Gazpacho: kesän sesonkiherkku nro 1!

by Juulia 0 Comments
Gazpacho: kesän sesonkiherkku nro 1!

vesimelonigazpacho

Gazpacho, gazpacho, gazpacho.

Se on gazpacho-sesonki nyt. Mikään ei taida olla itselleni enempää kesäruoka, kuin tämä kylmä keitto. Vaikka kehittelen siitä harva se kesä jonkin uuden version, palaan aina syömään myös sitä perinteistä tomaattigazpachoa. Tänä kesänä gazpachosesonki on kuitenkin aloitettu vesimelonigazpacholla! Gazpachon parhaita puolia kesäruokana on minusta muuten se, että sitä voi tehdä halutessaan jääkaappiin vaikka kuinka ison satsin ja nautiskella menemään useamman päivän samalla vaivalla.

Blogin arkistoista löytyy jo vuosien takaa näpyttelemäni vesimelonigazpachon versio. Ero tämänpäiväiseen on siinä, että tällä kertaa tässä vesimelonigazpachossa on mukana reilusti myös tomaatteja, paprikaa ja kurkkua. Marjoilla tosin viimeistelen tämänpäiväisenkin keiton! Alla lista blogistani löytyvistä gazpachoresepteistä:

gazpacho reception

Mitat ovat suuntaa-antavia, gazpacho kun on ainakin itselleni sellainen ruoka, jota tehdään aina vähän eri raaka-aineista ja määristä, riippuen mitä kotoa kulloinkin löytyy. Pääasia on, että mausta löytyy sopivasti sipulia ja valkosipulia ja että keiton maustaa tarpeeksi reilusti suolalla ja oliiviöljyllä. Jos koostumus uhkaa olla turhan “vetinen” sekaan voi soseuttaa vedessä pehmennetyn ja kuivaksi puristetun vaalean leivän palan.

Vesimeloni-gazpacho

2:lle

puolikas pieni vesimeloni

1 valkosipulin kynsi

noin puolen sitruunan mehu

1 pieni kesäsipuli ilman vartta

1 keltainen paprika (tai tuollainen kuvassa näkyvä hauska raidallinen 🙂 )

1 avomaan kurkku

kymmenisen kirsikkatomaattia

kourallinen minttua

puolisen desiä oliiviöljyä (itse laitan määrästä osan savustettua oliiviöljyä)

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

(pala vaaleaa leipää vedessä liotettuna ja kuivaksi puristettuna)

Tarjoiluun:

minttua

kourallinen marjoja (karhunvatukoita, mustikoita…)

oliiviöljyä

paahdettuja pinjansiemeniä

Raasta valkosipuli tai hierrä se veitsen lappeella muussiksi suolaripauksen kera. Laita valkosipuli kulhoon ja purista sitruunamehu päälle. Kuutioi vesimeloni (poista näkyvät siemenet), kuori ja kuutioi kurkku, puolita kirsikkatomaatit ja paloittelee paprika sekä pieni kesäsipuli. Lisää kulhoon vielä kourallinen mintunlehtiä.

Soseuta kaikki mahdollisimman sileäksi. Lorota sekaan oliiviöljy ja soseuta vielä tasaiseksi. Mausta keitto suolalla ja pippurilla. Tarkista maku – vesimeloni ja paprika tuovat keittoon makeutta joten suolaa pitää olla sopivasti tasapainottamaan sitä. Lisää tarvittaessa myös puristus sitruunaa tai muutama pala lisää vesimelonia mikäli kaipaat lisää makeutta tai hapokkuutta. Mikäli haluat keitosta paksumman, soseuta lopuksi sekaan muutaman minuutin ajan liotettu ja kuivaksi puristettu leivänpala. Jos vain suinkin raaskit odottaa hieman, laitan keitto jääkaappiin vetäytymään tunniksi ja tarjoile vasta sitten.

Tarjoile keitto oliiviöljylorauksen, muutaman mintunlehden ja marjan sekä paahdettujen pinjansiemenien kera.

herne

Lompsis!

Tämän jutun myötä blogini jää reseptiikan osalta kesälomalle. Postailen heinäkuun ajan matkaraporttia viimekesäiseltä Amerikanreissultamme 🙂 Toivotan kaikille teille mitä parhainta kesää!

88 views

Frankensteinin halloumisalaatti (feat. thaibasilika, kardemumma ja meloni)

by Juulia 0 Comments
Frankensteinin halloumisalaatti (feat. thaibasilika, kardemumma ja meloni)

halloumisalaattiFrankensteinin halloumisalaatti

Tänään täällä on lautasella todellinen Frankensteinin hirviö. Herkullinen hirviö – ei sillä – mutta kuitenkin hieman erikoinen sekoitus makuja, jotka eivät ainakaan minusta ensitilassa tuntuneet kuuluvan lainkaan yhteen. Suolainen halloumi ja makea meloni = oivallinen pari. Makea meloni ja aromaattinen thaibasilika = oivallinen pari. Halloumi, meloni ja thaibasilika = hmmm… no joo, miksipä ei! Halloumi, meloni, thaibasilika, kardemumma = anteeksi mitä? Frankensteinin halloumisalaatti, olkaa hyvät!

Eikä siinä edes vielä kaikki: sekaan heitetään myös chiliä, paahdettuja pinjansiemeniä, kotimaista avomaankurkkua, varsisipulia ja sitruksista sumacia. Nyt sopassa on thaimakuja, Välimeren makuja, Lähi-idän makuja ja muutama raaka-aine kotimaiselta kasvimaalta. On vaikea uskoa sitä oikein itsekään, mutta kyllä, tämä kombo kuitenkin toimii … vaikka nyt tätä juttua kirjoittaessa tekisi silti vähän mieli kyhätä äkkiä yksi annos kasaan ja tarkistaa mielipiteeni vielä kerran.

halloumisalaatti

Idea moisesta makuyhdistelmästä ei tullut tällä kertaa ihan omista aivoistani, vaan tästä Bon Appetit -sivuston reseptistä. Ohje kiinnitti huomioni Instagramissa, eikä ajatus kardemummaisesta melonisalaatista jättänyt enää millään rauhaan. Pakkohan se oli itse testata, että voiko tämä oikeasti toimia ja onneksi niin teinkin! Ennakkoluulot on hyvä heittää romukoppaan niin keittiössä kuin oikeastaan muuallakin, tai jää monesta hienosta kokemuksesta paitsi.

Oma versioni ohjeesta syntyi lopulta intuition ja kotoa löytyvien raaka-aineiden mukaan – kurpitsansiemenet vaihtuivat pinjansiemeniksi, viinietikka, yrtit ja osa mausteista jäivät kyydistä pois ja sekaan hyppäsi lopulta vielä rapeaksi paistettu halloumi.

Heipä hei thaibasilika, mitä kuuluu kardemumma?

Thaibasilika on siitä hauska yrtti, että se maistuu minusta basilikan lisäksi sekä anikselta että kanelilta – molemmat makuja, jotka yhdistyvät mielessäni Thaimaan sijasta kreikkalaiseen keittiöön. Niinpä thaibasilika onkin oikeastaan mitä oivallisin kaveri suolaiselle halloumille.

Iki-ihanaa kardemummaa käytän usein suolaisissa ruuissa, sillä minusta sen ei todellakaan tarvitse olla vain pullataikinaan, piirakoihin ja muihin makeisiin leivonnaisiin rajoitettu mauste. Kardemumma tuo aromaattista syvyyttä aasialaistyyppisiin liemiin, kuuluu moniin mausteseoksiin erilaisista curryistä masaloihin, taikoo riisistä tuoksuvaa, lämmittää pitkään hauduteltavat juures-lihapadat ja minusta se saa lisäksi esim. punajuuren loistamaan (kardemummalla maustettu punajuuri-vesimelonimehu on ihanaa).

Itse käytän keittiössäni lähinnä vihreää kardemummaa, jonka ostan mieluiten kokonaisena siemenkotana ja murskaan tarpeen mukaan käyttöön sopivan määrän. Mustan kardemumman lääkemäiseen makuun en ole yrityksistäni huolimatta vieläkään ihan lämmennyt … mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa!

halloumisalaatti

Elokuu on melonikuu ja muita sesonkiruoka-ajatuksia

Kuten tuossa taannoin julistin, elokuu on melonikuu – tosin niin on onneksi syyskuukin. Minusta tähän salaattiin sopii mikä tahansa kauden meloneista – hunajameloni, cantaloupe, Piel de Sapo – tai miksei vaikka ihan vesimelonikin. Pidemmälle pimeään vuodenaikaan mennessä melonin voisi ehkä vaihtaa tässä makuyhdistelmässä persimoniin (joka on toki melonia makeampi, mutta voisi silti toimia tässä seurassa varsin hyvin).

Kurkun voi avomaankurkkukauden ulkopuolella vaihtaa kasvihuonekurkkuun ja kesäherkku varsisipulin paremmin ympäri vuoden saatavaan kevätsipuliin. Jep, kannatan satokauden mukaan syömistä aina kun se vain on mahdollista, joten tällaisenaan tämä salaatti on juuri tämän hetken ruoka, ei mikään tammikuun piristäjä.

Mitä tulee mausteisiin, thaibasilikan lisäksi tähän yhtälöön voisi sopia hyvin myös kanelibasilika. Kirpeä sumac voi olla hankalampi tapaus saada hyppysiinsä, joten jos et sitä löydä, puserra salaattiin vaikka pieni määrä sitruunanmehua tuomaan seokseen hieman happamuutta. Niin … ja älä vain korvaa vihreää kardemummaa sillä mustalla. Ne eivät ole noin vain keskenään vaihdettavissa olevia mausteita, ei.

halloumisalaatti

Frankensteinin halloumisalaatti

2:lle

200 g (luomu)halloumia + 1 rkl oliiviöljyä

n. 200 g hunajamelonia / cantaloupea / Piel de Sapoa

n. 200 g (avomaan)kurkkua

pieni kesäsipuli / 1-2 kevätsipulin vartta

n. 20 g pinjansiemeniä

1 ruukku thaibasilikaa

½-1 mieto chilipaprika (tarpeen mukaan ilman siemeniä)

¼ tl hienoksi rouhittua kardemummaa

½ tl sumacia / puristus sitruunaa

loraus neitsytoliiviöljyä

Paahda pinjansiemenet kevyelti kuivalla pannulla. Viipaloi halloumi noin puolen sentin paloiksi, taputtele palat kuiviksi ja leikkaa palat sitten vielä kuutioiksi. Paista halloumi öljyssä kullanruskeiksi pannulla. (Jos halloumi on makuusi liian suolaista, liota sitä kylmässä vedessä puolesta tunnista tuntiin ja kuivaa palat sitten huolellisesti ennen paistamista. Koska en lisää tähän salaattiin lainkaan suolaa, saa halloumi minusta olla tässä kunnolla suolaista!)

Kuori ja poista melonista siemenet. Kuutioi meloni myöskin suupalakokoon. Kuori ja paloittele myös avomaankurkku ja viipaloi sipuli sekä chili ohuelti. Riivi thaibasilikasta lehdet ja sekoita kaikki raaka-aineet keskenään. Mausta halloumisalaatti vastamurskatulla vihreällä kardemummalla, sumacilla ja lorauksella hyvää oliiviöljyä. Tarjoa heti!

melonisalaatti

Kuvissa näkyvät Ultima Thule -lasit saatu Iittalalta.

100 views

Ajo blanco kirsikoilla Industry Standardin tyyliin

by Juulia 3 Comments
Ajo blanco kirsikoilla Industry Standardin tyyliin

cherry ajo blanco

Ajo blanco eli “valkoinen gazpacho” on toistaiseksi isoin ruokahurahdukseni tänä kesänä. Keitosta olen toki ollut tietoinen jo pitkään, mutta vasta syötyäni tätä täyteläistä ja valkosipulista kylmää keittoa alkukesän Berliinin reissullani, iski se totaalinen hurahdus ♥

Ajo blanco tarjoillaan usein viinirypäleiden tai melonin kera, mutta Berliinin Industry Standard -ravintolassa keittoa ryyditti tuore kirsikka … ja se olikin menoa sitten se. Juuso kysyi jo ensimmäisen lusikallisen jälkeen, saisiko samanlaista kotipöydässäkin, eikä siinä sitten kauaa mennyt, kun jo surauttelin ensimmäisiä testikeittoja kasaan. Nyt keittoa on syöty reilun viikon aikana jo neljänä päivänä ja jahka saan tämän jutun kirjoitettua, saadaan määräksi viisi 😀

ajo blanco

Ajo blanco on nimensä mukaisesti valkosipulinen keitto, joten valkosipulilta sen kuuluu maistua. Määrää kannattaa kuitenkin jokaisen viilata omaan makuunsa sopivaksi. Itselläni lipsahti keittoon nimittäin ekalla kokkauskerralla vähän liikaakin kynsiä, jonka seuraamuksena ainakin yksi viaton sivullinen (hammaslääkäri), sai kaksi äärimmäisen valkosipulihönkäistä asiakasta itselleen seuraavana aamuna (sori siitä).

cherry ajo blanco

Huom! Useimmissa ajo blanco -resepteissä ei manteleita liotella, mutta itselläni on tapana tehdä niin. Mantelien liottaminen edes muutaman tunnin verran tekee keiton rakenteesta mielestäni pehmeämpää, mutta jos vain mahdollista liotan mantelit mieluiten yön yli jääkaapissa. Bonushyöty manteleiden liottamisella on mm. niiden helpompi sulavuus ja jos niissä samalla aktivoituu entsyymitoiminta ja kasvaa vitamiini- ja mineraalipitoisuus, niin sen parempi 😀

Ajo Blanco kirsikoilla

Vegaaninen

4:lle

100 g vaaleaa kuoretonta leipää (esim. ciabattaa)

200 g kuorettomia (raakoja luomu)manteleita

2-3 avomaankurkkua (n. 250 g)

2 rkl sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa

2-3 valkosipulin kynttä

½-1 tl suolaa

1 tl sokeria

n. 2 dl kylmää vettä

2-3 dl makeuttamatonta mantelimaitoa

1 ½ dl miedon makuista (neitsyt)oliiviöljyä

n. 20 tuoretta kirsikkaa

tuoretta kirveliä (+ ½ dl neitsytoliivilöjyä)

Valmistus:

Aloita keiton valmistelu edellisenä päivänä huuhtomalla mantelit ja laittamalla ne yön yli likoamaan jääkaappiin runsaaseen veteen. Huuhtele mantelit seuraavana päivänä ja jätä ne huoneenlämpöön muiden valmistelujen ajaksi. Kuori ja murskaa tai viipaloi ohuelti valkosipulinkynnet. Laita valkosipuli, suola, sokeri sekä viinietikka pieneen kulhoon ja jätä valkosipuli tekeytymään siksi aikaa kun leikkaat leivästä kuoren pois ja laitat sen likoamaan omaan vedellä täytettyyn kulhoonsa. Etikassa hetken muhiessaan raa’an valkosipulin maku hieman pehmenee.

Leivän liottamiseen riittää minusta lyhytkin aika, 10-15 minuuttia. Jos iskee äkillinen tarve saada tätä keittoa nenän alle, voi mantelit laittaa yön yli liottelun sijaan puoleksi tunniksi – tunniksi reilusti lämpimään veteen hieman pehmenemään tai skipata liotusvaiheen kokonaan. Joka tapauksessa, kun mantelit ovat valmiita käytettäväksi, voit jatkaa kokkailua.

Puristele leivästä enin neste ja laita se mantelien kanssa blenderiin, silppuriterällä varustettuun monitoimikoneen kulhoon tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon. Kuori avomaankurkut ja leikkaa nemuutaman sentin kokoisiksi paloiksi, säästä puolikas kurkku keittojen koristelua varten. Lisää tehosekottimeen/blenderiin sekä valkosipuliseos että kurkku ja soseuta huolella. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jotta saat soseesta mahdollisimman sileää.

Kun mantelit ovat soseutuneet mahdollisimman sileiksi, lisää kulhoon öljy sekä (loppu) kylmä vesi ja soseuta keitto taas tasaiseksi. Sekoita keittoon lopuksi niin paljon mantelimaitoa, että saat siitä sopivan paksuista. Itse tykkään jättää ajo blancon sen verran paksuksi, että kun lisään lautaselle myöhemmin kirsikan ja kurkun paloja, ne eivät uppoa keiton alle. Mitään paksua puuroa ajo blanco ei silti minusta saa olla.

Tarkista keiton maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa. Laita ajo blanco sitten jääkaappiin kylmenemään ja tekeytymään vähintään tunniksi. Keiton voi myös valmistaa jääkaappiin odottelemaan jo edellisenä päivänä, se kun tuppaa paranemaan saadessaan viilentyä ja tasaantua rauhassa. Itse teen kerralla mieluusti jo tuplasatsin josta syödään useampi päivä, kun tiedän miten hyvin soppa meille uppoaa 🙂

ajo blanco

Tarjoilu:

Kun haluat tarjoilla keiton, puolita kirsikat ja poista niistä kivet. Voit käyttää kirsikat puolitettuina tai viipaloida nitä vielä vähän pienemmiksi. Kuutioi/viipaloi myös pätkä kuorittua avomaankurkkua. Aseta osa kirsikan viipaleista ja avomaankurkusta lautasten pohjille. Annostele ajo blanco niiden päälle ja koristele annokset sitten jäljelle jääneillä kirsikoilla ja kurkulla.

Itse tykkään lisätä keiton pinnalle myös hieman tuoretta kirveliä sekä kirveliöljyä, jonka teen soseuttamalla kourallisen kirveliä oliiviöljyn kanssa. Toki maukasta oliiviöljyä voi pirskotella keiton päälle ihan sellaisenaankin! Erilaiset syötävät kukat viimeistelevät keiton erityisen näyttävästi ja mustapippuriaddiktina rouhin tähänkin ruokalajiin välillä pippuria päälle.

Taidankin lähteä tästä keittiöön fiksaamaan päivän annosta…

ajo blanco

Ps. Jos ne pienet ja inisevät verenimijät, joita saa kokoajan olla hätistelemässä olisivat sukua Draculalle, söisin tätä keittoa vastaisuudessakin kyllä maksimivalkosipulimäärällä 😀

Pps. Keiton sivutuotteena kotoasi löytyy leivänkuoria. Suosittelen tekemään niistä kirsikka-nektariini panzanellaa!

958 views

Kirsikka-nektariini panzanella

by Juulia 0 Comments
Kirsikka-nektariini panzanella

panzanella

Perinteinen panzanella, toscanalainen leipäsalaatti tomaateilla, on varmasti monelle tuttu kesäherkku. Minulla ei tähän ikään mennessä ollut iloa tutustua italialaiseen keittiöön paikan päällä, mutta monen monta herkullista panzanellaa olen minäkin silti elämässäni nautinnolla syönyt. Itseensä ihanasti makuja imeneessä leivässä ja sen mehukkaissa kavereissa (jotka ovat mitä milloinkin mutta yleensä kuitenkin ainakin tomaattia) on jotain vastustamatonta, vaikka ajatus mössööntyneestä leivästä ei yleensä minua houkutakkaan.

Olen kesäkuisen Berliinireissumme jälkeen yrittänyt imitoida matkalla Industry Standard -ravintolassa syömäämme herkullista ajo blancoa (manteli-valkosipuli-leipäkeittoa), jonka valmistamisessa tarvitaan kuoretonta leipää. Tästä syystä keittiössämme on tietysti ollut useamman kerran läjä leivänkuoria, joille on pitänyt keksiä erilaisia käyttökohteita. Panzanella juolahti mieleeni eräänä päivänä kaupasta kotiin tallustellessani, kun olin jo ideoinut salaattia, johon tulisi kirsikoita, vuohenjuustoa sekä suolaheinää. Koska olin jo ehtinyt tykästynyt visioimaani makuyhdistelmään, päätin yhdistää ideat ja kokeilla tehdä kirsikkapanzanellaa!

panzanella

Idea hedelmäisestä panzanellasta alkoi tuntua entistä paremmalle, kun huomasin keittiön tasolla nököttävät mehukkaat nektariinit. Kirsikka-nektariini panzanella osoittautui kertaheitolla menestykseksi, vaikka hieman kyllä etukäteen pohdin, tuleeko salaatista liiankin hedelmäinen. Ei tullut, kiitos salaattiin lisätyn chilin, avomaankurkun, sipulin sekä vuohenjuuston!

Kirsikka-nektariini panzanella maistuu ihanalle myös ilman vuohenjuustoa, mikäli siitä haluaa tehdä vegaanisen version. Vuohenjuusto on tässä salaatissa lähinnä suolaisuutta ja täyteläisyyttä tuovan mausteen roolissa, ja sen voi hyvin korvata myös jollain muulla juustolla tai vaikka suolatuilla pähkinöillä jos haluaa. Savumantelit voisivat itseasiassa toimia tässä salaatissa loistavasti 🙂

Tärkeintä panzanellahommissa on kuitenkin se, että antaa paahdetun (tai kuivahtaneen) leivän muhia rauhassa salaatin seassa, jotta se pehmenee ja mehevöityy. Vaikka panzanella on erinomainen kohde vanhan ja kuivahtaneen leivän hyödyntämiselle, valmistan itse panzanellan monesti myös ihan vain paahdetusta/grillatusta tuoreesta leivästä.

kirsikkapanzanella

Kirsikka-nektariini panzanella

4:lle

n. 150-200 g vaaleaa leipää (esim. ciabattaa) + n. 2 rkl oliiviöljyä

1 iso avomaankurkku / 2 pienempää

2 kypsää nektariinia

200 g kirsikoita

1 ruukku viinisuolaheinää

1 mieto pieni chili

1 kesäsipuli varsineen

kastikkeeseen:

½ dl punaviinietikkaa

½ dl oliiviöljyä

1 tl agavesiirappia tms.

vastarouhittua mustapippuria

ripaus suolaa

pieni valkosipulin kynsi

tarjoiluun:

loraus oliiviöljyä

ripaus sormisuolaa

muutama kierros mustapippurimyllystä

n. 100 g chevreä / kourallinen suolattuja pähkinöitä, siemeniä tai manteleita

Aloita paahtamalla leipä:

Kuutioi se muutaman sentin palasiksi ja aseta palat uunivuokaan. Valuta päälle öljy ja ravistele vuokaa hieman niin, että palat öljyyntyvät kevyesti kauttaaltaan. Paahda leipäkuutioita 175 asteisessa uunissa (tai grillaa leipäviipaleet ja kuutioi vasta grillaamisen jälkeen), kunnes leipäkuutiot ovat paahtuneet kullanruskeiksi. Varo kuitenkin polttamasta leipää.

Valmista sitten kastike ja kokoa salaatti:

Raasta valkosipulin kynsi kulhoon ja lisää päälle loput kastikkeen ainekset. Vispaa kastike sekaisin. Kun leipäkuutiot ovat hieman jäähtyneet, lisää ne kastikkeeseen ja sekoita huolella. Kuutioi nektariini ja leikkaa kirsikat neljänneksiin. Viipaloi sipuli ohuelti ja kuori sekä kuutioi avomaankurkku. Silppua chili pieneksi ja revi viinisuolaheinä muutamaan osaan – käytä siis myös sen varret. Lisää kaikki raaka-aineet leipäkuutioihin ja pyörittele ne sekaan huolella. Jätä panzanella sitten peitettynä tekeytymään huoneenlämpöön ainakin tunniksi (voit myös nostaa panzanellan tekeytymään jääkaappiin jopa seuraavaan päivään asti).

cherrypanzanella

Panzanella on valmista, kun leipäkuutiot ovat imeneet itseensä sen verran kastiketta ja muiden raaka-aineiden kosteutta, että ne pehmenevät. Itse tykkään syödä salaatin siinä vaiheessa, kun leipäkuutioiden sisällä on vielä aavistus rousketta jäljellä 🙂

Murustele vuohenjuusto salaatin päälle juuri ennen tarjoilua – mikäli käytät sitä – tai ripottele salaatin päälle pähkinöitä. Mausta panzanella vielä lopuksi ripauksella sormisuolaa, lorauksella oliiviöljyä, sekä makusi mukaan vastarouhitulla mustapippurilla. Kylkeen vielä lasillinen kylmää roséviiniä ja AAH – kesäfiilis on taattu!

panzanella

214 views