Intialaiselta Rasam-keitolta mallia ottava lämpimän mausteinen ja herkullisen hapan tamarindi-tomaattikeitto on ihanaa sekä kuumana että viilennettynä!
“TreffiRuokaa”
Heipä hei kevätflunssa! Hetken jo ehdin ajatella, että ei tänä vuonna tavattaisi, mutta turha toivo .. Treffit sohvalla räkätaudin kanssa venähtivät tällä kertaa viikon pituisiksi, vaikka olisin voinut jo kättelystä sanoa ei kiitos. Mutta ei jotain niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin – muistin nimittäin tämän lenssun ansiosta mitä viimeeksi söin näillä treffeillä: lämpimän mausteista ja raikkaan hapanta tamarindi-tomaattikeittoa!
Tamarindi
Innostuin viime keväänä ostamaan elämäni ensimmäiset tuoreet tamarindit – sitä ennen olin syönyt tamarindia vain teollisesti pakatussa muodossa. Mutta kylläpä vaan on tämä luonnon oma pakkaus tyylikkäämpi!
Tamarindipuun hedelmä piileskelee paperimaisen kovan pallomainen kuoren alla useammassa osassa. Tamarindin hedelmäliha on ihanan hapanta ja kypsänä pehmeää, tummaa ja hurjan tahmeaa. Sisälle kätkeytyy useampikin kova siemen. Sellaisenaan syötynä tamarindi on monelle ehkä liiankin hapanta, mutta minusta parempaa mutusteltavaa kuin yksikään kirpeä karkki!
Kotitekoinen tamarinditahna
Popsittuani tamarineja sellaisenaan aikani, syntyi valtavan laatikollisen lopuista hedelmistä omatekoinen tamarinditahna! Projekti oli hauska, mutta hieman työläs. Ensin hedelmät kuoritaan ja sitten niitä haudutetaan kuumassa vedessä hedelmälihan pehmentämiseksi. Seoksesta siivilöidään siemenet ja kovat säikeet pois, ja mikäli lopputulos ei ole tarpeeksi paksu, sitä voi vielä keitellä kasaan. Tarkan markan kokki keittelee vielä siemeniin takertuneesta hedelmälihastakin tamarindivettä. (Nam!)
Kun jääkaapista sitten löytyi tämä kotitekoinen tamarinditahna, sille piti tietysti keksiä jotain jännää käyttöä. Ja vaihtoehtoja riittää, sillä tamarindiahan käytetään ruuanlaitossa ympäri maailman – erityisesti Aasiassa, Afrikassa, Lähi-Idässä ja Keski- ja Etelä-Amerikassa.
Suuntasin tuolloin kuitenkin ensimmäiseksi Intiaan, sillä mieleeni muistui tuolloin rasam! Rasam on eteläintialainen keitto, joka sisältää jonkun happaman ainesosan (tamarindin!) lisäksi tomaattia, mausteita ja linssejä. Kuulostaa hyvältä, vai mitä?
Rasamin mielikuva
Paino sanalla kuulostaa, sillä en ole koskaan käynyt Intiassa enkä ole syönyt rasamia muuallakaan. Mielikuvien ja netin varassa siis mennään… Niiden avulla kolusin pian jo keittiön kaappeja läpi ja kuinka ollakaan, lähes kaikkea rasamiin kuuluva lyötyi kaapista! Liuta mausteita, urad dal -linssejä, jopa kylkeen (ehkä?) täydellisesti sopivia pieniä papadumeja! Hetken keittiössä säädettyäni jotain ainakin etäisesti rasamin kaltaista materialisoitui kattilaan. Ja samalla koin aivan uuden makuelämyksen. Ensinnäkin, mikä on tämä tällainen hapan, raikas JA lämpimän mausteinen makuyhdistelmä? Toisekseen, mitä ovat nämä hampaissa rikki rasahtavat mausteet?
Siis onhan sitä ennenkin tullut syötyä ruokia, joissa on kokonaisia korianterin, juustokuminan ja sinapinsiemeniä. Ja onhan sitä tullut myös syötyä ruokia, joissa on raikkautta, happamuutta ja lämpimiä mausteita. Mutta jotenkin tämä yhdistelmä tuntui silti uudelta ja suorastaan tajunnanräjäyttävältä!
Tuossa ensimmäisissä versioissani yritin tehdä keittoa vielä taiteen sääntöjen mukaan, paahtaen mausteet järjestyksessä öljyssä tadka-ohjeiden mukaan (tässä vain yksi!) ja paahtaen öljyssä myös urad dalin. Mutta lopulta testasin soppaa tuoreiden tomaattien sijaan säilyketomaateilla, urad dalin sijaan lähikaupastakin löytyvillä punaisilla linsseillä, sekä useammilla eri määrillä ja yhdistelmillä mausteita. Ohje, mikä lopulta jäi rotaatioon oli jo aika kaukana siitä ensimmäisestä sopastani, mutta edelleen yhtä herkullinen! Niinpä otin keitosta kuviakin julkaistakseni ohjeen täällä (katselet niitä juuri). Sitten kevät taisi muuttua tulipalokiireiseksi, ja soppahommat unohtuivat.
Kylmää… kuumaa… polttaa!
Kesällä tamarindi-tomaattikeitto löytyi hetken taas lautaselta, tosin tällä kertaa kylmänä ja soseutettuna. Ihanaa. Ja sitten se taas unohtui. Mutta nyt! Kiitos kevätflunssan, naputtelen juttua vihdoinkin teille luettavaksi.
Tämä piristävän hapan ja samalla lämpimän mausteinen keitto on ehdottomasti erinomaista näin nuhaisena, mutta kuten viime kesänä totesin, se toimii loistavasti myös kylmänä helleruokana. Lykkään silloin soppaan kuin soppaan yleensä muutaman jääpalan (ja syötäviä kukkia). Kaveriksi sopii kuitenkin kummassakin tapauksessa paksu ja rasvainen maustamaton jugurtti, sekä rapeaksi paistettu papadum, mutta keitto on ihanaa myös ihan sellaisenaan. Intiassa keitto tarjottaisiin ymmärtääkseni riisin kanssa tai isomman aterian osana.
Söitpä keiton sitten kylmänä tai kuumana, toivottavasti tamarindi-tomaattikeitto maistuu sinulle yhtä hyvin kuin minulle!
Tamarindi-tomaattikeitto
Raaka-aineet:
- 4 rkl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. rypsiöljy, auringonkukkaöljy...)
- 1 keskikokoinen keltasipuli
- 4 muhkeaa valkosipulin kynttä
- 1 tl korianterin siemeniä
- 1 tl juustokuminan siemeniä
- 1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
- ½ tl vastarouhittua mustapippuria
- ¼-½ tl chilihiutaleita (riippuen tulisuudesta!)
- 4 rkl punaisia linssejä (kuivia)
- 1 tl jauhettua kurkumaa
- 500 g tuoretta tomaattia
- 3-4 dl vettä
- 2-4 tl tamarinditahnaa
- suolaa ja sokeria (maun mukaan)
- tuoretta tai kuivattua minttua (maun mukaan)
Ohjeet
Valmistelut:
- Mittaa mausteet valmiiksi pikku kippoon. Pidä kurkuma muista mausteista erillään. Voit halutessasi murskata kokonaisia siemeniä kevyesti rikki morttelissa. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipuli, lohko tomaatit.
Keitto:
- Kuumenna kannellisessa kasarissa tai pienessä kattilassa öljy keskilämmölle. Kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä muutama minuutti, ja lisää kattilaan sitten juustokumina, korianterin siemenet, sinapinsiemenet, mustapippuri ja chili. Jatka paistamista, kunnes sipuli on läpikuultavaa ja mausteet tuoksuvat ja poksuvat pannulla.
- Lisää sekaan sitten sekä kurkuma että linssit, lohkotut tomaatit ja vesi. Keittele seosta miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes linssit ovat kypsiä ja tomaatti on osittain hajonnut liemeen. Mausta keitto suolalla ja pienellä ripauksella sokeria.
- Lisää sekaan lopuksi maun mukaan tamarinditahnaa. Määrä riippuu siitä minkä valmistajan tamarindia käytät (vai oletko tehnyt tahnan itse), ja kuinka happamasta pidät - itse laitan tahnaa useamman teelusikallisen. Silppua sekaan maun mukaan vielä tuoretta minttua, tai murenna keittoon hieman kuivattua minttua.
- Voit halutessasi soseuttaa keittoa hieman sauvasekoittimella - ja jos on kesä, keiton voi tarjota myös jääkaappikylmänä!
- Tarjoilen itse tamarindi-tomaattikeiton mielelläni tuhdin jugurttinokareen ja papadumien kera, mutta hyvälle se maistuu myös ihan sellaisenaan. Tuore minttu tai korianteri sopii keiton päälle myös hyvin!
Huom:
Vastaa