Oletteko huomanneet, että Amerikassa jokainen päivä on juhlapäivä? Erilaisia kansallisia juhlapäiviä, -viikkoja ja -kuukausia on suorastaan niin paljon, että ehtisikö niitä kaikkia kunnolla edes juhlimaan vaikka haluaisi? Itsehän vietän joka päivä “syö mitä haluat” -päivää (Ameriikassa se National “Eat What You Want” Day on vain kerran vuodessa – 11.5.), mutta ruuasta ja ruokakulttuurista kiinnostuneena seuraan kuitenkin silmä kovana, minkälaisia luomuksia Instagramiin kunakin juhlapäivänä tupsahtelee.
Tänään osallistun poikkeuksellisesti tuohon ruokajuhlahömpöttelyyn ja väännän Juusolle aamiaiseksi jotain, josta olen kuullut hänen hartaudella puhuvan jo monesti. National Biscuit -päivää vietetään Jenkeissä 29.5. ja niinpä nyt tällä kertaa sitten täälläkin – mitäpä sitä ei tekisi toista ilahduttaakseen, vaikka kyseinen ruoka hieman epäilyttääkin?
Yritin ensin stailata annoksen ruohosipulilla, mutta ei se sitten oikein näyttänyt oikealta. Beessiä mössöä siis, olkaa hyvä!
Muistan, kun Juuso kertoi ensimmäisestä biscuits & gravy -kokemuksestaan, jonka jälkeen uteliaana tietysti googlailin että miltäs ne biskitit ja soossit oikein näyttävät. No miltä: kasalta beessiä mössöä. Vesi EI herahtanut kielelle, enkä voi sanoa hirveästi innostuneeni kyseisen ruokalajin kokkailusta.
Kun Juuso kuitenkin vakuutteli annoksen olevan suuren suurta herkkua, uteliaisuuteni kasvoi … ja tässä sitä nyt ollaan: biscuitteja on tullut leivottua kohta jo kymmenen kertaa. Aloitin tosin ns. vaihtoehtoversiosta eli maidottoista biscuiteista: parin viikon takaiset kookosbiscuittini osoittautuivatkin varsin helpoiksi ja herkullisiksi pikaleipäsiksi. Eihän siitä sitten enää ollut askel eikä mikään vääntää myös niitä perinteisiä biscuitteja ja sitä beessiä makkarasoossia niiden piällisiksi.
Juuson nostalgia-annos
Pyysin Juusoa vähän avaamaan tämän ruuan asemaa elämässään ja oivalsin kyseisen ruuan olevan enemmän kuin osasensa; siihen liittyy muistoja – tilanteita, rakkaita ihmisiä, tarinoita – kaikkea sellaista mitä minä en voi maistaa, mutta mitä voin toiselle yrittää palauttaa hetkeksi lautasellisella rakasta ruokaa.
Aamiaisruuat on ihan oma juttunsa Amerikassa – ne on jotenkin tosi ylpeitä niistä, mutta meidän näkökulmasta ne ruuat on vähän … ne on vähän sellasia aika yksinkertaisia ruokia: pekoni, muna, hashbrownsit, pancakesit … biscuits and gravy.
En muista milloin mä olen ensimmäistä kertaa sitä syönyt, mutta muistan miltä se maistui: se oli rakkautta. Semmoista rakkautta mitä on vaikea kuvailla – se on näistä amerikkalaisista aamiaisruuista oudoin, se on silleen syntisen makuista. Se maistuu sille mitä siinä on: jauhoja, maitoa, rasvaa ja makkaraa.
Naapurini Ryan, hyvä ystäväni, teki sitä usein. Siksi se on mulle sellainen ruoka mitä mieluiten söis himassa ystävien kanssa, ja mieluiten samassa seurassa juhlitun hauskan illan jälkeen. Ei yksin ravintolassa.
En voi sanoa itse sen kummemmin hurahtaneeni makkarasoossiin, joka siis on lähinnä makkaralla maustettua valkokastiketta – biscuitteja sen sijaan hehkutan: ne ovat helppoja, nopeita ja herkullisia, nousevat korkeiksi kuin kokin hattu ja osa kaatuu Pisan tornina vinoon; ne ovat minusta ihania voilla silattuina, lasi kylmää maitoa vielä ja a vot! Pitää varmaan matkustaa joskus tuonne ison rapakon taakse, josko minäkin sitten pääsen tämän annoksen makuun kiinni.
Juuson ystävä, gravyguru Ryan jakoi gravyohjeensa minulle, biscuitit hän (kuten ilmeisesti useimmat muutkin) leipoo puolivalmisteesta. Käytin biscuitohjeeni pohjana Ryanin linkkaamaa reseptiä, jonka mitat ja raaka-aineet käänsin ja väänsin suomeksi. Minun on hieman vaikea sanoa, onnistuinko tavoittamaan soossillani oikean maun tahi koostumuksen, mutta Juuso vakuttelee että aidolta maistuu!
Piimäbiskitit aka buttermilk biscuits n. 8 kpl
100 g voita
5 dl jauhoja
1 rkl sokeria
¼ tl leivinjauhetta
1 rkl ruokasoodaa
1 tl suolaa
2,5 dl piimä
Lämmitä uuni 225 asteeseen. Kuutio jääkaappikylmä voi ja laita takaisin kylmään hetkeksi. Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, sooda sekä suola. Mikäli omistat leikkuriterällä varustetun keittiökoneen, pyöräytä kylmä voi sekä kuivat aineet sekaisin hiekkamaiseksi muruksi. Saman voi tehdä myös kulhossa kahden haarukan avulla, tosin se on hitaampaa kovan ja kylmän voin takia. Käsin taikinaa ei kannataa tehdä, sillä voi pitää pysyä mahdollisimman kylmänä!
Lisää piimä ja sekoita vain sen verran, että ainekset yhdistyvät (taikina jää hieman tahmeaksi). Kumoa taikina jauhotetulle työtasolle. Jauhota taikinan pinta kevyesti ja taputtele taikina reilun sentin paksuiseksi suorakaiteeksi. Taita suorakaide kahtia ja taputtele taas reilun sentin paksuiseksi suorakaiteeksi. Toista, kunnes olet taitellut ja taputellut taikinan kuusi kertaa. Lopuksi sinulla pitäisi olla 1-2 cm paksuinen taikinalevy (paksusta levystä tulee tietysti paksummat biscuitit, mutta niitä tulee vähemmän).
Leikkaa taikinasta ohuella ja suorareunaisella lasilla pyörylöitä. Älä kierrä lasia tasoa vasten, tai biskitin reunan kerrokset sinetöityvät kiinni eikä se nouse yhtä hyvin. Yli jääneet taikinapalat voi yhdistää ja taputella uudeksi levyksi. Paista biscuitit leivinpaperoidulla pellillä, uunin keskitasolla n. 10-15 min (riippuen niiden paksuudesta). Tarjoile heti!
Makkarasoossi aka Sausage Gravy 2-4:lle
400 g salsiccia raakamakkaraa
n. ¾-1 dl vehnäjauhoja
5-7 dl täysmaitoa
ripaus suolaa
vastarouhittua mustapippuria
(kuivattua timjamia)
Purista raakamakkara suolesta ja ruskista se paistinpannussa – erottele makkaramassaa puuhaarukalla, jotta saat siitä murumaista. Amerikassa “sausage meat” on yleisesti käytetty ja myyty raaka-aine, jota ei ihan suoraan pysty korvaamaan – niinpä Ryan suosittelee etsimään käsiinsä mietoa italilaista raakamakkaraa (salsicciaa onneksi löytyy muualtakin kuin lihatiskiltä, silmät auki vain).
Ripottele jauhot pannuun ja sekoita huolella – makkarasta tihkunut rasva ja jauho muodostavat kastikkeen suurusteen. Lisää maito vähän kerrallaan huolella sekoittaen, kunnes koostumus on n. puolet soossia, puolet lihaa. Juuson mukaan kastikketta pitää olla paljon, omassani oli aluksi suhteessa liikaa lihaa – niinpä lisäsin soossiin lopulta lähes kuusi desiä maitoa. Mausta ripauksella suolaa, vastarouhittua pippuria, sekä halutessasi hieman timjamia. Kastikkeen kuuluu siis olla sopivan paksua mutta kuitenkin sen verran valuvaa, että se kuorruttaa biscuitit nätisti – sanoo Juuso, minä sanon että tehkää semmoista mistä tykkäätte!
Syntinen aamianen täydentyy Tom of Finland – kaffilla, tietysti!
Kauho gravy biscuitien päälle ja pistele ääntä kohti! Mikäli läsnä on joku Juuson ruokahalulla varustettu henkilö, lado lautaselle kolme biscuitia ja puolet soossista. Itselleni kaksi biscuitia ja kauhallinen gravyä aiheutti jo ähkyn 😀
Ps. Pehmoanarkistina tein tietysti buttermilk biscuitseja, vaikka niiden oma päivä, National Buttermilk Biscuit Day, meni jo 😀
Vastaa