Viikuna + ricotta ja oman sadon chili = ♥
Kun on hyvät raaka-aineet, ei reseptin tarvitse olla kummoinen – tämä pätee minusta melkeinpä kaikkiin sesonkituotteisiin sienistä parsaan ja juureksista veriappelsiiniin! Silloin, kun sesonki on hyvin lyhyt, en edes kuvittele lähteväni kikkailemaan kallisarvoisten aarteideni kanssa vaan nautin ne mieluiten sellaisenaan. (Esimerkkinä vaikkapa itse poimitut sienet – hyvä jos saan itseni metsään kerran syksyssä niin ellei se saalis silloin ole massiivinen, se paistetaan vain voissa ja sillä hyvä).
Tuore viikuna on parhaillaan sesongissa ja aivan kuten muutkin sesonkiherkut, syön ainakin ne ensimmäiset mieluiten sellaisenaan. Seuraaville voi kuitenkin jo tehdä jotain vähän enemmänkin – lisätä muutaman simppelin raaka-aineen ja syödä yksinkertaisen viritelmänsä haaveillen, mitä kaikkea viikunoista tekisi jos omalla pihalla kasvaisi viikunapuu.
Viikunapuista puheenollen, omalla ”pihallani” eli makuuhuoneessani/parvekkeellani on kasvanut viimeiset puolitoista vuotta chili! Sain taimen työkaveriltani toissa helmikuussa ja se oli pitkään hieman reppana, talomme kun oli julkisivuremontin vuoksi paketoituna yli puoli vuotta juuri silloin, kun chilintaimen olisi pitänyt tehdä kasvuspurttinsa.
Surkeasta kasvinhoitohistoriastani huolimatta sain kuin sainkin chilin säilymään hengissä seuraavankin talven ja viime kesän helteet ja ahkera paapominen tuottivat vihdoin hedelmää: valtavasti kukkia ja enemmän pieniä ja söpöjä chilejä kuin olisin uskaltanut kuvitellakaan! (Okei, mainittakoon tässä tosin myös, että chili vietti kolme viikkoa kesästä äitini hoivissa kun olin matkoilla ja alkoi tuona aikana toden todella kukoistamaan. KIITOS äityli!)
Chilini on lajikkeeltaan Starfish ja sen hedelmät ovat nimensä mukaisesti hieman meritähtimäisen muotoisia kaunokaisia. Kooltaan ne ovat 3-6 senttisiä ja itse kasvi venähti lopulta lähes puolitoistametriseksi latvustostaan sateenvarjon lailla leviäväksi pikku puuksi. Maku tässä chilissä on reunoilta omenaisen ja paprikamaisen rapea, raikas ja mieto … ja keskeltä varsin tulinen (Scovillen asteikolla 10 000 – 30 000).
Starfish -chiliä käyttäessä voikin siksi säädellä annoksen lopullista tulisuutta ihan vain sillä, että valikoi huolella mitä kohtaa chilistä käyttää. Viikuna ja ricotta, joiden mausteeksi chiliäni tällä kertaa käytin, ovat molemmat aika mietoja maultaan. Niinpä siivutan niiden kaveriksi chilistäni enimmäkseen miedompia reunoja pitäen polttavan keskustan osuuden annoksessa minimissä.
Tuore viikuna
Viikunoiden suhteen panostan siihen, että kiikutan kotiin vain tuoreita ja kypsiä yksilöitä. Kannattaa yrittää valikoida kaupassa ne kokoonsa nähden painavimmat ja hyväkuntoisimmat viikunat ja välttää tietysti niitä ruhjoutuneita ja kuivahtaneita poloisia. Saalista kuljetellessa ja säilyttäessä kannattaa muistaa, että viikuna on super herkkä ja sitä kannattaa käsitellä hellävaroen. Viikuna kannattaakin minusta syödä jo muutaman päivän sisällä ostamisesta. Vaikka ne säilyvät pidempään jääkaapissa kuin huoneenlämmössä, pöydällä viikuna säilyttää minusta makunsa paremmin – eikä sen syöminen ainakaan unohdu sen ollessaan näkösällä!
Viikuna + ricotta & oman sadon chili
2:lle
3 tuoretta ja kypsää viikunaa
n. 150-200 g ricottaa (nälkätilasta riippuen)
1 mieto chili
kourallinen pistaasipähkinöitä
maun mukaan juoksevaa hunajaa
sormisuolaa, vastarouhittua mustapippuria
Lusikoi kahdelle lautaselle ricotta. Pese ja viipaloi viikunat ja jaa ne ricotan päälle. Murskaa kourallinen pistaasipähkinöitä kevyesti ja ripottele se viikunan päälle. Silppua chili ja annostele sekin lautasille. Mausta herkkusatsit juoksevalla hunajalla, sormisuolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla ja pistele menemään!
Vastaa