Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

by Juulia
Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

kanansydämetPaistetut kanan sydämet + munakoisoa, granaattiomenaa ja viikunaa za’atar-jugurtilla

♥♥♥

Oletko koskaan syönyt sydäntä? Minä olen. Aika hurjalta se tosin tuntuu syödä elin, joka meitä kaikkia pitää elossa. Samalla kuitenkin koen, että kun eläimiä kerran syön, haluan syödä kaikenlaisia ruuaksi sopivia osia.

Ajat, jolloin lihaa syötiin harvoin ja mitään osaa karsastamatta eivät ole niin kovin kaukana, olemme eläneet nykyisen kaltaisessa runsaiden ruokavaihtoehtojen yltäkylläisyydessä vasta lyhyen aikaa. Vanhempani ja varsinkin isovanhempani ovat kuitenkin eläneet aikana, jolloin ruhosta hyödynnettiin jokainen osa viimeiseen asti ja pöytään nostettiin monesti myös eläin, joka oli omassa pihapiirissä kasvanut. Ehkä lähimenneisyydestä voisi ottaa jotain opiksi?

Älkää käsittäkö väärin, en haaveile omasta maatilasta, en voi kuvitella isoisäni tavoin lahtaavani mitään eläimiä, saatikka valmistaa isoäitini tavoin niistä verimakkaraa ja sylttyä. Olen nössö kaupunkilainen joka syö pääasiassa kasvisruokaa! Silloin kun lihaa satunnaisesti syön, valitsen lautaselleni aina mieluiten riistaa, sisäelimiä tai jotain, jota ei ole tehotuotettu. Samoja valintoja pyrin tekemään myös ravintoloissa. Tahdon viestiä täällä blogissa mahdollisimman eettisen ja maltillisen lihankulutuksen ja vähemmän arvostettujen ruhonosien puolesta. En tiedä onko näillä teoillani loppujen lopuksi niin suurta vaikutusta, mutta ainakin tunnen kantavani kanavassani vastuuta hieman eettisemmän ja kestävämmän lihankulutuksen puolesta.

broilerin sydän resepti

Sydäntä ja maksaa

Suosikkejani sisäelimistä ovat maksa ja sydän, mutta kieltäkin olen opetellut laittamaan. Lisäksi olen maistanut mm. kiveksiä, kateenkorvaa ja kivipiiraa, ja odottelen tilaisuutta maistaa taidolla laitettuja munuaisia (niitä en uskalla ensimmäistä kertaa maistaa itse kokattuina). Roseeksi paistettu poron maksa – tai oikeastaan maksa kuin maksa – on minusta valtavan herkullista ja niin on muuten myös paistettu sydän! Sydän on lihas ja niinpä senkin voi paistaa nopeasti pannulla. Kokeiltu on tosin kerran myös Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella sydänpastramin valmistamista!

Edellisen kerran olen julkaissut sydämellistä reseptiikkaa toissavuonna näihin samoihin aikoihin. Se on varmaan tämä ystävänpäivä, joka saa minut aina ideoimaan sydänreseptejä… Tänään lautasella ei kuitenkaan ole suoranaisesti uusi sydänresepti, vaan mukaelma kahdesta vielä kauan aikaisemmin postaamastani reseptistä: granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa ja arabialaiset munakoisopihvit. Nuo reseptit ovat vuodelta 2015 ja vaikka juttujen kuvitus on mitä on (miten ylpeä niistä kuvista tosin silloin olin!), itse reseptit ovat edelleen mielestäni täyttä timanttia! Blogiarkistojeni inspiroimana lautaselle nostetaan siis tänään paistetut kanan sydämet ja munakoisoa, za’atarilla maustettua jugurttia, granaattiomenaa ja viikunoita.

broilerin sydämet

Mausteiden osalta suunnataan Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Sekä chermoula- että za’atar– mausteseoksia löytyy arabialaisiin ruokatuotteisiin erikoistuneista kaupoista, sekä joistain isommista marketeista – mani olen ostanut Hakaniemen Hallin Maustekeitaasta. Chermoula voi sisältää esim. korianteria, juustokuminaa, mustapippuria, paprikaa, kurkumaa, valkosipulia ja sitruunaa, kun taas za’atarissa on timjamia (ja/tai muita yrttejä), seesaminsiemeniä, sumacia ja suolaa.

Vinkki: jos et syö lihaa tai et ole sisäelinten ystävä, kokeileppa korvata sydämet suurilla valkoisilla pavuilla.

Paistetut kanan sydämet & munakoisoa arabialaisin maustein

2-4:lle

300g (pakastettuja) kanan/broilerin sydämiä

1 rkl öljyä

1 rkl chermoula-mausteseosta

2-3 valkosipulin kyttä

1 reilun kokoinen munakoiso

suolaa

oliiviöljyä paistamiseen

Lisäksi:

3-4 tuoretta viikunaa

2 rkl pistaasipähkinöitä

4 rkl granaattiomenan siemeniä

1 mieto punainen chili

4 rkl valutettua turkkilaista jugurttia

1 rkl za’atar mausteseosta

kourallinen lehtipersiljaa

(n. 1 rkl granaattiomenasiirappia)

Sulata kanan sydämet yön yli jääkaapissa ja valuta hyvin. Taputtele sydämet vielä kuiviksi keittiöpaperilla. Laita isoon kulhoon ruokalusikallinen oliiviöljyä ja chermoula-mausteseosta ja raasta perään kaksi valkosipulinkynttä. Lisää kulhoon sydämet ja sekoita hyvin. Lohko viikunat neljään osaan ja irroittele granaattiomenan siemenet omaan kulhoonsa. Sekoita za’atar jugurttiin, rouhi pistaasit, poista chilistä siemenet ja hienonna se. Viipaloi vielä munakoiso pitkittäin neljään osaan, eli noin sentin paksuisiksi pitkiksi paloiksi.

Kun kaikki valmistelut on tehty, paista munakoisoviipaleet oliiviöljyssä keskilämmöllä kypsiksi ja kullanruskeiksi kääntäen viipaleet ympäri muutamaan otteeseen. Mausta munakoisot suolalla ja annostele ne lautasille (tästä riittää neljälle alkupalakokoiset annokset, kahdelle kevyt ateria). Kuumenna vielä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä paistinpannussa ja paista kanan sydämet reippaalla lämmöllä kypsiksi ja ruskeiksi välillä pannua ravistellen (pannusta ja paistolämmöstä riippuen noin 4-6 minuuttia).

Lusikoi za’atarjugurtti munakoisoille ja nostele päälle sydämet. Viimeistele annokset viikunoilla, granaattiomenan siemenillä, lehtipersiljalla, pistaasirouheella ja chilisilpulla. Halutessasi voit valuttaa annoksille vielä hieman granaattiomenasiirappia. Tarjoile heti!

paistetut kanansydämet

kanan sydämet

312 views

Chermoulalla maustetut uunisilakat

by Juulia 0 Comments
Chermoulalla maustetut uunisilakat

uunisilakat

Ystäväni Eevis on aivan uskomattoman mahtava tyyppi: sen lisäksi että hänellä on ihailtavan positiivinen elämänasenne ja yleensäkin hulvaton meininki, Eeviksellä on varsin persoonallinen oma tyyli hiuksia, vaatteita ja meikkiä myöten. Lisäksi hänellä on oma kasvimaa ja hän kalastaa sissinä silakoita Lauttasaaren sillalta säässä kuin säässä. Eevis myös juoksee maratoneja, on kävellyt Camiño de Santiagon eikä sellaiset 30 km kävelylenkit täällä kotimaassakaan ole hänelle mitään harvinaisuuksia. Viimeisin fanittamistani Eeviksen tempauksista on alkaa kulkemaan työmatkoja meloen.

kevätsilakka

Tässä kohtaa on ehkä hieman valaistava miksi juuri nämä seikat Eeviksessä aiheuttavat minussa ihailua:

  • Luulin joskus olevani kova kävelemään ja koin tämän vuoksi varovaista viehtymystä Caminon kävelemiseen. Todellisuudessa olisin varmaan ensimmäisen etapin jälkeen jo bussissa –  se on kuitenkin aika eri asia kävellä vaikkapa Turusta Ruisrockiin ja takaisin, kuin talsia tuhannen kilometriä rinkka selässä.
  • Juoksuennätykseni on 10 kilometriä ja silloinkin sitä oli treenattu pitkään ja hartaasti. Toista kertaa ei ennäytkseen enää ole ylletty – ja itseasiassa just nyt en juokse muuta kuin bussipysäkille tai satunnaisesti vessaan.
  • Lapsena olin ukkini kala-apulainen nro 1: auttelin innolla verkkojen laskemisessa, nostamisessa ja selvittämisessä, tarkistin katiskat enkä nyrpisetellyt nenääni kalan perkaamisellekaan. Matoa en kuitenkaan näin aikuisena ongenkoukkuun kykene kiljumatta laittamaan, enkä todellakaan näe itseäni Lauttasaaren sillalla sadepäivänä litkan kanssa.
  • Olen ainakin viisi vuotta ajatellut että josko sitä laittaisi itsensä viljelyplänttijonoon, niitä kun olisi tuossa alle kilometrin päässä kotoa… (en ole jonossa vieläkään).

Eevis siis tekee elämässään monia sellaisia asioita, joita minäkin tavallaan haluaisin tehdä, mutta olen liian mukavuudenhaluinen tai suorastaan laiska. Mitä tulee persoonalliseen tyyliin, positiiviseen meininkiin ja hulvattomaan menoon … noh, sanotaanko niin että on minullakin ollut sellaisten suhteen hyvät hetkeni. Mutta niistä parhaista hetkistä alkaa nyt olemaan tooosi pitkä aika. Lempivärini vaatteissa on nykyään musta.

Eeviksen kävely- ja juoksuskillseistä minun on ehkä turha haaveilla, mutta kasvimaan ja meren antimista pääsen välillä osalliseksi minäkin pistämättä juuri tikkua ristiin sen eteen. Siitä kiitos sinulle rakas Eevis! Kaikkea toivoa en esimerkiksi sen kasvimaan suhteen ole muutenkaan vielä menettänyt, ehkä mullakin vielä on oma lehtikaali- ja pinaattipelto. Silakat haen kuitenkin varmasti aina kaupasta sekä huomenna alkavilta Silakkamarkkinoilta, joihin osallistun tänä vuonna myös silakkaraadin tuomarina. Ei muuten ole mikään pikkuhomma tuo silakkaraatiin kuuluminen – silakkaa kun on ilmeisesti maistettavana lähes 40 eri annosta.

uunisilakka

Sain Eevikseltä toukokuussa tuoreita kevätsilakoita suoraan Lauttasaaren sillalta ja vaikka tästä kokkailusta on jo vähän aikaa, poikkeuksellisen onnistunut ohje ansaitsee vihdoinkin päästä jakoon. Silakat pääsivät nimittäin keittiössäni kokonaisina uuniin oliivien, terttutomaattien, sitruunalohkojen, valkosipulin ja chermoula-mausteseoksen kera – ja aimo annos tätä aurinkoista herkkua sopii kuulkaas loistavasti myös tähän orastavan kaamoksen aikaan.

Chermoula on Pohjois-Afrikkalainen mausteseos, johon tulee yleensä ainakin juustokuminaa, korianteria, paprikaa, kurkumaa, mustapippuria ja sitruunaa, mutta se voi sisältää myös tuoreita yrttejä, säilöttyä sitruunaa, valkosipulia ja/tai sipulia (kuten tässä Serious Eatsin chermoula-kastikkeessa tai tässä Epicurious-reseptissä). Minulla oli tällä kertaa kuitenkin käytössä Hakiksen hallista ostamani valmis kuivamausteseos, joka olikin tähän ruokaan aivan täydellinen mauste ♥

uunisilakat

Chermoulalla maustetut uunisilakat

2:lle

n. 20 pientä päätöntä perattua silakkaa

10 terttutomaattia

4-6 valkosipulin kynttä

1 luomusitruuna

½ dl oliiviöljyä

n. 1 dl valutettuja kalamataoliiveja

mustapippuria, suolaa

n. 1 rkl chermoula -mausteseosta (tai ripaus juustokuminaa, korianteria, paprikaa, kurkumaa sekä mustapippuria)

Pese sitruuna ja jaa se noin kahdeksaan lohkoon. Pese ja kuivaa silakat ja mikäli et perannut kaloja itse, tarkista samalla ettei vatsaontelossa ole enää sisusten jäämiä. Lorottele puolet oliiviöljystä uunivuokaan ja asettele vuokaan sitten murskatut valkosipulin kynnet, terttutomaatit, silakat, sitruunanlohkot ja oliivit. Valuta päälle loppu öljy ja ripottele sitten vuokaan hieman suolaa, chermoula sekä muutama kierros pippurimyllystä.

Lykkää vuoka 200 asteisen uunin ylätasolle n. 20 minuutiksi. Valmista on, kun tomaatit ovat lysähtäneet kasaan ja saaneet hieman väriä ja silakat ovat läpikypsiä.

Tarjoile chermoulasilakat esim. paistettujen padronpaprikoiden sekä tuoreen leivän kera. Purista paistetut sitruunanlohkot lautasella annoksen päälle ja imeytä herkullinen liemi leipään. Jos silakat ovat todella pieniä, en ainakaan itse vaivaudu poistamaan niistä ruotoja – ne kun ovat pikkusilakoissa paistamisen jälkeen yleensä aika pehmeitä. Mikäli käytät isompia silakoita tai silakkafileitä, nosta pöytään pieni lautanen ruodoille.

uunisilakat

uunisilakat

Ps. Haastan kaikki teistä lukijoista kehumaan sekä lähimmäisiänne että tuntemattomiakin useammin! Eikä muuten tee pahaa välillä kehua itseäkin.

78 views