Ihan silakkana silakkaa!
Tänään alkoi perinteiset Stadin Silakkamarkkinat! Tämä vuodesta 1743 järjestetty perinnetapahtuma on minusta yksi Helsingin kivoimipia ruokatapahtumia. Kalastajalaivoja täynnä olevan Kauppatorin tunnelma on aina aivan omanlaisensa. Pyörähdänkin Kauppatorilla joka vuosi hakemassa kotiin vähintään aitoa saaristolaisleipää ja rakastamiani katajanmarjasilakoita, mutta tänä vuonna osallistuin silakkamarkkinoille poikkeuksellisesti muussakin kuin kuluttajan ja katsojan roolissa!
Minulla oli siis iso kunnia osallistua silakkaraatiin. Silakkaraati arvioi vuosittain liudan erilaisia silakkaherkkuja ja valitsee niistä vuoden parhaat tuoteet – varsin tärkeä ja arvokas tehtävä siis! Silakkaraati 2017 olikin aikamoinen, pöydässä istui nimittäin seuranani Ali Toppinen, Ravintola Hiedan keittiömestari, Seija Kurunmäki, Elo-säätiön johtaja, Saara Suojoki, Helsingin kaupungin viestintä- ja markkinointipäällikkö, Petri Burtsov, Monoclen toimittaja, sekä Maria Lohela, Eduskunnan puhenainen. Hieman etukäteen jännäilin miten surkeat small talk -taitoni moisessa seurassa pärjäisivät, mutta kun suu täynnä silakkaa olisi kovin huonotapaista puhua, niin hienostihan se meni 😀
Silakkaraati kokoontui omassa pöydässään juhlateltan reunalla.
Haitarinsoittaja Seija Vesterinen nostatti tunnelmaa juhlateltassa, toivekappaleitakin sai esittää!
Kunnianarvoisa ja tärkeä tehtävä, tuo vuoden maustekalan ja vuoden silakkayllätyksen valitseminen! Voittajan tuotteille kysyntä on taattu – maineesta ja kunniasta puhumattakaan – joten tiedostimme vastuumme raadin jäseninä hyvin vahvasti. Jos mielipiteelläni on kerran varsin suora vaikutus jonkun elantoon, ei sitä sovi muodostaa hutiloiden!
Tehtävä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Kuvitelkaa nyt: istut kynän ja lehtiön kanssa pöydässä ja eteesi tuodaan uusi silakkatuote maisteltavaksi noin kolmen-viiden minuutin välein. Jokaista silakkaa pitää haistella ja sen esillepanoa ja ulkonäköä pitää arvioida ennen kuin purkkiin on kajottu. Mielipide silakan mausta ja suutuntumasta pitää muodostaa hetkessä ja kirjoittaa kaikki edellämainittu suht selvällä käsialalla nopeasti ylös. Kokonaisuudelle pitää lopuksi vielä miettiä kouluarvosana väliltä 4-10 – eikä tehtävää helpottavia puolikkaita, plussia tai miinuksia sallittu.
Saara Suojoki tekemässä muistiinpanojaan
Ensimmäiset maustesilakat! Esillepano ja ulkonäkö oli suurimmassa osassa maustesilakoita muuten prikulleen sama.
Eihän tuo niin hankalaa ole, ajattelee ehkä joku, mutta kuvitelkaapa vielä että kuvailemani kaltainen tilanne jatkuu muutaman tunnin ajan ja että maisteltavana on yhteensä 36 silakkaa 😀 Kyllä siinä varsinkin ensin arvioitujen, keskenään monesti hyvin samankaltaisten maustesilakoiden kanssa oli välillä sanat vähissä.
Sinänsä ei ehkä siis yllätäkään, että kun viidentoista maustesilakan joukossa oli muutama poikkeama (esim. kala olikin makea eikä suolainen, filee eikä kokonainen), nousivat ne positiivisesti joukosta esiin. Kaikki kunnia kokonaisista silakoista perinteisin maustein tehdylle maustekalalle, mutta omaan makuuni tyyli on välillä auttamattomasti liian suolainen. Yllätävän paljon makuvariaatioita löytyi silti myös näistä perinteisistäkin maustesilakoista.
Pienen tauon jälkeen silakkaraati jatkoi työtään arvioimalla 21 “silakkayllätystä“. Sarjassa kilpailee siis erilaiset silakasta valmistetut kylmät tuotteet, joita ainakin itse odotin maultaan hieman monotonisempien maustesilakoiden jälkeen innolla.
Yllättäen näitä keskenään varsin erilaisia silakkatuotteita olikin vielä vaikeampi arvioida! Makuja oli nimittäin aivan laidasta laitaan: oli chilisilakkaa, aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettua silakkaa, oli tillisilakkaa, perinteistä sinappisilakkaa ja sipulisilakkaa. Monesta tuotteesta näki jo päälle, millä silakka oli maustettu (purkeista tuli bongattua mm. pihlajanmarjaa, katajanmarjaa, limettiä, sitruunaa, puolukkaa, valkosipulia, rosépippuria, viherpippuria, maustepippuria…), mutta välillä maku tietysti selvisi vasta maistaessa.
Huomasin, että syön kyllä kovasti myös silmilläni! Joidenkin tuotteiden kohdalla huomasin hönkäiseväni suorastaan vau 😀 Toisaalta värikkäät tuotteet, joiden esillepanoon oli selvästi panostettu, herättivät myös eniten ennakko-odotuksia. Näkyvien mausteiden määrä kun ei aina korreloinut maun intensiteetin kanssa: mitä enemmän tuotteessa näki maustetta, sitä korkeammalta odotukset välillä putosivat.
Maistelun lomassa ehdittiin toki myös antaa lausuntoja eri medioille! Tässä Ali Toppinen MTV3:n tentattavana.
Omia suosikkejani olivat maustesilakkojen joukosta raikas ja etikkainen silakkafilee (napakymppi!) sekä makean mausteinen kokonainen maustesilakka, jota tuli santsattua suorastaan kolmeen kertaan. Koska arvioimme kaikki tuotteet sokkona, en valitettavasti tiedä, kuka nämä herkut oli valmistanut! Lähden siis metsästämään niitä Kauppatorilta ensi viikolla.
Silakkayllätysten joukosta herkullisia makuja löytyi niin runsain mitoin, että suosikkeja oli paljon vaikeampi valita! Omaan makuuni oli eniten kuitenkin todella tulinen mutta ihanan kermainen valkosipuli-chilisilakka, sekä sarjan ykkössijallekin yltänyt sitruuna-valkosipulisilakka.
Silakkaraati luovutti lopuksi muistiinpanonsa kisan järjestäjille, pisteet laskettiin yhteen ja sitten luovutimme pöydän lasten silakkaraadille joka jatkoi maistelua jälkeemme.
Silakkaraadin voittajat 2017:
Parhain maustesilakka:
- Magnus Nyholm Tirmosta
- Tanja Åkerfelt (Åkerfelts Service) Sipoosta
- Vento Aalto Pyhämaalta
Silakkayllätys:
- Liisa Vainio, Taivassalo: Sitruuna-valkosipulisilakka
- Pirjo ja Reima Salonen, Taivassalo: Tillisilakka
- Juha Välisalo, Merikarvia: Kraavisilakka
Tämä oli mielestäni koko setin ehdottomasti näyttävin annos ja makukin oli mitä mainioin!
Stadin Silakkamarkkinat ovat avoinna sunnuntaista perjantaihin 1.–6. lokakuuta klo 7–19 ja lauantaina 7. lokakuuta klo 7–15.
Silakkamarkkinat ovat osa Helsingin kaupungin Suomi 100 -juhlavuoden Syödään Yhdessä -ohjelmaa.
Moi! Kiireissäni kävin silakkamarkkinoilla viimeisen lauantain aamuna, ja ostin teidän palkintopallille nostamia silakoita, mutta ne olikin kokonaisia! En kiireissäni asiaa tarkistanut, enkä ole ennen syönyt kokonaisia maustesilakoita. Voisitko tuhansia silakoita maistelleena valaista untuvikkoa, että voiko maustesilakat syödä KOKONAAN?
Heippa! Eivät tainneet olla sentään niitä silakoita joita minä olin nostamassa palkintopallille, olin nimittäin tuomarina vuonna 2017 🙂 Mutta hyviä ovat varmasti tämänkin vuoden voittajat! Kokonaisena säilötystä maustesilakasta poistan ainakin itse syödessä pään, sisälmykset sekä selkärangan. Toivottavasti maistuu!