Umeshu!
Hurahdin japanilaiseen luumu”viiniin” umeshuun muutaman vuoden takaisella Japanin matkallamme. Joka pysäkillä piti saada umeshu on the rocks! En ole mikään suuri liköörien tai hedelmäviinien ystävä, mutta umeshun kirpeän makea ja aromikas maku oli ja on vaan vastustamaton. Sama meininki on jatkunut Suomessa: jos jossain on umeshua tarjolla, otan tilaisuudesta lähes poikkeuksetta vaarin. Ja löytyyhän umeshua välillä toki Alkostakin!
Japanissa umeshua tehdään myös kotona – ja kun tämän tajusin, iski innostus tehdä kotitekoista umeshua itsekin. Se nimittäin on vallan mahdollista! Siis ainakin melkein – ume-luumuja eli japaninaprikooseja ei täällä ole juuri näkynyt, mutta hyvin samankaltaiseen makuun pääsee piipahtamalla toukokuun aikana turkkilaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneissa kaupoissa. Vihreistä luumuista tehty luumulikööri on ihanaa, vaikkei umeshua olekaan!
Kotitekoinen umeshu
Kotitekoiseen “umeshuun” tarvitaan vain kolme raaka-ainetta. Vihreitä luumuja, kivisokeria, sekä viinaa! Ja neljäskin vielä… aikaa. Kotitekoinen luumulikööri tekeytyy nimittäin vähintään puoli vuotta. Mutta hyvää kannattaa odottaa!
Jos saat jostain käsiisi japanilaisia ume-luumuja (eli japaninaprikooseja), niin likööristäsi tulee ihan oikeaa umeshua. Mutta turkkilaisia kirpeitä ja happamia pieniä vihreitä luumuja käyttämällä pääsee kuitenkin yllättävän lähelle umeshun ihanaa makua! Näitä pikkuluumuja voi metsästää toukokuussa turkkilaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneista kaupoista nimellä Yeşil Erik. Suomessa lajike tunnetaan ymmärtääkseni samalla nimellä kuin Ranskassakin: “reine claude”; englanniksi näiden luumujen nimitys on “greengage“. Suuntaan itse täällä Itä-Helsingissä aina Puhoksen ostarille – sieltä löytyy samoihin aikoihin usein myös ihania vihreitä manteleita (niistä lisää tässä postauksessa). Samalla keikalla kannattaa piipahtaa aasialaisia elintarvikkeita myyvissä kaupoissa etsimässä kätösiin kivisokeria … sekä tietysti Alkossa ostamassa vodkaa.
Kivisokeri
Valkoista kivisokeria eli kimpaleina myytävää sokeria suositellaan umeshun tekemiseen siksi, että se liukenee alkoholiin hitaasti. Ja loppua en osaakaan sitten oikein selittää … asiaan liittyy ilmeisesti osmoosi ja osmoottinen paine. Molemmat käsitteitä jotka eivät aivan ole ekspertiisiäni. Voit lukea aiheesta lisää englanniksi Chopstick chronicles -blogista. Jos oikein ymmärsin, alkoholiin uuttuu enemmän/paremmin luumujen aromeja kun kivisokeri ei ole vielä liuennut sekaan. Nämä aromit viina sitten vetää hedelmistä ulos, jahka sekaan on liuennut tarpeeksi sokeria. Tai jotain sellaista…
Oli miten oli, en kyseenalaista tätä vaan ostan kiltisti kivisokeria näihin luumuliköörihommiin. Sokerin määräksi suositellaan 50-80% luumujen painosta ja koska en itse ole niin makean ystävä, olen pysynyt lähinnä tuossa 50% hujakoilla.
Kun kivisokeri, vihreät luumut ja alkoholi on hankittu, pitää luumut vielä pestä ja käsitellä. Seasta poimitaan pois kaikki vaurioituneet tai ruskeita laikkuja sisältävät luumut, ja luumujen kannat nypitään pois. Sen jälkeen riittää, että kerrostaa luumut kivisokerin kanssa ja täyttää astian vodkalla. Sitten pitää vielä malttaa odottaa ainakin puoli vuotta ennen kuin kotitekoinen “umeshu” nostetaan tarjolle. Helppoa, vai mitä?
Vihreä luumulikööri Umeshun tapaan
Vuosi sitten tekemäni luumulikööri on nyt parhaimmillaan ja nautiskelemme siitä säästeliäästi, pikarillinen kerrallaan. Kotitekoinen umeshu on ihanaa sellaisenaan jäiden kera, mutta myös pidennettynä soodavedellä! Maussa on selkeä umeshu-viba, mutta myös ripaus raparperia, mustaherukan lehteä, ja karviaista. Kaikki asioita, joista pidän!
Ohjeeni lähteet ovat Just One Cookbook -blogi sekä Chopstick Cronicles -blogi.
Vihreä luumulikööri aka DIY umeshu
Tarvikkeet
- 1 1,5 litran vetoinen lasipurkki
Raaka-aineet:
- 400 g raakoja kirpeitä turkkilaisia pieniä vihreitä luumuja (lajike on englanniksi "greengage", turkiksi "erik" ja ranskaksi "reine claude")
- 200 g valkoista kivisokeria
- 6 dl vodkaa (vähintään 35%)
Ohjeet
- Steriloi lasinen säilöntäpurkki kiehuvalla vedellä. Pyöräytä purkissa ja sen kannessa vielä loraus vodkaa.
- Pese luumut huolella ja irroittele niiden kannat esim. pinseteillä. Poista joukosta kaikki luumut, joissa on vaurioita tai ruskeita laikkuja.
- Kippaa luumut lasipurkkiin kerroksittain "kivisokerin" kanssa. Kaada päälle vodka niin että luumut peittyvät täysin, ja sulje kansi. Nosta purkki huoneenlämpöön pimeään, esim. kuivakaappiin.
- Ravistele purkkia kerran päivässä kolmen päivän ajan ja jätä purkki sitten pimeään huoneenlämpöiseen kaappiin vähintään puoleksi vuodeksi, jopa pidempään.
- Tarjoile valmis luumulikööri jäiden kera sellaisenaan, tai laimennettuna kivennäisevedellä. Sekaan sopii myös tujaus sitruunaa, limettiä tai yuzumehua!
Huom:
- Viinassa rusinoituneet ume-luumut voi syödä, joten arvelen että niin voi nämäkin luumut. Ehkä lähtisin kuitenkin siitä, että tekisin niistä hilloketta, tai upottaisin ne leivonnaisiin - minusta ne ovat sen verran viinaisia, että ihan sellaisenaan en niitä söisi.
- Lähteideni mukaan luumut kannattaa poistaa likööristä viimeistään vuoden kuluttua - ne ilmeisesti muuttuvat muuten jossain vaiheessa kitkeriksi. Muuten likööri säilyy ilmeisesti jopa vuosia. Siitä minulla ei ole vielä omakohtaista kokemusta, kun vanhin satsini on vasta vuoden ikäinen!
Vastaa