Heippa ihmiset! Täällä minä. “Vaimomatskuu” ystävien mukaan. Tiedä nyt siitä sitten, sattumoisin kun olen ex-vaimomatskuu. Avioliitto ei menny kaavaillun mukaan, mutta vika ei ollut ainakaan mun ruuanlaittotaidoissa!
Parisuhteilussa kivointa oli kumppanin hemmottelu milloin milläkin herkuilla, illalliskekkerit ystäväparien kanssa, ravintolaillat… öööh, siis jotenkin ruoka ja keittiöpuuhailu oli ISO osa arkea. Yksinelelyssäkin on kuitenkin puolensa. Voi esimerkiksi syödä pelkkää paistettua tofua vaikka kolme päivää putkeen, eikä kukaan valita. Viime aikoina on kuitenkin keittiöhirmu heräillyt ruususen uniltaan, ja kokkausinto palannut. Keittiöni on eron jäljiltä puutteellisesti varusteltu, mutta oi niin rakas!
Kaikkein hauskinta on kokkailla haasteellisissa puitteissa, ja miten ollakkaan, ystäväpiiristä löytyy vaikka minkälaista erityisruokavaliota, ihanaa! Itse olin kasvissyöjä 14 vuotta. Vuosi sitten päädyin itsekkäästi kaikkiruokaiseksi hedonistiksi, mutta edelleen kokkaan pääsääntöisesti mahdollisuuksien ja varallisuuden mukaan eettistä, luomua, kasvispainotteista, gluteiiniton ja laktoositon/maidoton maailmakin on tuttu.
Mutta hei, ei nyt musta sen enempää! Nimittäin tänään on ollut Plättypäivä!
Viime viikolla iski akuutti Kimchihimo. Tuo Korean lahja maailmalle, hapatettu kiinankaali tujussa chilikastikkeessaan, on koukuttavan hyvää! Sen tekeminen itse ei ole vaikeaa, mutta nyt himo iski niin vauhdilla että taivuttelin muutaman ystävän seurakseni Korea Houseen.
Jälkkäriksi ostin kotiin puoli kiloa Korea Housen omaa kimchiä, ja tuolla jääkaapissa se on nyt kököttänyt siitä asti. Toki olen sieltä käynyt päivittäin paloja napsimassa, mutta ei se silti meinaa loppua niin millään!
Maanantai on sen verran ankea päivä, että tänään oli pakko tehdä lohturuokaa. Erilaisia Kimchi -pannareita -lättyjä -munakkaita (Kimchijeon) on Pinterest ja netti pullollaan, ja olen halunnut testailla jotain vastaavaa jo tovin, niinpä siis lättylinjalle lähdettiin.
Lättyhommat kannattaa aloittaa taikinasta. Tänään tein sen mantelimaidosta, maissijauhoista (ei Maizena-tyyppinen suuruste eli maissitärkkelys, vaan ne jauhot jotka on tarkoitettu gluteenittomaan leivontaan), soija- ja kalakastikkeesta sekä kananmunasta.
Jääkaapista löytyi kimchin lisäksi myös vihreitä papuja, paprikaa, nahistunut vauvazucchini, kevätsipuli, vihreä chili, chorizoa ja mungpavun ituja. Pilkoin pienen paprikan, muutaman pavun ja kesäkurpitsanreppanan. Heitin nämä siis ekaksi paistinpannulle. Kunnon ruskistuksen jälkeen seuraksi päätyi roppakaupalla ronskisti silputtua kimchiä ja muutama viipale suikaloitua chorizoa.
Ihan viimeiseksi sekaan pääsi silputtu vihreä chili, valkosipulin kynsi ja korallinen mungpavun ituja. Tämän jälkeen koko setti täytyy poistaa paistinpannulta, ellei keittiöstä löydy toista moista.
Puolet taikinasta pannuun, ja puolet käristellyistä rehuista päälle. Ekan plätyn käänsin epäonnisesti ympäri, tokaa en. Molemminpuolin paistettu oli ruma, mutta ouh, hyvä! Hyvää se nätimpikin lettu oli. Eli … söin molemmat, uhhuh. Ei vieraita tänään, ihan itseäni hemmottelin. Jopa tiskasin heti! Tänään keittiössä siis hääri ehtaa vaimomatskuu, kyllä! Jos ei nämä lättyset uppoa (erityisesti dagen efter -tilassa) potentiaaliselle heilalle, niin jo on kumma!
Summittainen ohje tässä:
Kimchi-plätyt:
Taikina
2 dl nestettä (mulla mantelimaitoa)
1 muna
Vajaa desi maissijauhoja
1 rkl soijaa
Loraus kimchinestettä,
1 tl kalakastiketta
pari pisaraa seesamöljyä
Sekoita, jätä turpoamaan. Taikinan pitää olla paksuhkoa velliä. Lisää nestettä/jauhoja tarpeen mukaan.
Täyte:
Kimchin lisäksi mitä kaapista löytyy! Mulla tänään:
3 pitkää pensaspapua pätkittynä
Pieni suippopaprika palasina
Minikesäkurpitsa samoin
4 siivua chorizoa suikaleina
Reilu desi silputtua Kimchiä
Desi mungpavun ituja
Vihreä chili, valkosipulin kynsi ja kevätsipuli silppuna.
Paistamiseen öljyä.
Seuraavalla kerralla testaan katkarapuversion. Ja seesaminsiemeniä. Ja eehkääää purjoa, paljon! Jotain makeeta vielä sekaan, hunajaa vaikka! Kuka tulee syömään?
Ps. Ei sitä chorizoa tarvii. Mun vaan teki mieli!
Kirjoitettaessa soi: Töllön mölinää
Edit: Tämä on blogini ihka ensimmäinen juttu, joka on alunperin julkaistu City-lehdessä!
Vastaa