Minulla on aina ollut varsin lämmin suhde silakoihin, olivat ne sitten marinoituja, paistettuja, hiillostettuja, savustettuja, laatikossa, sushissa tai rullattuina “ravuiksi”. Rapusilakoita olen tosin tainnut viimeeksi syödä siellä, missä niitä tehtiinkin: yläasteen köksäntunnilla.
Se silakkaruoka, jota minun tulee kuitenkin ylivoimaisesti eniten tehtyä, paistetaan pannussa. Runsaan voin kera. Jep jep, puhun tietysti paistetuista silakoista, niitä ei voita mikään!
Ystävälläni Eeviksellä on tapana kalastaa itse silakkansa litkalla Lauttasaaren sillalta. Kalaa nousee kuulemma eniten touko-kesäkuussa, jolloin suurin osa silakasta nousee pintavesiin kutemaan, ja sitten taas syys-lokakuussa, jolloin kutee pieni vähemmistö kalakannasta. Tänä vuonna syyskuu on tosin ollut niin lämmin, ettei vielä onkeen ole oikein napannut, raportoi Eevis minulle sillalta.
Ihan niin pitkälle en silakanhimoissani ole mennyt, että lähtisin Eeviksen seuraksi niitä narraamaan. En, vaikka itse ongittu ja vastasavustettu silakka kovasti minua houkuttaakin! Tällainen vähän laiskempi kalastaja käy kuitenkin ongella vain lähikaupan kalatiskillä, tai suuntaa haavinsa kanssa Stadin silakkamarkkinoille!
Ammattikalastajien troolaamia silakoita on saatavilla ympäri vuoden (trooli kun yltää Eeviksen litkaa huomattavasti syvemmälle), mutta kuten kaikella elävällä, on silakallakin kautensa, jolloin se on parhaimmillaan. Itse olen huonoimmillani aamuisin ja ehdottomasti parhaimmillani loma-aikoina – silakan taas sanotaan olevan ruokakalana parhaimmillaan syksyllä. Ai miksi? Koska silloin sen rasvapitoisuus on jopa 8 %, kun kesällä kevätkudun jälkeen vain muutaman prosentin. Ovatpahan ne myös edullisimmillaan nyt syksyllä.
Sain kotiini muutama viikko sitten luettavaksi Satokausikalenterin perustajan Samuli Karjulan ja Suomi syö ja juo -museohankkeen tutkija Susanna Haaviston uunituoreen kirjan, Satokauden ruokaa. Kirjassa valotetaan kiinnostavasti maamme ruokahistoriaa luonnon kierron mukaisine sesonkiajatteluineen: kuinka olemme pikkuhiljaa päätyneet nykyisen ruokakulttuurimme ja missä kaikkialla sen juuret oikein luikertelevat.
Kirjan reseptit ovat päivitettyjä versioita vanhojen keittokirjojen ohjeista, joiden aikaväli ulottuu aina 1800-luvulta kultaiselle 80-luvulle – seassa tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin ohjeita jaoteltuina vuodenaikojen mukaan. Rakastan selailla keittokirjoja, mutta tätä kirjaa pysähdyn myös lukemaan: juuri nyt kovin trendikkääksi nousseiden hortoilun ja härkäpapujen historia maassamme nimittäin kiinnostaa kovastikin, ja yhtäkkiä mielessäni herää eloon myös isovanhempieni tarinat eksoottisista appelsiineista, joiden syöminen ennenvanhaan oli harvinaista herkkua.
Silakkamarkkinoistakin kirjassa kerrotaan. Helsingissä niiden historia ulottuu vuoteen 1743 ja niitä vietetään perinteisesti lokakuun ensimmäisestä sunnuntaista viikon eteenpän (tänä vuonna siis sunnuntaista 2.10 sunnuntaihin 8.10.). Viime vuonna taisin roudata markkinoilta kotiin ainakin tyrni- ja katajanmarjasilakoita, joten saas nähdä mitä jännää sieltä Kauppatorilta tarttuu tänä vuonna mukaan!
Syyssilakat ja silakkamarkkinat mielessä pyöriessä ei ehkä ole kovin suuri ihme, että kirjasta nousi ensimmäisenä silmiini silakkaresepti vuodelta 1937. Ohjeessa silakat pyöritellään munassa sekä korppujauhoissa ja tarjoillaan sitten nykyaikaisesti sitruunalla maustetun lehtikaalisalaatin kera.
Koska itse kaipaan paistettujen silakoiden kaveriksi melkeinpä aina pottumuussia, lykkäsin lehtikaalisalaatit kuitenkin muussin sekaan ja maustoin koko komeuden syksyn sesonkisitruksella satsumalla. Silakatkin saivat käsittelyssäni klassikkojauhotuksen sijaan pyörittelyn jauhetuissa pähkinöissä ja siemenissä, jotka tuovat ruokaan minusta ihanaa rakennetta ja makua, sekä muutaman ravinne- ja proteiinibonuksen.
No nyt on sesonkiraaka-ainetta kerrakseen: syyssilakkaa, lehtikaalia JA satsumaa ♥
Siemenkuorrutetut silakat ja sitrus-lehtikaalimuussi 2:lle
n. 400 g silakkafileitä
50 g erilaisia siemeniä ja/tai pähkinöitä (auringonkukkaa, pellavaa, seesamia, kurpitsaa, mantelia, saksanpähkinää, pekaania…)
½ dl kaurajauhoa / mantelijauhoa
1-2 tl korianterin siemeniä
½ tl suolaa
paistamiseen voita / pähkinäistä öljyä
Lehtikaali-sitrusmuussi
n. 400 g jauhoisia perunoita
n. 150 g lehtikaalia
2-3 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 satsuma (mutta muutkin pikkusitrukset käyvät sesongista riippuen)
2-3 rkl aromikasta oliiviöljyä
Surauta siemenet, suola ja korianterin siemenet leikkurissa tai sauvasekoittimella jauheeksi, jossa on vielä muutamia rouhemaisia sattumia. Sekoita siemenjauheeseen sitten kaura- tai mantelijauhot. Laita silakkafileet jauhoseoksen kanssa esim. kaupan hedelmäpussiin ja pyörittele tai solmi pussi huolella kiinni. Sitten vain heiluttelemaan suljettua pussia, kunnes jauhot tarttuvat kauttaaltaan fileisiin.
Kuori perunat ja lohko ne pienemmäksi. Kuori ja pilko valkosipulin kynnet muutamaan osaan. Keitä perunalohkoja ja valkosipuleita ne juuri ja juuri peittävässä vedessä, kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Lisää sitten kattilaan hienoksi silputtu lehtikaali, josta on lehtiruoti poistettu. Keitä vielä muutama minuutti ja kaada sitten keitinvesi pois. Nuiji perunat karkeaksi soseeksi ja mausta yhden pikkusitruksen mehulla, reilulla lorauksella oliiviöljyä sekä makusi mukaan suolalla.
Perunoiden kypsyessä voit alkaa paistelemaan silakoita! Itse paistan silakkafileet mieluiten isoäidiltä perityssä valurautapannussa reilussa määrässä voita, mutta paistamiseen toimii toki hyvin myös öljy. Fileet paistuvat keskilämmöllä 3-4 minuutissa per puoli. Älä lastaa pannua kerralla liian täyteen. Valmiiksi paistetut siemenkuorrutetut silakat voi pitää lämpiminä laittamalla ne n. 50 asteiseen uuniin odottelemaan loppujen valmiiksi paistumista.
Kun kaikki silakat on paistettu, lätkäise lautaselle muussia ja sitten vaan niin iso keko siemenkuorrutteisia silakoita kuin mielesi tekee! Rutistus mehua satsumasta ei tee pahaa muuten näille silakkafileillekään.
Silakoiden dioksiinipitoisuuksista huolissaan oleville muuten muistutus Eviralta: yli 17-senttistä silakkaa ei suositella syötäväksi kahta kertaa kuussa useammin. Tokkopa sitä silakkaa tuon useammin useimmilla mieli tekeekään? Kovin isoa silakkaa kaupassa harvemmin näkyy, joten syön sitä itse aika huoletta silloin kun mieleni tekee – en sentään päivittäin silti minäkään … joulunaikaa maustesilakkaövereineen lukuunottamatta siis 😉
Ja sitten siihen arvontaan! Mulla on tosiaan kotona ekstrakappale Satokauden ruokaa -kirjasta ja arvon sen mieluusti teille lukijoilleni.
Mikäli haluat osallistua arvontaan, kommentoi juttuun oma suosikkisilakkaruokasi, kalajuttusi, tai vaikka muistosi yläasteen köksän tunneilta! Kaikki juttua kommentoineet osallistuvat arvontaan ♥
Arvonta loppuu 9.10.2016. Otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti.
ARVONTA ON LOPPUNUT
Silakkapihvit on herkkua! 🙂
Suurta herkkua <3
Parhailta silakat maistuvat mökille ulkoilun jälkeen voissa paistettuna! Ja ukin kalastamina 😉 muuten niitä tulee harvemmin syötyä
Kuulostaa tutulta! Ukin kalastamat, yhdessä peratut ja voissa tällä samalla valurautapannulla paistetut silakat ovat mun herkullisimpia lapsuusmuistoja <3 Ukkia ei vaan enää ole niin on tartuttava toimeen itse!
Hei Pilvi! Onneksi olkoon, kirja lähtee sinulle! Tsekkaa sähköpostisi 🙂
Mieheni kokkaa paljon kalaa. Savustettu hauki yllätti maullaan minut täysin, ennakkoluuloni haukea kohtaan katosivat.
Nam! Hauki voi kyllä olla parhaimmillaan suurta herkkua 🙂 savustettua en ole tainnut ikinä päästä testaamaan. Toivottavasti asianlaita vielä korjaantuu!
Kyllä silakkapihvit on herkkua perunamuusin kanssa. Tulee kouluajat mieleen ja kotonakin tehdään.
Silakat ja muussi tais olla mun lempiruokia koulussakin 🙂 ihanan ajaton ruoka kuitenkin, todellinen klassikko.
Suvun vanhan reseptin mukaan silakat kuumassa uunissa ritilällä jonka päällä on leivinpaperi. Niistä tulee siten ihanan rapeita. Tai savusaunassa halstratut silakat! Nam! Täytyy mennä mahdollisimman pian Silakkamarkkinoille!
Tätäpä vinkkiä pitää kokeilla! Kiitos 🙂
Teen suurepadallisen silakkalaatikkoa aina kun alkaa pakastaa, laitan siihen hyvää perunaa viipaleina, paljon sipulisilppua, tuoretta silakkafilettä paloina, paistettua pekonia. Ladon ne kerroksittain vuokaan, lisään aina suolaa välillä. Sekoitan kermaa jossa vain vähän kevyt/täysmaitoa, tilliä silppuna. Paistan kauan 200 asteessa, ehkä 1,5 tuntia tai enemmän, otan vetäytymään ja noin puolen tunnin kuluttua voi syödä punajuurisalaatin kanssa.
Oi että miten hyvälle kuulostaa 🙂
Silakkahampurilaiset= reissumiestä, silakkapihvejä, vuohenjuustoa, grillattua munakoisoa ja sitruunamajoa.
Vienyt kaksi kertaa eläessäni verkon, toisella kerralla kun vein verkon sain 11,7kg hauen. Sen jälkeen en oo verkoilla kalastanut.
Nam! Kuulostaa erinomaisen hyvältä! Erityisesti grillattu munakoiso siellä välissä – suurta herkkuani moinen!
Mä olin lapsena aina soutajana, kun Ukki laski ja nosti verkkoja; sitä tehtiin mökillä harva se päivä. Ja sit perattiin ne kalat ja minä autoin aina auliisti. Haukea ei kyllä koskaan saatu verkosta! Melkoinen vonkale 😀
Paistetut silakat siitruunaisella, tillillä maustetulla, kermaviilikastikkeella juuresmuussin kera on aika mainio kombo 😉
Nammmm! Juuresmuussista mäkin tykkään. Eikä kermaviilikastike ole koskaan huono idea silakan kanssa 🙂
Kylläpä kuulostaa ja näyttää hyvälle! Ei ole ikinä tullut itsellä valmistettua silakkaruokia, mutta tämä menee ehdottomasti kokeiluun 🙂 kiitos reseptistä!
Hei Sonja! Kiitos kauniista sanoista! Toivottavasti maistuu 🙂
Koulussa inhosin yli kaiken silakkapihvejä ja kesti monen monta vuotta, ennen kuin uskaltauduin uudestaan maistamaan ja nykyäänhän ne onkin, varsinkin itsetehtynä, varsinaista nannaa 😀
Mullakin on kyllä moni kouluruoka päässyt ihan eri asemaan jahka aloin kokkailemaan niitä itse. Tilliliha tosin vielä tekemättä… en tiiä uskallankohan edes?
No eihän voissapaistettuja silakoita ja kunnin pottuvoita voita mikään!
No ei! <3
Mukana ollaan! Silakat kyllä maistuu, mikäli joku toinen ne minulle valmistaa. 🙂
He, kyllä ne mullekin maistuu välillä just parhaiten, kun joku muu ne on paistanut 😀
Pidän kovasti kalaruoista, silakasta myös. Esim. silakkapihvit ovat mielestäni suurta herkkua 🙂
Mukana kiinnostavan kirjan arvonnassa!
Kiitos osallistumisesta Elise ja onnea matkaan!
Kyllä herahti vesi kielelle kuvia katsellessa. Minun rakkain silakkaruoka on juuri paistetut silakat sekä valkosipulisilakat etikkaliemessä. Silakoita on ollut vain vaikea saada koko kesänä, toivottavasti syksy parantaa asiaa.
Osallistun ihanaan arvontaan.
Kiitos! Kaikki etikkaisessa mausteliemessä uinut silakka on mun mielestä myös ihanaa, valkosipuli, katajanmarja, sinappi… onnea arvontaan!
Paistettu kuha
Hyvää on sekin!
Ai että! Keski-Suomessa asuvana Helsingissä kasvaneena sitä niin kaipaa ihania tuoreita silakoita, mutta toisaalta ei mistään hinnasta luopuisi pyyntituoreista neulamuikusta!
Silakkareseptit ovat jääneet 26 jyväskylänvuoden aikana vähemmälle, mutta tässä kehittelemäni mielettömän hyvä currymuikkuresepti, jonka aikaa vievin osuus on muikkujen perkaus, eikä sekään ole niin vaivalloista kuin luulisi.
Tuoreita neulamuikkusia, ihan pikkuruiset kokonaisina, vähän isommista pää katkaistaan ja suolet vedetään ulos. EI mitään vesilöträyksiä, mutta halutessa voi pyyhkiä talouspaperilla.
Kylmäpuristettua rypsiöljyä, joka antaa upean säväyksen makuun ja väriin.
Hyvää currya.
Tarvittaessa suolaa.
Pannulle reiluhko loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä, jossa curry kiehautetaan ennenkuin lisätään neulamuikut sieviin riveihin (helpottaa kääntämistä). Pikainen paistaminen ja koko rivin kääntö lastalla. Kypsät muikut nostetaan lautaselle talouspaperin päälle, johon ylimääräinen rasva imeytyy. Pieni ripaus suolaa myllystä. Seuraava pannullinen edellisten päälle jne. Ihania, rapsakoita ja curry sopii muikkuun kuin nenä päähän.
Tarjota voi kunnon perunamuussin tai vaikka munalohkojen ja salaatin kanssa. Currymuikut maistuvat kylminä myös voileipien päällysteenä.
Njam, kuullostaapa jännältä ja hyvältä! Muikut ovat kyllä melkein yhtä ihania kuin silakat 😀 kiitos reseptisi jakamisesta Elina!
En ikinä voita missään, mutta josko nyt. 🙂 Silakkafileistä teen toisinaan pihvejä niin, että kaksi silakkafilettä vastakkain ja väliin piparjuurituorejuustoa. Helppoa ja hyvää!
Piparjuurituorejuustolla en oo piffejä ennen tehnytkään – mä laitan sinne väliin mieluusti Koskenlaskijaa 🙂 Onnea arvontaan!
Silakkafileet on kyllä parasta!
😀
Silakat maistuvat parhaiten lasimestarin silakat-versiona.
Nam! Niistä mäkin tykkään 🙂
Sipulisilli on oma suosikkini. Tosin syön sitä vain joulun aikaan.
Mullakin tulee syötyä maustesilakoita lähinnä jouluna ja sitten toki myös kesällä uusien pottujen kanssa 🙂
Voissa paistetut silakkapihvit ja valkosipulisilakat ovat lempparisilakkaruokia!
Nammm!
Mun onnekseni Oulun opiskelijaruokaloissa silakkaa tarjotaan viikoittain, mikä on säästänyt mut kalan käsittelyn hajuhaitoilta: pieni koti, heikko ilmanvaihto ja silakat ei oo ehkä se lempikombo. 🙂
Ymmärrän 😀
Pannulla voissa paistetut silakkapihvit ovat parhautta 😋
Nammm!!!
Karkeissa ruisjauhoissa pyöräytetyt silakat, voissa pannulla paistettuna, kera muusin on tietty mitä parhainta silakkaruokaa. Hyvänä kakkosena kirii silakkalaatikko.
Oma lempparikalaruokani on savustettu lohi, sitä tehtiin aina papan kanssa pienenä. Ollaan nyt miehen kanssa innostuttu kokkailusta niin, että keittiö laajensi itsensä olohuoneen puolelle. Kirjahyllyä koristaa nyt purnukkarivi sienineen ja kuivattuine luonnonherkkuineen. Tästä kirjasta löytyisi varmasti paljon ideoita niiden hyödyntämiseen! Ja satokauden ruokia kokeilisin myös mieluusti 🙂
Loistava sisustusvinkki 😀 mun kumppanin levykokoelma valloitta pikkuhiljaa kotia siinä määrin, että olis varmaan vain reilua että mä saisin levittää keittiön olohuoneen puolelle? Onnea huomiseen arvontaan!
Silakat on niin hyviä. Ja tykkään tehdä sorsapuiston silakoita ne on niin hyviä. Mykaan arvontaan.
Sorsapuiston silakoista en ole kuullutkaan, täytyypä guuglata 🙂
Silakkaa tulee kyllä aika harvoin syötyä. Lähinnä syömme lohta eri tavoin valmistettuna.
Perinteinen kalakeitto 🙂
Savustettu lohi, nams 😛
Silakkapihvit nam! Silakkalaatikko nam!
Silakkapihvit muusin kanssa on parasta.