Samettinen Hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla

Kurpitsakausi on täällä taas, JEE! Kurpitsa on yksi lempi raaka-aineistani sen mahtavan monipuolisuuden vuoksi. Riippuen lajikkeesta, kurpitsa taipuu sipsiksi, spagetiksi, keitoksi, tuorepuuroksi, pöperöksi, keksiksi, veneeksi, munakupiksi – ja käyhän se myös vaikka kirjapainosta, kahvakuulasta tai koverrettuna pyöräilykypärästä.

Kyllä, jos minulta kysytään, kurpitsaa kannattaa raahata kotiin vaikka selkä vääränä nyt kun sitä on kerran kaupat pullollaan!

Mikä parasta, ainakin minun lähikauppaani on ilmestynyt oikein kunnon valikoima erilaisia kurpitsoja: laarista löytyy niin iki-ihana myskikurpitsa, spagettikurpitsa, sekä Hokkaido-kurpitsa, keltaista ja vihreää kesäkurpitsaa ja niin edes päin. Ainoa mistä en niin välitä, on koristekurpitsa, mikä johtuu ihan vain siitä että sitä ei voi syödä (en mä tykkäisi koristepizzastakaan).

Spagettikurpitsaan ihastuin jo kolmisen vuotta sitten aloitellessani blogaamista Cityn sivuilla. Tuolloin pääsin myös esittelemään tuota ihmekasvia oikein painetunkin lehden sivuilla 😀 Näköjään on vaan jäänyt tämä legendaarisen karmaisevan näköinen ikivanha juttu siirtämättä tänne uuteen lokaatioon, mutta niitä paperi-Cityjä kotoa löytyisi edelleen monin kappalein! Nehän on mahtavia muistoesineitä esiteltäväksi lapsenlapsille: “Kattokaas nyt lapset kun mamman löpinöitä on julkaistu joskus Citylehdessä! Juu, se lehti oli kuulkaas kovaa kamaa silloin joskus kun mamma oli teini eikä asunut vielä edes Helsingissä! Niin niin, silloin edellisellä vuosituhannella… sillon kun ihmiset vielä lukivat sanoja paperilta.” (ja tähän ne lapsenlapset varmaan sanovat että joo joo mamma, mitä se paperi oikein on?)

(Vaikea muuten uskoa itsekään enää, että aloitin blogaamisen ilman kameraa tai tietokonetta – nuo Cityn aikojen jutut ovat siis tehty kaikki alusta loppuun tabletilla. HUHHUH, siltähän ne kyllä näyttävätkin.)

Spagettikurpitsasta pitänee siis väsätä uusi postaus. Tänään kuitenkin kattilassa on japanilainen Hokkaido-kurpitsa! Se on siitä kiva, että sen vahvan oranssi hedelmäliha on kiinteää, eikä se vetisty kypsyessään. Siitä saakin tämän vuoksi ihanan samettista soppaa. Hokkaidon ikävämpi puoli on pilkottaessa sen kova kuori … joka onneksi pehmenee keittäessä syötäväksi.

Hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla 2-4:lle

vegaaninen

400 g Hokkaido-kurpitsa -kimpale

1 keskikokoinen keltasipuli

pätkä purjosipulia

2-3 valkosipulin kynttä

1 sellerin varsi

2 porkkanaa

1 l kasvislientä

1 rkl (pähkinä)öljyä

2 laakerinlehteä

1 tl kuivattua rosmariinia tai tuoreen pienen rosmariininoksan neulaset

1 tl timjamia

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

2 tuoretta maissintähkää tai n. 300 g maissinjyviä

Muruseokseen:

puolet maissinjyvistä

1 rkl (pähkinä)öljyä

n. 50 g pistaasipähkinöitä

1 tl chilihiutaleita

2 valkosipulin kynttä

1 rkl vaahterasiirappia/kookoksenkukkasiirappia tms.

ripaus suolaa ja mustapippuria

1-2 tl silputtua tuoretta rosmariinia / ½ tl kuivaa rosmariinia

Koverra kurpitsasta siemenet ja lohko se paloiksi. Silppua sipuli ja valkosipulin kynnet, paloittele porkkana, sellerinvarsi sekä purjo. Irroita maissinjyvät tähkistä ja jaa ne kahteen osaan. Kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti ja lisää sitten kurpitsa, porkkana, selleri sekä purjo. Paistele hetki keskilämmöllä, kunnes vihannekset saavat sieltä täältä hieman väriä. Lisää kattilaan kasvisliemi, laakerit, rosmariini sekä timjami. Keittele kannen alla, kunnes kurpitsa on pehmeää. Lisää kattilaan puolet maissista ja keitä vielä hetki. Poista laakerinlehdet ja soseuta keitto. Mausta pippurilla ja tarpeen mukaan ripauksella suolaa.

Keiton kiehuessa valmista sen kaveriksi tuleva muru. Rouhi pistaasit karkeasti veitsellä ja silppua valkosipulin kynnet. Paista niitä sekä maissia öljyssä paistinpannulla kullanruskeaksi, mausta reilusti chilillä, rosmariinilla, suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle lopuksi vielä juokseva hunaja (tai muu makeutus) ja paista vielä hetki. Varo polttamasta!

Tarjoile hokkaido-kurpitsakeitto heti muruseoksen kera ♥