Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Santa Maria
Makumatkatulianen Meksikosta: molekastike!
Tervetuloa makumuistelumatkalle Meksikoon!
On vuosi 2004. 25 -vuotias tuleva ruokablogaaja hikoilee armottomassa helteessä erään Meksiko Cityn yliopiston kampuksen kesäjuhlissa. Hän jonottaa ruokaa. Jono liikkuu hitaasti, mutta määrätietoisesti kohti kukkuroillaan komeilevia astioita, joiden sisältöä hän yrittään jo kaukaa saada selville.
Lopulta on hänen vuoronsa. Iloisesti hymyilevä setä viittoo kysyvästi: mitäs laitetaan? Tuleva ruokablogaaja ohittaa lihatarjottimet määrätietoisesti ja osoittelee hieman epäröiden sormellaan jotain, joka näyttää paistetulta sipulilta – hän kun elelee tuolloin vielä kasvissyöntivaihettaan. Tortilla lastataan täyteen sillä jollain sipulin näköisellä ja paremmin tunnistettavilla salsalla ja quacamolella. Hän hymyilee ja kiittää, vetäytyy seurueen reunoille tarkastelemaan annostaan lähemmin, kohauttaa olkiaan ja haukkaa tortillasta aimo palasen.
Huom! Kuvan herkullinen tortilla molekastikkeella, mausteisella kalkkunalla ja avocadolla ei liity tapaukseen.
Niin. Eihän se mitään sipulia ollut … se oli ihraa. Huh, mikä tilanne. Tiesin kyllä reissuun lähtiessäni, että Meksikossa rakastetaan sianrasvaa ja että sitä käytetään varsin monen ruuan valmistuksessa. Osasin kysyä tönkköespanjalla, onko sitä mahdollisesti piilossa jossain ruuassa. En kuitenkaan osannut arvata, että löytäisin sitä lautaseltani ihan sellaisenaan!
Ei siinä auttanut muu, kuin luikkia salakavalasti nurkan taakse hankkiutumaan epätoivotuista täytteistä eroon. Parhaalla tahdollanikaan en nimittäin tuota kukkurallista annosta olisi saanut nieltyä (ei se läskisoossi minulle maistunut lapsenakaan, saatikka useamman kasvissyöntivuoden jälkeen). Onneksi yhdellä matkakumppaneistani oli repussaan niin hiilitabletteja kuin Imodiumiakin, muuten olisi voinut seuraavan päivän 10 tuntinen bussimatka olla aika tukala eläinrasvaan tottumattomalle mahalleni.
Onneksi matkalta mukaan tarttui myös paljon onnistuneita ruokamuistoja, vaikka kasvissyöjällä ei tuohon aikaan Meksikossa hirmuisen helppoa ollutkaan. Ellei äsken kuvailemaani tilannetta lasketa mukaan, ikimuistoisin makumuistoni kyseiseltä matkalta onkin ehdottomasti varmaan se kuuluisin meksikoilainen ruokalaji, eli mole poblano.
Mole Mole!
Mole tarkoittaa yleisesti ottaen “kastiketta”, joita onkin Meksikossa vähän joka lähtöön. Maan eri alueilla on omat molensa (esim. Oaxacalla niitä on jopa seitsemän) ja varmasti myös jokaisella suvulla tai perheellä on sihen päälle vielä omansa. Minä pääsin matkalla ilokseni maistamaan mm. sitä maailmalla näistä kaikista kaikkein kuuluisinta molea, mole poblanoa, joka on peräisin Pueblasta. Sen maku ei ole näidenkään vuosien jälkeen kadonnut mielestäni, sillä en ollut koskaan maistanut mitään sen kaltaista aiemmin!
Mole poblano on tummaa, täyteläistä, mausteista ja tulista kastiketta, johon voi perinteisesti tulla jopa 30 raaka-ainetta, joista useampi on erilaisia chililajikkeita. Omasta mielestäni erityisin raaka-aine molekastikeeseen uppoavista lukuisista siemenistä, chileistä, mausteista, hedelmistä sun muista on kuitenkin tumma suklaa. Suklaa täydentää, tasapainottaa ja pyöristää molen muita makuja nousematta kuitenkaan kastikkeessa liikaa esiin – eipä sitä kastikkeeseen mitenkään valtavasti laitetakaan. Sillä on kastikkeessa siis pieni mutta tärkeä rooli.
Perinteiseen tapaan valmistetun mole poblanon kokkailu voi kestää yli vuorokauden, joten sanomattakin on varmaan selvää, ettei molekastike ole mitään pikaruokaa, vaan juhlaruokaa. Mole poblano tarjotaan usein kalkkunan tai kanan kera, mutta meille kasvissyöjille löytyi kuin löytyikin matkan varrelta lopulta molea tarjoileva kasvisravintola 🙂
Sain Santa Marialta tehtävän valmistaa ikimuistoista katuruokaa heidän uuden Santa Maria Street Food -sarjan tuotteiden avulla ja päätin yrittää tehdä jotain, joka muistuttaisi edes etäisesti tuota herkullista makumuistoani! Santa Maria Street Food -sarjan tuotteet ovat juuri ilmestyneet kauppoihin ja niiden avulla valmistuu nopeaa, rentoa ja vaivatonta katuruokaa kolmelta maailman kolkata – Jamaicalta, Bombaystä ja Sydneystä.
Rakensin nopean ja helpon “molekastikkeeni” Jamaican Jerk -tuotteiden ympärille, sillä jerk-mausteseoksessa on sopivasti mole poblanoonkin kuuluvia mausteita. Kastikkeen saa ohjeellani valmiiksi alle puolessa tunnissa, mutta sitä voi haudutella halutessaan myös pidempään (vuorokautta sen tekemiseen ei sentään silti saa kulumaan). Lopputulos ei tietenkään päihitä pitkän kaavan mukaan tehtyä mole poblanoa, mutta kyllä tämä ruoka mutaiseen alkukevääseen silti taikoo aimo annoksen Meksikon lämpöä ja hyvää mieltä!
Helpot moletortillat 4:lle
Helppo molekastike:
n. 30 g mantelilastuja
2 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl öljyä
n. 30 g rusinoita
3 valkosipulin kynttä viipaleina
1 pieni keltasipuli silputtuna
¾ pussia Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -mausteseosta
1 tl kuivattua chipotlechiliä / 1-2 maustekastikkeeseen säilöttyä chipotlechiliä
2 tl kanelia
1 ½ dl vettä
3 dl paseerattua tomaattia
n. 40 g tummaa suklaata
Tortilloihin:
n. 400 g kalkkunan ohutfileetä
¼ pussia Santa Maria Jamaican Jerk Spices -mausteseosta
1 rkl öljyä
1 purkki creme fraichea
1 ruukku korianteria (sekä varret että lehdet)
2 limettiä
n. 300 g punakaalia
3 kypsää avocadoa
1 purkki Santa Maria Streetfood Mango Saucea
1 paketti Santa Maria Streetfood Coconut & Pepper Tortilloja
Aloita ruuan valmistaminen kastikkeesta:
Paahda kuivalla pannulla keskilämmöllä seesaminsiemeniä, kunnes ne saavat hieman väriä ja alkavat tuoksua. Laita siemenet sivuun ja tee sama mantelilastuille. Laita pannulle sitten 2 rkl öljyä ja kuullota siinä silputtua sipulia, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää pannulle sitten valkosipuli, rusinat, ¾ Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussista, kaneli sekä chipotle.
Jatka paistamista samalla sekoitellen, kunnes sipuli saa hieman väriä. Lisää pannulle sitten paahdetut mantelit ja puolet seesaminsiemenistä, paseerattu tomaatti ja vesi. Jätä molekastike poreilemaan kannen alla miedolla lämmöllä siksi aikaa, kun valmistelet tortillojen täytteet.
Valmistele muut täytteet:
Ripottele kalkkunan ohutfileiden pintaan loput Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussin sisällöstä ja paista fileet sitten öljyssä molemmin puolin kypsiksi ja kauniin ruskeiksi. Kääri fileet folioon ja jätä ne lautaselle vetäytymään ja odottelemaan muiden täytteiden valmistumista.
Leikkaa korianterin varret irti lehdistä. Soseuta varret creme fraichen ja yhden limetin mehun kanssa sileäksi. Viipaloi avocadot ja valuta viipaleille toisen limetin mehu, jotteivät viipaleet tummuisi. Suikaloi punakaali hyvin ohuelti (esim. mandoliinilla) ja ripottele suikaleille hieman suolaa sekä sokeria. Sekoita hyvin ja jätä kaali mehustumaan. Viipaloi kalkkunan ohutfileet noin sentin levyisiksi suikaleiksi.
Palaa sitten kastikkeen pariin. Sen pitäisi olla tässä vaiheessa mukavan paksua ja maukasta. Ota se liedeltä ja soseuta se esim. sauvasekottimella niin sileäksi kuin pystyt. Lisää sekaan lopuksi tumma suklaa pieninä paloina. Sekoita hyvin.
Sitten syömään!
Kata pöytään Santa Maria Coconut & Pepper Tortillat, molekastike, Santa Maria Streetfood Mango Sauce, korianteriranskankerma, kalkkunanfileet, punakaali, avocado sekä korianteri, niin jokainen voi täyttää itse omat tortillansa. Vaihtoehtoisesti voit täyttää tortillat tarjolle jo etukäteen: pohjalle reilu ruokalusikallinen molekastiketta, sitten hieman punakaalia, korianteria, avocadoa sekä muutama viipale kalkkunaa. Lopuksi päälle voi valuttaa sekä mangokastiketta että korianteriranskankermaa. Olé!
Tämä kastike on muuten suuhunlusikoitavan herkullista. Olen varoittanut!
Haluatko osallistua Santa Maria Streetfood tuotepaketin arvontaan?
Kerro kommenteissa ikimuistoisin makumatkaelämyksesi (ihan vaikka täältä koti-Suomesta!), niin olet mukana arvonnassa!
Arvon voittajan keskiviikkona 29.3. Olen voittajaan yhteyksissä sähköpostitse, joten varmistathan, että osoitteesi tulee kommentointilomakkeeseen oikein.
Huh, mikä makumuisto! Juuri tällaisia on hauska lukea, vaikkei sinulla juuri sillä hetkellä ehkä ollutkaan kovin hauskaa kun ymmärsit syöväsi ihraa. Minulle tuli tarinastasi mieleen makumatkaelämys Firenzessä kun päätimme ihan vapaasta tahdostamme ja tarkoituksella maistaa trippaa. Se oli ihan ok, mutta kieltämättä ajatus naudan vatsalaukusta epäilytti. Söimme koko annoksen, mutta toista kertaa ei tarvitse maistaa. 😀
Juu, ei kyllä paljon siinä tilanteessa naurattanut – seuraavana päivänä onneksi jo kyllä! Hatunnosto teille! Vaikka nykyään syön lihaa ja mieluusti myös sisäelimiä, mahalaukku vaikuttaa jo kuulemieni kuvailujen perusteelta koostumukseltaan sellaiselta, että en varmaankaan uskaltautuisi maistamaan 😀
Italiassa on tullut syötyä paljon herkullista pitsaa 🙂 Kyllä pitsa maistuu aivan eriltä, kun kaikki ainekset on tuoreita, eikä suoraan purkista 🙂 Jälkkäriksi ihanaa jätskiä 😛 Mukana herkullisessa arvonnassa 🙂
Nam! En tiedä miten olen välttynyt tähän asti Italianmatkalta, mutta onhan tuo koettava itsekin vielä joskus … niin pizzat, pastat kuin jäätelötkin!
Kreikkalainen ruoka on parasta! Niistä tulee aina niin kesäinen fiilis, tsatsikia leivän kanssa ja ihanan raikasta salaattia 🙂
Totta! Alkoikin heti tekemään mieli fetasalaattia 😀
Haha 😀 Tuli ihan mieleen kun mulle syötettiin Indonesiassa jättimäisiä sian ihrapaloja, ja miten miten ihmeessä luikertelen tästä tilanteesta? Superfreesin ja ihanan värikkään annokset <3 Molen tumma suklaa todellakin pyöristää maut ihan next levelille.
Kiitos Saara! Mä onneksi vältyin Indonesiassa tämänkaltaisilta tilanteilta, tempehiä kun oli tarjolla niin paljon 😀 oi niitä kasvisruokia siellä… ehkä vielä joskus uudestaan sinnekin!
eeeh miten hauska tarina 🙂 Lautasellinen ihraa voisi äkkiä tehdä kenestä tahansa kasvissyöjän 🙂
No sanos muuta! Mulla menikin kyllä yli 5 vuotta ennen kuin se kasvissyöntivaihe päättyi. Vieläkin on vähän vaikeaa syödä sellaisia lihan osia, joissa on paksu rasvakerros 😀
Tosi herkulliset kuvat, nams! 🙂 Yritin tsekkailla tuon coconut & pepper tortilla ainesosalistaa mutta saitilla lukee että katso pakkauksesta, höhh.. Olis kiva jos toisivat markkinoille maissilettuja (nämä ei vissiin ole..?).
Juu nämä ovat vehnätortilloja. Maissitortilloja on markkinoilla kyllä harmillisen vähän, niitä lisää juu minunkin puolesta!
Olio se Chicharròn? :h Kyllä sun pitää mennä fiilistelemään nyt lihansyöjänäkin Meksikoon! Tai siis, onneksi näitä voi kokeilla myös kotona.
Ehkä… tosi vaikea sanoa enää, mutta saattoi olla 😀 Oma mielikuva on vaan sellaisista läpikuultavista löllöistä ihrapaloista, jollaisia lapsenakin inhosin (muorilassa oli tarjolla aina välillä läskisoossia ja koulun lihapadoistakin aina poimin ne löllöt pois). Olis kyllä mahtavaa käydä siellä vielä toiste, oli nimittäin ikimuistoinen matka ihan muutenkin kuin makuelämysten vuoksi 🙂
Ehdottomasti meksikolainen ravintola Laosin Vangviengissä, aivan ihanaa ruokaa. Nam nam.
Hehee, minäkin olen syönyt meksikolaista Vangviengissä 😀
Kyllä itsellä mieleenpainuvin makumatka oli taannoin Pekingiin ja Chengduun suuntautunut työmatka, joissa päästiin illastamaan paikallisten kanssa. Tarjolla oli aika erikoisiakin ruokia, ja parempi ettei ehkä tiedä ihan kaikkia aineksia. Paras hetki oli kuitenkin kun seurueen tilaukset hoitaneelle käytiin näyttämässä läpinäkymättömässä muovipussissa jotain joka vielä sätki ja koko pussi heilui. Pelkäsin että mitähän elukkaa sieltä on tulossa – kalaahan se sitten vain olikin 😂 Tuoretta ainakin!
Mulla on kanssa aikamoisia muistoja Chengdusta. Vaikka olen aika taitava syömään puikoilla, siellä meinasin luovuttaa 😀 kuuma chiliöljypata ja liukkaat metalliset syömäpuikot ei mun mielestä vaan sovi yhteen … mutta niin ne vaan samalla yhdistelmällä taituroivat naapuripöydissä 😛
Uruguayssa vedettiin padasta sian ja lehmän lihaa, silmää, kiveksiä.. Oli siinä jotaki muutaki tavaraa, unohtamatta kasviksia 😄 ei se niin pahaa ollu mitä ois luullu. Koostumus oli ehkä eniten kammoksuttava ja se, kun tiesi ehkä mitä se oli. Avattava kokemus!
Huijui! Aikamoista 😀 Hatunnosto sinulle, ja varmasti oli ikimuistoinen kokemus tuo!
Ikimuistoisin makumuisto on Meksikosta, jossa ruoka oli täydellistä! Sen jälkeen tacot ja muut meksikolaiset maut ovat olleet lempiruokaani 🙂
🙂 kiva, että on ollut onnistunut makumatka! Kyllä mun olis päästävä sinne uudelleen vielä kans!
Mun eksoottisin ruokakokemus ulkomailla on varmaan pizza pringlesit, joita jäinkin aivan jumalattomasti kaipaamaan XD
Toivottavasti voittaisin tän arvonnan ja pääsisin kokemaan oikeita makuelämyksiä.
Yks parhaista syistä käydä kaupassa matkoilla on mun mielestä just uusien sipsimakujen metsästys 😀 Kyllä jäi nimittäin itellekin mieleen kun Japanista löytyi yllättäen srirachasipsejä! Eiks kaikki makuelämykset ole oikeita?
Yksi ikimuistoisimmista makumatkoista oli ensimmäinen Thaimaan reissuni, eräs paikallinen mimmi vei minut ja siskoni iltamarkkinoille melko kauas muista turisteista. Kierreltiin ensin ympäriinsä ja nälän yllättäessä suunnattiin alueen keskellä oleville ruokakojuille. Sinä iltana söin ensimmäiset sirkkani ja ties mitkä muut hyönteiset. Sen verran oli kielimuuria etten tiedä vieläkään mitä kaikkea tuli syötyä, mutta paikallisen opastuksella maisteltiin kaikkia hänen suosikkejaan. Kaikki oli tosi hyvää, ja trooppisen lämmin ja pimeä ilta ja markkinatunnelma polttivat ekan Aasian matkan mieleen ikuisesti.
Vau! Mulla on kans ollut tilaisuuksia kokeilla hyönteisiä reissussa, mutta en ole uskaltanut. Hyönteisproteiini kyllä kovasti kiinnostaa teorian tasolla 😀 Ehkä sitä vielä joskus uskaltaudun!
Parhaimmat herkut olen saanut paikallisten suosimassa pienessä tavernassa Kreikan matkalla. Souvlakit ja salaatit saavat vieläkin veden kielelle!
Nam!