Vegaaninen juustokastike
Veganismi tuntuu olevan muuttumassa ääri-ilmiöstä suorastaan valtavirraksi: kaupat pursuilevat ei vain vegetuotteita, vaan vegaanituotteita, ravintoloista löytyy enenvässä määrin vegaanisia vaihtoehtoja pizzaa myöten ja yhä useampi tuttavistani viettää vegaanista tammikuuta tipattoman sijaan. Toki tiedostan eleleväni kuplassa – näin ei varmasti ole jokaisen elinpiireissä – mutta veganismin nousu valtavirtaan ei silti varmaan ole monelta ruuasta kiinnostuneelta jäänyt huomaamatta.
Vegaanista ruokaa on minusta valtavan hauskaa tehdä. Se on eräänlaista tutkimusmatkailua ja ongelmanratkaisua, jossa raaka-aineiden käyttö ja valmistusmenetelmä osoittaa yleensä aivan omanlaistaan luovuutta. Olen ollut erityisen ihastunut erilaisiin proteiininlähteisiin ja vekoneihin (eli vegaanisiin pekoneihin), kuten blogiani pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneet. Testattu on niin vegaaninen saksanpähkinächorizo, kikhernetofu kuin kukkakaaliwingsitkin; vekoneista riisipaperipekoni sekä suuri herkkuni kookospekoni.
Saksanpähkinächorizo, vegaaninen juustokastike + kaurafraiche = tortilla, joka maistuis ehkä myös Morrisseylle?
Seuraavaksi minua houkuttaisi kokeilla vegaanista maksalaatikkoa (ei toki siksi, etten pitäisi maksasta, vaan siksi, että rakastan Tartexia) sekä vegaanista tonnikalaa, jota esim. Viimeistä Murua Myöten -blogissa on juuri kokkailtu. Loppuvuoden hittiä porkkalaa en ole vielä tehnyt, vaikka syönyt olen kyllä varsin hyvällä halulla: siinäpä vasta neronleimaus! Vegaanisten juustojen maailmaan olen ottanut pieniä ensiaskeleitani, kuten tämänpäiväisestä reseptistä näkyy. Seuraava askel voisi olla itse hapatettu cashewpähkinätuorejuusto Chocochilin ohjeella 🙂
Ensi viikonloppuna suuntaan Vegemessuille Suvilahteen tsekkaamaan, mitä kaikkea muuta jännää vegaanisessa ruokamaailmassa parhaillaan tapahtuu. Erilaisten tuote-esillepanijoiden ohessa messuilla on tiedossa kiinnostavaa ohjelmaa: ainakin kasvisruokaneron ja Michelinkokki Sasu Laukkosen kokkausnäytöstä Hans Välimäen kanssa haluan ehdottomasti päästä seuraamaan, samoin vegaaniblogiveteraanin Elina Innasen (Chocochili) seitanvinkkejä. Messujen ohjelmasta voit lukea lisää täältä!
Messuja odotellessa surautan – simsalabim! – annoksen tämänhetkistä lempivegaaniherkkuani: lähinnä perunoista, porkkanoista, öljystä ja mausteista koostuvaa vegaanista “juustokastiketta”. Bongasin ohjeen Hesarin sipsikaljaveganismia ja vegaanimättöä esittelevästä jutusta syksyllä. Siinä Onalemona-blogin Ona ohjeisti toimittajaa vegaanisen nacholautasen kokoamiseen sipsikaljavegaanien henkeen, enkä malttanut olla kokeilematta ohjetta heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, niin uskomattomalta silmänkääntötempulta se kuulosti!
Tämä “cheddarkastike” kolahti minuun kerrasta, eikä ekan testikerran jälkeen meidän kotona ole enää syöty tortilloja eikä burritoja muun kanssa, vaikka juustoa rakastankin. Onpa tätä kastiketta tullut kokeiltua pizzassakin ihan onnistuneesti (vaikkei lopputulos tietenkään ole samanlaista kuin juustolla, eikä sen minusta tarvitse ollakaan). Tein soossia joulun alla myös äidilleni sekä hänen miehelleen: eivät meinanneet hekään millään uskoa, mistä kastike oikeasti koostuu. On se melkoista keittiömagiaa taas tämäkin vegaaniresepti 😀
Vegaaninen juustokastike 4:lle
n. 150 g porkkanaa
n. 400 g yleisperunaa
n. ½-¾ dl oliiviöljyä
½ dl saksanpähkinäöljyä
n. 1 – 1¼ dl ravintohiivahiutaleita
1-2 tl suolaa
n. 1 rkl omenaviinietikkaa
(1 tl juustokuminaa)
(1 tl murskattuja sinapinsiemeniä tai sinappijauhetta)
Kuori perunat ja lohko ne 6-8 osaan. Kuori myös porkkana ja viipaloi se. Keitä juureksia kunnes ne ovat läpikypsiä ja kaada keitinvesi pois.
Siirrä kypsät juurekset blenderiin / silppuriin / sauvasekoittimen sekoituskulhoon ja lisää öljy, ravintohiivahiutaleet, omenaviinietikka sekä mausteet päälle. Soseuta niin sileäksi kuin pystyt. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa / öljyä / hiivahiutaleita / etikkaa – tässä mennään niiden kuuluisien makuasioiden mukaan!
Juustokumina ja sinapinsiemenet voi halutessaan jättää pois, mutta koska käytän itse tätä “juusto”kastiketta ensisijaisesti burritoissa, tortilloissa ja nachojen kanssa, maustan soossin mieluusti samoin kuin maustaisin cheddarkastikkeenkin.
Ruoka-aika!
Vegemessut
28.1.2017 klo 10–18
Helsingin Suvilahti, Kattilahalli
Liput 5 e, alle 12-vuotiaille vapaa pääsy
Ps. Älä muuten missään nimessä kitsastele öljyn kanssa – ei se juustokaan vähärasvaista olisi! Kastikkeeseen ei tule juustomaista kiiltävänvaluvaa koostumusta ilman ronskia öljyllä lotraamista 😀
Tuon saksanpähkinäöljyn voi varmaan korvata? Ja pakkokysymys näin etikkainhoajan näkökulmasta, miksi tuota etikkaa pitää läträtä aina joka paikkaan, vaikka asiat onnistuvat ihan hyvin ilman sitäkin 😀
Saksanpähkinäöljyn voi tottakai korvata, kuten oliiviöljynkin. Itse tykkään siitä kevyestä pähkinäisyydestä, jonka se tuo makuun! Etikan voi myös vaihtaa esim. sitruunaan. Jotain hapanta lisäisin sekaan kuitenkin, se tekee maulle nimittäin ihmeitä! Ei se tästä kastikkeesta nimittäin etikkaista/hapanta tee, tasapainottaa makuja vaan ja jotenkin minusta ainakin tekee lopputuloksesta jotenkin juustoisemman 🙂 (ehkä siksi, että juustossakin on eräänlaista happamuutta?)
Toinen etikan vihaaja täällä hei! Olen onnistuneesti tehnyt tätä soosia vaihtamalla etikan sitruunamehuun, mikä toimii monessa muussakin jutussa.
Vegaaniksi ryhtymisen jälkeen olen kyllä muutamaan otteeseen ylittänyt itseni käyttämällä etikkaa kakkutaikinoissa. Uskomatonta kyllä, se ei maistu lopputuloksessa!
Sitruuna tosiaan toimii just hyvin, pääasia että on ripaus hapokkuutta soossissa 🙂 Tähän “etikkaa kakussa” -juttuun törmäsin muuten sattumalta ekaa kertaa noin viikko sitten ruokanettiä selaillessani, olet siis toinen kohtaamiseni tämän jännän ajatuksen kanssa. Ilmeisesti se saa aikaan jonkin kemiallisen reaktion taikinassa? Olisko sulla vaikka jakaa vinkkiä tai linkkiä johonkin kakkureseptiin, jonka olet testannut, mäkin tahdon kokeilla 🙂
Sitruunalla minäkin oon etikan korvannut ja hyvin on toiminut, siksi en ymmärräkään miksi aina pitäisi käyttää etikkaa 😛 Määrä resepteissä on aina tosi pieni ja pullo itsessään iso, joten sitten se pyörii vuositolkulla kaapissa. Sitruuna on paljon parempi vaihtoehto ollut omasta mielestäni. Mulla tuo pelkkä etikan haju tekee jo sellaiset puistatukset ja päänsärkyn, että mieluummin jätän pullon toisten ostettavaksi 🙂
Hei mahtavaa että tulit testanneeks tätä! Oon miettiny tän testaamista, mutta on vielä jäänyt, nyt täytyy ehdottomasti kokeilla 🙂 Ja sepä se, parasta vegaanikokkailussa on just se hulluluovuus!
No kuules, mun taas pitää ehdottomasti testata sitä vegaanitonnikalaa! Kuullosti todella jännältä – just sellaiselta taikurihommalta, mistä aina innostun 😀
Minä taas olen vähän väsähtänyt tähän trendiin – en niinkään siksi, etteikö olisi kiva kokeilla uusia juttuja, mutta liian usein niitä hehkutetaan “ainoina oikeina” , enkä oikein ymmärrä sitäkään, miksi pitää hakea esim. lihankaltaista korvaavaa juttua. Miksei voi vaan suoraan tehdä kasvisherkkua ja käsitellä sitä sellaisena?
Tuo tortilla näyttää kyllä herkulta eikä kastikekaan koostumukseltaan ole varmaan yhtään hullumpi 🙂
Ymmärrän tuonkin näkökulman. Itse en ole törmännyt sellaiseen tiukkapipoiseen “ainoa oikea” asenteeseen, omassa piirissäni erilaisiin ruokavalioihin suhtaudutaan aika avarakatseiseksi, puolin ja toisin. En myöskään näe siinä ongelmaa, että pyritään johonkin tietynlaiseen rakenteeseen, suutuntumaan tai makumaailmaan. Ruokaahan se vegaaniruokakin kuitenkin vain on, ja pyrkimys on varmasti itse kullakin tehdä ruuasta sellaista, mikä itselle parhaiten maistuu. Itse myös ajattelen, että kun nimetään vaikkapa tämä kastike vegaaniseksi “juustosoossiksi”, niin kaikki (myös kaltaiseni sekaanit) ymmärtävät, minkätapaista kastike on ja mihin se sopii. Peruna-porkkanasose oluthiivahiutaleilla ei jotenkin myöskään kuullosta niin … houkuttelevalta … 😀
Tämä on kyllä monelle tosi herkkä aihe, jakaa mielipiteitä ja herättää tunteita! Kiitos siis kommentista Minna!
Olen Minnan kanssa iaka samoilla linjoilla tuossa korvaavuus-asiassa, mutta nimeämis/etukäteiskuvittelupointtisi on hyvä Juulia!
Kiitos reseptistä. Tämä soossi sopisi maitoallergiselle sukulaisellenikin. mainiosti. Laitanpa vinkkiä eteenpäin.
No totta tosiaan, eihän tästä ole iloa vain vegaaneille ja kokeilunhaluisille sekaaneille, vaan maitoallergisille myös 🙂 toivottavasti sukulainen tykästyy!
Minä näen vegaanireseptit monesti juuri allergioiden kautta. Riemuitsin ihan hulluna esimerkiksi siitä vegaanitonnikalasta, koska en voi syödä kala-allergisena oikeaa tonnikalaa. En vielä ehtinyt testata, mutta se ja tämä menevät kyllä testikoneiston läpi 🙂
🙂 vegetonnikalaa on kyllä testattava täälläkin! Resepti vaikutti todella lupaavalta!
Siis näyttää ihanalta, vaikka suhtaudun epäillen kaikkeen mikä näyttää juustolta mutta ei ole 😀
Upeat kuvat taas <3
Heh, ymmärrän 😀 😀 😀 ja kiitos Anne!
Jotenkin vinkeä ajatus, että perunasta ja porkkanasta voi saada juustoa. Tai “juustoa” mutta kuitenkin. Meillä syödään sen verran kasvispainotteisesti, että joskus tulee vahingossa vegaanista ruokaa, mutta en ole muuten erityisesti tekemällä tehnyt vegaaniruokaa.
No sanos muuta 😛 senpä takia tämä ohje varmaan jäikin tuolloin syksyllä niin hanakasti mieleeni 🙂
Olin kerran Kotipizzan tilaisuudessa Sipsarien kanssa maistelemassa neljää erilaista vegaanijuustoa pizzalla. Kaikki olivat, noh, enemmän tai vähemmän kumisia ja jotenkin yököttäviä. Veikkaanpa, että reseptisi soosi olisi voittanut sen kilvan mennen tullen. Siinä vaikuttaisi olevan ainekset ja ulkonäkö kerrankin kohdillaan 🙂
Mä en ole vielä törmännyt kaupan vegaanijuustoon, josta olisin oikein innostunut. En kyllä ole hirmuisen montaa tosin testannutkaan… Tämä ei ollut pizzassa toki juuston veroista, mutta ruskistui kuitenkin kivasti ja maistui hyvälle. Aika hyvin juustoksi naamioituneelta juuressoseelta 😀
Minäkään en ole vielä maistanut yhtään (kaupan valmista) vegaanijuustoa mikä maistuisi oikeasti hyvälle, mutta joku tämän tyyppinen soosi voisi toimiakin! Pääsis samalla käyttämään noita oluthiivahiutaleita mitä mulla on iso säkki, ja en oikein keksi mihin niitä laittais muuta kuin ripotellen annosten päälle.
No tähän saakin upotettua niitä ravintohiivahiutaleita reilusti 😀 mulle ne on kyllä kolahtaneet niin, että vaikka ostan ison säkin, se hupenee nopeasti. Koukuttavaa kamaa!
Pitää sanoa, että vegaanisten reseptien tekijät ovat ihan omaa luokkaansa. Taas niin houkuttelevat kuvat ja reseptissä on käytetty mahtavaa ideointia.
Kiitos Taru! Kyllä se välillä just vegaanisia reseptejä tutkiessa pistää miettimään, että kukahan tämänkin ensimmäisenä keksi, ja mistä idea hänelle tuli 😀
En huomannut SEURAA-painiketta, mutta saisin mielelläni tiedon uusista postauksista mailiini. Kiitos.
Hei! Nyt kun sanoit niin eipä sellaista taida ollakaan! WordPress-tilillä voi tätä WP-pohjaista blogia seurata, samoin Bloglovinissa sekä Blogit.fi palvelussa. Mutta ilman näitä tilejä/palveluja ei ilmoituksia uusista jutuista taida voida napin painalluksella tilatakaan. Kiitos paljon kommentista, en olisi tätä itse varmaan hoksannutkaan! Täytyypä hoitaa asia kuntoon 🙂
Voiko oluthiivahiutaleet korvata ravintohiivalla? Mikähän mahtaisi olla sopiva määrä?
Hei! Juu, todellakin voi ja ihan saman määrän laitat! Korjasin reseptiin oluthiivahiitaleet ravintohiivahiutaleiksi 🙂 Aikoinaan niitä mielestäni myytiin myös oluthiivahiutaleiden nimellä, siksi tässä luki niin. Samasta raaka-aineesta kuitenkin kyse!