Rakas siiliorakas (aka lion’s mane mushroom)

Siiliorakas <3

Hyvää helmikuuta! Olisko tämä se kuukausi, kun tutustut sieneen joka on koostumukseltaan hämmentävän lihaisa ja maultaan melkein kuin hummeri? Tämä sieni on monelle ehkä tuttu lisäravinnehyllyltä, sillä siitä tehdään jos jonkinlaista uuttetta, kapseleia ja jauhetta. Sanotaan, että tätä sientä nauttimalla stressaat vähemmän, muistisi ehkäpä parantuu ja tulet skarpimmaksi. (En pistäisi millekään näistä vastaan…) Jep, kyseessä on lion’s mane eli suomeksi siiliorakas!

Siiliorakas (Hericium erinaceus) on valtavan herkullinen ruokasieni, jolla kokkaisin mieluusti harva se viikko. Siiliorakkaan hankkiminen on kuitenkin pienen työn takana, eikä se aivan edullinenkaan ikävä kyllä ole. Jos kuitenkin olet kaltaiseni sienten ystävä ja panostat mielelläsi ruokaan, kannattaa tähän sieneen ehdottomasti silti tehdä tuttavuutta!

Hyppää tästä lempitapaani valmistaa siiliorakasta!

Herkkua, silmänruokaa…

Olen utelias erilaisista adaptogeeneistä ja funktionaalisten sienten mahdollisista hyvinvointia edistävistä ominaisuuksista, mutta siiliorakas on minulle kuitenkin ensisijaisesti ruokasieni. Tarkennetaanpa vielä vähän: se on minulle juhlaruokasieni! Näin siksi, että eihän siiliorakasta ihan tuosta lähikaupasta osteta arkiruokia varten, eikä sen hankkiminen muualtakaan ole erityisen helppoa tai edullista. Kun sitä siis lopulta on saanut kätösiinsä, se on aina juhlan paikka!

Maistoin siiliorakasta ensimmäisen kerran viime keväänä, kun sain eräältä ystävältä lahjaksi siiliorakkaan kasvatuspussin. Siinä sitten muutaman viikon pussia päivittäin hoidettuani pääsin lopulta tämän huikean upean sienen makuun! Pussista tuli useampi sato ja vaikka lopulta kesällä jouduin hylkäämään hoidokkini matkan vuoksi parvekkeelle, odotti siellä vielä matkalaisia viho viimeinen sieni.

…ja taidetta?

Kasvatuspussin hoivaaminen oli sekä hauskaa, että monin tavoin palkitsevaa. Siiliorakas on nimittäin paitsi herkullinen, myös varsin kiehtovan näköinen sieni! Kasvattamani siiliorakas päätyikin kamerani eteen useamman kerran ja osa näistä kuvista jalostui teoksiksi juuri avaamaani digitaalista valokuvaa ja kuvitusta yhdistävään nettinäyttelyyn. Sitä saa tulla helmikuun ajan ihmettelemään nettisivuilleni!

Siiliorakas ruokasienenä

Siiliorakas kasvaa pallomaisina vaaleina muhkuroina, joiden pintaa peittää neulasmaiset piikit. Riippuen kasvuvaiheesta piikit voivat olla reilusti yli sentinkin pituisia ja silloin ne roikkuvat sienestä hauskasti kuin naava tai rivi ohuita jääpuikkoja. Siiliorakas on koostumukseltaan kiinteä, säikeinen ja lihaisa, eikä siitä irtoa paistettaessa juuri nestettä. Maku on mieto, vienon makea ja muistuttaa tosiaan etäisesti mm. kampasimpukkaa, hummeria ja rapua. NIIN HYVÄÄ!

Valmistan siiliorakkaasta mieluiten ”pihvejä”. Viipaloin isot sienet paksuiksi siivuiksi ja paistan ne pannulla ruskistetussa voissa. Muutama minuutti per puoli riittää, kun pannu on reippaalla lämmöllä. Pienemmät sienet paistan painon alla niin, että sieni litistyy, tiivistyy ja saa rapean paistopinnan. Mausteeksi riittää mielestäni suola ja pippuri, mutta monesti laitan pannulle myös valkosipulia! Välillä lorautan mausteeksi soijaa ja agavesiirappia, tai teriyakikastiketta.

Siiliorakkaan maku on kuitenkin niin vieno ja hieno, että eipä sitä kannata peittää vahvoilla mausteilla! Paistettu siiliorakas on päässyt meillä tarjolle mm. risoton ja orzopastasta tehdyn ”orzoton” kanssa. Jouluna tein siiliorakkaasta ja muutamasta muusta sienestä jotain hieman rilleten tapaista mutta luomukseni unohtui jääkaappiin ja odottaa nyt pakastimessa uutta tulemistaan… 😀 Lisää siitä siis myöhemmin. Siiliorakkaan voi myös repiä suupaloiksi ja leivittää, sitten joko paistaa pannulla, uunissa tai friteerata (varmasti myös air fryer toimisi tässä!).

Käytän siiliorakasta ruuasta ja muista tarjottavista riippuen 100-200g per nenä. Energiaa siinä ei ole mitenkään runsaasti, joten ruokaisat lisukkeet ovat jokatapauksessa tarpeen! Mitä tulee säilytykseen, sienet kannattaa laittaa paperipussissa jääkaappiin (muovipussi on ehdoton no no!). Pussin sisään voi laittaa muutaman talouspaperinpalan imemään kostetutta. Ainakin omassa jääkaapissani ne ovat säilyneet näin mainiosti reilun viikon. Parhaimmillaan ne kuitenkin ovat mahdollisimman tuoreina. Sieniä kasvattava ystäväni on myös kuivannut siiliorakasta.

osta tai kasvata

Kuten jo mainitsin, tätä sientä tuskin bongaat ihan lähikaupasta. Jos bongaat, niin lähikauppiaallesi täältä valtavat aploodit! Itse olen lähinnä tilannut siiliorakasta Fresh Land Fi palvelun kautta – sieltä saatava siiliorakas on kasvatettu Tanskassa ja kilo maksaa 39€. Valikoimassa on usein myös muita ihania gourmetsieniä, kuten koralliorakasta ja erilaisia osterivinokkaita!

(Huom: olen saanut Fresh Land -palvelulta useammankin PR-paketin ja maininnut palvelun näiden saatujen tuotteiden tiimoilta täällä blogissa. Tilaan sieltä kuitenkin myös ihan itse kaikenlaista, mm. näitä sieniä! Kuvien sienet ovat siis ihan omalla rahalla ostettuja.)

Siiliorakasta kasvatetaan kuitenkin myös täällä Suomessa. Tampereen seudulla sitä myy esim. Satohuone ja lisäksi sitä voi tietysti kasvattaa itse! Kasvatuspaketteja löytyy Satohuoneen lisäksi esim. Näckrosgårdenilta ja Helsieneltä. Olis hauska kuulla, jos tiedätte muita tahoja, joilta tätä ihanuutta voi kysellä – valmiiksi kasvatettuna erityisesti! Samaten olisi hauska kuulla, mitä kokkaatte siiliorakkaasta, jos tämä sieni on teille jo tuttu. Oma tämähetkinen lempivalmistustapani löytyy tästä alta.