten?

Lisäksi lastasin tomaatit ja sipulit nachoille jo ennen grillausta toisin kuin Hanna. Juustona käytin puolet cheddaria, puolet mozzarellaa, enkä muuten hifistellyt edes sen kastikkeen kanssa – nachot tarjoiltiin ihan vaan suoraan purkista kulhoon kumotun maustamattoman creme fraichen kera. Helppoa ja herkullista, vaikka en tehnyt alusta asti itse nachoja/salsaa/mausteseosta jne jne jne 😀 loma HC-kokkailusta on tekee välillä oikein hyvää!

Kuten arvata saattaa, tällaisen ruuan kanssa ei mikään ole niin justiinsa. Nachoiksi voi valita sellaiset mistä tykkää. Salsa voi olla sellaista mistä tykkää. Niin myös juusto. Vegeruokaa kokatessa kaurajauhiksen sijaan käy vaikka Härkis/pilkotut vegenakit/Vöner/Nyhtis/mitänäitänyton tai se Hannan blogin maustettu papuseos. Mikä ikinä proteiini nyt kullekin maistuu! Jollen olis ollut ns. mökkioloissa ja lomamoodissa, olisin varmaan pyöräyttänyt tähän saksanpähkinächorizoa. Mitä ikinä käytätkin, sen voi tietysti maustaa just sillä mausteella ja maustemäärällä mistä tykkää, tai ostaa valmiiksi maustettua tavaraa. Ei oo niin nuukaa 🙂

Grillinachot

4-6:lle

1 jättipussi nachoja (n. 400-500g)

1-2 purkkia salsaa (purkin koosta riippuen)

rasia kirsikkatomaatteja

1-2 sipulia varsineen

1 pussi Muru Kaurajauhista (225g)

1-2 rkl grillimaustetta / chilimaustetta tms.

300 g juustoraastetta

2 purkkia creme fraichea

Levitä maissilastut yhdelle isolle tai kahdelle pienemmälle uuni- tai grillivuoalle. Mausta kaurajauhis suoraan pussissa lusikoimalla sekaan maustetta, sulkemalla pussi ja ravistelemalla. Puolita kirsikkatomaatit ja viipaloi sipuli. Silppua sipulinvarret erilliseen kulhoon. Lusikoi nachoille salsa, kaurajauhis, tomaatit, sipulirenkaat sekä juustoraaste.

Grillaa nachovuokia kannen tai folion alla, kunnes juusto on sulanut. Tarkkaile, etteivät grillinachot pala pohjasta! Turvallisinta on pitää nachoja grillin vähiten kuumassa osassa ja grillata muutenkin nämä mahdollisimman miedolla lämmöllä.

Tarjoile sipulinvarsisilpun ja creme fraichen kera!

Arvatkaa mitä muuten kävi tämän kuvan ottamisen jälkeen? Kuvia varten kasaamani luonnonkukkakimppu muksahti vaaseineen nachojen päälle ja grillinachot saivat kivan kukkavesikasteen!

Tilanteen kanssa saattoi olla jotain tekemistä sillä, että eräs ruuanlaitosta muttei ruokakuvauksesta lomaileva blogaaja tahtoi välttämättä kuvata nachopeltejä myös yläkulmasta kiikkerästi muovituolilla kiipeillen. Mutta kesä kuivaa sen minkä kastelee eli kaadettiin se vesi vaan pelliltä pois ja pisteltiin myös ne hieman muhjuuntuneet nachot menemään 😀

175 views

Blinikakku

Blinikakku

blinikakku

Maistuisko blini tai pari? No maistuishan se – ja kun blineistä on kyse, pari ei riitä alkuunsakaan! Ratkaisu tällöin on blinikakku!

Blinihimon iskiessä ei minusta kannata turhia tuhista, vaan lähteä samantein mielitekoa toteuttamaan. Niinpä päädyimme blinibrunsseilemaan eilen ihan muuten vaan, vaikka alunperin olinkin kaavaillut rakentavani tällaisen blinifanin kakun Juusolle hänen syntymäpäiväkseen. En sitten vain millään malttanut odottaa siihen asti… eikä se onneksi haitannut Juusoakaan lainkaan.

blinikakkuSellainen Pisan torn…. eikun blinikakku.

Tulipahan myös todettua, että näyttävän blinikakun ex tempore väsääminen brunssille onnistuu myös aamu-uniselta ja kiireiseltä blinifanilta – kaikkea kun ei aina tarvitse valmistaa itse. Hyviä ideoita ei kannata pantata, tai siirtää niiden toteuttamista tulevaisuuteen vain siksi, ettei juuri nyt ole aikaa tai energiaa ns. täydelliseen suoritukseen. Sellaisina aikoinahan jotain kivaa juuri tarvitaan!

Niinpä pistin tuumasta toimeksi, vaikka ihanneminäni kuiskailikin jostain aivojeni perukoilta syytöksiä siitä, etten blinikakkuni osasista tällä kertaa itse valmistanut ainuttakaan. Jotenkin kuitenkin kuvittelisin, etten ole se ainoa intohimoinen kotikokki, jolla on tarve välillä hieman oikaista … eli ihanneminälleni siis tiedoksi: oleppa hiljaa siellä.  Loistavien itsepaistettujen blinien tekeminen, lohen graavaaminen ja sen sellainen on ihanaa puuhaa, mutta juuri nyt se on sellaista luksusta, johon vain tuolla ihanneminälläni on aikaa ja energiaa – ehkä hän pääsee siis päättämään asioista sitten lomalla.

Ihanneminän suun tukittuani suuntasin siis päättäväisesti perjantaisella lounastauollani Stockan Herkkuun. Tuossa vaiheessa vielä mietin vähintäänkin graavaavani lohen itse, mutta poistuessani kaupasta löytyi koristani kuitenkin valmiiksi paistettujen blinien lisäksi niin lohen mätiä, graavilohta, kylmäsavustettuja silakkafileitä kuin valmista skagen röraakin + muutama muu tilpehööri. Kalliiksihan se tuli, mutta eipä tällaisia ideoita joka viikonloppu toteutetakaan 🙂 Lisäksi moisen törsäilyn avulla ostin itselleni blinin paistohommista vapaan perjantai-illan, jonka vietin sen sijaan ystävän kanssa rauhassa jutellen. Ei paha valinta, ei lainkaan.

Sen verran ihanneminä pääsi lopulta ääneen, että edellämainittuja ainesosia hieman tuunattiin kakkua varten: graavilohi laitettiin maustumaan puolukkasurvokseen muutamaksi tunniksi ja Herkun varsin simppeli skagen rörä sai ytyä runsaasta määrästä vastaraastettua piparjuurta.

Blinikakku oli sekä tämän parhaillaan äänessä olevan oravanpyöräminän, että hiljennetyn ihanneminän mielestä sen verran suuri menestys, että lopuksi kakun osien alkuperällä ei ollut mitään väliä. Veikkaan kuitenkin, että seuraavalla kerralla alan tällaiseen kakunrakentelupuuhaan, kun minulla on aikaa paistaa blinit ihan itse. Kaupan blineille kaikki kunnia, mutta ovathan ne itsepaistetut ihan omaa luokkaansa!

Senpä vuoksi en malta olla laittamatta tähän lempi bliniohjettani. Minusta parhaat blinit tehdään tattarijauhoihin ja taikinanesteessä on oltava ehdottomasti olutta. Pidän kovasti happamista mauista, joten teen joskus blinitaikinan kermaviilin sijasta myös Bulgarian jugurttiin. Resepti, jota yleensä käytän hieman ainesosia vaihdellen, perustuu tähän ohjeeseen ja on kutakuinkin seuraavanlainen:

Tattari-olut blinit n. 10 kpl

2 dl bulgarian jugurttia tai kermaviiliä

3 dl tummaa lageria (Karhun Tumma Ykkönen on oma suosikkini blinitaikinassa)

20 g tuorehiivaa

ripaus sokeria

3 dl tattarijauhoja

Seuraavana päivänä:

1 dl kuumaa maitoa

1 dl tummaa lageria

suolaa maun mukaan (n. 1 tl)

1 kananmuna valkuainen ja keltuainen eroteltuina

n. ½ dl voisulaa

runsaasti voita paistamiseen

Lämmitä kermaviili/jugurtti ja olut kädenlämpöiseksi. Liuota seokseen sitten hiiva. Lisää taikinaan ripaus sokeria ja tattarijauhot, sekoita huolella. Peitä taikinajuuri ja laita se tekeytymään viileään (esim. jääkaappiin) seuraavaan päivään saakka. Kiireellisemmän blininälän yllättäessä taikinajuuren tekeytymistä voi nopeuttaa hapattamalla juuren huoneenlämmössä, silloin taikinan tekoa voi jatkaa noin parin tunnin kuluttua.

Kun olet valmis aloittamaan blinien paiston, lisää taikinajuureen kuuma maito, loppu olut, suola, voisula sekä keltuainen ja sekoita huolella. Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja kääntele se taikinaan juuri ennen paistamista. Paista blinit blinipannussa reilussa voissa kullanrapeiksi ja tarjoile omien mieltymyksiesi mukaisten lisukkeiden kera. Blinien määrä riippuu siitä, minkä kokoisesta pannua käytät ja kuinka paksuista blineistä pidät.

Mitä tulee yksittäisten blinien muuntamisesta kakuksi: uskon, että jokaisella herkkusuulla on blinien itsensä lisäksi myös täytteiden suhteen oma näkemyksensä. Niinpä seuraavaksi listaamani ainesosat ovat oma suositukseni; laittakaa ihmiset toki omaan kaakkuunne just sitä mitä mielenne halajaa! … Tosin jos siihen tulee sienisalaattia, niin minua ei tarvitse kutsua kylään 😛

Blinikakku 4:lle

4-6 keskikokoista bliniä (riippuen nälästä ja blininhimosta)

täytteeksi esim:

n. 100 g graavilohta (+ n. 3 rkl puolukkasurvosta)

n. 100 g kylmäsavukalaa (esim. kylmäsavusilakoita)

n. 150 g valmista tai itse tehtyä katkarapusalaattia

n. 150 g mätiä (oma suosikkini on kylmäsavustettu lohen mäti)

1 keskikokoinen punasipuli hienona silppuna

yhteensä n. 3 dl creme fraichea ja/tai smetanaa

vastarouhittua mustapippuria

puolisen ruukkua tilliä

tuoretta piparjuurta

muutama hapankurkku + 2-3 rkl hunajaa

Kakun kerrosten suunnittelussa tyyli on tietysti yhtä vapaa kuin itse täytteiden ja blinitaikinan valinnassakin. Itse kasasin kerrokseni kuitenkin niin, että ladoin blinille ensin muutaman ruokalusikallisen ranskankermaa, sitten hieman mätiä/graavilohta/kylmäsavukalaa/katkarapusalaattia sekä lopuksi punasipulisilppua, mustapippuria ja tilliä – ja sitten seuraava kerros ja täyte kehiin. Graavilohen maustoin muutamaa tuntia ennen kakun kokoamista puolukkasurvoksella, jonka kaavin lohen pinnasta pois juuri ennen kakkuhommia. Puolukka antaa kalalle kauniin värin lisäksi mukavaa hapokkuutta ja raikkautta. Skagen röran maustoin vastaraastetulla piparjuurella.

Lopuksi koristelin blinikakun ranskankermalla, mädillä, raastetulla piparjuurella sekä smetanaruusukkeilla, joiden pursottamista voisin tosin selvästi hieman treenata…

Tässä muutama käytännön vinkkini:

  • tuin blinikerrokset kahdella sopivan pituiseksi leikatulla grillivartaan pätkällä, jotka työnnettiin pystyyn blinitornin vastakkaisiin reunoihin.
  • Kaupan blinejä kannattaa lämmittää hieman ennen kakun kokoamista. Vastapaistetun kuumat taas sulattaisivat smetanaa ja ranskankermaa tällaisen kerrostelun suhteen liikaa – omatekemiä kannattaa siis sen sijaan jäähdytellä. Lämmitetyistä blineistä rakennettu kakku tarjoillaan tietysti myös aikailematta jo pöydässä odotteleville herkkusuille.
  • Mikäli blinit jättää jo kakkua kootessa täysin kylmiksi, menee tämä viritelmä omasta mielestäni hieman voileipäkakun suuntaan (nam!) ja tuolloin laittaisin kuoruttamattoman kakun vetäytymään ja tekeytymään jääkaappiin ainakin muutamaksi tunniksi. Tämän totesimme hyväksi ideaksi käytännössä viime yönä: söimme nimittäin erinäisistä juhlista kotiuduttuamme loput rääppeet jääkaapista, jossa blinikakku oli mehevöitynyt aivan tolkuttoman herkulliseksi. Yöpala deluxe!
  • Mikäli paistelet blinit pikkupannulla, voi jokainen koota oman kakkunsa vaikka suoraan pöydässä. Moinen ohjelmanumero blinikesteillä saisi ainakin minut huokailemaan onnesta ♥

blinikakku

Kakun kaverina meillä oli blineille hienosti sopivaa kuivaa rieslingiä, Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Trockenia vuodelta 2015. Viini on rasvaisen puoleiselle blinikakulle sopivan hapokas ja sen sitruksiset ja viheromenaiset aromit raikastava kokonaismakuelämystä mukavasti. Eipä olis varmasti silti shampanjakaan ollut hullumpi valinta tähän herkuttelutuokioon!


Viini saatu testiin blogini kautta Social Winesiltä.

181 views

Dagen efter -tortillapizza

by Juulia 0 Comments
Dagen efter -tortillapizza
SAMSUNG CSC

Onneksi pikkujoulukausi alkaa vihdoinkin hiipumaan: pahimmillaan/parhaimmillaanhan kemuja on ollut viikkotolkulla joka perjantai ja lauantai (jopa useammat päivässä). Moisesta tonttuilusta ei tämän ikäisenä enää selviä seuraamuksitta, ja niinpä ns. “korjaussettiä” on tullut tarvinneeksi jo monta sunnuntaita putkeen. Juhlaa nyt elämässä tuskin koskaan on liikaa, mutta se olo, mikä turhan rempseästä juhlasta seuraa… e i  h y v ä.

Onneksi morkkistelunkin voi hoitaa nautiskellen. Hoidan ryytynyttä ja nuutunutta oloa kolmella tavalla: juon tolkuttomasti kylmää vettä, nysvään sängyssä katselemassa Ru Paul’s Drag Racea ja syön jotain tulista, suolaista ja rasvaista. Ideaalitilanteessa kotoa ei tarvitse poistua lainkaan. Lämpimänä vuodenaikana luottoruokani darrantappoon on papaijasalaatti Som Tam, muutoin melkeinpä poikkeuksetta pizza. Pizzataksiin en sentään turvaudu, ellei ole tosi hätä kyseessä – kokkailu kun tekee minulle huonovointisenakin aina hyvän mielen 🙂

Mutta mikäs neuvoksi, jos pizzaa halajaa, pizzataksiin ei tahdo langeta, eikä sitä taikinaa jaksa vääntää? Pizzahan nyt ei muutenkaan ihan niin pikainen ruoka edes ole: parhaan taikinan tekeminen kun vie enemmänkin vuorokauden kuin tunnin. Ratkaisen tämän ongelman yleensä joko tekemällä “munakaspizzan”, tai taikomalla tortillapizzan, jonka tekee parhaimmillaan alle vartissa, mikäli on ollut tarpeeksi kaukokatseinen ja varannut kotiin muutamia tarvikkeita:

  • juustoraastetta (jota minulla on aina pakastimessa)
  • tortillalettuja (joita voi myös pakastaa)
  • säilykepapuja (aina kaapissa)
  • purkkisalsaa
  • kananmunia (aina kaapissa)

Elikkä itselleni riittää, että ostoslistalla on perjantaina salsaa sekä mahdollisesti tortillalättyjä. Mikäli kotoa löytyy vielä tuoretta tai säilöttyä chilipaprikaa, tomaattia, korianteria, kevätsipulia, sekä muutama nokare creme fraichea, on tämä pika-aamiaispizza jo aika voittamaton ase sitä kaikkein pahintakin darralohikäärmettä vastaan 😉

Koska pikkujoulukausi osuu todella kiireiseen aikaan myös työrintamalla, olen päätynyt viimeisen parin viikon aikana vetämään näitä lättyjä ihan arkisinkin. Niin ihania kuin pitkät kokkailusessiot minusta ovatkin, ei tässä kaamosuupumuksessa jaksa päivittäin suuria väsäillä, varsinkaan kun raahustaa kotiin vasta iltaseitsemältä-kahdeksalta. Moisina päivinä suorastaan tirauttaa kyyneleen, kun tajuaa, että ainekset helppoon ja nopeaan päivälliseen löytyvät viikonlopun jäljiltä jo valmiiksi kaapista!

Tortillapizza 1:lle

1 vehnä- tai maissitortilla

n. 2-3 rkl salsaa

1-2 dl raastettua vahvaa cheddaria

reilu desi huuhdottuja ja valutettuja säilykepapuja (itse suosin tässä yhteydessä kidney- ja mustapapuja)

1 kananmuna

1 jalapeno

4-5 halkaistua kirsikkatomaattia

2 rkl creme fraichea

ripaus savupaprikaa

tuoretta korianteria ja/tai kevätsipulia

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Laita tortillalätty leivinpaperoidulle pellille ja levitä päälle salsaa. Ripottele seuraavaksi pohjalle juustoraaste, ja sen jälkeen levitä pavut sekä kirsikkatomaatin puolikkaat letun reuna-alueille niin, että keskelle jää noin kymmenensenttinen pesä munalle (jos et rakenna munalle pesää, se saattaa mokoma karata). Riko muna varovasti letun keskelle, ja lykkää pelti uunin keskitasolle.

Paista pizzantapaistasi vain sen verran, että juusto sulaa ja hieman ruskistuu – varo polttamasta letun reunoja, kröhöm! Itse tsekkailen paistaessa lähinnä munaa: en halua että keltuainen hyytyy täysin, joten heti kun valkuainen on täysin kiinteytynyt, otan lätyn uunista. Lopuksi viimeistelen herkkuni muutamalla creame fraiche -nokareella, ripauksella savupaprikajauhetta, ohuesti viipaloidulla jalapenolla, sekä reilulla määrällä tuoretta korianteria ja/tai kevätsipulia.

318 views

Rapeaksi paistettua latva-artisokkaa ja piparjuurikastiketta

by Juulia 0 Comments
Rapeaksi paistettua latva-artisokkaa ja piparjuurikastiketta

Tässä on tullut syötyä poikkeuksellisen paljon latva-artisokkaa viime kuukauden aikana. Tuontiartisokkien sesonki on keväällä, mutta kotimaisten nyt, elo-lokakuussa. Latva-artisokka on ollut minulle se kiehtovin vihannes jo teini-iästä; harvinaista luksusta jonka valmistaminen ja syöminen on todellista juhlaa. Myönnetään, että mielessä on käynyt jopa latva-artisokkatatuointi…

Kotimaisesta artisokasta olen kuullut juttuja jo pidempään… mutta en usko moisiin tarinoihin ennen kuin itse näen! Ja niinhän ne kotimaiset suloiset pienet artisokkavauvat lopulta tupsahtivat eteeni. Ihmeellisiä pienokaisia. Eihän moisia söpöliinejä yleensä näe kuin ulkomailla?

Olisi pitänyt heti vaan ostaa vaikka se koko laatikko, mutta napsin järkevänä vain yhden aterian verran näitä harvinaisuuksia. Kaduttaa jo!!!

Viimeeksi valmistin artisokkaa täytettynä, mutta näiden kallisarvoisten pienten kanssa en viitsi lähteä sen kummemmin kikkailemaan. Kevyesti maustettuina uuniin vaan <3

Rapeat babyartisokat ja piparjuurikastike 2:lle

6-8 nuorta ja pientä latva-artisokkaa

3 sitruunaa

2 rkl oliiviöljyä

1-2 valkosipulin kynttä

1 tl hunajaa

ripaus sormisuolaa

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Purista isoon kulhoon kahden sitruunan mehu ja täytä kulho kylmällä vedellä. Säästä puristamisesta yli jääneet sitruunanpuolikkaat.

Valmistele artisokat yksi kerrallaan: leikkaa terävällä veitsellä artisokan yläosa pois noin puolivälistä. Hiero leikkuupintaa heti sitruunalla. Poista uloimmat pienet ja kuivat lehdet kokonaan, kuori varsi kevyesti. Hiero taas sitruunalla – se estää artisokkia tummumasta.

Halkaise artisokka pitkittäin, ja sitten vielä kumpikin puolikas pitkittäin kahtia. Laita neljännekset heti sitruunaveteen (veden pinnalla voi pitää esim. keittiöpyyhettä koska artisokat tuppaavat kellumaan – näin ne saa pidettyä veden alla).

  • Pikkuisista latva-artisokista ei keskiosaa tarvitse poistaa, koska se on vielä käytännössä aika olematon. Riittää siis että poistetaan kuivat ja kovat uloimmat lehdet ja/tai niiden kärjet.

Käsittele jokainen artisokka samoin. Kuivia lehtien kärkiä voi tarvittaessa myös leikata saksilla pois – tarkoitus olisi poistaa kaikki syömäkelvoton artisokasta. Taistelen aina itseni kanssa, kun en raaskisi leikellä artisokkaa niin ronskisti…  mutta kun on muutaman kerran yrittänyt jäystää kuivaa lehteä, oppii kyllä olemaan valmisteluvaiheessa tarpeeksi julma (viime kerran perusteella tosin olen opintiellä edelleen).

Kun kaikki artisokat ovat käsitelty, voit sekoittaa kulhossa öljyn, hunajan, yhden sitruunan mehun, silputun/murskatun valkosipulin ja ripauksen suolaa. Valuta artisokat ja kuivaa ne kevyesti keittiöpyyhkeellä. Pyörittele palat sitten öljykastikkeessa ja levitä uuninpellille. Ripottele päälle vielä hieman sormisuolaa.

Paista kullanrapeiksi – voit kääntää palat kerran paistamisen puolivälissä. Artisokissa kestää koosta riippuen 20-40 minuuttia. Ne ovat valmiit, kun haarukka uppoaa helposti tyveen.

Piparjuurikastikkeeseen

1 purkki creme fraichea

n. 3 cm pätkä tuoretta piparjuurta

puolen sitruunan mehu

suolaa, pippuria

Kuori ja raasta piparjuuri hienolla terällä. Sekoita raaste creme fraicheen ja mausta sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Laita kastike viileään maustumaan ja odottelemaan että artisokat ovat valmiita.

Tarjoile rapeat artisokanpalaset piparjuurikastikkeen kera alkupalaksi tai välipalaksi… tai kotikatsomossa leffaeväänä 🙂

Ps. myös aioli tai ihan vain sitruunalla maustettu voisula toimivat erinomaisena ja helppona dippinä näille herkkupaloille.

 

Ei hullumat leffaeväät nämä! Rakkautta ja Anarkiaa alkaa muuten ihan kohta, jee! Syksy on leffailtojen kulta-aikaa ♥

Pps. Tsekkaan sesongin vihannekset, marjat ja hedelmät Satokausikalenterista. Siitä on nyt myös kätevä A5-kokoinen taskukirja, ja se on mulla tuossa keittiön tasolla aina käden ulottuvilla.  Sain taskukirjan testiin Satokausikalenterin porukalta, kiitos!

1 125 views