Ystäväni Eevis on aivan uskomattoman mahtava tyyppi: sen lisäksi että hänellä on ihailtavan positiivinen elämänasenne ja yleensäkin hulvaton meininki, Eeviksellä on varsin persoonallinen oma tyyli hiuksia, vaatteita ja meikkiä myöten. Lisäksi hänellä on oma kasvimaa ja hän kalastaa sissinä silakoita Lauttasaaren sillalta säässä kuin säässä. Eevis myös juoksee maratoneja, on kävellyt Camiño de Santiagon eikä sellaiset 30 km kävelylenkit täällä kotimaassakaan ole hänelle mitään harvinaisuuksia. Viimeisin fanittamistani Eeviksen tempauksista on alkaa kulkemaan työmatkoja meloen.
Tässä kohtaa on ehkä hieman valaistava miksi juuri nämä seikat Eeviksessä aiheuttavat minussa ihailua:
- Luulin joskus olevani kova kävelemään ja koin tämän vuoksi varovaista viehtymystä Caminon kävelemiseen. Todellisuudessa olisin varmaan ensimmäisen etapin jälkeen jo bussissa – se on kuitenkin aika eri asia kävellä vaikkapa Turusta Ruisrockiin ja takaisin, kuin talsia tuhannen kilometriä rinkka selässä.
- Juoksuennätykseni on 10 kilometriä ja silloinkin sitä oli treenattu pitkään ja hartaasti. Toista kertaa ei ennäytkseen enää ole ylletty – ja itseasiassa just nyt en juokse muuta kuin bussipysäkille tai satunnaisesti vessaan.
- Lapsena olin ukkini kala-apulainen nro 1: auttelin innolla verkkojen laskemisessa, nostamisessa ja selvittämisessä, tarkistin katiskat enkä nyrpisetellyt nenääni kalan perkaamisellekaan. Matoa en kuitenkaan näin aikuisena ongenkoukkuun kykene kiljumatta laittamaan, enkä todellakaan näe itseäni Lauttasaaren sillalla sadepäivänä litkan kanssa.
- Olen ainakin viisi vuotta ajatellut että josko sitä laittaisi itsensä viljelyplänttijonoon, niitä kun olisi tuossa alle kilometrin päässä kotoa… (en ole jonossa vieläkään).
Eevis siis tekee elämässään monia sellaisia asioita, joita minäkin tavallaan haluaisin tehdä, mutta olen liian mukavuudenhaluinen tai suorastaan laiska. Mitä tulee persoonalliseen tyyliin, positiiviseen meininkiin ja hulvattomaan menoon … noh, sanotaanko niin että on minullakin ollut sellaisten suhteen hyvät hetkeni. Mutta niistä parhaista hetkistä alkaa nyt olemaan tooosi pitkä aika. Lempivärini vaatteissa on nykyään musta.
Eeviksen kävely- ja juoksuskillseistä minun on ehkä turha haaveilla, mutta kasvimaan ja meren antimista pääsen välillä osalliseksi minäkin pistämättä juuri tikkua ristiin sen eteen. Siitä kiitos sinulle rakas Eevis! Kaikkea toivoa en esimerkiksi sen kasvimaan suhteen ole muutenkaan vielä menettänyt, ehkä mullakin vielä on oma lehtikaali- ja pinaattipelto. Silakat haen kuitenkin varmasti aina kaupasta sekä huomenna alkavilta Silakkamarkkinoilta, joihin osallistun tänä vuonna myös silakkaraadin tuomarina. Ei muuten ole mikään pikkuhomma tuo silakkaraatiin kuuluminen – silakkaa kun on ilmeisesti maistettavana lähes 40 eri annosta.
Sain Eevikseltä toukokuussa tuoreita kevätsilakoita suoraan Lauttasaaren sillalta ja vaikka tästä kokkailusta on jo vähän aikaa, poikkeuksellisen onnistunut ohje ansaitsee vihdoinkin päästä jakoon. Silakat pääsivät nimittäin keittiössäni kokonaisina uuniin oliivien, terttutomaattien, sitruunalohkojen, valkosipulin ja chermoula-mausteseoksen kera – ja aimo annos tätä aurinkoista herkkua sopii kuulkaas loistavasti myös tähän orastavan kaamoksen aikaan.
Chermoula on Pohjois-Afrikkalainen mausteseos, johon tulee yleensä ainakin juustokuminaa, korianteria, paprikaa, kurkumaa, mustapippuria ja sitruunaa, mutta se voi sisältää myös tuoreita yrttejä, säilöttyä sitruunaa, valkosipulia ja/tai sipulia (kuten tässä Serious Eatsin chermoula-kastikkeessa tai tässä Epicurious-reseptissä). Minulla oli tällä kertaa kuitenkin käytössä Hakiksen hallista ostamani valmis kuivamausteseos, joka olikin tähän ruokaan aivan täydellinen mauste ♥
Chermoulalla maustetut uunisilakat
2:lle
n. 20 pientä päätöntä perattua silakkaa
10 terttutomaattia
4-6 valkosipulin kynttä
1 luomusitruuna
½ dl oliiviöljyä
n. 1 dl valutettuja kalamataoliiveja
mustapippuria, suolaa
n. 1 rkl chermoula -mausteseosta (tai ripaus juustokuminaa, korianteria, paprikaa, kurkumaa sekä mustapippuria)
Pese sitruuna ja jaa se noin kahdeksaan lohkoon. Pese ja kuivaa silakat ja mikäli et perannut kaloja itse, tarkista samalla ettei vatsaontelossa ole enää sisusten jäämiä. Lorottele puolet oliiviöljystä uunivuokaan ja asettele vuokaan sitten murskatut valkosipulin kynnet, terttutomaatit, silakat, sitruunanlohkot ja oliivit. Valuta päälle loppu öljy ja ripottele sitten vuokaan hieman suolaa, chermoula sekä muutama kierros pippurimyllystä.
Lykkää vuoka 200 asteisen uunin ylätasolle n. 20 minuutiksi. Valmista on, kun tomaatit ovat lysähtäneet kasaan ja saaneet hieman väriä ja silakat ovat läpikypsiä.
Tarjoile chermoulasilakat esim. paistettujen padronpaprikoiden sekä tuoreen leivän kera. Purista paistetut sitruunanlohkot lautasella annoksen päälle ja imeytä herkullinen liemi leipään. Jos silakat ovat todella pieniä, en ainakaan itse vaivaudu poistamaan niistä ruotoja – ne kun ovat pikkusilakoissa paistamisen jälkeen yleensä aika pehmeitä. Mikäli käytät isompia silakoita tai silakkafileitä, nosta pöytään pieni lautanen ruodoille.
Ps. Haastan kaikki teistä lukijoista kehumaan sekä lähimmäisiänne että tuntemattomiakin useammin! Eikä muuten tee pahaa välillä kehua itseäkin.
Vastaa