Elämäni ensimmäinen karitsanviulu + eeppinen pääsiäisateria

Viime viikonloppuna tuli paisteltua elämäni ensimmäinen karitsanviulu. Ostimme pikkusiskon kanssa puolikkaan karitsan Helmikuussa Saaristolampaalta ja sovimme heti, että minä otan lihanpaloista viulun ja kokkaan sen pääsiäisenä. Hieman täytyy kyllä myöntää, että hirvitti: iso ja kallis lihankimpale tällaisen noviisin käsissä… No eipä auttanut kun alkaa selvittelemään, miten se kannattaisi valmistaa.

Hidas kypsennys matalassa lämpötilassa olisi vissiin ollut se idioottivarma metodi, mutta halusin hieman haastetta, ja päätin yrittää paistaa karitsan punertavan meheväksi. Onneksi isoäiti on lahjonut minua kauan sitten paistomittarilla! Eri ohjeissa vaan suositeltiin kaikkea 63 ja 75 asteen väliltä. Koitas siitä nyt sitten arvioida, mikä omasta mielestä olisi paras.

Päädyin lopulta kypsentämään viulun 65 asteeseen, josta se sitten kipusi muutaman asteen ylös levätessään. Punertavaksi liha jäi lähellä luuta, pinnalta ja ohuemmista kohdista se toki meni läpikypsäksi. Seuraavalla kerralla taidan jättää lihan muutaman asteen raaemmaksi, ja niinpä tuohon ohjeeseenkin nyt sitten kirjoitin. Mehevää ja maukasta lopputulos oli kuitenkin tälläkin kertaa!

Karitsanviulu hunajapalsternakan kera

1 luullinen karitsanviulu

1 kokonainen valkosipuli

4-5 palsternakkaa

2-3 oksaa rosmariinia

puolikas ruukku tuoretta timjamia

1 rkl hunajaa

oliiviöljyä

suolaa, pippuria,

3 dl vettä

Karitsan kuorrutus:

1 tuoreen rosmariini oksa

puoli nippua rakuunaa

1 rkl hunajaa

2 rkl oliiviöljyä

3 valkosipulin kynttä

Kuumenna uuni täysille. Hiero hieman suolaa ja pippuria karitsan pintaan, ja ruskista se uunissa molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Ota vuoka uunista ja lisää viulun kylkeen puolitettu valkosipuli (ihan kuorineen vaan) sekä muutama rosmariinin oksa. Kaada uunivuoan pohjalle vielä lasillinen vettä. Työnnä viulun paksuimpaan kohtaan lihamittari (ei kuitenkaan luuhun kiinni). Laske uunin lämpötila 125-150 asteeseen, ja lykkää foliolla peitetty viulu takaisin uuniin.

Kun mittari alkaa näyttää viittäkymmentä, ota liha uunista, ja nosta se hetkeksi pois vuoasta. Leikkaa pestyt palsternakat pitkittäin neljään, ja lado ne vuoan pohjalle. valuta päälle hunajaa, ja mausta suolalla, pippurilla sekä timjamilla. Soseuta rosmariini, rakuuna, hunaja, öljy, valkosipulit sekä mausteet (jos tahna on kovin tuhtia, lisää suristimen avuksi tilkka vettä) ja hiero seos lihan pintaan.

Nosta kimpale palsternakan päälle, ja laita koko komeus takaisin uuniin. Lämpötilaa kannattaa tässä vaiheessa nostaa 150 asteeseen. Pidä vielä folio löyhästi lihan päällä. Kun mittari näyttää 60 astetta, nosta uunin lämpö kahteensataan ja poista folio. Ruskista pintaa kevyesti ja ota liha uunista, kun mittari näyttää 63.

Kääri liha huolella folioon, ja jätä vetäytymään ainakin puoleksi tunniksi. Siivilöi vuoan pohjalle kertynyt neste talteen, ja jatka palsternakan kypsennystä, jolleivät ne ole vielä kypsiä. Lientä keitin hieman kasaan, ja maustoin sen tilkalla Jaloviinaa ja kahvia. Jatkoin kastiketta parilla desillä kermaa, ja maustoin runsaalla mustapippurilla sekä suolahippusella. Kun palsternakat olivat mukavan kultaisia ja rapsakoita, nostin lihan tarjolle – kaveriksi kiehautin nopeasti rakuunalla maustettuja uusia porkkanoita.

Alkuun söimme pirteää veriappelsiini-fenkolisalaattia. Kiehautin sekaan tuoreita sokeriherneenpalkoja, ja maustoin salaatin reilulla määrällä tuoretta chiliä sekä mustapippuria, hunajaa ja vaniljasuolaa. NAM!

Viinit aterialle valitsi pikkusisko: kippistimme Pfaff Cremant Alsacella, ja karistan kanssa joimme vuoden 2013 Feiler-Artinger Zweigelt luomupunaviiniä. Jälkkäriksi olikin sitten hirmuinen setti Kindermunia 😀

ps. Karitsanviulun leikkaaminen EI ole mun juttu. Ennen seuraavaa kertaa täytynee käydä jonkun luona opissa 😀

Pps. Ai miksi ateria oli eeppinen? No tietysti koska SAIN MUNAA (hehheh, pääsiäinen ilman munavitsiä ei ole pääsiäinen)