Kaljaa lasissa, kaljaa ruuassa. Kotoani löytyykin aina jos ei nyt ihan sataa kaljaa, niin ainakin muutamaa kymmentä sorttia.
Olette ehkä huomanneet, että olen olutnaisia. Joisin kaljaa vaikka joka päivä, ellei se tekisi minusta hmmm… potentiaalista alkoholistia. Limut eivät minulle maistu, eivätkä mehut, mutta kaapista löytyy sen sijaan ykkösolutta – sillä tyydytän oluthampaan kolotuksen arkisin, jos mieliteko iskee. Kaikki kauppojen alkoholittomat olen myös testannut, ja monen niistä varsin passeliksi myös todennut 🙂
Mikkellerin olutkauppa Köpiksessä = taivas
Matkoille otan mukaan ison laukun, ja se täyttyy tietysti kuplamuovista sekä tuliaisolusista. Vaatekaappini ylähyllyiltä löytyy pikkuhiljaa jo lähemmäs viidenkymmenen oluen varasto erilaisia ulkomaiden herkkuja, joita nautin hartaudella ja oikean tilanteen tarkkaan harkiten: pullon silloin, pullon tällöin.
Väärällä hetkellä nautittu olut menee tavallaan hukkaan, joten pyrin miettimään aina tarkkaan minkä pullon milloinkin avaisin – toista samanmoista kun ei tilalle useimmiten ilman uutta ulkomaanmatkaa saa. Raportoin näistä maisteluista heränneitä fiiliksiäni ja hajatuksia sataa kaljaa -tumblriini.
To Ølin Dangerously Close to Stupid ja Yeastus Christus odottavat vielä maisteluvuoroaan.
Brewdogin Hello My Name Is Little Ingrid Session IPA on ihanan kevyt ja raikas lakalla maustettu makupala, jota löytyy parhaillaankin jääkaapistani.
Koen olevani äärettömän onnekas, kun olen saanut tämän blogihommani kautta useampia ainutlaatuisia tilaisuuksia tutustua pienpanimotoimintaan, olutmessuihin, erilaisiin lanseeraustilaisuuksiin ja maistelusessioihin.
Kuin Liisa leijailen pikkuhiljaa syvemmälle kaninkoloon, joka johtaa kohti erilaisten oluiden ihmemaata. Kovin syvälle en ole vielä tipahtanut, ehkä muutaman metrin vasta, mutten malta odottaa mitä jännää syvemmältä löytyy – mitä enemmän nimittäin opin, sitä kirkkaammin tajuan etten tiedä vielä oikeastaan juuri mitään.
Oluttiimin strategiapalaveri Punavuori Gourmet -blogin Anikon, Kaunis Humala -blogin Sammelin, Maku Brewingin Jussin, olutravintola Black Doorin Samin sekä Bier-Bierin Juhanin kanssa.
Sain muutama viikko takaperin kutsun osallistua olutravintola Bier-Bierin järjestämään leikkimieliseen ruuan ja juoman parituskilpailuun. Kisassa ovat vastakkain olut ja viini, ja sanomattakin lienee selvää että itse osallistun mittelöön oluttiimin riveissä. Viime torstaina pidimme suunnittelupalaverin, jonka aikana maistelimme menuun kuuluvat ruuat ja etsimme niille parhaat mahdolliset olutparit.
Ainutlaatuisempaa iltaa en ole tainnut oluen parissa ennen kokea: pöydän ympärillä oli neljä sen tasoista oluttietäjää, että imin itseeni illan aikana varmaan enemmän tietoa kuin olutta (vaikka sitäkin ehdittiin maistaa toistakymmentä eri laatua ennen kuin kömmin onnellisena kotikolooni). Etukäteen jännitin, kuinka tällainen noviisi edes tiimiin oli pyydetty, mutta en minäkään sentään ihan neuvottomaksi jäänyt: olutehdotukseni falafelin kaveriksi pääsi kaikkien suostumuksella mukaan kisaan.
Kerron kilpailun sujumisesta, ja niistä valitsemistamme olutsuosituksista lisää jahka kilpailu on pidetty! Olen tietysti täysin varma, että meidän tiimimme voittaa, mutta voittajahan minä tässä olen jo kun saan olla moisessa huvissa mukana.
Kaali, peruna, jauheliha ja kalja ne yhteen soppii. Kotoisaa ja simppeliä syysruokaa!
Tässä tämänhetkisessä vahvemmanpuoleisessa oluthuumassani olen myös kokkaillut oluella. Erityisen hyvältä maistui eilinen, poikaystäväni Juuson ideoima liha-peruna-kaalipata: lorautimme sekaan reilulla kädellä Panimo Hiiden erinomaista Kyyttö milk stouttia, ja haudutimme pataa lähemmäs kaksi tuntia. Ai että…
Pakkohan tuosta herkusta oli ensitilassa vääntää kotikeittiössä vielä täysin oma versio. Päädyin tekemään jotain mammani bravuurin lammaskaalin ja brittiläisen paimenen piiraan väliltä. Karitsan jauheliha, karamellisoitu sipuli, meirami ja pehmeä kaali muhivat olutkylvyssään perunakannen alla meheviksi nopesti, kun ne kokoaa ison vuuan sijasta annosvuokiin. Riuskana kokkina onnistuinkin saamaan annoksen reilussa tunnissa valmiina nenän alle. Kyllä taas kelpaa 🙂
Eikun sotkemaan!
Portterilla mehevöitetty lammaskaalipaistos 4:lle
400 g karitsan jauhelihaa
200 g suikaloitua valkokaalia
1 iso keltasipuli / 3-4 salottisipulia
2-3 valkosipulin kynttä
4-6 oksaa tuoretta meriamia sekä timjamia (tai 1-2 tl kuivattuja)
n. 2 tl suolaa
n. 2 tl tummaa sokeria
10 vastarouhittua mustapippuria
2 vastarouhittua maustepippuria
50 g voita
2-3 dl portteria tai stouttia (mahdollisimman vähän kitkerää, IBU mieluiten reilusti alle 50)
0,5 rkl jauhoja
2-3 perunaa
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viipaloi sipulit ja suikaloi kaali. Sulata puolet voista ja ruskista sipulia siinä keskilämmöllä viitisen minuuttia – ripaus suolaa ja teelusikallinen sokeria sekaan niin sipuli karamellisoituu oikotietempulla nopeammin (voit myös karamellisoida sipulin perinteiseen tapaan miedolla lämmöllä ja ajan kanssa).
Kuka siivoaisi?
Kun sipuli on makeaa ja kullanruskeaa, lisää pannulle kaali sekä yrtit. Pehmitä kaalia tovi ja siirrä sitten syrjään. Paista karitsan jauheliha ruskeaksi kahdessa osassa ja sekoita kaaliin. Sitten voitkin laittaa seoksen takaisin pannulle ja lisätä oluen. Hauduta seosta miedolla lämmöllä muutama minuutti, mausta ja ripottele sekaan jauhot. Sekoita hyvin ja keittele vielä muutama minuutti, jotta neste suurustuu.
Jaa seos neljään n. kolmen desin vetoiseen annosvuokaan. Viipaloi perunat ohueksi ja peitä muhennos viipaleilla. Lisää päälle vielä nokareet voita. Paista uunin keskitasolla, kunnes peruna on kypsää ja kauniin ruskistunutta.
Nammmmmm…
Ps. Muhennoksen voi peittää myös perunamuusilla tai voitaikinalla.
Vastaa