Osallistuin muutama viikko takaperin Tiskivuoren Emäntä -blogin Heidin emännöimiin rapujuhliin. Heidi harrastaa ravustusta ja lupasi hoitaa pöytään ravut, kunhan me vieraat otettaisiin vuorostamme vastuu alku- ja jälkiruuista. Reilu peli, sanon minä!
Kun kutsuttuina oli vain ja ainoastaan ruokablogaajakollegoja, oli jo etukäteen varsin selvää, että illasta tulisi herkullinen. Läsnä oli Hanna Hannan Soppa -blogista, Merituuli Sillä Sipuli -blogista, Hannele Kokit ja Potit -blogista, Elina Chocochili -blogista, sekä Mikko Avaruusasema -blogista. Kaikki olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta näin pitkän kaavan mukaan pikku porukalla vietettyä iltaa en heidän kanssaan ollut vielä kokenutkaan – kiitos siis kutsusta Heidi!
Illan juomat meille tarjosi Juomavinkki
Seura oli mitä mainioin ja vaikka tapanani on ottaa aina pientä stressiä tarjoilujen väsäämisestä – oli sitten kyse vanhoista tutuista tai vähän uudemmistakin – tällä kertaa pysyivät hermoilut kuitenkin yllättävän hyvin kurissa. Pieni kriisi hetkellisesti kuitenkin koettiin, kun juuri yhden tuomisista valmistettuani kävi ilmi että myös eräs toinen kutsutuista oli tehnyt prikulleen samaa tarjoiltavaa 😀
Emäntämme kotona oli paljon ihasteltavaa ja hauskoja yksityiskohtia kuten aulan massivinen Darth Vader, mutta kyllä sen show’n silti varasti Heidin pöytään kattamat massiviset rapukeot. Ravut olivat isoimpia koskaan näkemiäni ja isot olivat niiden saksetkin – slurp!
Olen käynyt elämäni aikana ehkä noin viisissä rapujuhlissa aikaisemmin ja järjestänyt itsekin joskus muutamat (tosin meikäläisen juhlissa on yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina tarjottu kiinalaisia pakasterapuja). Mikään rapujuhlakonkari en siis ole, vaikka suuresti rapuja (olivat ne sitten joesta tai merestä) rakastankin.
Hannan tekemä koukuttava vegaanicheddar pakotti santsaamaan uudelleen ja uudelleen.
Heidi oli kattanut pöytään rapujen kaveriksi voita, paahtoleipää, tilliä, ranskankermaa ja sipulisilppua. Alkupalapöydästä löytyi taas mm. Hannan tekemää vegaanista juustoa, Hannelen ihanaa juurespanzanellaa sekä aivan törkeän suloisia ruusukaali”burgereita”, joiden resepti löytyy Hannelen Suupaloja -kirjasta.
Itse toin juhliin lakritsiliemessä pikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammaraa, jonka resepti on tulossa blogiini vähän myöhemmin. Hassun sattuman johdosta muhammaraa toi tosiaan sitten pöytään tosiaan myös Elina, joten tuota ihanaa paprikatahnaa päästiin syömään suorastaan kahden hieman toisistaan eroavan, mutta yhtä herkullisen version verran. Muhammara ei varmaan kovin usein ole näin pienen seurueen nyyttäripöydässä edustettuna näin runsain mitoin, mutta jos jossain seurassa, niin todennäköisesti just ruokablogaajaseurassa 😀 Elina toi pöytään myös muhevia juurisämpylöitä, joiden ohje löytyy täältä.
Ruusukaaliburgerit – miten ihana ja nerokas idea Hannele!
Hannelen juurespanzanella
Kaikki alkupalapöydän herkut olivat vegaanille sopivia, sillä Elina (kuten ruokablogeja aktiivisesti seuraavat varmaan tietävätkin) on vegaani. Elinan Chocochili on itseasiassa niitä harvoja blogeja, joista olin tietoinen ennen kuin itse aloin blogaamaan – blogimaailma oli minulle aloittamiseni aikana lähes täysin tuntematon, enkä voi sanoa että vieläkään olisin siitä kovin laajalti kärryillä. Elinalle oli myös keitetty muutama latva-artisokka rapujen sijaan pääruuaksi. Artisokka sopii kasvissyöjän/vegaanin annokseksi, sitä kun saa rapujen tapaan näperrellä melkoisesti ennen kuin pääsee itse asiaan eli artisokan pohjan kimppuun.
Olin etukäteen luvannut ottaa hoitaakseni myös dipin Elinan artisokille ja päädyin tekemään hänelle vinegrettiä karamellisoiduista saksanpähkinöistä. Dippi onnistui tuolloin hienosti, mutta arvatkaas vaan kuinka monta kertaa olen yrittänyt onnistua samassa näin jälkikäteen? Monta monta kertaa. Kyllä ne mitat pitäisi aina vaan laittaa heti kerrasta muistiin, vaikka olisi kuinka kiire! Ohje tuolle saksanpähkinädipille on siis myös tuloillaan blogiin, jahka saan vain reseptini ensin kuosiin 🙂
Suoriuduttuamme ravuista tarjoiltiin vielä lempijälkiruokaani Gin & Tonicia (à la Merituuli, en tiennytkään että hän on puolisoineen ginin varsin harras harrastaja!), Hannan tekemää ihanaa porkkanakakkua, sekä Mikon Budapest -kääretorttua. Kuvia en tuosta loppuillasta enää juuri ottanut … tai jos otinkin, ne eivät enää ihan vastaa standardejani. Joudutte siis vain kuvittelemaan nämä loppuillan herkut – tai kurkkimaan illan raportteja muista blogeista. Ainakin Avaruusaseman Mikko lupailee hieman jutussaan palaavansa vielä kääretorttuaiheeseen blogissaan myöhemmin!
Vastaa