Vuosikatsaus 2016

Hei-hei 2016 ja tervetuloa 2017!

Olipahan vuosi. Enkä nyt viittaa vain siihen, että maailma on sekä David Bowieta, Princeä ja Leonard Cohenia köyhempi että presidentti Trumpia “rikkaampi”, kyllä tässä ikiomassa elämässänikin on tapahtunut suuria: jaan kotini ja elämäni nimittäin nykyään maailman ihanimman ja rakkaimman miehen kanssa ♥ … ja hän tykkää tiskaamisesta!

Dat BOI ♥

Kesällä käväisimme eeppisellä Viron lomalla, josta oli tarkoitus suunnistaa vielä Berliiniinkin – sattui vaan niin hassusti, että passini oli mennyt vanhaksi, enkä päässyt maasta ulos. Oi sitä draamaa! Oh well … menimme sitten sen sijaan kihloihin 😀 kai siinä olis siis hullumminkin voinut käydä?

Kesän toiseksi paras viikko kului perheen parissa Pohjanmaalla. Isäni lapsuudenkoti on maatila keskellä ei-mitään ja viime vuosina siellä vierailu on ollut kesieni kohokohtia, kun ollaan siskojen kanssa ajoitettu visiittimme aina samalle viikolle. Isäni, isosiskoni lapsineen sekä pikkusiskoni koirineen ovat minulle äärettömän rakkaita, ja olen valtavan kiitollinen siitä, että meille löytyy yhteistä aikaa kesällä useampikin vuorokausi putkeen 🙂 lapsena sellainen oli itsestäänselvää, mutta ei todellakaan enää.

Kummipoikani vesiliukumäkitaidonnäyte ♥

Apukokki ja nakkimustekala

Pikkusisko ja kaksi karvasiskoa ♥♥♥ (ps. tämä vappufiilistelykuvahan oli muuten sitten täysin lavastettu)

Ylitin itseni ihmissuhdekuvioiden lisäksi vuoden varrella muutenkin: ujo jännittäjätyyppikin voi löytää itsensä näemmä sekä aamuteeveestä että suorasta radio-ohjelmasta, ilman loppuelämän traumoja. Todistusaineistoa kyseisistä tilanteista ei silti näytä enää koneelta löytyvän (alitajunta vissiin liikkeessä) – mutta yksi Instagram-räpsy on sentään vielä jäljellä:

Ylen aamuteeveessä höpöttelin vappupiknikistä, Kippis! -ohjelman vieraana olutfestareista. JA OLI KIVAA!

Takana on myös blogihistoriani hektisin vuosi: juttuja on tullut tehtailtua yli 100, mikä ei ole ihan mikään pieni luku täydellisyydentavoittelijalta, joka viilaa jokaista juttua viimeiseen asti JA käy vastuullisessa ja vaativassa päivätyössä. Rakkaasta harrastuksestahan tässä on kyse, ei kai tähän muuten upottaisi niin paljon aikaa ja energiaa 😀

Toki nälkä kasvaa syödessä – kun aloitin blogini 3,5 vuotta sitten Cityn sivuilla, räpsin ja käsittelin kuvani ja kirjoittelin juttuni tabletilla, kun en omistanut niin kameraa kuin tietokonettakaan. Tuolloin jutut syntyivät kokkailuja myöten parissa tunnissa, kun nyt yhteen postaukseen uppoaa helposti yli kymmenenkin tuntia… ehkä sitä voisi tulevaisuudessa tehdä näitä höpinöitä välillä vähän vähemmälläkin?

Suuret kiitokset vuoden 2016 lukuisista, superkiinnostavista ja inspiroivista yhteistöistä Asennemedialle ja blogimamalleni Ullalle – ilman Ullaa ei olisi koko blogia: hänen houkuttelemana sitä aikoinaan aloin kirjoittelemaan. Asennemedian moniosaajien ammattitaitoiseen superporukkaan on suuri kunnia kuulua ja haluankin käyttää tässä tilaisuuden toivottaa joukkoon lämpimästi tervetulleeksi Asennemedian uudet vahvistukset: Mustarttu-blogin Artun ja Magicpoks-blogin Marin!

Samettinen hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla

DIY mangoremmit

Minusta on aina jännää seurata, mitkä juttuni/reseptini ovat blogini luetuimpia. Saan siitä hieman käsitystä, minkälaiset ihmiset blogiani lukevat. Näyttäisikin siltä, että ainakin kasvisruoka teitä kiinnostaa, vuoden luetuin juttuni kun on edellisvuodenkin hitti kokonaisena paistettu kukkakaali, eikä top kymppiin mahdu yhtäkään liharuokaa!

2016 Top 10

1. Kokonaisena paahdettu kukkakaali (2015)
2. Burmalainen tofu
3. Kukkakaaliwingsit mausteisella kastikkeella
4. Riisipaperipekoni + vegaanin pika-BLT
5. Löytö: Pimientos de Padrón
6. Saksanpähkinächorizo
7. Voimajuomaa vuorenkilvistä: Siperian tee (2015)
8. DIY Mangoremmit
9. Löytö: Treffi Pub & Bistro (2015)
10. Samettinen hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla

Instagramin puolella kärkiysiin hiippaili hämmentävän monta ex tempore -räpsyä, kautta aikojen tykätyin kuvanikin esittää Siltavuorensalmea. Pitäisköhän vähän treenata lisää tuota ruokastailausta ja -kuvausta, hmm… Yli 3000 kuvaa Instagrammanneena olen edelleen autuaasti pihalla siitä, mikä ihmisiä milloinkin mahtaa kiinnostaa – juuri koskaan se ei ole ainakaan sitä, mistä itse eniten intoilen 😀

Kuvaamisessa ja kuvien käsittelemisessä koen kuitenkin kehittyneeni huimasti, se onkin blogin tekemisessä lempipuuhaani. Vielä kun saisi hankittua kunnon kameran! Ensi vuoden kuvaamisista on valitettavasti muodostumassa aivan omanlaisensa haaste, oli kamera mikä oli: kotitaloni viettää vuodesta 2017 noin puolet sievästi paketissa. Kiitos julkisivuremontti, ruokakuvaajan painajainen.

Mac & lots of cheese ♥

Omat suosikkijuttuni viime vuodelta ovat tässä:

1. Juhlaruokaa: Mac & cheese
2. Kimchipizzaa Omnipollon tyyliin / Pähkinäinen kanttarellipizza / Sfincione
3. Baarirakkautta: BrewDog Helsinki
4. Onigirazu
5. Umaminen kombu-papupata

Heston Blumenthalin reseptillä väsätty mac and cheese on jäänyt dekadenteista raaka-aineistaan (mm. lähdes pullollinen valkoviiniä + puoli kiloa juustoa) huolimatta kotimme pysyväksi herkuksi – väsään sitä välillä ihan arkenakin. Jollainhan sitä on esim. maanantait ylevöitettävä?

Pizza on lempiruokiani, joten jaetulla kakkossijalla on vuoden suurimmat pizzaelämykseni. Vaikea sanoa, mikä niistä on suosikkini, pizzan suhteen kun maku muuttuu fiiliksen ja vireystilan mukaan ihan päivittäin! Näistä kolmesta eniten on kuitenkin tullut tehtyä sisilialaista joulupizzaa sfincionea. Suosittelen muillekin  – sen osaset voi nimittäin valmistella etukäteen ja nauttia työnsä hedelmistä vaikka koko viikonlopun.

Blogihistoriani toistaiseksi kuumottavin juttu on käsitellyt lempibaariani BrewDogia. Viilasin juttua kuukausitolkulla ja jännäilin laittaa sitä julki – sen jälkeen taas jännäilin viikkotolkulla uskallanko enää näyttää naamaani koko paikassa 😀 Sellaista se on, kun kirjoittaa rakkaasta aiheesta! En itseasiassa kykene lukemaan kirjoittamaani juttua itse vieläkään, ihan sama kävi aikoinaan lopputyöni kanssa. Jos siellä on siis ollut viimeiset puoli vuotta esim. noloja kirjoitusvirheitä, niin älkää kertoko jooko!

Onigirazuista olin valtavan innoissani niistä kirjoittassani, eikä innostus ole laantunut vieläkään: väänsin niitä viimeeksi toissapäivänä. Suosikkitäytteeni on edelleen BLT-henkinen viritelmä gochujangilla silattua pekonia, pihvitomaattia, shisoa ja avocadoa – majoneesia unohtamatta.

Kombulla maustetun papupadan salaisuus ei piile pelkässä umamisessa maussa, vaan siinä, että kombu vähentää papujen (kröhöm) kaasuhaittoja. Ilmava papufani kiittää!

Hei hei oma sänky, nähdään ensi vuonna!

Loppuvuoden jouluineen vietän muilla mailla, mikä on ehkä koko vuoden jännittävin juttu. Pitkäaikainen haaveeni Japanin matkasta toteutuu nimittäin ihan just … ja nyt vasta tajuan, että kyseinen määränpää ei ehkä ole lento- ja luonnonkatastrofipelkoiselle mikään maailman rentouttavin matkakohde! Toisaalta, ehkä tämä reissu on ihan hyvää siedätyshoitoa ja uskaltaudun maailmalle tulevaisuudessa vähän useamminkin.

Ei pelkojen saa antaa määrätä elämää liikaa, muutenhan sitä kököttäisi aina vaan kotosalla. Onneksi kodista sentään pidetään poissaollessamme hyvää huolta (kiitos äiti!), niin ei ainakaan tarvitse siitä siellä reissussa murehtia…

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa joulunaikaa ja iloista uuttavuotta! Yhden jutun vielä julkistan joulun tienoilla, mutta muutoin palaan blogihommiin vasta tammikuussa. PUSPUS!