Voodoo-omenat (eli näin minusta tuli kallonkutistaja)

Synttärini ajoittuvat ihan Halloweenin kieppeille, joten joka vuosi koen pieniä paineita järjestää jonkin sortin naamiaisjuhlat. Viime vuonna kotonani bilettikin liuta “aikuisia“, toissavuonna taas Barbeja ja Kenejä. Onpahan sitä tullut järjestettyä juhlat myös silmämunille… sekä numerolle kolme (täysin luonnollinen teemavalinta, jos täyttää 33,3 vuotta).

Tänä vuonna taidan pitäytyä ihan vain perinteisessä kauhuteemassa. Minusta hauskinta on kuitenkin aina, jos teemaa saa kukin tulkita vapaasti: itse voitin kerran Halloweenjuhlien pukukisan pukeutuneena poliisiksi. Monenlaiset asiat pelottavatkin: toisella kerralla pukeuduin tulevaisuudeksi, hehe.

Summa summarum: jotain Halloween-härpäkkeitä pitäisi nyt sitten värkätä tänne kotiin. Mieluiten mahdollisimman pienellä rahalla vieläpä. Pinterestiä plärätessä vastaan pongahtikin kuin tilattuna kutistetut omenapäät. Vastustamattoman kurttuiset kaiverretut ja kuivatut omenapäät ovat ilmeisesti aika yleisiä ainakin Ameriikassa, jossa tekniikalla tehdään mm. perinteisiä nuken päitä.

Niin paljon kuin ajatus kallonkutistamisesta kutitteleekin mielikuvitustani, vaikuttaa päiden kutistaminen perinteisin metodein kovin työläältä (lue lisää esim. täältä). Eipä minulla toisaalta taida olla kärsivällisyyttä lähteä kouluttautumaan länsimaiseksikaan kallonkutistajaksi. Omenakallojen kutistaminen sen sijaan sopii tällaiselle rauhattomalle sielulle erinomaisesti: veistelemiseen uppoaa huomaamatta useampi tunti ja kuivumisprosessia on kiehtovaa seurata.

Koska olen päivätöissäni taideopettaja, minulla on vieläpä mahdollisuus kaiverrella omenapääni erityistyökaluilla. Sääli ettei Taikin kuvanveistokursseilla aikoinaan veistelty omenia! Veistely on niin hauskaa, että laitoin tänään kaksi pahaa-aavistamatonta seiskaluokkaa samaan puuhaan (ja kaikki selvisivät a) haavoitta b) hyväntuulisina).

Omenapäät eivät ole tarkoitettu syötäviksi, ja jollei niitä kuivaa uunissa, ne saattavatkin jopa homehtua. Mikään ei silti estä veistelemästä omenista päitä tuoreeltaan esim. boolikulhoon (vähän samaan tapaan kuin Martha Stewart … pelottava muuten hänkin).

Magic people, foodoo people!

Tarvitset:

pieniä kiinteitä omenia (esim. granny smith)

2-3 rkl suolaa

1 sitruunan mehu

syvän kulhollisen vettä

vedenkestävän tussin

terävän pienen hedelmäveitsen / mattoveitsen /linokaiverrussarjan

(neilikoita, auringonkukansiemeniä, kuivattua maissia tms.)

Liutoa suola veteen, ja purista sekaan reilusti sitruunamehua. Piirrä omenalle tussilla kasvot. Kannattaa lähteä tekemään aika yksinkertaisia muotoja jos ei ole kokemusta näistä veistelyhommista – simppelitkin piirteet korostuvat omenan kuivuessa ja kutistuessa, joten näyttävää jälkeä saa vähemmälläkin!

Päätä, mitkä kohdat pysyvät koholla, mitkä kaiverrat kuopalle. Ala leikkaamaan varovasti vähän kerrallaan omenasta siivuja, viipaleita ja palasia pois korkeiden kohtien ympäriltä. Kun olet saanut piirteisiin n. puolen sentin korkeuseron, voit leikata kuoren vielä korkeimmistakin kohdista ohuelti irti. Silmiksi voi tyrkätä kaksi neilikkaa, ja hampaista käy esim. auringonkukansiemenet tai kuivattu maissi. Muista vain tyrkkiä ne syvälle omenaan, jotteivät ne tipahtele omenan kuivuessa.

Omenasta voi poistaa siemenkodan jos haluaa, tällöin kuivuminen hieman nopeutuu. Jos veitsikätesi ei ole hirmu tarkka, kannattaa ehkä kuoria omena kuorimaveitsellä ennen kuin aloittaa leikkelyn – piirteet voi hahmotella kuoritun omenan pintaan esim. lyijykynällä painaen.

Kun pääsi on veistelty valmiiksi, upota se sitruunalla ja suolalla maustettuun veteen kunnes kaikki omenat on käsitelty (muutamakin minuutti tosin riittää). Sitruunavesi estää omenia tummumasta, ja suola taas kuivattaa.

Nosta omenat vedestä ja valuta kuviksi. Voit kuivata päitä uunissa n. 80 asteessa muutaman tunnin tai jopa yön yli, ja nostaa ne sitten ilmavaan ja lämpimään paikkaan kuivumaan vielä lisää – kasvot kurtistuvat ja piirteen korostuvat sitä mukaa, kun pää kutistuu.

Koulussa törkimme omenat grillitikkujen varassa styroksiin kuivumaan, ja toivon hartaasti etteivät ne homehdu –  noh, ainakin luokassa tuoksuu toistaiseksi vielä ihanasti omenalle!