Ravintolakoulu Perhon opiskelija Tiina Rasmussen, Bocuse d’Or -edustaja Eero Vottonen ja assistentti Miikka Manninen
En ole kovin kummoinen penkkiurheilija, mutta joitan kilpailuja minäkin silti seuraan: Masterchef Australiaa, Britannian parasta leipomoa, Top Chefiä … ja Bocuse d’Or -kisoja. Telkun tositeeveeohjelmia ei kyllä pitäisi edes kuiskata samassa lauseessa viimeeksimainitun rinnalla, sillä kokkien MM-kisoista on käsikirjoitettu draama kaukana. Siitä huolimatta jännempää katsottavaa saa hakea!
Tätä kulinaristisen maailman kuuluisinta, legendaarisen kokin Paul Bocusen perustamaa kilpailua on järjestetty vuodesta 1987 asti – 15 kilpailua, joista Suomi on ollut mukana 12 kertaa. Kilpailukausi kestää aina kaksi vuotta ja tällä kaudella edustajamme on 31-vuotias Eero Vottonen. Edellisissä kisoissa historiallisesti nelossijalle yltänyt Matti Jämsen toimii Vottosen valmentajana, avustajana taasen 19-vuotias Miikka Manninen.
Vottonen on pitkän linjan ammattilainen, jonka kannukset on hankittu mm. Chez Dominiquessa, G.W. Sundmansissa sekä Ravintola Olossa. Vuoden kokki -kisan Eero voitti vuonna 2012 – mutta Bocuse d’Or -kisakin on miehelle jo tullut tutuksi, sillä hän toimi edelliskautena Jämsenin valmentajana. Yhdessä työskennelleet kokit olivat etukäteen sopineet kilpailevansa ja valmentavansa vuorotellen ja päittäin, kertoo Eero. Assistentti Miikkakin oli kuvioissa mukana jo edelliskaudella, tuolloin avustajan roolissa.
Sain joulun tienoilla ainutlaatuisen kutsun tulla tapaamaan kilpailutiimiä heidän treenikeittiölleen. Vottonen on työskennellyt syksystä asti päätoimisesti Ravintolakoulu Perhossa sijaitsevassa Bocuse d’Or-harjoituskeittiössä valmistautumassa toukokuisiin Euroopan osakilpailuihin – mikä tilaisuus päästä kuuntelemaan, haistelemaan ja maistelemaan, mitä tuossa keittiössä on tapahtunut!
No terve, sterletti!
Budapestin osakilpailun pakolliset raaka-aineet julkistettiin marraskuussa 2015: unkarilaiset saksanhirvi ja sterletti (sammen sukuinen kala), sekä kultainen kaviaari (edellä mainitun keltaista mätiä). Erikoisia ja harvinaisia raaka-aineita on aina mielenkiintoista päästä maistamaan, mutta kun niitä on vielä valmistamassa yksi suomen parhaista kokeista… no, sanotaanko niin, että minua suorastaan hieman hermostutti.
Suoriuduinkin Etu-Töölöön poikkeuksellisesti ihan etuajassa. Small talk ei ole vahvuuksiani, mutta onneksi käteeni lyötiin heti alkudrinkki, “suomalainen negroni”, joka koostui Kyrö Distilleryn maineekkaasta Napuesta, sekä ns. alan miestenkin suosimista suomalaisista vermutti- ja katkerojuomista Gambinasta ja Carillosta. Drinkkiä viilensi jääpallo, joka kätki sisäänsä douglaskuusen sekä rosmariinin neulasia. Täytyypä sanoa, että melkoisen päräyttävä juoma tuosta kampiviinasta aka isosta G:stä sekä carillosta laatuginin kanssa syntyy – ehkäpä niistä voitaisiin leipoa meidän seuraava menestystarinamme?
Negroni on kuulemma Eeron lempidrinkki 🙂
Kilpailuannoksiin on etsitty vaikutteita mm. kotimaan metsistä, keväisiä villivihanneksiakin lautaselle saattaa Budapestissa ilmestyä. Yhteistyötä tehdään myös suomalaisten alkutuottajien ja viljelijöiden kanssa – laadukkaat kotimaiset tuotteet nostetaan mieluusti unkarilaisten raaka-aineiden rinnalle. Sen enempää annoksista ei meille kuitenkaan paljastettu, mikä on ihan ymmärrettävää: harjoitteluhan on vasta alkanut. Saimme kuitenkin maistaa luomuksia, joissa oli käytetty kilpailun pakollisia raaka-aineita. Pääsimme myös seuraamaan eturivistä, kuinka Eero käsitteli kokonaisen sterletin fileiksi… ja sitten paloitteli saksanhirven takaneljänneksen osiin – ja siinä ei muuten nokka kauaa tuhissut 😀
Simsalabim vain, ja takaneljännes on jaettu siististi pyöröpaistiksi, ulkopaistiksi, sisäpaistiksi, kulmapaistiksi ja paahtopaistiksi.
Bocuse d’Or -kilpailu ei ole ihan joka kokin haave, sillä se vie ehdokkaalta käytännössä kahden vuoden työajan. Valtio ei meillä tue täyspäiväisesti treenaavaa kokkia (toisin kuin Norjassa, josta voittajia on muuten tullut jo viisi kertaa), joten osallistujalla täytyy olla sekä intohimoa, kilpailuviettiä, että rahoitus jollain tavalla kunnossa. Eerokin pyörittää harjoittelunsa ohessa omaa yksityistilaisuuksia hoitavaa yritystään. Naisia Bocuse d’Or -kisoissa harvemmin nähdään, jonka syytä yhdessä spekuloimme – oli miten oli, 15 kilpailusta vain yhden on voittanut nainen (Léa Linster/ Luxembourg / 1989).
Alkuun maistelimme kotimaista kasvatettua sampea, joka on kuulemma parhaimmillaan kun se kypsennetään matalassa lämmössä ja/tai öljyssä. Sterlettiä ei suomeen niin vaan saada, joten harjoitusannoksia on toistaiseksi toteutettu sammesta. Sammensukuiset kalat ovat haastavia valmistaa, sillä niiden ruumista ympäröi rivi luukilpiä. Fileointi vaatiikin taitoa – mitä Eerolla selvästi on. Pohjassa lymyilevät kalat maistuvat helposti mutaiselle, joten Eero kertoo yhdistävänsä sterlettiin/sampeen mieluusti vahvoja makuja, kuten grillattua sitruunaa, fenkolia ja savua.
Meille sampi tarjoiltiin kylmäsavustettuna piimärieskan, savustetun valkuaisen, kuivatuilla tillinkukilla maustetun kaviaariemulsion, pikkelöidyn kurkun ja kukkakaalin sekä hapanvoin kera. TAIVAALLISTA!
Hapatettu voi vei kielen, samoin rapeareunaiset piimärieskat. Vieressäni istuva Anne 52 Weeks of Deliciousness -blogista huokaili ääneen pikkelöidyn kukkakaalin perään – eikä ihme, se olikin erinomaista. Kylmäsavustettu sampi muistutti minusta etäisesti kylmäsavustettua lahnaa, jota olen joskus saanut maistaa. Älyttömän hyvää, joka tapauksessa: kotoisia makuja, vähän kuin mummolassa tai kesämökillä … mutta niin paljon parempaa! Eipä tehnyt meidän mamma tämmöistä, vaikka hyvää tekikin!
Suolakuoressa kypsyneen sellerin paljastaminen kävi spektaakkelista – suolakuori sai kyytiä kameroiden sarjatulen tahtiin. Siinä oli varmaan selleristä vastanneella Miikalla pokassa pitelemistä…
Pääruuaksi söimme peuranpaisteja – kyllä vaan, paisteja monikossa – jokainen takaneljänneksen osista oli nimittäin kypsennetty roséeksi sous vide -keittimessä, sitten savustettu (tai no melkeinpä liekitetty, katso vaikka kuvasta), ja vetäytymisen jälkeen paloiteltu. Huh mitä herkkua! Paistien kaveriksi keittiössä oli väännetty suolakuoressa kypsennetty kokonainen juuriselleri, puolukalla ja tyrnillä maustettuja ruusukaaleja, puikulamuussia, peuralientä, fermentoitua mustaherukkaa sekä ruskistettua karhunlaukkavoita.
Parempaa paistia en ole eläissäni maistanut ja kun lisukkeet ylevöittivät kokonaisuuden alkuruuan tapaan ihan omalle tasolleen, tuli ateria nautittua lähes mykkänä. Tuttuja raaka-aineita ja makuja, mutta jotain ekstraa, jotain taikaa, jotain alkemiaa keittiössä selvästi oli tapahtunut. Fermentoiduista mustaherukoista annettiin kirpeysvaroitus, mutta minä olisin voinut vetää niitä vaikka yksistään – karkista kävisivät tällaiselle happamien ja voimakkaiden makujen ystävälle!
Jälkkäriksi saimme taivaallista tattaribrioche -pohjaan leivottua tarte tatinia suolakaramellin ja paahdetulla hiivalla maustetun maitojäätelön kera. Briochesta ja jäätelöstä vastasi Ravintolakoulu Perhon kolmannen vuoden opiskelija Tiina Rasmussen, joka hääräili muutenkin koko illan Eeron ja Miikan apuna keittiössä. Halusin kirjata Ravintola Olossa harjoittelunsa suorittaneen nuoren naisen nimen erikseen ylös, mikäli hänestä vaikka vielä kuorituisi se meidän ensimmäinen naispuolinen Bocuse d’Or -kandidaatti (vaikkei Tiina moisia nyt minulle jutellutkaan). Harjoittelijat pääsevät kuitenkin Budapestiin mukaan katsojiksi, joten ehkä se kilpailukipinä vaikka vielä syttyy siellä…
Tattaribrioche: unelma. Paahdetulla hiivalla maustettu jäde: unelma. Suolakaramelliomput: UNELMA!
Toukokuuta odotellessa kilpailukuumetta voi nostattaa seuraamalla edustajamme matkaa erinäisissä sosiaalisissa medioissa. Budapestiin ei taida minulla olla mahdollisuutta lähteä, mutta onneksi kilpailuja voi katsella netistä. Ehkä jonakin päivänä näitäkin kisoja katsotaan koko kansan voimin telkusta … ja lopuksi torilla tavataan!
Ps. Edustajamme matkaa Lyonin finaaleihin voit seurata Päämääränä Lyon -blogista …eikä siinä vielä kaikki! Bocuse d’Or -tiimillä on jopa oma YouTube-kanava. Suomen edustajan kuulumisia päivitetään myös Bocuse d’Or Finland FB-sivuille.
Pps. Eero Vottosen Instagram upeine annoskuvineen aiheuttaa akuuttia nälkää.
Ai Suomi on ollut mukana jo 12 kertaa näissä, sitä en tiennytkään. Itse asun tällä hektellä jenkeissä ja osallistumme paikalliseen kokkitapahtumaan tällä viikolla. Huomenna jo käärimme kokkitakin hihat ja alamme valmistelemaan. Tästä sai hyvää inspiraatiota.