Osallistuin alkusyksystä Tiskivuoren Emäntä -blogin Heidin järjestämille rapujuhlille. Heidi ravusti saksiniekat pöytään ja me kokkailevat kutsuvieraat toimme paikalle alkuruuat ja jälkkärit. Juhliin oli kutsun saanut lisäkseni Elina (Chocochili), Hanna (Hannan Soppa), Merituuli (Sillä Sipuli), Hannele (Kokit ja Potit) sekä Mikko (Avaruusasema).
Koska mukana oli yksi vegaani, mietittiin yhdessä alkupalapöytään mahdollisimman monta vegaanillekin sopivaa ruokaa. Itse päädyin tuomaan pöytään lakritsiliemessä pikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammara -tahnaa ja surautinpa Elinan latva-artisokalle myös karamellisoidun saksanpähkinävinegretinkin.
Muhammara oli osaltani täysin hatusta temmattu veto, en nimittäin ollut sitä koskaan ennen tuolloin tehnyt. Olin muistaakseni nähnyt niihin aikoihin jonkun kokkailuvideon, jossa sitä tehtiin ja mielenkiintoni tähän saksanpähkinöistä, paahdetuista paprikoista ja granaattiomenasiirapista koostuvaan tahnaan oli herännyt. Toki muhammarasta olen kuullut ekan kerran jo kauan sitten, mutta jostain syystä se ei aiemmin ole houkutellut. Arvatkaapa siis hölmistykseni taso, kun kävi ilmi että myös Elina oli tuomassa juhliin muhammaraa 😀 Siinä sitten illan mittaan maisteltiin kummankin versioita ja vaikka samasta ruokalajista on kyse, olihan niissä eroja. Omani esim. kaipasi selvästi lisää valkosipulia!
Muhammara on peräisin Syyriasta, ja tarkoittaa ilmeisesti “punastunutta” tai “punertavaa” tai jotakin sellaista. (Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä!) Punaistahan tämä tahna tosiaan on, ja ihanaa! Monessa reseptissä muhammara suurustetaan leivällä, mutta itse lähdin suoralta kädeltä gluteenittomalle linjalle ja käytin tahnan sakeuttamiseen mantelijauhoja. Muhammaraan kuuluvaa aleppon pippuria en ole toistaiseksi löytänyt mistään – mikä ei ehkä ole ihme, ottaen huomioon että kyseinen mauste on myös kotoisin Syyriasta – joten olen tulisuttanut muhammarani joko tuoreilla chilipaprikoilla tai yhdistelmällä tulista paprikajauhetta ja cayennepippuria. Myös lempichilini, korealainen gochugaru, toimii minusta muhammarassa yllättävän hyvin!
“vähän granaattiomenasiirappia”
Koska en todellakaan ole mikään muhammara -ekspertti, korostaisin tässä vielä, että ohjeeni on tulkinta useammasta lukemastani reseptistä. En osaa sanoa mille tasolle se asettuisi autenttisuudeltaan syyrialaiseen keittiöön perehtyneiden mielessä, mutta hyvää se kyllä on! Käsittääkseni tästä ruokalajista on Lähi-Idässä useampiakin versioita … puhumattakaan sitten vielä jokaisen suvun omista versioista, joten tässä on nyt sitten tämän huushollin versio!
Muhammara
3 isoa punaista paprikaa / n. ½ kg paahdettua paprikaa
1 miedohko chilipaprika / 1-2 tl aleppon pippuria / 1-2 tl tulista paprikajauhetta + ripaus cayennepippuria
100 g saksanpähkinöitä
1 reilun kokoinen valkosipulin kynsi
3-4 rkl saksanpähkinäöljyä (tai oliiviöljyä)
3-5 rkl granaattiomenasiirappia (*
n. 1 tl suolaa
(1 pala kuivahtanutta vaaleaa leipää / n. ¾-1 dl mantelijauhoja)
Paahda kokonaisia paprikoita ja chilipaprikaa (mikäli se on chilivalintasi) uunivuoassa 200 asteisessa uunissa, kunnes paprikat mustuvat sieltä täältä. Käännä paprikoita muutaman kerran paahtamisen aikana, jotta ne paahtuvat kauttaaltaan. Ota vuoka sitten uunista ja peitä se tiiviisti foliolla. Jätä paprikat muhimaan folion alle, kunnes ne ovat jäähtyneet sen verran että niitä pystyy käsittelemään. Puolita sitten paprikat, poista niistä siemenet ja kuoret. Kuori myös chilipaprika, johon voit halutessasi jättää siemenet mikäli olet tulisemman ystävä.
Jos kaipaat muhammaraa pöytään vähän helpommin ja nopeammin, voit käyttää valmista paahdettua paprikaa ja vaihtaa paahdetun chilipaprikan aleppon pippuriin, gochugaruun tai tuliseen paprikajauheeseen ripauksella cayennepippuria.
Saksanpähkinät voi halutessaan kevyesti paahtaa kuivalla paistinpannulla ennen tahnan sekoittamista. Soseuta sitten karkeaksi soseeksi paprika ja paahdettu chilipaprika. Lisää seokseen saksanpähkinät ja suolan kanssa rikki veitsen lavalla hierretty valkosipulin kynsi, öljy sekä 3 rkl granaattiomenasiirappia. Soseuta vain sen verran, että pähkinät rikkoutuvat hieman – minusta muhammaran rakenne on ihana silloin kun siellä on isompiakin pähkinäsattumia seassa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa ja granaattiomenasiirappia. Omaan makuuni sopii parhaiten reilusti makeansuolainen muhammara!
Mikäli haluat muhammarasta paksumpaa, soseuta paprikan kanssa pala kuivahtanutta leipää. Mikäli vältät gluteiinia tai olet keliaakikko, käytä mantelijauhoja. Niitä voit sekoittaa valmiiseen muhammaraan niin paljon, että koostumus on mieleesi. Muista kuitenkin, että koostumus paksuuntuu vielä kun muhammara vetäytyy kylmässä!
Muhammara on parhaimmillaan vietettyään jääkaapissa yön. Se säilyy 3-4 päivää jääkaapissa. Tarjoile muhammara esim. mezepöydässä, leivän kanssa tai vihannesten dippinä. Nosta se huoneenlämpöön aina hyvissä ajoin ennen tarjoilua ja lorottele päälle vielä hieman öljyä sekä granaattiomenasiirappia.
*) Granaattiomenasiirappia löytyy Lähi-Idän kokkailutarvikkeita myyvistä etnisistä kaupoista, kuten vaikkapa Yliopiston metriksen Hauler-marketista. Kun en ehtinyt Kaisaniemeen muhammarakokkailufiilispäivänä, ostin kaupasta granaattiomenatäysmehua ja keitin siitä itse siirappini (n. 8 dl mehua + 2 dl fariinisokeria keitellään kunnes koostumus on siirappimaista, aikaa tähän menee n. tunti).
Vastaa