Nonnis, se olis vuosikatsauksen aika! Ekaa kertaa ikinä! Ilmeisesti nämä tämmöiset ovat blogeissa ihan yleisiä, niin jos mäkin nyt sitten. Onhan tässä nyt kuitenkin kaikenlaista jännää viimevuonna tapahtunutkin! Osa teistä lukijoista ehkä muistaa, että siirsin blogini alkuvuodesta 2015 Cityn sivuilta omilleni, ja liityin samalla Asennemediaan.
Rustasin sivuni kasaan melkoisessa kiireessä, ja joululomani kuluikin WordPressin sekä ensimmäisen palveluntarjoajani kanssa taistellen. Ihmiselle, joka ei ymmärrä interwebbistä, blogialustoista saatikka nettisivuista hölkäsen pöläystä, oli melkoinen suoritus saada jonkin sortin sivut itsekseen kasaan. Itkua tuli väännettyä jossain vaiheessa harva se päivä, mutta lopulta sain sivut valmiiksi ja löysin palveluntarjoajan, jonka kanssa yhteistyökin sujui.
Vähän kotikutoisethan ne ekat sivuni ehkä olivat, eikä niiden ollut tarkoituskaan olla pitkäikäiset… sen verran traumaattista niiden kasaaminen kuitenkin oli, että sain vasta syksyllä kipinän uudistaa sivut paremmiksi. Tajusin sentään tuolloin palkata hommaan ammattilaisen (tuhannet kiitokset Happy Days Ida!), ja lopputulos onkin ihan eri luokkaa!
Työtähän näissä sivuissa edelleen riittää – suurin osa vanhoista jutuista kärsi tavalla tai toisella siirron yhteydessä ja latailen pikkuhiljaa kuvia uudelleen paikoilleen. Ehkä ne kaikki päälle 150 juttua on fiksattu vuoteen 2017 mennessä… älkää siis ihmetelkö jos jotkut vanhemmista jutuista näyttävät jotenkin hassuilta. Korjaan asiaa, juttu kerrallaan, pikkuhiljaa!
Loppuvuodesta tein tiuhaan tahtiin yhteistyöpostauksia, joita on ollut tosi mielenkiintoista tehdä. Erityisen ylpeä olin keksinnöstäni vääntää joulutortusta kranssi! Yhteistöiden tekeminen on aina vähintään tuplasti aikaavievempää puhumattakaan stressaavampaa kuin omien löpinöiden tänne lataaminen, mutta on se myös haastavaa, opettavaa sekä ruokkii luovuutta ihan omalla tavallaan. Tuntuukin, että kehityn tässä hommassa kokoajan enemmän, ja odotan tulevan vuoden haasteita jo vesi kielellä!
Vuoden ehdoton kohokohta oli ehdokkuus Helsingin Ruokakulttuuripalkinnolle kategoriassa Ruokalähettiläs. Olen pitänyt alusta asti nimeni tästä blogista tarkoituksella erossa, mutta kyllä tämän kunnianosoituksen vuoksi voi tulla hetkeksi kaapista ja myöntää tekevänsä näin vitsikkäästi nimettyä ruokablogia…
Mitä tulee rakkaaseen uuteen harrastukseeni olueen, nousee viime vuodelta esiin kaksi henkilökohtaisesti merkittävää tapahtumaa: visiitti Tallinn Craft Beer Weekendiin oli autuaan ekstaattinen, ja osallistuminen Bier-Bierin järjestämään Olut-Viini battleen taas niin jännittävä, että en vieläkään meinaa pysyä housuissani kun sitä muistelen. Päädyin muuten myös Bier-Bierin videolle höpöttelemään ja juomaan kaljaa – pätkä löytyy täältä!
Sivuilleni eksyi vuoden aikana lähemmäs 100 000 ihmistä jopa 90 maasta – käsittämätön määrä, erityisesti ottaen huomioon että edelleen kuvittelen ettei tätä kukaan äitiä lukuunottamatta oikeasti edes lue. On jännittävää myös nähdä, mitkä jutut ovat teitä lukijoita eniten kiinnostaneet: erityisesti sydäntäni lämmittää, että suosituimpien juttujeni joukosta löytyy niin lanttu, kaali, kuin kukkakaalikin! On teillä hei tyypit kyllä hyvä maku 😀
Vuoden 2015 luetuimmat juttuni:
- Löytö: Treffi Pub & Bistro
- Kokonaisena paahdettu kukkakaali
- Kaalipyttipannu
- Paketoitu lanttu
- Löytö: Fat Lizard Brewing Co.
Omat suosikkini viime vuoden jutuista taas ovat nämä:
- Glögi sour x 2
- Granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa
- Shrimp Scampi + kauden papuja
- Täytetty latva-artisokka
- Kalja-Mary
Instagramissa tykätyimmät kuvani ajoittuvat melkeinpä poikkeuksetta kesälle – ja sisältävät reilusti rehuja, marjoja ja hedelmiä. Instagrampostaustahtini on aika kiivas, joten kuvia on tullut ladattua viime vuonna näemmä yli 1000!
Liityin syksyn aikana myös snapchatiin, ja vaikka sen käyttöä vielä harjoittelenkin, ehkä uskallan jo kertoa siellä olevani. Löydyn snäpistä tietysti nimellä Vaimomatskuu. Tervetuloa seuraamaan – toisin snäpissä tuuttaan muutakin kuin ruoka- ja juomasisältöä. Enkä voi taata, että snäppisisältöni olisi aina edes niin kovin järkevää…
Niin hieno kuin viime vuosi on blogin osalta ollutkin, parhaat asiat ovat tietysti tapahtuneet ihan muualla…. perhepiirissä, ystävien kanssa, ja erityisesti rakkausrintamalla 😀 Avioeroni jälkeen ei sillä rintamalla mitään kovin positiivista nimittäin ole tapahtunut… ja erostahan on jo yli kolme vuotta. Eriasteisia katastrofeja on tullut läpikäytyä kyllä liiankin monta … mutta eipä siitä nyt enempää, hehe. Pääasia on, että nytpä tilanne on muuttunut!
Tapasin nimittäin keväällä piiiitkästä aikaa uudelleen vanhan ystäväni Juuson. Tai no, jos ihan totta puhutaan, ei me oikeastaan oltu vanhoja ystäviä. Ei voi itseasiassa edes sanoa, että oltaisiin tunnettu lainkaan. Tapasimme kymmenen vuotta sitten kerran, kun valvoin juuri ennen omaa valmistumistani hänen valintakokeitaan, ja kiinnostava naama jäi mieleeni. Kun törmäsimme uudelleen, kuvittelimme kummatkin tuntevamme toisemme hyvinkin – niin mieleenpainuva oli siis se kaukainen ensitapaamisemme ollut kummallekin.
Juuso on ollut uudelleentapaamisestamme saakka valtavan tärkeä osa arkeani. Hän on erinomainen apukokki, koemaistaja, kannustaja, ystävä, kumppani, sieluntoveri … ja vaikken näitä asioita nyt tässä halua mitenkään laittaa tärkeysjärjestykseen, olen superiloinen erityisesti siitä, että Juuso tykkää siivota. Saan sotkea keittiötä sydämeni kyllyydestä niin monta kertaa päivässä kuin huvittaa, ja Juuso syö luomukseni aina hyvällä ruokahalulla. Lopuksi hän tiskaa ja siivoaa keittiön. Täydellistä!
Juuso on myös ennakkoluulottomasti tutustunut kanssani oluiden maailmaan, ja tukenut harrastustani jopa siinä määrin, että auttoi minua raahaamaan Köpiksen reissultamme kotiin niin paljon olutta kuin painorajat sallivat. Nykistäkin Juuso toi minulle huolella valikoimansa lajitelman Ameriikan herkkuja, sen sijaan että olisi kartuttanut rakasta levykokoelmaansa matkalaukullisella.
Uudeksivuodeksi karkasimme kahdestaan Tukholmaan – tämä käsittämätön ihana mieshän antoi minulle siis joululahjaksi matkan unelmieni kaljabaariin eli Omnipollos Hattiin. Voiko uusi vuosi oikein paremmin alkaa?
Tuleva vuosi näyttää tällähaavaa siis elämäni valoisimmalta. Toivotan teille lukijoille myös ihanaa ja onnellista vuotta 2016! Uudenvuoden lupauksia en koskaan ole juuri harrastanut, mutta voisin kuitenkin tehdä yhden lupauksen blogin suhteen: pidän nämä siirappiset ihmissuhdejutut minimissä ja keskityn jatkossakin elämäni ensirakkauteen, ruokaan 😀
Vastaa