Pohjaton perunapizza (rosé + pottu + ahven osa 2)

by Juulia
Pohjaton perunapizza (rosé + pottu + ahven osa 2)

Sain kesällä testiin kaksi upeaa roséviiniä Vino Nostrumilta, Italialaisen artesaaniviinin nettikaupalta. Ròdon Chiaretton testailusta ja ruokayhdistelystä raportoinkin jo aiemmin, kun kehittelin tälle marjaiselle ihanuudelle ruokaa karamellivoissa pyöritellyistä perunoista ja ahvenista.  Tänään raportointivuorossa on Il Marinetto.

Koska haasteet ovat mielestäni ihania, halusin laittaa näille kahdelle varsin erityyppiselle roséelle ruokaa samoista kesäisistä aineksista, ahvenista ja uusista perunoista. Molempia viinejä maistelin kuitenkin molempien ruokien kanssa – mitens sitä muuten kehittyisi näissä yhdistelyhommissa kuin testailemalla mahdollisimman paljon?

Tarpeeksi ryhdikäs ja luonteikas rosé on grillikauden moniottelija.

Ròdon oli näistä kahdesta selvästi kevyempi ja marjaisampi, Il Marinetto sen sijaan kuin nuorta punaviiniä roséen valeasussa. Niinpä lähdinkin suunnittelemaan Il Marinettolle reilusti tuhdimpaa ruokaa, josta löytyy niin tulisuutta, suolaisuutta kuin kevyttä savuisuuttakin. Eräänlaista pizzaahan sitä tuli sitten lopulta tehtyä 🙂

Il Marinetto tulee Calabrian alueelta, Etelä-Italiasta Sergio Arcurin viinitilalta, ja se tehdään alueelle typpillisistä caglioppo-rypäleistä. Viini on vahvempi, tummempi ja tanniinisempi kuin mikään aiemmin maistamani rosé. Puolukan ja karpalon kirpeät aromit, hapokkuus, selvät tanniinit ja hienovarainen suolaisuus tekevät viinistä poikkeuksellisen elämyksen, johon en ollut lainkaan varautunut. Kiehtovaa, että rosé voi olla tällaistakin!

Makeahkon karamellivoipläjäykseni kanssa Il Marinetto ei päässyt ihan oikeuksiinsa, jonka vuoksi päätin väsätä sille kaveriksi jotain reilusti tuhdimpaa ruokaa. Il Marinettoa suositellaan nautittavaksi pizzan, makkaroiden ja pastan kaverina, ja viinintuntija-pikkusiskoni kanssa tovin maisteltuamme arvioimme sen pärjäävän hyvin vahvojenkin makujen kanssa.

Koska olin päättänyt väsätä ruuan samoista raaka-aineista kuin edellisenkin, päädyin tekemään pizzani pohjattomana – taikinan sijaan pohjaksi ladottiin kerros perunasiivuja. Jotta siivut pysyisivät kiltisti yhdessä, raastoin niiden sekaan juustoa ja voitelin vielä koko komeuden munalla.  Suolaisuutta ja savua pizzaan toi ihana italialainen savujuusto, scamorza.

Kuivattu oliivi, rosmariini, chili, ahvenfileet sekä naattipesto viimeistelevät perunapizzan oivalliseksi kaveriksi ryhdikkälle Il Marinettolle. Testasin viiniä myös bbq-kastikkeessa marinoitujen karitsanribsien sekä grillatun perunapizzan kanssa: eipä ollut tämä rosé moksiskaan vaikka soossini oli melko ytyä. Jos minulla olisi tätä vielä muutama pullo lisää, testaisin kyllä missä rajat tulevat lopulta vastaan – on tämä vaan melkoinen viini!

Keko ribsejä ja roséeta lasissa – KESÄ!!!

Perunapizzasta vielä: oman kokemukseni mukaan se on helpoin tehdä uuninkestävässä paistinpannussa. Tällöin saa sen ihanan rapean pohjan aikaan, mutta myös kuplivan kultaisen pinnan. Grillissä homma ei tottumattomalle grillarille oikein meinannut ottaa luontuakseen… joten lopulta lätyt vietiin sisälle uuniin ottamaan väriä pintaan. Mut hei, hyvää oli ja eikun kehittelemään ideaa paremmaksi!

Pohjaton perunapizza

“Pohjaan”

12-15 keitettyä keskikokoista uutta perunaa

1 kananmuna

1-2 dl juustoraastetta (esim. parmesaania)

1 rkl oliiviöljyä

(muutama rkl korppujauhoja)

Viipaloi perunat noin puolen sentin paksuisiksi. Sekoita kulhossa pienellä terällä raastettu juustoraaste ja halutessasi ripaus korppujauhoa tai vaikkapa ihanan savuisia riihiruisjauhoja. Pyörittele perunaviipaleet seoksessa ja lado limittäin öljyttyyn uuninkestävään paistinpannuun tai grillausvuokaan. Voitele perunakakkunen vielä kevyesti kananmunalla, ja ripota päälle vielä hieman juustoraastetta.

Paista pohjaa uunissa n. 200 asteessa kymmenisen minuuttia, tai kunnes juusto on sulanut ja pohja hieman rapeutunut. Sitten täyttöhommiin!

Päälliset

puoli annosta naattipestoa

1 chilipaprika

4-6 ahvenfilettä

n. 2 dl raastettua scamorzaa tai muuta savujuustoa

kuivattuja oliiveja

muutama rosmariinin oksa

(kevät)sipulin varsi

oliiviöljyä

ripaus suolaa

Tipauttele perunapohjan päälle naattipestonokareita, chiliviipaleita, rosmariinin neulasia, viipaloitu sipulinvarsi sekä puolet savujuustosta. Asettele ahvenfileet tasaisesti pohjalle, pirskota oliiviöljyllä ja lisää loppu juusto. Päällimmäiseksi voit ripotella reilusti kuivattua oliivia. Sitten uuniin – riittää että juusto sulaa ja ahvenet kypsyvät. Varo polttamasta pizzaa – palanut chili tai sipuli ei ole hyvää (jep, testattu).

Pohjaton perunapizza matkalla uuniin…


…pohjaton perunapizza uunista ulos!

Välillä ideat on vaikeampi saada osumaan käytännössä nappiin, ja tämän perunapohjan kanssa taidan hieman jatkaa kehittelytyötä – haluan että pohja pysyy hyvin kasassa ja on sellainen ihana sipsimäisen rapsakka ainakin reunoiltaan.  Voipi olla, etteivät uudet perunat ole tähän ihanteellisin valinta, mutta eihän nyt kesällä muuta voi syödä?

Idea lähtee kuitenkin teille tästä jakoon. Jos joku testailee perunapohjaa ja löytää parempia valmistusmetodeja, niin vinkatkaa ihmeessä!

Jakoon lähtee myös Vino Nostrumin ystävällisesti lahjoittama alennuskoodi, jolla pääsee shoppailemaan upeita Italialaisia artesaaniviinejä 20% alennuksella.

Ja koodihan on siis:

vaimomatskuu20vn

Kiitos Vino Nostrum 🙂

114 views

Gnocchit bataatista ja savustetusta valkosipulista

Gnocchit bataatista ja savustetusta valkosipulista
SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Nyt sitä saa: suomalaista valkosipulia. Tuoretta, mehevää, ihanaa. Ja mitä minä sille teen? Lykkään savustuspussissa uuniin 😀

Savustettu valkosipuli on nimittäin älyttömän hyvää. Eikä sen tekemiseen tarvita savustuspönttöä – vaikka se kiva olisikin – ihan sähköuuni ja savustuspussi riittää.

SAMSUNG CSC

Valkosipulit ja chilit savustupussista ulos

SAMSUNG CSC

Tänään vähän väsyttää, jälleen, onhan maanantai. Puhumattakaan siitä, että viikonloppuna tuli talsittua (ja tanssittua) sellainen 60 000 askelta H2Ö-festivaaleilla. Maanantai, ja vieläpä unikeon päivä! Eipä ihme että mielessä pyörii untuvatyynyt.

Akuuttiin untuvatyynyhätään tehdään tietysti pehmoisia gnoccheja. Jotten nukahtaisi kesken operaation, tuuttasin tänään untuvaiset gnocchityynyni täyteen sekä savustettua valkosipulia, että chiliä. Lohturuokaa par excellence!

SAMSUNG CSC

Savuvalkosipuli-bataattignocchit

n. 50-60 kpl

1 kokonainen savustettu valkosipuli

n. 500 g uunissa kypsäksi paahdettua bataattia

1 savustettu chili ilman siemeniä

1 keltuainen

n. 2-3 dl vehnäjauhoja

n. 100 g hienoksi raastettua pecorino romanoa tai parmesaania

ripaus suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Savusta muutama kokonainen valkosipuli ja chili kypsäksi savustuspussin ohjeiden mukaan (n. 20 min. täydellä teholla + n. 20 min. 175 asteessa).

Paahda kokonaista bataattia uunissa n. 45 minuuttia, tai kunnes se on läpikypsä. Ota bataatti uunista, halkaise ja anna jäähtyä peittämättä bataattia, jolloin ylimääräinen kosteus haihtuu höyrynä ilmaan. Vaihtoehtoisesti hätähousu voi kuoria bataatin, paloitella sen pienenksi, ja paahtaa paloina. Tosin gnocchit eivät ole hätähousujen hommaa…

Soseuta yhden savustetun chilin ja yhden valkosipulin kuoritut kynnet bataatin pehmeän sisustan kanssa. Lisää huoneenlämpöiseen seokseen keltuainen, raastettu juusto, sekä pikkuhiljaa jauhoja. Älä sekota liikaa, gnocchitaikina ei kaipaa sitkoa! Lopeta jauhojen lisääminen, kun taikina tuntuu siltä että sitä pystyy jotenkin muotoilemaan eikä se tartu pahasti käsiin. Pyri lisäämään mahdollisimman vähän jauhoja – tällöin gnoccheista tulee kevyempiä. Taikinaa on hieman helpompi käsitellä, jos annat sen asettua hetken jääkaapissa ennen muotoilua.

SAMSUNG CSC

Mitä vähemmän jauhoja, sitä vaikeampi taikinaa on käsitellä. Sitä pehmeämpiä gnoccheista kuitenkin tulee.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Jotain tämmöisiä paloja … mutta ei se oo niin nöpönnuukaa 🙂

Jaa gnocchitaikina kolmeen neljään osaan. Pyörittele kustakin osasta halkaisijaltaan noin kahden sentin paksuinen tanko. Käytä apuna runsaasti jauhoja! Leikkaa tangoista reilun sentin pituisia paloja, jotka voit vielä halutessasi pyöräyttää haarukan piikkien yli, jolloin saat niihin sievät raidat (joihin tarttuu lisäksi kivasti soossia).

Muista jauhottaa paloja jotteivät ne tartu toisiinsa. Kun koko setti on väsätty gnoccheiksi, on aika keittää pallerot. Se käy käden käänteessä, joten haluamasi kastike/höyste on hyvä olla tässä vaiheessa jo valmiina jos aiot syödä gnocchit samantien.

SAMSUNG CSC

Valmiina kylpyyn!

Kuumenna iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se reippaasti suolalla. Keitä gnoccheja pienissä erissä – minulla on tapana pyöritellä gnoccheja suoraan kattilaan sellainen parikymmentä ja poimia ne reikäkauhalla lautaselle kun ne nousevat pintaan. Kalastan gnoccheja kattilasta sitä mukaa kun ne kelluvat ja lorotan lautaselle oliiviöljyä estämään niiden yhteen tarttumista – sitten on seuraavan satsin aika.

SAMSUNG CSC

Sardelli, voi, savustettu valkosipuli <3

SAMSUNG CSC

Njam!

Gnocchit ovat ihania sellaisenaan, eivätkä välttämättä tarvitse kaverikseen muuta kuin vastaraastettua parmesaania tai rauhassa hauduteltua tomaattisoossia.

Tänään söinkin gnocchini aika simppelillä tavalla: paistoin ne voissa, johon olin sekoittanut yhden kokonaisen savustetun valkosipulin kynnet, puolikkaan chilin ja muutaman sardellifileen. Juuri ennen tarjoilua sekoitin mukaan reilusti tuoretta basilikaa ja vielä vähän lisää pecorino romanoa. Maanantai, siitä sait!

SAMSUNG CSC

Kuka siivoaisi? Mä syön nyt.

SAMSUNG CSC

Untuvatyynylohturuokaa unikeolle <3

Ps. Gnoccheja voi tehdä kerralla tupla-annoksen, ja pakastaa puolet ennen keittämistä. Kun gnocchit pakastaa tarjottimella, ne saa pysymään irtonaisina. Ja niin saa lohturuokaa tarvittaessa pakastimesta suoraan kattilan kautta lautaselle alle viidessä minuutissa!

530 views

Sateenkaarisalaatti

by Juulia 0 Comments
Sateenkaarisalaatti

Viime viikolla vietettiin sateenkaariviikkoa, ja lauantain aurinkoisen Pride-kulkueen jälkimainingeissa minulle iski hirmuinen inspiraatio sateenkaaren värisestä ruuasta. Ei siinä auttanut kuin lähteä juhlista kaupan kautta kotiin kokkailemaan! Vaikkei rakkaus ihan jokapuolella maailmaa vielä ole voittanutkaan, juhlan aihetta oli USA:n tasa-arvoisen avioliittolakiuutisen myötä viime viikolla kuitenkin yllin kyllin.

“Eat the rainbow” on kivoin tuntemistani ruokahokemista – eikä vain kytköksestään rakkauden ja tasa-arvon asioihin. Ensinnäkin ajatus, että “syö sateenkaaren” saa minut tuntemaan oloni keijukaiseksi, tai yksisarveksi, ja sellaista on kiva kokea aina välillä. Toiseksi, eri väristen rehujen/ruokien mussuttaminen on meille hyväksi: eri värisissä ruuissa on erilaisia ravinteita.

Itse en mielelläni jää mistään niistä paitsi. Kun huomaan syöneeni jonain päivänä lähinnä keltaista ruokaa (eli leipää, voita, juustoa, pastaa, perunaa), yleensä huolestun itsestäni – se on nimittäin aina selvä merkki lohtusyömisestä. Vaarallistahan satunnainen lohtusyöminen ei ole, mutta pidemmän päälle yksivärinen ruoka saa ainakin itselleni aikaan tukalan olon… ja käyhän se vähän tylsäksikin nopeasti!

Suoriuduin siis launtaina Pride-juhlasta kotiin päämääränäni kokata sateenkaariruokaa. Kaupassa eteeni osui tuoretta maissia, johon minulla on melkoinen heikkous, ja maissista taas tuli mieleen Pinterestissä vastaan osunut värikäs amerikkalainen maissiruoka, confetti corn, joka on osa perinteistä kiitospäivän ateriaa.

Tuore maissi on älyttömän hyvää niin raakana kuin kypsennettynäkin – tosin taidan olla jossain määrin jäävi maissista puhumaan: olen sen kaliiperin maissifani että syön vaikka jäistä pakastemaissia, jyvä kerrallaan, hartaasti nautiskellen. Maissinjyvät on helpointa veistellä irti tähkästä, kun tekee sen kulhon sisällä, jonka pohjalle asettaa pienemmän kulhon eräänlaiseksi jalustaksi tähkälle. Tämän keinon avulla maissi ei lentele ihan yltympäriinsä 🙂

Raaka sokerimaissi = karkkia. Maissinjyvät eivät lentele ympäriinsä, jos leikkaat ne irti tämän konstin avulla.

Sateenkaarisalaatti n. 4:lle

vegaaninen

2 tuoretta maissintähkää

1 pieni punasipuli / kaksi kevätsipulia

muutama tomaatti

2 avomaankurkkua

1-2 eriväristä paprikaa

1-2 chilipaprikaa

ruukku korianteria

1 tlk mustapapuja/kikherneitä tms.

2 tl juustokuminaa

1 tl savupaprikajauhetta

1-2 limetin mehu

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(avocadoa, keitettyä riisiä/kvinoaa tms.)

(savutabascoa tai muuta chilikastiketta)

(mansikoita/ananasta/mustikoita)

(vegepekonia)

Pese ja kuivaa kaikki vihannekset. Leikkaa maissintähkistä jyvät irti ja kuutioi kaikki vihannekset pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi. Lisää hyvin huuhdotut ja valutetut pavut. Mausta juustokuminalla, savupaprikalla, suolalla ja pippurilla. Purista sekaan limettiä maun mukaan, ja lorauta mukaan vielä hieman oliiviöljyä.

Salaatista saa ruokaisamman kuutioimalla sekaan avocadoa. Samoin voit hyvin lisätä ruokaan keitettyä ja jäähdytettyä riisiä, kvinoaa, linssejä tai kuskusia sekä murentamalla joukkoon hieman rapeaksi paistettua vekonia. Myös mansikat, ananas ja mustikat toimivat salaatissa hienosti. Eiköhän sitä itse kukin saa päättää, mistä ja kenestä tykkää, joten minusta voit laittaa sateenkaarisalaattiisikin ihan juuri sitä mitä itse halajat <3

Nokare kaurafraichea / ranskankermaa kruunaa sateenkaariaterian…

…tai ehkä sittenkin avocado?

Minulla oli eilen illallisvieraanani DJ-duo Ne Naiset, eli rakkaat ystäväni Suvi ja Lani, sekä Suvin poikaystävä Viljami. Tarjosin vierailleni kikherneversion sateenkaaresta, sekä vesimelonipizzaa ja dirty & oily martinit. Koska seurueeseen kuului yksi vegaani, tarjosin salaatin kaverina vegepekonia sekä yllättävän hyvää kaurasta tehtyä ranskankermaa (Oatly).

Sateenkaarisalaatti maistuu myös tacokuorissa (jotka muuten EIVÄT ole helppoja syötäviä)…

Alkuun juotiin Dirty and Oily Martinit 😀

Tämä näyttää kivalta mutta viritys hajosi ensipuraisulla. Olen varoittanut!

Ps. Jahka syksy saapuu (hui, sanoinko tuon ääneen?), teen varmasti myös sitä “alkuperäistä” confetti cornia, joka on kermainen ja lämmin pataruoka. Uuh. Kermaa, maissia ja pekonia… kuulostaa ihan lohturuualta 😉

285 views

Vesimeloni “pizza”

by Juulia 2 Comments
Vesimeloni “pizza”

Maanantai. Se iänikuinen lohturuokapäivä… ainaisesti masentava. Paitsi tänään! Tänään on kesälomani ensimmäinen maanantai, eikä mieleni tee lainkaan perinteisiä tsemppiruokia kuten purilaisia, perunamuussia tai pizzaa. Olo on maanantaiskaalalla poikkeuksellisen pirteä eikä pieni vesisadekaan fiilistä latista: antaa sataa vaan!

Jotain herkkua on kuitenkin saatava. Ja eräänlainen pizzahan tässä tuli sitten lopulta tänäkin maantantaina kyhättyä… Vesimeloni “pizzan” tai “kakun” pohjana taitaa olla jo aika passé juttu, mutta kyllä minusta vesimelonikakku on edelleen aika loistava vaihtoehto perinteiselle sokerikaakulle.

Vesimelonipizza näyttäisi Instagramin ihmeellisessä maailmassa olevan useimmiten lähinnä uudelleen aseteltu hedelmäsalaatti. No, omassani on tänään ainakin hippusen verran yritystä suolaisen suuntaan, lätkin nimittäin melonilleni reilusti vuohenmaitofetaa, chiliä, kirveliä, oliiviöljyä sekä mustapippuria.  Vielä muutama mustikka bonukseksi. Toimii, vaikkei aitoa pizzaa peittoakaan!

Vesimeloni viilentää ihanasti chilin poltetta, erityisesti, jos melonin viilentää huolella ennen tarjoilua. Kirveliä minulla sattui olemaan kotonani tänään, joten käytin sitä. Veikkaan tosin että kipaisen metsään hakemaan ketunleipiä seuraavalle lautaselliselle. Aaaah….  kyllä lomalla se maanantaikin vaan on ihana päivä!

537 views