Taste of Helsinki 2016 avajaispäivän fiiliksiä

Taste of Helsinki 2016 avajaispäivän fiiliksiä

Yhteistyössä Taste of Helsinki

Taste of Helsinki 2016 -hittiannos sisältää SELLERIÄ!

Ekakertalainen Taste of Helsinki -festareilla raportoi tässä hei! Päädyin vetämään eilen avautuneen tapahtuman avajaispäivän täysillä, kun tajusin että perjantai ja lauantai menee käytännössä festareilla. Siinä ei sitten pikku sateet kuulkaas enää haitanneet, kun lompsittiin deittini Juuson kanssa teltasta toiseen jokaisen vähänkin kutkuttavan annoksen perässä.

Eipä ollut sade pelottanut juuri muitakaan, sillä ropinasta huolimatta teltassa kuin teltassa oli kivasti tungosta, annokset sai silti käteen juurikaan odottelematta. Veikkanpa että sade jopa nostatti tunnelmaa; mikäpä olisi enemmän omiaan tuntemaan suomalaista sisua tässä kaupunkilaisen helpossa elämässä kuin viuhahtelu sissityylillä teltasta toiseen shamppanjan tai suolakuoressa kypsennetyn sellerin perässä? Kyllä tässä maassa on aina pärjätty, säässä kuin säässä!!!

Burgerilla festarinsa aloittivat myös Alisa (Suusta suuhun) ja Jaana (Keittiössä kaupungissa).

Ensialkuun juotiin tietysti tervetuliaisshampanjat ja aperolit (tyhjään mahaan, virhe) ja jahka ravintolat avasivat ovensa, oltiinkin jo varsin hilpeitä ja nälkäisiä. Päätimme aloittaa herkuttelun Bistro o Matin Haukiburger Vol.2:lla, jota olin kuola valuen odotellut käytyäni visiitillä Kirkkonummella.

No olihan se täysin kaiken etukäteishehkuttelun veroinen makupala! Rapeakuorisen mutta pehmeän sämpylän sisällä piileskeli käsittämättömän taidokkaasti paistettu haukimureke, mummonkurkkuja sekä mustekalan musteella maustettua aiolia. Varsin pätevä aloitus, enkä suinkaan ihmettele, jos joku syö tätä tänäkin vuonna useamman kappaleen päivässä.

Ravintola Murun parmesanrisotto, helix-etanat ja persiljaliemi olivat just niin hyvää kuin taannoisella ravintolasafarilla oli lupailtukin; nimikkoannokseen eli Charcuterieen petyin ihan vähän siksi, että olisin voinut enemmänkin näitä ravintolassa itse tehtyjä leikkeleitä mussuttaa. Coppan maukas rasva suorastaan suli suuhun, fenkolilla maustettua makkaraa olisin voinut haukata suoraan pötköstä ja ilmakuivattu ankka, noh, sitä en tohdi enää edes muistella. Giardiniera oli sopivan etikkaista ja mausteista, vihannekset ihanan rapsakoita. Miksi oi miksi tämä leikkelelautanen ei ollut tarjottimen kokoinen?

Alkumaljojen jälkeen nappasimme ensimmäiseksi lasiimme iki-ihanaa oranssia Porta del Vento Saray 2009. Siitä asti, kun kyseiseen viiniin tutustuin, olen ollut sen suuren suuri fani – juoksen nykyään luonnollisten ja alkuviinien perässä kuin mikäkin viinihipsteri. Kuultuani että Saray löytyy tapahtuman viinitarjonnasta, tiesin että sitä tulen juomaan kutakuinkin läpi ateriani. Kyseinen vuosikerta on muuten pikkuhiljaa loppumassa, joten se olis nyt tai ei koskaan, jos sitä haluaa kotiinsa tilata. Itse ainakin meinasin hieman hamstrata, seuraava vuosikerta kun voi taas olla jotain aivan erilaista.

Restoran Ö:n nimikkoannos (hirveä, mustavalkosipulinkastiketta, villivalkosipulin versoja, jäkälää) oli syömistäni annoksista ehdottomasti kaunein.

Restoran Ö:n selleriannos karamellivoineen = napakymppi

Festivaalin ensimmäisen ulkomaanvahvistuksen Restoran Ö:n annokset vakuuttivat. Suolakuoressa kypsennettyä luomuselleriä, karamellisoitua voita, herakastiketta ja sellerin lehtiä sisältävä kasvisannos peittosi helposti jopa etukäteen kovasti odottamani nimikkoannoksen (suolattua hirvenlihaa saarenmaalta, mustavalkosipulikastiketta, villivalkosipulin versoja ja jäkälää).

Äärimmäisen kaunis hirviannos oli todella maukas, mutta sen aromit olivat sen verran mietoja etteivät ne pärjänneet siinä välissä haarukoidulle sellerille. Olen heikkona karamellivoihin, näemmä jopa niin heikkona, että kaavin lapsuuden inhokkiani selleriä sisältäneen lautasen mieluummin kuin syön sen viimeisen murun hirveä – onneksi Juusolle tämä kauppa kävi enemmän kuin hyvin.

Ravintola Kolmos3n Haukea Lag3r-taikinassa (tempura) ja mummonkurkkuja = erittäin hyvvää!!!

Juuson suosikki oli Ravintola Grönin herkullinen nimikkoannos, johon olimme tosin molemmat ns. puolueellisesti ihastuttu jo vuosipäivätreffeillämme Grönissä. Raakakypsennettyä nautaa, litulaukkaa, kevätkaalia ja etikoitua hapankermaa sisältävä annos oli täydellisessä balanssissa; rapea lehtikaali, kirpeä hapankerma sekä aromikas litulaukka täydensivät murean naudan erinomaisesti.

Piipahdimme myös moikkaamassa Punavuori Gourmet -Anikoa olutpisteellä, lasiin napattiin välijuomaksi raikas Brooklyn Sorachi Ace. Olutpisteeltä sai mukaan myös lehtisen, jossa oli paritettu jokaiselle tapahtuman annokselle suositusolut – jollen olisi ollut niin sen oranssin viinini lumoissa, olisin niitä varmaan lähtenyt testailemaankin.

Tämäkin piti tietysti testata: punainen sancerre! Kevyempää ja raikkaampaa punaviiniä en ole tainnut koskaan maistaakaan ♥

Viinilehden top 5 -suosituslistaltakin löytyvää roséta oli toki myös pakko maistaa (mutta ei sitä Bradin ja Angelinan viiniä vaan Lafage Miraflors Rosé) – Juuson lasissa jälkiruokaviiniä, jonka nimi unohtui pistää ylös. Hupsista!

Pikku tauon jälkeen ruoka maistui taas. Ravintola Tocan ahvenanmaan karitsa munakoisopedillä oli murea ja mehevä, Sinnen BBQ-kana erinomaista. Erityisesti ihastuin annoksen hernesoseeseen, mintutkin popsittiin viimeistä lehteä myöten. Askin nimikkoannos  ”Askin Legendaarinen Metsä” sekä Pastorin “Chipirones” osoittautuivat itselleni pieniksi pettymyksiksi, vaikka hyviä toki molemmat olivatkin. Eipä näillä festareilla mitään huonoa varmaan saakkaan vaikka kuinka etsisi.

Takana Sinnen BBQ-kanaa, hernettä ja minttua, edessä Tocan Ahvenanmaan karitsaa, munakoisoa ja valkosipulia.

Edessä “Askin legendaarinen metsä”, takana Askin Hiillostettua Luomu Salaattia Ahlbergiltä, Muikunmätiä & Ruohosipulia –  se ehkä mitäänsanomattomin syömistämme annoksista. Höh.

Pastorin Chipirones eli Rapeiksi paistettuja pieniä mustekaloja, aiolia, fermentoitua chiliä, kevätsipulia ja chiliä. Maistui lähinnä frittitaikinalle sekä (erittäin maukkaalle ) chilille. Höh tällekin.

Hellan ja Huoneen nimikkoannos oli illan paras lautasellinen, jos minulta kysytään. Valitettavasti tässä on myös illan huonoin kuva…

Mietimme pitkään, minkä annoksen kumpikin meistä söisi toiseen kertaan, ja itse päädyin lopulta Hellan ja Huoneen “Lapinkobeen”. Kylmäsavustettua maa-artisokkaa, lipstikkaa ja ruisviskillä maustettua Lapin härkää sekä talon mallasleipää ja ruskeaa voita sisältävä annos oli yksinkertaisesti maukkain kaikesta maistelemastani. Kylmäsavustettuihin maa-artisokkiin oli jätetty ihanasti puruvastusta, ruskealla voilla päällystettyyn leipään sai ihanasti imeytettyä lautasen pohjalla lainehtivan viskiliemen (tosin lopuksi viimeiset tipat vielä vuorotellen juotiin) – jokainen annoksen komponenteista maistui selkeästi itseltään ja toimi myös täydellisesti yhteen.

Juuson ei valintaansa sen sijaan pitkään tarvinnut pohtia – hänelle se oli itsestäänselvästi Grönin raakakypsytettyä nautaa sisältävä nimikkoannos. Ehkä meidän pitää suoriutua tänne viikonlopun aikana nämä kaksi annosta vielä santsaamaan, tai sitten on uuden Grön-visiitin aika. Tampere ja Tallinna voisivat myös olla ihan kivoja kesämatkakohteita…

No syötiinhän me yksi jälkkärikin: Hellan ja Huoneen “Herukkapensas”. Herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä, joista ihanan kirpeää herukanlehtivaahtoa olisin voinut lusikoida sellaisenaan – Juusolle maistui myös vaahdon alta pilkistävä valkosuklaa.

Että semmoinen avajaispäivä! Kuten ilmeistä näkyy, fiilis oli jotakin ihmettelyn ja lapsekkaan innostuksen välimaastosta. Mahtava ilta! Suosittelen festaria vahvasti kaikille herkkusuille ja muillekin. Paikallahan voi siis ihan vain piipahtaakkin, vaikka itse suosinkin aina mieluumin övereitä kuin vajareita.

Taste of Helsinki

16.-19.6. 2016

lounaskattaus to-la klo 11-15

päivälliskattaus to-la 17-23 (ravintolat sulkevat klo 22)

sunnuntaibrunssi 11-16

Kansalaistorin puisto

Ps. Illan meille tarjosi Taste of Helsinki, jolle iso kiitos hetkellisestä Kroisosfiiliksestä! Harvoinpa sitä tulee “tuhlailtua” yhdessä illassa kokonaista säkillistä rahaa silkkaan hedonismiin. Söimme yhteensä 14 annosta + muutamat viinilasit, eipä sellaista tosimaailmassa niin vain tekisi – vastaan tulisi kukkaron pohja huomattavasti nopeammin, samoin kiristelevä vatsanahka. Pienille annoskoille ja matalille hinnoille täältä siis iso peukku!!!

370 views

Makumatkalla: Bistro o Mat

Makumatkalla: Bistro o Mat

Yhteistyössä Taste of Helsinki

A-hoi Kirkkonummen Bistro o Mat, vihdoinkin minäkin tulin, näin ja söin! Vastahan sitä on semmoinen viitisen vuotta tullut suunniteltua, heh. Asiakas olen kerran jo tavallaan ollut, kun ostettiin siskojen kanssa äidille “sokkona” lahjakortti kyseiseen ravintolaan, eikä edes arveluttanut lähettää äitiä paikkaan mistä yhdelläkään meistä ei ollut oman mahan kokemusta. Niin paljon hyvää siitä kaikki olimme kuulleet.

Äidistä onkin tullut toistuva vierailija Kirkkonummella, mutta itse tarvitsen ilmeisesti jonkin ulkopuolelta tulevan sysäyksen, että saan jalkoihini vipinää – varsinkin kun on kyse jostain jonka eteen pitäisi nähdä vähän vaivaa. Tällä kertaa tuuppaus tuli Taste of Helsinki -tapahtuman suunnalta; sain heidän kauttaan nimittäin kutsun käydä testaamassa Bistro o Matin ruokia etukäteen ja paikanpäällä. Niinpä etsin oikean junan ja suoriuduin kuin suoriuduinkin todella vaivattomasti Kirkkonummelle – eikä siihen edes mennyt kuin vajaa kolme varttia!

Juna-asemalta käveli ravintolalle viitisen minuuttia, ja perillä odotti paikalle autoillut seuralaiseni Hanna Hannan soppa-blogista. Visiitti oli kummallekin ensimmäinen. Ensiksi tietysti pällistelimme ravintolan sijaintia – Citymarketin takapihalla, ihan siinä parkkiksen kulmalla. Ei ihan sitä mitä ns. landella sijaitsevasta ravintolasta olin mielessäni maalaillut … kartanomiljöö, kukkiva luonto, sateenkaaret ja villihevoset (tai edes shetlannin ponit – kävin nimittäin lapsena Kirkkonummella ratsastamassa) … mitä näitä nyt on.

Ravintolan sisältä ja sen terassilta aukeaa kuitenkin vehreät maisemat lähinnä ravintolan toisella puolella sijaitsevalle nurmikentälle ja sen takaiseen metsään. Lähelle mielikuvaani tavallaan jopa päästiin, kun niitä villihevosiakin löytyi ohitse huristelevien mopopoikien moottoreista 😀

Paikan päällä oli melkoinen härdelli: lähes jokaisessa pöydässä kävi iloinen vilske ja terassillakin oli reippaasti porukkaa. Ravintola on selvästi paikallisten suosiossa! Kuvissa härdelliä ei juurikaan näy, sillä olen ujo kuvaaja enkä kehtaa näpsiä kuvia viattomista kanssaruokailijoista lupaa kysymättä – enkä siis kysyä sitä lupaakaan.

Härdellistä huolimatta palvelu oli huomaavaista ja rauhallista. Ravintolasali on viileän vaalea ja raikas, eikä vilinästä huolimatta tuntunut lainkaan rauhattomalta. Etukäteen fiilistelemääni Taste of Helsinki -annosta “Haukiburgeri Vol.2” ei à la carte -listalta löydy, mautta mitäs pienistä, ravintolahan kiinnosti minua ihan muistakin syistä!

Tästä leivästä olen äidiltäni kuullut jo … noh, suorastaan kyllästymiseen asti – eikä suotta: NAM! Bistro o Matin Taste of Helsinki -nimikkoannos: Salade de gambas

Bistro o Matin Taste of Helsinki -nimikkoannos sen sijaan löytyy listalta, joten sillä siis ateria alkuun! Salade de gambas on ravintolan listan pysyviä osia: kuulemma sekä sitä, että BOM burgeria ei yksinkertaisesti voi juurikaan muuttaa saatikka suorastaan poistaa listalta, tai vakioasiakkaat ns. repisivät pelihousunsa (ilmaisu omani).

Grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, parmesaania, salaattia ja grillattua valkosipulileipää sisältävässä annoksessa oli reilusti syötävää ja paljon makua. Harmi vain, että itselleni vuohenjuusto aina tuottaa hieman vaikeuksia… En suoranaisesti inhoa sitä, mutta sen maku on usein niin dominoiva, että harvassa annoksessa siitä nautin; salaatin menestys osaltani oli siis jo etukäteen ikäänkuin tuomittu. Meheviä jättikatkarapuja olisin kyllä voinut syödä vaikka tuplamäärän! Annos oli todella ruokaisa ja rento; ei ehkä se paras salaatti omaan makuuni, kuten sanottu, mutta ymmärrän hyvin, miksi annos on niin suosittu.

Salaatin kaverina join lasillisen Uusi-Seelantilaista Petit Clos sauvingon blancia 2014. Alueelle tyypillisen herukkainen ja hapokas valkoviini oli erinomainen kumppani salaatille ja maistuisipa tuota muutama lasillinen ihan sellaisenaankin aurinkoisella terassillakin istuskellessa!

Pääruuaksi valitsimme listalta kumpikin Agneau & chou-raven. Grillattuja luomu karitsankyljyksiä, kevyesti savustettua punajuurta ja karamellisoitua kyssäkaalipyreetä sisältävä annos veti puoleensa heti kun sen listalta bongasin; savustettu punajuuri kun on suurta herkkuani! Kyssäkaalia rakastan myös, tosin en aiemmin ollut sitä syönyt karamellisoituna, saatikka pyreenä. Kiinnostavan annoksen pariksi meille suositeltiin Pares Balta Cabernet Franc – Merlot Mas Irene 2012.

Bistro o Mat pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon lähiruokaa: vihannekset tulevat Siuntiosta luomutilalta, sienet syksyisin lähimetsistä, yrtit Holopaisen yrttitarhalta. Karitsa-annoksessa maistui mahtavasti niin timjami ja rosmariini, kuin taannoinen lempiyrttini oliiviyrttikin.

Annoksen tähdeksi nousi kevyen savuinen punajuuri sekä makoisa kyssäkaalipyre, vaikka itse karitsakin oli varsin maukasta ja sopivan roséeta. Paistoliemestä keitelty yrttinen kastike sopi sekä lihaan että sen linssipetiin kuin nakutettu. Ainoa harmistukseni tämän annoksen kanssa oli, etten kehdannut kaluta kareita puhtaiksi luolanaistyyliin, en, vaikka Hanna tarjoutui tilanteen kuvaamaankin 😀

Jälkiruuaksi valitsimme Hannan kanssa kumpikin Rhubarbe & babeurren eli raparperi- marenki Tarte Tatinin ja piimäjäätelöä. Blogiani pidempään lukeneet ehkä ovat suorastaan jo kyllästyneet kuulemaan, että makeistahan en niin piittaa – kerrotakoon se nyt tässä kuitenkin jälleen. Asianlaidalla kun sattuu jälkkäreistä puhuttaessa olemaan merkitystä!

Marenkiin minulla itseasiassa on pieni heikkous, ehkä siksi, että se on ensimmäisiä ns. “leivonnaisia” mitä lapsena opin tekemään. Raparperistakin pidän erittäin paljon. Annos jäi kuitenkin kokonaisuutena makuuni liian makeaksi, vaikka piimäjäätelö enintä makiaa hieman raikastikin. Erityispisteet tämä niuho jälkiruokailija antaa kuitenkin kuusenkerkkien vienosta aromista, joka sopi annoksen makumaailmaan erinomaisesti.

Jälkiruuan parina nautittu Cloudy Bay Late Harvest Riesling 2009 oli enemmänkin se “jälkiruoka” minun makuuni. Viineissä makeus ei minua ihme kyllä haittaa, joten usein ravintolassa skippaan jälkkärin kokonaan ja nautin vain lasillisen jotain jalohomeista ja makiaa – ehkä palan juustoa siinä kyljessä. Bistro o Matin aurinkoisella terassilla viimeistelty lasillinen tällaista jumalattarien kultaista nektaria veti kyllä pisteet kotiin. IHANAA!

Nyt kun olen käynyt konkreettisesti toteamassa, että junaretki Kirkkonummelle on a) helppo ja b) nopea toteuttaa, haastan kaltaiseni laiskanpuoleiset herkkusuut hyppäämään siihen junaan ja makumatkailemaan landelle. Itselleni ainakin jäi reissusta erittäin hyvä fiilis, vaikka kaikki annokset eivät täysin makuuni olleetkaan. Naapuripöytiin kannetut BOM burgerit jäivät erityisesti kutkuttamaan, ja sinne terassille on päästävä juomaan lisää niitä ihania viinejä 😀

Esimakua ja ekstramotivaatiota junailulle saa tietysti suoriutumalla Taste of Helsinki -gourmetfestarille testaamaan Bistro o Matin osaamista. Parin vuoden takainen Haukiburgeri aiheutti ainakin Avaruusaseman Tialle lievän addiktion, joten sen tämänvuotinen kakkosversio on maistelulistallani ehdottomasti ykkösenä.

Bistro o Mat @ Taste of Helsinki:

Ginigraavattua lohta, luomujuuressipsejä ja pikkelöityä sinapinsiementä -6mk

Haukiburgeri Vol.2 -6mk

Lehtikuohu-sabayon, mansikkasalaattia ja lakritsimarenkia -5mk

Nimikkoannos

Grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, salaattia ja grillattua valkosipulileipää -9mk


Bistro o Mat

Limnellinaukio
02400 Kirkkonummi

Kirkkonummen asemalla pysähtyy Helsinki- Turku- Helsinki kaukoliikenteenjuna. Paikallisjunista Y,S,U JA L -junat.


Taste of Helsinki

Kansalaistorin puistossa 16.-19.6.2016
Lippuja voi ostaa etukäteen Tiketistä!

304 views