Ei, lautasella ei ole risottoa, vaan superpehmoista munakokkeli karhunlaukalla!
Karhunlaukka eli “villivalkosipuli” on kasvi, jota en uskonut koskaan näkeväni elävänä. Niin paljon olen siitä vuosien varrella lukenut, niin monia herkullisia karhunlaukka-annoksia nähnyt, niin houkuttelevia reseptejä tutkinut, että koko kasvista on tullut minulle kaunis, mutta saavuttamaton unelma.
Suurimmat karhunlaukka-apajat ja vouhuttajat tuntuvat löytyvän sekä rapakon takaa että vähän eteläisemmästä Euroopasta; “ramp season” eli karhunlaukkasesonki on nimittäin todella lyhyt mutta kiihkeä! Karhunlaukan perässä rämmitään joko metsään tai taistellaan saaliista muiden ruokahullujen kanssa farmer’s marketilla (rahoja säästelemättä). Karhunlaukka on suorastaan niin trendikäs ja himottu herkku, että moni on syystä huolissaan villien karhunlaukkapopulaatioiden romahtamisesta.
Toki karhunlaukkaa kasvaa villinä myös täällä Suomessa, mutta vaikka lähiseudun metsissä on tullut hortoiltua jo monen monta kevättä, ei sitä ole tielleni koskaan osunut. Palstan tai pihan omaavilta ystäviltäni olen kuullut, että karhunlaukkaa voi viljellä ja että se tuppaa leviämään helposti – tieto ei minua valitettavasti vaan auta kun en viljelyplänttiä omista! Nuuskinut toki olen lähimpien vuokrapalstojen reunametsät, jos se olis jonkun palstalta vaikka lähtenyt niihin leviämään … mutta turhaan. Karhunlaukkaa onkin tuntunut kasvavan vain Instagramissa.
Arvaattekin varmaan kuinka ilahduin, kun bongasin Satokausikalenterin FB-seinältä tiedon, että karhunlaukkaa löytyy nyt kuukauden satokausituotteena S-Marketeista ja Prismoista! Ei kuulkaa mennyt kuin vuorokausi, niin olin jo hoitanut itseni Itiksen Prismaan tutkimaan, pitääkö uutinen paikkaansa. Ensiksi näytti siltä, että vedän sielläkin vesiperän, mutta lopulta löysin hyllystä riveittäin karhunlaukkaruukkuja. BINGO! Kotiin kannoin näitä vamppyyrinkarkoittaja-graalin maljoja samantein neljä ruukkua – jos pitkään haudottu ruokaunelma on yhtäkkiä saavutettu, on siitä tietysti saatava heti irti vähän enenmmänkin!
Mietin kyllä kovasti, josko konstultoisin karhunlaukkaa palstallaan viljelevää ystävääni kasvin istuttamisen suhteen… Olishan se aika hienoa, jos saisin runsaampaa satoa ensi vuonna korjattavakseni jostain ihan omasta salaisesta paikastani tuolta lähimetsistä?
Nyt kun olen vihdoin maistanut tätä herkkua itsekin, voin allekirjoittaa jo aiemmin lukemani kuvailut sen mausta: karhunlaukka sekä tuoksuu että maistuu valkosipulilta, mutta on maultaan selvästi pehmeämpi ja makeampi. Se onkin sukua sekä purjolle että salottisipulille 🙂
Veikkaan, että teen jäljelle jääneistä karhunlaukoistani vielä ainakin risottoa sekä pestoa, mutta ihan ensimmäiset makupalani halusin syödä kermaisessa munakokkelissa. Hemmottelen itseäni aina välillä hipi-hitaasti matalalla lämmöllä kypsennetyllä ja pumpulinpehmeällä munakokkelilla, jonka maustan milloin parmesaanilla, milloin tryffeliöljyllä. Tällä kertaa kuullotin herkkuni sekaan siis muutaman karhunlaukan varsineen, lehtineen ja sipuleineen päivineen. Ja olihan se kaiken tämän odottelun ja haaveilun nostattamien, mahdollisesti jo hieman ylisuurtenkin odotusten jälkeen ikimuistoinen ateria!
Karhunlaukka-munakokkeli
1:lle nälkäiselle tai 2:lle makupalaksi
3 luomumunaa
2-3 karhunlaukkaa
n. 20 g luomuvoita
ripaus suolaa
vastarouhittua mustapippuria
Valmistele ensin karhunlaukka. Pese sipuli ja tarvittaessa myös kasvin lehdet. Irroita paperimaiset kalvot ja leikkaa juuret pois. Pätki vaaleat sipulit puolen sentin paloiksi ja laita ne paistinpannulle voinokareen kanssa. Kuullota karhunlaukkaa miedolla lämmöllä, kunnes sipulin palat muuttuvat läpikuultaviksi ja pehmenevät. Silppua sillä välin kasvin varret sekä lehdet, säästä kukat annoksen koristeluun.
Riko munien rakenne huolella ja sekoita silputut varret ja lehdet muniin. Alenna pannun lämpöä hyvin matalalle ja lisää munaseos pannuun. Kypsennä munakokkelia kokoajan rauhallisesti pohjia myöten hämmennellen, kunnes seos alkaa hieman paksuuntua. Jatka paistamista, kunnes munakokkeli muistuttaa koostumukseltaan risottoa. Pidä huoli siitä, että pannun lämpötila pysyy matalana, kermaisen ja silkkisen koostumuksen aikaansaamiseksi tarvitaan nimittäin sekä aikaa että kärsivällisyyttä! Munakokkeli on minun liedelläni valmis yleensä vajaassa vartissa.
Lopeta paistaminen aina mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään – munakokkeli nimittäin jatkaa kypsymistään jälkilämmöllä vielä lautasellakin. Mausta karhunlaukka-munakokkeli ripauksella suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria. Tarjoile herkku joko sellaisenaan karhunlaukan kukkien kera, tai hyvän leipäviipaleen päältä. Ouh mama!
Ps. Jos karhunlaukkafiilistely sekä reseptit kiinnostavat, lue seuraavaksi vaikka tämä, tämä ja tämä juttu!
Muistatko minkä hintaista karhunlaukka oli? Siis noin. Tosi kauniin väristä munakasta. Taisi olla isot ja syvän väriset keltuaiset kananmunissa.
Juu nää munat oli luomu-lähi-eguja, itsekin hämmästelin kuinka syvän väristä kokkelia niistä tuli 🙂 Nämä ruukut olivat 2,5 euroa kipale. Fiksua olis varmaan koittaa niitä istuttaa johonkin, mutta meidän kotitalo on julkisivurempan takia paketissa, niin en saa ees partsille :/
Näyttää tosi herkulliselta:)
Kiitos Kati!
Kiitos tietopaketista, kevään herkkää herkkua. Mahtaakohan täältä Hämeestä näin harvinaista tuotetta saada, olisi hienoa saada kokeilla 👍
Hei Riitta! Kannattaa varmaan kysellä S-ketjulta suoraan, onko sinun alueellasi jälleenmyyjiä 🙂 Onnea matkaan! Mulla on tänään ohjelmassa karhunlaukkakokkailu nro 2, mietin vielä risoton ja pastan välillä!