Löytö: Oranssi viini

by Juulia 0 Comments
Löytö: Oranssi viini

No nyt on lasissa jotain melkoisen erikoista, nimittäin oranssia viiniä! Viiniläksynsä säntillisesti lukeneille viinityyli tuskin on tuntematon, mutta voin rehellisesti myöntää, etten itse ollut moisesta vielä muutama viikko sitten kuullutkaan.

Oranssi viini on ikäänkuin valkoviini, joka on valmistettu punaviinin tapaan: murskattujen rypäleiden, kuorineen siemenineen, annetaan maseroitua mehussa sen sijaan, että ne pyrittäisiin poistamaan mahdollisimman pian. Tällöin viiniin syntyy valkoiseen verrattuna enemmän tanniineja, väriä sekä tuhdimpaa suutuntumaa.

Oranssin viinin juuret löytyvät Georgian, Slovenian ja Italian Friuli-Venezia-Giulian tienoilta – alueille perinteinen viinin valmistustapa on vain vuosien saatossa jäänyt modernin ja ns. puhtaan viinin jalkoihin. Monen mielestä oranssi viini onkin viallista. Alkon valikoimista niitä on turha etsiä, mutta onneksi on olemassa interwebin ihmeellinen maailma!

Tämä maistamani oranssi viini, Porta del Vento Saray 2009, osui silmiini Vino Nostrumin nettisivuilta, kun etsiskelin kiinnostavaa viiniä yhteistyön merkeissä. Vino Nostrum toimittaa Italialaisia artesaaniviinejä Suomeen, Saksaan ja Ruotsiin. Vino Nostrumin nettikauppa on helppokäyttöinen, luotettava, laadukas, ja tietysti täysin laillinen – yrityksen toimintaan voi tutustua tarkemmin täällä.

Valikoimasta löytyy liuta pientilojen rakkaudella valmistettuja viinejä, hintahaarukassa kaikkea väliltä tavis (minä) – oenofiili (aka viininrakastaja). Kaikki Vino Nostrumin valikoiman viinitilat ovat biodynaamisia ja/tai luomutiloja – viinit kun valmistetaan pientiloilla usein perinteitä kunnioittaen ja luonnonmukaisuus on tällöin läsnä ns. luonnollisesti.

Saray on kotoisin Sisiliasta, Porta del Venton tilalta. Se valmistetaan catarratto -rypäleistä, joiden annetaan maseroitua 30 päivää ennen vuoden kypsytystä tammitynnyreissä. Viiniin ei lisätä sulfiitteja tai hiivoja, ja tilalla noudatetaan luonnonmukaisen viljelyn periaatteita.

Valmis viini on syvän ruskeanoranssia, tuoksussa on appelsiinia sekä kuivia hedelmiä – mieleeni tulee selvästi myös kuiva sherry. Maun puolesta Saray on täysin erilainen kuin mikään koskaan maistamani viini. Vertaan makuakin paremman sanaston puutteessa kuivaan sherryyn, kun jotenkin uudelle tuttavuudelle on tarve löytää verrokki. Maku on ryhdikäs, tasapainoinen, kevyen tanniininen ja aromikas – varsin kiehtova viini, jota haluan nyt kokoajan LISÄÄ.

Maku selvästi kehittyy ja pyöristyy, kun viini saa ilmaa – oranssin viinin sanotaankin säilyvän varsin pitkään avattuna, jopa viikon, ja kehittyvän hapettuessaan. Tämän huomasimme maistelukaverienikin kanssa: viimeinen lasi maistui kummallakin maistamiskerrallani parhaalta. Seuraavalla kerralla tiedänkin nyt avata viinin reilusti etukäteen.

Täysin uudenlaiset aromit saivat minut ensin hieman hämilleni: mitä ruokaa valita tämän viini kaveriksi? Oranssit viinit ovat kuitenkin onneksi varsin monipuolisia yhdistelymahdollisuuksiltaan. Niissä on tarpeeksi tanniineja ja rakennetta pärjäämään tuhdimmankin ruuan kanssa, mutta ne ovat samalla tarpeeksi kevyitä ja raikkaita myös kalalle ja kasvisruuille. Eräänlainen viinimaailman jokapaikanhöylä siis kyseessä!

Ekalla maistelukerralla testailimme viinin kaverina Etelä-Italialaista klassikkoa caponataa, sekä Vino Nostrumin suosituksesta appelsiini-ankkaa. Happaman makea caponata toimi oranssin viinin kaverina minusta erinomaisesti, kevyen puoleinen ankkasalaattini sen sijaan korosti viinin hapokkuutta ehkä liikaakin.

Ankkaa fenkoli-appelsiinisalaatin kera – hyvää, mutta ei täydellinen pari Saraylle.

Niinpä avatessani toisen pullon päätin tehdä ankasta hieman tuhdimman version ja tarjosin sen valkopapusoseen, maitohorsman sekä karamellisoidun appelsiinin kera. Tällä kerralla maistelimme myös muutamaa juustoa: nuorta ja kermaista gorgonzolaa, aromikasta pecorinoa ja kirpakkaa chilijuustoa.

Tuhdimpi ankkaruoka toimi viinin kaverina selvästi paremmin, mutta yllättäen viini pääsi parhaiten oikeuksiinsa gorgonzolan kanssa – tiedättekö sen silmät selälleen räväyttävän WAU-elämyksen, kun asiat vain loksahtavat paikoilleen? Wau. Täten todettakoon, että rakastuin yhdistelmään. Kun saan seuraavan Sarayn käsiini, tiedän kokeilla sen kanssa kermaisempia ruokia.

Nyt kun olen päässyt oranssien viinien maailmasta hieman jyvälle, olen enemmän kuin kiinnostunut tutustumaan niihin lisää. Eräs avulias Alkon myyjä vinkkasi, että ravintola Spisin valikoimassa olisi kuulemma useampikin oranssi viini, samoin niiden perään kannattaa kysellä ravintola Juuressa sekä Latva barissa. Ei varmaan auta kuin lähteä visiitille 🙂 rankka duuni, mutta jonkunhan sekin on tehtävä?

Ankkaa, karamellisoitua appelsiinia, valkopapusosetta sekä maitohorsmaa.


Lähteet: Winemag.com + The Guardian + SFGate

1 819 views

Ankkaa ja appelsiinia

by Juulia 3 Comments
Ankkaa ja appelsiinia

Ihanan mehukas ja punertavaksi jätetty ankka on herkkua – appelsiinin kanssa varsinkin. Yhdistelmä on klassikko, mutta itse pääsin sen makuun vasta pari viikkoa sitten. Etsiskelin nimittäin kaveria uudelle viinituttavuudelle, Sisilialaiselle oranssille viinille, ja maahantuoja vinkkasi että kyseinen kombo voisi toimia.

Ihan perinteistä appelsiiniankkaa (Duck à l’Orange) en  kuitenkaan tehnyt, vaan hieman yksinkertaisempaa versiota, jossa sekä appelsiini että ankka paistetaan erikseen ja yhdistetään vasta lautasella. Karamellisoitunut appelsiini on muuten todellista herkkua!

 Ankkaa ja appelsiinia 2:lle

1 iso ankan rintafile tai 2 pienempää

suolaa ja pippuria

1 appelsiini + ripaus sokeria

(1 tl balsamicoa + 2 tl juoksevaa hunajaa)

Jos käytät pakastettuja ankanrintoja, sulata ne rauhassa. Ota liha huoneenlämpöön odottelemaan noin tunti ennen paistamista.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viillä ankanrinnan nahkapuolelle ristikuvio, vältä kuitenkin viiltämästä lihaan saakka. Laita rinnat kylmälle paistinpannulle nahkapuoli alaspäin ja käännä lämpö päälle.

Koska keittiössäni on supernopeasti lämpeävä induktioliesi, laitan lämmön aluksi matalalle – idea on sulattaa nahkapuolelta mahdollisimman paljon rasvaa irti. Tämä ei onnistu jos lieden lämpeäminen tapahtuu liian nopeasti. Sulattelen siis rasvaa hitaasti noin viisi minuuttia, jonka jälkeen käännän lämmön kovemmalle ja ruskistan nahan. Rasvan kaadan talteen (ankanrasvassa paistetut perunat, mmmm….).

Kun nahka on kauniin ruskea ja rasvaa on irronnut reilusti, mausta liha molemmin puolin suolalla ja pippurilla (jos haluat nahasta hieman hapanimelää, levitä nahkapuolelle hunajan ja balsamicon sekoitusta). Laita ankanrinnat uuniin nahkapuoli ylöspäin. Halkaise viereen appelsiini, ripottele sen pintaan hieman sokeria, ja laita se samassa pannussa uuniin leikkuupinta alaspäin.

Pidä ankkaa ja appelsiinia uunissa kunnes lihan sisälämpötila on n. 50 astetta. Tähän menee suurinpiirtein kymmenen minuuttia, ja näin ankka jää ihanan vaaleanpunaiseksi keskeltä. Anna lihan levätä folioon käärittynä kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista ja tarjoilua.

Koska nautin ankkani Sisilialaisen viinin kanssa, tarjosin sen alueelle tyypillisen lisukkeen kera. Perunalla rikastettu papusose on ihanaa, kun sen maustaa reilulla lorauksella laadukasta neitsytoliiviöljyä.

Koska Sisiliassa syödään paljon villivihanneksia, poimin lähimetsästä soseen kylkeen nipun maitohorsman versoja, jotka ovat juuri nyt parhaimmillaan. Ne voi toki korvata vaikkapa vihreällä parsalla, myös nuoret voikukan lehdet tai leikkuupinnaltaan pikaisesti ruskistettu endiivi toimivat hyvin.

Valkopapusurvos 2:lle

purkillinen suuria valkoisia papuja (n. 300 g)

1 iso jauhoinen peruna

1 valkosipulin kynsi

neitsytoliiviöljyä

suolaa, pippuria

n. 50 g parmesaania

(nippu parsaa tai nuoria maitohorsman versoja)

(tuoretta chiliä)

Kuori ja pilko peruna, laita se kattilaan valutettujen valkopapujen sekä valkosipulin kynnen kanssa. Lisää vettä vain sen verran, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Keitä kannen alla, kunnes peruna hajoaa (n. 15 minuuttia). Kaada enin vesi pois, ja survo pavut sekä peruna karkeasti rikki. Mausta survos raastetulla parmesaanilla, suolalla, pippurilla sekä kunnon lorauksella oliiviöljyä.

Maitohorsman nuoret versot valmistuvat parissa minuutissa, ne voi joko paistaa nopeasti pannussa, höyryttää, tai keittää vähässä vedessä. Vinkkejä maitohorsman ja muidenkin villiyrttien sekä -vihannesten tunnistamiseen, keräilyyn sekä käyttöön löytyy vaikkapa Hortoilu.fi sivustolta.

Täyteläinen valkopapusurvos, karamellisoitunut appelsiini, punertavan mehukas ankka sekä aavistuksen kitkerät horsmat sopivat erinomaisesti yhteen. Hienonnettu tuore chili toi annokseen ripauksen potkua.

Ruuan kaverina testaamani oranssi viini ylensi kokonaisuuden todelliseksi juhla-ateriaksi! Viinistä kerron lisää seuraavassa postauksessa, joten olkaahan kuulolla: jännempää juomaa en ole vähään aikaan käsiini nimittäin saanut 🙂

742 views