Hei sehän on melkein ystävänpäivä – on siis aika tehdä “sydämellistä” ruokaa, hehe. Jep, en ole niin niiden vaaleanpunaisten kaakkujen ja suklaiden perään minään muunakaan päivänä, joten voin skipata ne myös ystävänpäivänä. Myönnetään, että sydämen kokkaaminen ystävyyden ja rakkauden nimikkopäivänä on ehkä hieman groteski idea, mutta en nyt kuulkaa vain välitä. Olen hautonut tätä reseptiä joulukuusta saakka etsien sopivaa väliä sen julkaisuun ja en kyllä parempaakaan väliä tälle keksi!
Sydämen kokkaaminen liittyy itseasiassa minulla tavallaan rakkausasioihin. Tein muutamia vuosia sitten juhannustaikoja ihan tosissani ja päädyin näkemään unta, missä grillasin kanan sydämiä. Unelmien prinssiä unessa ei sen sijaan näkynyt, ei edes sammakkoa. Niinpä päädyin tulkitsemaan unta siten, että ruoka on se mun tosirakkauteni ja että ehkä mun olis aika laajentaa repertuaariani myös sisäelimien pariin?
Unen näköhetkellä en ollut tainnut syödä edes maksaa, mutta sen jälkeen projekti on edennyt hitaasti mutta varmasti. Hitaasti, sillä en ole varsinaisesti juossut sisäelimien perässä, mutta varmasti aina kun niitä olen käsiini saanut. Niinpä en ole tähän päivään mennessä kokannut kuin muutaman kielen, muutamankin eri eläimen maksan ja nyt sitten tätä sydäntä. Olen myös varovaisen utelias munuaisten suhteen, mutta niitä voisin kyllä ensin maistaa jonkun osaavan valmistamana ennen kuin lähden säätämään niiden kanssa itse.
Blogiani pidempään lukeneet muistavat ehkä, että olin pitkään kasvissyöjä. Paluu sekaruokavalioon tapahtui ehkä noin vuosi ennen kuin aloin tämän blogin pitämisen, enkä vieläkään kokkaa lihaa kotona mitenkään valtavan usein. Silloin kun niin teen, pyrin painottamaan luomua, riistaa, poroa, karitsaa sekä sisäelimiä ja jättämään tehotuotetut tarjouslihat kauppaan.
Tiedostan lihansyönnin sekä maitotalouden eettiset ja ekologiset ongelmat, joten tasapainotan lihan ja maitotuotteiden kulutustani pitämällä usein myös vege- ja vegaanipäiviä. Jos ihan totta puhutaan, en edes miellä näitä päiviä vegaanipäiviksi, me vain syömme monesti kasvisruokaa tai vegaanista ruokaa ja silloin kyseessä on ateria siinä missä muutkin.
Tähän hirven vasan sydämeen pääsin käsiksi, kun avasin kerrankin suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Höpöttelin siskon anopille kiinnostuksestani riistaan ja sisäelimiin ja koska hänen miehensä metsästää, sain samantien lupauksen sisäelintoimituksesta. Kuulemma eivät sisäelimet tuossa metsästysporukassa tee mitenkään erityisesti kauppaansa, joten niinpä meikäläistä lykästi!
Vain viikko keskustelumme jälkeen sydänkuriirini toimitti minulle paketin ja pääsin suunnittelemaan mitä kaikkea siitä valmistaisin. Koska hirven vasan sydän on ihan reilun kokoinen jötikkä, jaoin sen kolmeen osaan ja testasin sen valmistamista kolmella eri tapaa: perinteiseen tapaan keittämällä (ohje tähän löytyy esim. Sauvajyvänen-blogista) sekä kahdella Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella – nopeasti paistamalla ja hirvensydänpastramina. Mikäli olet näiden sydänhommien kanssa noviisi kuten minä, suosittelen piipahtamista tuolla Nannan blogissa, siellä on mm. sydämen siistimiseen oikein hyvät ohjeet.
Keitetty sydän oli oikein passeli leivänpäällinen ja tämänpäivänen ohjeeni eli nopeasti paistettu hirven sydän todellista herkkua. Pastramin sen sijaan sössin totaalisesti. 😀 Vika ei ollut Nannan reseptin, vaan oman urpoiluni – yritin nimittäin savustaa pastramini eräänlaisella DIY-metodilla ja sehän meni sitten auttamattomasti pieleen. Lopputulos oli kyllä maistuvaa mutta totaalisen ylikypsää. Oh well… näitä sattuu! Joka tapauksessa, jos saatte käsiinne jostain hirven (vasan) sydäntä, suosittelen aloittamaan sen kokkailun nopeasti paistamalla. Oli nimittäin ÄLY HYVÄÄ!
Paistettu hirven sydän
2:lle
¼ siistittyä hirven (vasan) sydäntä (n. 300 g)
2 rkl silputtua tuoretta rosmariinia
1 valkosipulin kynsi
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
nokare luomuvoita + loraus oliiviöljyä paistamiseen
Hienonna veitsellä valkosipuli sekä rosmariini. Kerää silppu leikkuulaudalla keoksi ja ripottele keon päälle suola. Hierrä veitsen lappeella valkosipuli ja rosmariini tahnamaiseksi (muutamia “sattumia” saa seassa toki olla). Hiero sydämen pintaan öljyä ja mausteseosta ja laita sydän joko vakuumiin tai minigrippiin ja jääkaappiin marinoitumaan yön yli (purista ilma minigrip pussista huolella pois).
Ota sydän huoneenlämpöön muutamaa tuntia ennen ruokailua. Kun olet valmis syömään ja ateriasi kaikki muut osaset ovat valmiit, pyyhi sydämestä enimmät marinadit pois. Viipaloi liha poikkisyin reilun sentin paksuisiksi paloiksi. Kuumenna öljy-voiseosta valurautapannussa ja paista viipaleet muutama kerrallaan kauniin roseeksi, eli noin minuutin per puoli. Kääri palat folioon vetäytymään noin viideksi minuutiksi ja tarjoile ne esim. punajuuririsoton kera (ohje seuraa perästä).
Punajuuririsotto
2:lle
1½ dl risottoriisiä
1 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli
2 valkosipulin kynttä
n. 50 g pekonia
½ dl portviiniä
n. 6 dl mietoa lihalientä (esim. hirvensydämen keitinlientä)
2 pientä tai 1 iso punajuuri
muutama oksa rosmariinia
laakerinlehti
suolaa, vastarouhittua mustapippuria
n. 50 g luomuvoita
Lämmitä lihaliemi. Silppua sipuli, kuutioi pekoni ja murskaa valkosipulin kynnet. Kuori ja kuutioi punajuuri vajaan sentin kuutioiksi (älä tee liian isoa kuutiota, tai punajuuri ei kypsy ajoissa – tee siis mieluummin hieman liian pientä kuin liian suurta kuutiota). Silppua myös rosmariini. Kuullota sipuli paksupohjaisessa kasarissa oliiviöljyssä ja lisää sitten sekaan pekoni, rosmariini sekä punajuurikuutiot. Paistele vielä hetki ja lisää valkosipuli, laakerinlehti sekä risottoriisi. Pyörittele riisiä kasarissa, kunnes se muuttuu reunoiltaan läpikuultavaksi. Lisää kasariin sitten portviini ja keittele keskilämmöllä kokoajan sekoitellen, kunnes portviini on imeytynyt riisiin.
Ala lisäämään risottoon lihalientä kauhallinen kerrallaan. Lisää uusi kauhallinen vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin. Pidä liesi keskilämmöllä ja sekoittele aina lisätessäsi nestettä huolella pohjia myöten – risottoa kannattaa muutenkin hämmennellä vähän väliä. Kun riisi on juuri ja juuri kypsää, mausta risotto luomuvoilla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla. Minusta risoton kuuluu olla kosteaa ja puuromaista, joten lihalientä saattaa joutua lopuksi lisäämään vielä hitusen mikäli risotto näyttää liian paksulta.
Tarjoile paistettu hirven sydän punajuuririsoton kera heti risoton valmistuttua lämmitetyiltä lautasilta. Risotto ei odottele ruokailijoita! Kylkeen sopii minusta loistavasti esim. pihlajanmarjahillo tai muutama pakastettu puolukka/karpalo.
(Jos muuten ihmettelette, mitä mulla on lasissa, niin se on kuulkaa kylmää glögiä! Kuvasin tämän annoksen joulun tienoilla, ja joulun tienoilla suurkulutan kylmää glögiä. Ei sitä aina kuvia varten raaski punaviinipulloja avata?)
Vastaa