Anteeksi mutta… MINNE hujahti kokonainen vuosikymmen?
10 vuotTa!!!
Tänään on suuri merkkipäivä: Vaimomatskuu ruokablogi täyttää pyöreitä vuosia! Vuosikymmeen on mahtunut monen monituista elämän kiemuraa, iloa, surua, töitä ja hupia, sekä 784 julkaistua blogijuttua. Pysäyttävä luku, sillä niiden rustaamiseen kulunut tuntimäärä ei ole ihan mikään vähäpätöinen lukema. Varsinkin viime vuosien jutuista suurin osa on syntynyt usean päivän työpanoksella… Eli kuinka iso pala vuosikymmenestä blogiin oikein on kulunutkaan?
( *ﾟｪﾟ* )
Mutta hei, mitäpä sitä ei rakkaan asian eteen tekisi? Kyllä sitä vois huonomminkin aikansa käyttää! Kokkasin juhlan kunniaksi itselleni elokuun sesonkiherkuista ihana kymmenen raaka-aineen herkkuaterian: maissia, shisoa, kesäkurpitsan kukkia ja lempimausteitani… Mutta mitä olis vuosipäiväjuttu ilman katsausta menneisiin vuosiin ja löytyypä lopusta myös pieni tiedote tulevaisuuden mukanaan tuomista muutoksista.
Voit loikata juhlareseptiin tästä PLING!
Vaimomatskuu ruokablogi
Haa! Jäitkin lukemaan juttua. Kiva! No, kerrataan ensin nopeasti blogin syntytarina: Vaimomatskuu ruokablogi sai alkunsa spontaanisti 26.8.2013 City-lehden sivuilla. Ensimmäinen reseptini “Kimchi-plättyjä” syntyi muistaakseni noin vuorokauden sisällä siitä, kun idea ruokablogista oli istutettu päähäni tuolloin samassa julkaisussa työskentelevän ystävän toimesta. Ja pling, yhtäkkiä minulla oli ruokablogi – ilman hajuakaan blogeista. Kirjoitin blogia City-lehden sivuilla reilun vuoden ennenkuin loin omat sivuni WordPressin avulla, ja muutaman muodonmuutoksen kautta sivuillani on jo päästy tämänpäiväiseen muotoon.
Koska olen kertonut näistä blogin alkuajoista moneen kertaan (vaikkapa tässä 5 v. synttärijutussa) niin en kyllästytä pitkän linjan lukijoita enemmällä kertauksella.
Vuosi(päivä)katsaus
Olen ollut hieman laiska kirjoittelmaan näitä vuosipäiväpostauksia, mutta vuosikatsauksia olen tehnyt huomattavasti säntillisemmin! (Kooste molemmista löytyy täältä.) Viimeisin vuosikatsaus jäi kuitenkin luonnoksen tasolle, kun fiilis oli blogin suhteen vuodenvaihteessa totaalisen epämotivoitunut. Kirjoitin muutaman kappaleen ankeaa negistelyä … ja tajusin, että tätä EI tarvitse julkaista.
Ihan totta puhuen, fiilistä suuren ja mahtavan 10-vuotisjutunkaan kirjoittamiseen ei oikein ole löytynyt, vaikka aikaa sen etsimiseen on ollut runsaasti. Vuosikymmen on valtavan pitkä aika, ja ehkä siksi myös juhlapostaus on tuntunut valtavalta urakalta. Mutta fiilistä tai ei, tätä muisteloa nyt vaan ei voi skipata – haloo, kuinka usein sitä nyt tällaista vuosipäivää tulee? En ole tehnyt elämässäni mitään ikiomaa näin pitkäjänteisesti!
Niinpä tarpeeksi prokrastinoituani pakotin itseni mm. kaivelemaan vanhoja julkaisuja (muisto per vuosi) ja istuin alas kirjoittamaan tämänhetkisiä ajatuksiani blogista. Jutun kasaaminen tuntui paikoin yllättävän raskaalta, joten tarpeeseen tuli myös lohturuoka à la Vaimomatskuu ruokablogi. Ai mitä se sellainen on? No, raaka-aineet löydät tuosta alta!
- Maissi
- Shiso
- Valkosipuli
- Kesäkurpitsan kukat
- Sherry
- Yuzu
- Vanilja
- Sichuanpippuri
- Tsuyu
- Ruskistettu voi
- Retiisi
Ruokakuvaus
En voi kirjoittaa blogin kymmenvuotisen taipaleesta ilman, että sivuan aihetta ruokakuvaus. Nimittäin rakkaus ja intohimo ruokaa ja kokkailua kohtaan ei ole blogin alkuajoista laantunut – päin vastoin! Se on vain kasvanut, kun mukaan astui itseilmaisu ruokakuvauksen muodossa. Jos joku olisi sanonut minulle 2000-luvulla että kuvallinen tekemiseni olisi tulevaisuudessa lähinnä ruokakuvausta, olisin nauranut räkäisesti. Olen koulutukseltani taidekasvattaja ja opiskelin aikoinaan toki myös valokuvausta, mutta minkäänsortin kipinää en siihen silloin vielä saanut… Mutta tässä sitä nyt ollaan!
Valokuvauksesta on tullut minulle niin tärkeä itseilmaisun muoto, etten oikein voi enää kuvitella elämää, missä lähes joka toista ateriaa tai raaka-ainetta ei ensin kiikutettaisi kuvauspöydälle. Kun eteen sattuu poikkeuksellisen kuvauksellinen raaka-aine, suorastaan kuolaan saada sen kameran eteen 😀
Alla kooste viimevuosien lempikuvistani, lisää kuvia löytyy tietysti Instagramin puolelta.
Kirjoittelin ruokakuvausasiasta lisää Creative Food Photography-kirjaa käsittelevän jutun ohessa! Kirjastahan siis löytyy yksi kuvani 🙂
Spontaanista tajunnanvirrasta…
Mikä alkoi aikoinaan kepeästi tabletilla kuvaten ja tajunnanvirtaa suoltaen, on kymmenessä vuodessa paisunut visuaaliselta ulkoasultaan ja sisällöltään kunnianhimoiseksi ja paikoin erittäin työlääksi työksi. Olenkin vuosien varrella päässyt tekemään kiinnostavaa ja inspiroivaa kaupallista yhteistyötä lukuisien yritysten ja yrittäjien kanssa, joita arvostan! Ja kun tilaisuuksia tuli jossain vaiheessa runsaasti, sykin kaupallisia sisältöjä ulos jopa useamman kuukaudessa – ja tein tietysti ei-kaupalliset sisällöt siihen väliin. Huh huh!
…”duuniksi”?
Tänään asiat ovat vallan toisin. Julkaisutahtini on rauhoittunut reilusti ja kun alkuvuosina asia poukkoili välillä milloin mihinkin suuntaan, on sisältökin viime vuosina keskittynyt lähinnä resepteihin. Kaupallisia sisältöjä teen enää vain kerran pari vuodessa, kun arvomaailmat, aikataulut, palkkiot ja planeetat ovat oikeissa asennoissa. Nekin sijoittuvat lähinnä Instagramiin – bloginäkyvyys ei yrityksiä enää taida niin kiinnostaa.
Väistämättäkin välillä mietin, miten nämä kuviot jatkuvat vastaisuudessa. Pitäisikö vaan panostaa lyhytvideoihin ja lanseerata TikTok, vaikka sydämeni sykkii valokuville? Tai investoida vihdoinkin tosissaan ruokakuvausbisnekseen, vaikka kaikenlainen sopimusten vääntö ja raportointi stressaa? Eh, tuskin. Olen mukavuudenhaluinen enkä missään vaiheessa ole tehnyt tätä sisältöä tullakseni rikkaaksi (muuten nämä sivut olisivat ehkä jo mainoksia ja affiliatelinkkejä tukossa). Mutta onhan se kiva saada kulut katettua! Ohjelmistot, kuvauskalusteet, raaka-aineet, nettisivun ylläpitokulut, mitänäitänyton…
Itsensä ylittämisestä
Olen tietysti päässyt blogin myötä myös kokemaan ja tekemään kaikenlaista, mihin en taatusti olisi muuten ajautunut. Olen tavannut valtavan määrän inpiroivia ihmisiä, saanut uusia ystäviä (tiedätte kyllä keitä te olette!), puhunut telkassa ja radiossa, tuomaroinut Stadin silakkamarkkinoilla (tämä pitää mainita ihan spesifisti, vaikka tuomarointihommia on toki ollut muitakin), järjestänyt/emännöinyt erilaisia oluttilaisuuksia, aterioinut nosturin nokassa… ja vaikka mitä muuta. Ja kuten eräs rakas ystävä huomautti, olen pystynyt ottamaan kaikenlaiseen jännään mukaan myös ystäviäni.
Kaikki tämä on ollut ihanaa, mutta sosiaalisena jännittäjänä ja introverttinä myös haaste. Sitä on saanut tilaisuuksia ylittää itsensä udelleen ja uudelleen, sanoa jännittävillekin asioille kyllä, vaikka tekee mieli juosta karkuun. Ja siitä olen valtavan ylpeä (vaikka monesti aamuyön pitkinä tunteina pyörin sängyssä miettimässä kaikkea mihin olenkaan nenäni pistänyt).
Creative Mornings
Viimeisin itseni ylitys oli itseasiassa kesäkuun alussa, kun hyväksyin kutsun tulla puhumaan luovasta työstäni teemalla “Acceptance” Helsingin Creative Mornings -tapahtumaan Designmuseolle. (Olikohan kukaan teistä siellä? Jos olit niin kiitos!) Tilaisuus jännitti etukäteen valtavasti, mutta voi miten merkityksellinen aamu se lopulta olikaan! Suosittelenkin lämpimästi näitä ilmaisia ja kaikille avoimia aamiaistapahtumia, joissa puhuvat erilaiset luovan alan ihmiset verkoston tilaisuuksissa kautta maailman. Tilaisuus videoitiin ja jossain vaiheessa sen voi kuka tahansa katsoa – itse en taatusti tosin katso!
Mitäs kaikkea muuta Vaimomatskuu ruokablogi on vuosikymmenessä kokenut? No. Kaivellaan nyt hieman. Nämä muistot valikoituivat arkistoista intuitiivisesti, ilman sen kummempaa puntarointia! Olisi hauska kuulla, jos joku teistä on ollut mukana jo silloin aikoinaan!
10 x muisto jutun takaa
2013
Ekana vuonna juttuni syntyivät sen kummemmin sisältöä miettimättä. Ja sen näkee 😀 Spontaani höpöttely “kostautui”, kun lupasin Twitterissä tulisia laavakakkuja kaikille, jotka pääsivät katsomaan Sigur Rosin keikkaa Nuorgamin katsomoon – kunhan pääsisin mukaan myös itse. Sanomattakin on selvää, että kakkuja EI riittänyt koko aitiolle… mutta keikka oli iki-muistoinen!
2014
Toisen vuoden aikana asuin avioeron jäljiltä hetken Kalliossa, nyt jo edesmenneen Good Life Coffee -kahvilan naapurissa, jossa kävin lähes päivittäin. Omistan vieläkin useamman GLC mukin, laukun, T-paidan, pipon ja kaulahuivin enkä taatusti hankkiudu niistä eroon ikinä! Vuosi oli elämässäni vaikea, mutta GLC:ssä kaikki oli hetken aina hyvin <3 Löydät muinaisen juttuni Good Life Coffee Roasterystä täältä.
Ps. 2014 siirsin blogin pois Citystä. Jälkeen jäi liuta juttuja joita en ottanut mukaan. Siellä ne on edelleen…
2015
Hurahdin oransseihin viineihin! Tämä on tärkeää sinänsä, mutta vielä tärkeämpää on se, kenelle viiniä ensimmäisenä tarjoilin: rakkaalle puolisolleni Juusolle! Kolmansilla treffeillämme pakkasin meille evääksi hulppean aterian ja suuntasimme kotikallioilleni romanttiselle piknikille. Hyvin alkanut piknik loppui kuitenkin lyhyeen, kun kevätsade pääsi yllättämään…
2016
Tähän vuoteen mahtui kaikenlaista isoa, ihanaa ja hyvällätavalla “juustoista” – ihan niinkuin kuvan superöveri juhlaruoka mac & cheese. Kuvissakin oli jo vähän enemmän yritystä! Niin mutta siis mitä tapahtui? Juuso kosi, sanoin kyllä, ja sitten muutimme yhteen!
2017
Kävimme Juuson kanssa kahden viikon matkalla Japanissa … ja HUMPS: blogi täyttyi Japanista. Olen älyttömän huono kirjoittamaan minkäänlaisia matkaraportteja, vaikka kuvia aina kertyy kaikkialla runsaasti. Mutta tästä reissusta juttuja syntyi suorastaan kaksi! Lisäksi blogiin ilmestyi liuta reissun inspiroimia reseptejä. Ah, kunpa pääsisi Japaniin joskus vielä uudelleen!
2018
Tehtailin pommeja. Siis karkkipommeja! Ideoin karkkipommin MacGyveriksikin kutsutun ystäväni Markon nelikymppisille – ja sain het perään tehdä samanlaisen siskonpoikani kuusivuotisjuhliin. Sittemmin en pommihommissa olekaan sitten ollut – ja ehkä parempi niin, kun kyseessä oli kuitenkin melko räjähdysaltista näpertelyä (jos tiedät mitä tarkoitan)…
2019
Täytin 40! Juhlallisuuksiin lukeutui illallinen yhdessä lempiravintolassani Winossa ja matka sateiselle Ahvenanmaalle. Kuvassa istun toisessa lempipaikassani The Bull & The Firmissä, jonne sain ilokseni tulla kuvaamaan ilman että paikka oli vielä auki. Vaivaannun kameran kanssa heilumista tiloissa, joissa on paljon muitakin – ehkä koska itse kammoksun tilanteita joissa joku kuvaa. Onhan se nyt vaikea olla rennosti jos kokoajan tiedostaa olevansa jonkun kuvan taustalla – kuitenkin kaivaisin nenää just väärällä hetkellä!
2020
Ahh 2020. Vuosi joka ei juuri esittelyä kaipaa. Yritin pitää lipun korkealla, mutta etäkoulun ajoittain lähes triplaama työmäärä yhdistettynä terveysongelmiin ja muihin huoliin veti mehut tästä opettajasta. Vuosi oli kaamea, mutta tästä viereisestä negroni-jutun kuvituksesta olen edelleen ylpeä! Rustasin myös kattavan listauksen raaka-aineista, joita soisin kotoani löytyvän aina. Pätee edelleen!
2021
Täytin 42! Olen rakastanut Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjaa liftareille teinistä saakka! Kirjassa 42 sattuu olemaan vastaus kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta – kukapa ei haluaisi olla tuon vastauksen äärellä, vaikkei kysymystä tarkalleen tiedäkään? Panostin tähän merkkipäivään tulkitsemalla kirjan eeppistä pangalaktista kurlauspommia. Ps. Toinen saman vuoden älynväläys oli alkaa kirjoittamaan blogia myös englanniksi.
2022
Tästä vuodesta nousee mieleen vain Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja Iranin ihmisoikeustaistelut. Kantaakseni korteni kekoon edes jollain tavalla myös tämän alustan tuoman näkyvyyden keinoin, osallistuin kokkaamalla sekä #cookforukraine että #cookforiran -kampanjoihin.
2023
Vuosi on vielä kesken, mutta kirjoitan tätä juttua suuren muutoksen äärellä. Jään syyskuun alusta pois töistä opintovapaalle viidentoista opettajavuoden jälkeen. Hello fellow students! Arvon hallituksemme on suuressa viisaudessaan lakkauttamassa aikuiskoulutustukea ja päätin käyttää tilaisuuden lisä- ja täydennyskouluttaa itseäni tulevien kouluvuosien varalle nyt, kun vielä voin. Blogin julkaisutahti todennäköisesti hiljenee samalla entisestään – mutta tuskinpa sentään lakkaa kokonaan! On täällä tälläkin hetkellä useampi resepti ns. tulilla…
Lohturuokaa à la vaimomatskuu ruokablogi
Ja lopuksi päivän reseptin pariin! Kyseessä on ruoka, joka on parhaimmillaan kun saatavilla on makeaa, tuoretta ja mehukasta kotimaista maissia. Yksinkertaisimmillaan annokseen tulee vain (vegaanisessa) voissa paistettua maissia ja valkosipulia, sekä loraus soijaa, misotahnaa tai japanilaista liemipohjaa tsuyua. Esikuvana on japanilainen tapa tarjoilla maissia ja vaikka annos toimii ehkä parhaiten vaikkapa riisin tai nuudeleiden kaverina, lusikoin tätä herkkua menemään aina ihan sellaisenaan. Juhlaa varten lisäilin nyt sekaan vain muita sesongin ihanuuksia!
Kymmenen herkun maissi
Raaka-aineet:
- 2 tuoretta maissintähkää
- 3 pulleaa tuoreen valkosipulin kynttä ja/tai muutama valkosipulin kukkavarsi
- 50 g vegaanista voita (tai ruskistettua vegaanista voita!)
- ½-1 tl punaisia sichuanpippureita ( tai yuzukoshoa)
- ⅛ tl aitoa vaniljaa
- 2-3 rkl puolikuivaa sherryä
- 1 rkl kombu tsuyua (tai 1-2 tl soijaa tai vaaleaa misotahnaa)
- 3-4 shison lehteä
- 1-2 tl yuzumehua (maun mukaan)
- kourallinen viipaloituja retiisejä
- 2 kesäkurpitsan kukkaa (+ muita syötäviä kukkia)
Ohjeet
Valmistelut:
- Kuori ja viipaloi valkosipuli ja/tai pätki valkosipulin kukkavarret parin sentin paloiksi. Kuori maissi ja irroita tähkistä jyvät syvän kulhon sisällä. Maissin voi nostaa pienelle jalustalle (esim. nurin käännetty pikkukippo) niin veitsi ei kolise kulhon pohjaan. Viipaloi vielä retiisi ja silppua kesäkurpitsan kukat (poista halutessasi heteet/emit) sekä shiso.
- Jos käytät sichuanpippuria, paahda sitä kuivalla pannulla minuutin verran, tai kunnes se tuoksuu. Rouhi pippurit hienoksi jauheeksi.
- Sulata paistinpannulla (ruskistettu) voi ja paista valkosipulia ja maissia keskilämmöllä, kunnes valkosipuli on pehmeää ja maissi nipin napin kypsää. Lisää pannulle retiisi, sichuanpippuri tai yuzukosho (vähän kerrallaan, jos nämä vahvat mausteet eivät ole sinulle tuttuja), hyppysellinen vaniljaa, sherry ja tsuyu/soija/miso. Kiehauta reilun minuutin verran ja ota pannu pois lämmöltä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.
Viimeistely:
- Viimeistele annos lorauksella yuzumehua (myös limetti toki käy!) ja kääntelemällä sekaan shiso ja kesäkurpitsan kukat juuri ennen syömistä.
Huom:
Kiitos kaikille, jotka olette kulkeneet blogini mukana vuosikymmenen varrella! Oli se sitten satunnaista tai säännöllistä, pikku pätkä tai koko taipale – seuranne on hurjan tärkeää: en tekisi blogia ilman teitä.
(୨୧•͈ᴗ•͈)◞ᵗʱᵃᵑᵏઽ*♡
Onnittelut blogillesi!
Paljon kiitoksia!!!