Björnhofvda Gård
Olipa kerran harmaa, sateinen torstai keskellä autiota maaseutua. Ei niin mitään tekemistä, eikä mitään mihin mennä. Sellainen oli Juuson mulle järjestämä 40-vuotis synttärimatka … ja rakastin joka hetkeä!
No missä me oikein sitten oltiin? Ahvenanmaan läntisellä reunamalla, hurmaavassa majatalossa nimeltä Björnhofvda Gård. Paikka on todellinen helmi kaikille kaunista miljöötä, luontoa, hyvää ruokaa ja rauhaa rakastaville. Lähellä ei ole niin mitään eikä ilman omaa autoa syys- ja talviaikaan juuri liikkumaan pääsisikään. Björnhofvda Gårdista lähimpään kyläntapaiseen (lue: tienmutkaan jossa on kymmenkunta taloa) on useampi kilometri ja vaikka lainapolkupyörällä toki polkaisee halutessaan kymmenen kilometrin päähän Eckeröön, ei se ainakaan meitä näillä keleillä suuremmin houkuttanut 😀
Saavuimme paikalle paikallisbussilla. Köröttely Maarianhaminasta kesti puolisen tuntia ja pysäkillä odotti isäntämme Hans autonsa kanssa. Björnhofvda Gård on Ruotsista kotoisin olevan Hansin suvun vanha maatila, jonka pihaan on rakennettu vanhan talon tyyliä mukaileva uudisrakennus. Hans pyörittää vaimonsa Jackien kanssa majataloa ympäri vuoden, mutta kiireisin sesonki ymmärrettävästi on kesällä.
Keskellä lokakuista arkea paikalla olikin meidän kahden lisäksi vain saksalais-amerikkalainen pariskunta, joka vietti päivänsä ajellen ympäri Ahvenenmaata, joten saimme lorvia talolla piktälti ihan omassa rauhassamme.
Rakennuksen yläkerroksessa sijaitsevia vierashuoneita oli käsittääkseni kolme tai neljä. Oma huoneemme, “double room deluxe” oli koristeellisine tapetteineen ja runsaine tekstiileineen hurmaava, sänky pehmeä ja nukuimme yömme loistavasti. Tai no… itse kuullostelin ekana yönä jonkin aikaa talon narinaa – eli ilmiselviä haamuja ja murhaajia – mutta niin teen aina vieraissa paikoissa (no okei okei, välillä kotonakin) 😀
Talon alakerrasta löytyy takka, baari, ruokasali, sekä olohuoneen tapainen isompi sali jossa lueskella kirjoja, pelata talon tarjoamia pelejä tai vain käyskennellä ympäriinsä tutkimassa kaikkea ihanaa ja kaunista. Pienemmän seurueen konferenssikin tässä tilassa varmasti järjestyisi enkä lainkaan ihmettele, että ihmiset järjestävät täällä häitään! Paikan sisustustyyli on kaukana skandinaavisesta minimalismista ja ehkä sen vuoksi tuntuikin melkein siltä, kuin ei olisi ollut tässä ajassa tai maassa lainkaan. Että mitäs jos tää olis nyt sellainen epokkidraaman hahmo, onka ainoa huoli on mitä pukea päälleen illalliselle ja joka kirjoittelee päiväkirjaansa pitkiä pohdintoja mielenkiintonsa kohteen merkillisistä katseista?
Vierailijoita toiselta planeetalta!
Iltapäiväkahvit!
Lomamoodi aktivoitu!
Kahden vuorokauden kestänyt visiittimme upposi syömiseen, löhöilyyn, lukemiseen, kortinpeluuseen, muutamaan pieneen pyöräretkeen tihkusateessa (tietä etelään, tietä pohjoiseen, välillä pyllistelyä makrolinssillä varustetun kameran kanssa) ja rauhallisiin cocktailhetkiin takkatulen äärellä. Söimme kaikki ateriamme paikan päällä, mikä tarkoitti käytännössä Hansin valmistamina.
Aamupalaksi sai papuja, pekonia, paistettua tomaattia ja munia, mutta myös erilaisia muroja, jugurttia, hedelmiä, sämpylää, paahtoleipää ja hilloa – kahvia, teetä ja mehuja unohtamatta. Sillä pötkikin nuo epäaktiivilomapäivät pitkälle! Iltapäivällä joimme kahvit ja söimme sämpylät ja kun illallinen katettiin jo puoli seitsemän maissa, oli ruokahalu sen tienoilla juuri sopiva.
Illallinen
Ensimmäinen illallinen oli käsin tehtyjä kantarelliravioleja salviavoin, parmesaanin ja chiliripauksen kera, bouillabaisse -tyyppistä kalapataa ja jälkiruuaksi karamellisoituja päärynälohkoja ja pihalta kerättyjä karhunvatukoita kerman kera. Raviolit olivat täydellisen ohuita ja kala juuri sopivaksi kypsennettyä. Annokset olivat tuhdin sorttisia, mutta ähkyä ei tästä onneksi sentään tullut!
Ateria oli kautta linjain herkullinen ja taidolla valmistettu ja sitä oli hauska odotella kun talossa leijui useamman tunnin sitä ennen kaikenlaisia houkuttelevia tuoksuja. Taloa kansoittava ruoka- ja viinikirjallisuus paljasti sen minkä aterian perusteella jo osasi arvatakin: täällä arvostetaan hyvää ruokaa.
Toisena iltana söimme vichyssoisea kantarellitoastin kera (koska kantarellit ovat nyt sesongissa, sanoi Hans anteeksipyydellen toistoa), burgundin pataa ja hauskasti marsipaanilla ryyditettyä omenapiirakkaa kardemummakermalla. Björnhofvda Gårdin ravintolassa pyritään selvästi tarjoamaan paikallisia tuotteita, sesongin herkkuja ja luomua. Osa aterian raaka-aineista tuli kumpanakin iltana pihalta ja annoksista välittyi raaka-aineiden arvostaminen. Sunnuntai-iltapäivisin täällä olisi tarjolla muuten myös perinteinen englantilainen tee skonsseineen ja leipineen!
Vaikka meitä asukkaita oli näiden kahden päivän aikana paikalla vain neljä, illalliselle ilmestyi toisena päivänä isompi seurue paikallisia, enkä lainkaan ihmettele vaikka moni Ahvenanmaalla vierailevakin ajaisi tänne ihan vain ruuan takia.
Negroni, takkatuli & korttipeli. Niistä on hyvä torstai-ilta tehty!
Onko joku teistä lukijoista jo kuullut tästä paikasta? Björnhofvda Gård on esitelty Blue Wings lehdessä, mutta kun itse harvemmin lentelen, eipä ainakaan omiin silmiin ollut tämä juttu sattunut. Olen ollut aikoinaan Ahvenanmaalla Visit Ålandin vieraana, jolloin kävin myös Eckerössä, mutta silloin ei tätä paikkaa tainnut vielä olla olemassakaan.
Me päädyimme tänne Juuson ystävän suosituksesta – ja tässä sitä nyt suositellaan eteenpäin teille kaikille! Voin vain kuvitella, miten kaunista täällä olisi kesällä – mutta eipä tämä olisi hullumpi osoite joulunkaan viettämiselle!
Björnhofvda Gård
Fjärdvägen 14
222 70 Eckerö
Åland, Finland
Oijoi, miten ihana paikka! Mulla on kokematta Ahvenanmaa edelleen, vaikka oon siitä haaveillut varmaan koko elämäni. Siis sellaisesta useamman viikon lomasta ristiin rastiin.
Tää oli aivan ihana! Ja ihan sama fiilis tuli tuossa parin päivän aikana: olispa ihana pyöriä ympäri ämpäri Ahvenanmaalla rauhassa ja ajan kanssa 🙂