Sateenkaarisushi

Silmiini osui taannoin Instagramissa häikäisevän värikäs sushikuva, enkä ole saanut sitä sen koommin mielestäni. En selvästi ole ainoa, sillä hashtagilla rainbowsushi löytyy värikkäitä kuvia lähes 2000 – selvää somehittiaineista siis! Aika vaikea näistä olisi olla innostumatta kun rullien nimetkin vilisevät yksisarvisia, merenneitoja ja sateenkaaria 😀

Ensi-ihastuksen jälkeen heräsi tietysti kysymys värien alkuperästä, elintarvikevärejä kun en lähtökohtaisesti ruokaani halua laittaa. Kaikki minunkin kuvissani näkyvät värit on kuitenkin saatu aikaan kotikeittiössä mausteilla ja vihanneksilla, jopa tuo turkoosi – eikä muuten ollut vaikeaa.

Muutenhan nämä makirullat ovat ihan tavallisia susheja, joita täytin kaikella, mitä mieleni sillä hetkellä teki. Yritin tosin hieman myös miettiä väriyhdistelmiä, joissa olisi kiva kontrasti (kuten sinivioletilla riisillä ja oranssilla mädillä). Sehän tässä puuhaillessa tuli myös selväksi, että rullaustaitoni ovat pahasti ruosteessa. Näitä oli kuitenkin niin hauska tehdä, että ehkäpä nuo sushihommatkin alkavat taas rullaamaan – mieleni kun tekisi pistää väriliemet tulille heti uudelleen!

Jotta värikäs riisi pääsisi oikeuksiinsa, tein osan rullista uramakeina eli ns. indside out -rullina, joissa riisi jää ulkopuolelle. Niiden dippaaminen soijaan on tosin melkoinen taitolaji, jossa helposti päätyy kalastelemaan riisinjyviä soijakulhosta… tämän vuoksi uramakien täytteet kannattaa minusta maustaa jo valmiiksi esim. sriracha- tai wasabimajoneesilla. Lisäksi tein myös ohuita ja yksinkertaisempia hosomakeja. Mikäli kumpikaan edellisistä termeistä ei kuulosta tutulta, suosittelen pientä vilkaisua esim. Serious Eats -sivuston sushivinkkeihin – ja sitten vaan suunnittelemaan omia rullia!

Punakaalia, gochujang-tahnaa, kurkumaa, punakaalia + ruokasoodaa

Kuten jo aiemmin mainitsin, näiden värien tekeminen onnistuu helposti ihan kotikeittiössä. Keltaisen saa aikaan tietysti kurkumalla (tai mikäpä ettei sahramillakin), oranssin taas taioin korealaisella gochujang-chilitahnalla. Mitä tulee näihin kaikkein kreiseimpiin väreihin eli violettiin ja turkoosiin, taikasana on punakaali. Sen sinivioletissa keitinvedessä keitetystä sushiriisistä tulee violettia, joka taas pikkuisella taikatempulla muuttuu kirkkaan turkoosiksi – ripaus ruokasoodaa riisin sekaan vaan ja simsalabim!

Kokeilin myös yhtenä päivänä spirulinajauhetta, joka värjää riisin tumman sinivihreäksi, mutta lopputulos ei pärjännyt ihan näille muille aikaansaamilleni väreille. Mikäli saisin jostain käsiini punajuurijauhetta, testaisin myös sitä – tosin ensin aion kokeilla punajuurien keitinvettä 🙂

Violetista turkoosiksi, turkoosista violetiksi – yrityksen ja erehdyksen kautta hei!

Sellaisen havainnon tein ihan kantapään kautta, että mikäli on lisännyt violettiin riisiin soodaa saadakseen aikaan turkoosin värin, riisiä ei enää voi maustaa riisiviinietikalla – tällöin nimittäin riisi vaihtaa värinsä takaisin violettiin, tai oikeastaan lähemmäs vaaleanpunaista. Tämän vuoksi en käyttänyt turkoosia susheihini yksinään, sushiriisi kun ei oikein mielestäni ole sushiriisiä, ellei sitä ole oikeaoppisesti maustettu. Muiden värien seassa turkoosin ns. ”mauttomuus” ei minusta kuitenkaan mitenkään häiritse, ja onhan tuo väri nyt aivan upea!

Ohjeeni riisimäärästä tulee tarpeeksi täytettä ainakin kolmelle uramakirullalle, ja ehkäpä vielä muutamalle hosomakille. Riippuu tietysti siitä, kuinka paksuja rullia te siellä kotonanne väsäätte! En todellakaan ole mikään sushimestari, mutta ohjeita sushiriisin keittämiselle ja maustamiselle on netti onneksi pullollaan – sieltä keräilemieni tietojen pohjalta olen tehnyt onnistunutta riisiä seuraavaksi kuvailemallani tavalla. Mikäli teillä on omat idioottivarmat metodinne, niin laittakaan kommentteihin jakoon niin opin minäkin taas jotain uutta!

Sateenkaari-makirullat

Sushiriisiin:

400 g sushiriisiä (jaettuna kahteen 200 g annokseen)

n. 100 g lohko punakaalia

n. ¼ tl ruokasoodaa

n. 1 tl kurkumaa

n. 1 rkl gochujang-tahnaa

(½-1 tl spirulinaa/matcha-jauhetta)

4-5 rkl sushietikkaa eli riisietikkaa, joka maustetaan ripauksella suolaa, sokeria/mirinviiniä (ja kombulevää) tai valmiiksi maustettua sushi-su -etikkaa

Rullailuun:

3-5 arkkia norilevää

bambumatto

elmukelmua

kulhollinen vettä käsien kostuttamiseen

Tarjoiluun:

wasabia

pikkelöityä inkivääriä eli garia

Mittaa riisi ja huuhtele se huolella, kunnes siitä valuva vesi on kirkasta. Jaa riisi tasan kahteen erilliseen kattilaan, joilla kummallakin on tiivis kansi – itse punnitsen ja huuhtelen riisin kahdessa erässä, jotta saan määrän mitattua tarkasti. Keitä muutamaan palaan pilkottua punakaalilohkoa reilussa puolessa litrassa vettä noin kymmenisen minuuttia ja siivilöi värjääntynyt vesi sitten talteen.

200 g riisiä kohden tarvitset n. 2,7 dl vettä. Laita siis toiseen kattilaan 2,7 dl punakaalivettä, toiseen 2,7 dl puhdasta vettä. Sulje kattiloiden kannet ja nosta lämpöä, jotta saat veden kiehahtamaan. Alenna sen jälkeen lämpöä reilusti ja anna riisin kiehua hiljalleen kannen alla n. 15 minuuttia. Poista tämän jälkeen lämpö kokonaan ja jätä riisi vielä höyryyntymään kannen alle kymmeneksi minuutiksi. Älä avaa kantta kuin vasta lopuksi. Mikäli sinulla on sähköliesi, nosta kumpikin kattila kuumalta levyltä pois levyn sammuttamisen jälkeen jottei riisi palaisi hitaasti jäähtyvällä levyllä pohjaan.

Sekoita riisietikkaan mausteet (seikkaperäisempi ohje etikan ja sushiriisin valmistamiseen esim. täällä). Jaa valkoinen riisi kahdelle matalalle lautaselle, violetti samoin kahdelle. Jaa maustettu riisietikka kolmeen osaan, yhteen voit sekoittaa kurkumaa, toiseen gochujang-tahnaa, ja kolmannen voit lisätä violettiin riisiin sellaisenaan.

Etikka sekoitetaan riisiin varovasti, riisinjyviä käännellen – tarkoitus ei ole liiskata ja murskata riisinjyviä vaan säilyttää ne mahdollisimman ehjinä. Jos haluaa valmistaa riisinsä viimeisen päälle, niin samalla kun sitä etikkaa käännellään riisin sekaan, jonkun toisen pitäisi tuuletella riisiä viuhkalla – ei onnistu itsekseen kokkailevalta kokilta ihan niin vain, tai siis ainakaan multa – mutta hyvää tuli riisistä silti.

Ripottele maustamattomaan violettiin riisiin hieman ruokasoodaa ja kääntele se varovasti riisin sekaan. Samalla voit ihailla riisin kameleonttimaista muodonmuutosta violetista turkoosiksi. Peitä jokainen lautanen kelmulla, joka on kevyesti painettu kiinni riisiin asti. Pidä riisi huoneenlämmössä.

Sitten vaan rullailemaan! Mikäli olet ekspertti makirullien rullailussa, niin onnitteluni! Itse olen puuhassa tosiaan aika surkea, eikä ihme kun teen sushia itse kuitenkin aika harvakseltaan. Jokainen makirullia pyöritellyt tai liian paksua rullaa haukannut on minun laillani varmaan havainnut, että ahneus täytteissä ja riisin määrässä ainakin kostautuu – muita rullailua helpottavia vinkkejä otankin sitten ilolla vastaan!

Liian ryppyotsaisesti ei mielestäni mitään keittiöpuuhia kannata ottaa, joten vaikka rulla lörpöttäisi päädyistään ja hajoilisi leikatessa, ei mielestäni kannata tuskastua vaan viskellä ne rikkinäiset palaset sitten vaikka kulhoon ja särpiä ne siitä. Kulhoruuathan on kovin trendikkäitä vielä (vai ovatkohan ne jo vähän passée…) –  ja sitäpaitsi Japanissa kulhosushi (chirashizushi) on käsittääkseni just sitä, mitä ihmiset kotonaan kokkailevat.

Täytteiksi voi minusta laittaa mitä vaan. Perinteikäs japanilainen sushi tästä ruuasta on kuitenkin kaukana, joten itse täytin sushirullani jenkkityyliin mm. srirachamajoneesilla, avocadolla ja jopa parsalla. Pöydässäni olikin tällä kerralla seuraavanlaisia yhdistelmiä:

• avocado, majoneesi & oranssi gochujang-tahnalla maustettu riisi
• avomaankurkku, wasabi & sateenkaaririisi (jossa on kaikkia värejä sekaisin)
• avocado/parsa, katkarapu, retiisi, ruohosipuli & srirachamajoneesi
  
• lohenmäti, ruohosipuli & violetti riisi

Testailut tosin jatkuvat, sillä ei mene juuri sekuntiakaan siitä kun olen näitä kuvia ystävilleni näyttänyt, kun jokainen vonkaa kylään. Mikä jottei, kunhan joku muu siivoaa – keittiöni oli tämän kokkailusession jälkeen nimittäin kuin värikkään räjähdyksen jäljiltä. Kirjavia riisinjyviä siellä täällä, erivärisiä nesteitä ja riisinjämiä sisältäviä kippoja ja kuppoja tasot täynnä … itseasiassa niitä riisinjyviä löytyy ympäri kämppää edelleen. Mutta hei, pääasia että edes kuvissa näyttää etäisesti siltä, että mulla oli homma jotenkuten hallussa 😀

Ps. Ootteko jo nähneet Jiro Dreams of Sushi -dokkarin? Suosittelen!

Pps. Kuvassa vilahtava Clearspringin norilevä ja inkivääri on saatu testiin blogin kautta, ja suosittelen kumpaakin lämpimästi! Varsinkin norilevälle pisteet kunnolla uudelleen suljettavasta pakkauksesta, mausta puhumattakaan ♥