Pataruokaa
Meri-Tuuli Lindströmin uunituore Pataruokaa -kirja on poltellut näppejäni jo viikkoja pääsemättä kuitenkaan tarkempaan syyniin. Olen odotellut kirjan valmistumista uteliaana jo vuoden verran, osallistuin nimittäin Meri-Tuulin ja kirjan superlahjakkaan kuvaajan Kreetta Järvenpään järjestämään ruokakuvausworkshopiin viime syksynä ja kuulin projektista tuolloin ensimmäisen kerran 🙂
Sekä Meri-Tuulin että Kreetan Instagramista on saanut seurata toinen toistaan houkutteleviempien reseptien muotoutumista upeiksi ruokakuviksi, joten olen tiennyt varsin hyvin mitä on odotettavissa. Koska hyvän kanssa ei minusta kannata hätiköidä, kirjan luettavaksi saatuani halusin odottaa sitä sopivaa rauhallista hetkeä, jolloin pystyn tosissaan tutkimaan sen kannesta kanteen keskeytyksettä. Sitä tässä sitten on odoteltu! Viime viikolla jouduin kuitenkin jäämään päiväksi kotiin potemaan flunssaa ja ykskaks pystyin antamaan kirjalle vihdoinkin sitä jakamatonta huomiota, jota se mielestäni ansaitsee.
Minusta on hauskaa huomata, miten erilaiset asiat kiinnittävät eri ihmisten huomiota – Hannan Soppa -blogissa on nimittäin juuri tehty tästä samasta kirjasta hänelle ensimmäisenä silmiin osunutta palsternakkapataa, kun itselleni sivuilta hyppäsi ekalla pläräyksellä esiin houkuttelevimmin Voipapua ja pecorinoa -ohje.
Olisi hauskaa joskus pysähtyä pohtimaan ja yrittää tiedostaa, mikä minun katsettani ohjaa. Työni on varsin visuaalinen ja olen erilaisten kuvien kanssa tekemisissä jatkuvasti, mutten silti arjessa pysähdy pohtimaan omaa havainnointiani läheskään niin usein kuin alallani olevan ihmisen ehkä sietäisi! Oliko se joku katseeni pysäyttävä ohjeen otsikossa, kuvissa väreineen ja sommitelmineen, vai silkkaa sattumaa?
Itse jouduin oikein etsimällä etsimään Hannan katseen pysäyttänyttä palsternakkapataa kirjasta, kun taas aukeama, jolla voipapupata majailee tuntuu aukenevan kirjasta minulle kuin itsestään. Voisikohan joku keittiöpsykologi laatia meille ruokanörteille omat horoskoopit ruokakirjoista silmään ekanan osuvien reseptien pohjalta? Ja mitähän tämä papuja, kirsikkatomaatteja, valkosipulia ja yrttejä sisältävä rusiikkisen yksinkertainen, miedossa lämmössä pitkään viihtyvä pata minusta kertoisi? 😀
Iltasatuja ja linnoja
Olen lukenut keittokirjoja lapsesta asti (jolloin rakentelin niistä tosin myös linnoja, patsaita ynnä muita viritelmiä), enkä kovin usein törmää sellaiseen kirjaan, josta haluaisin tehdä lähes jokaisen reseptin – ja vieläpä sellaisenaan, sooloilematta omia ideoitani reseptin sekaan. Tuppaan käyttämään keittokirjoja ja reseptejä nimittäin yleensä inspiksenä, en minä niitä siis kokatessa lue vaan iltasaduksi!
Pataaruokaa -kirjalla on siis jo nyt melko poikkeuksillinen paikka kotonani: se ei ole kirjahyllyssä, vaan työpöydälläni ja sen sivuilla on jo roiskeita ties mistä soosseista ja liemistä. Ensimmäiset roiskeet tulivat tietysti tästä papupadasta, jota täydellisempää flunssaruokaa en just nyt taida edes keksiä! Koska hoksasin laittaa pavut likoamaan edellisenä iltana, valmistui tämä ruoka kuin itsestään uunissa samalla kuin potilas levytti sängyssä kirjan kanssa. Sen verran jouduin reseptistä joustamaan, että käytin voipapujen sijasta tavallisia valkoisia papuja, joita kotoa löytyi jo valmiiksi. Maussa ei onneksi suuren suurta eroa voipavun ja valkoisen pavun välillä ole, mutta pienemmän kokonsa puolesta pata valmistui valkopavuilla ohjetta hieman lyhyemmässä ajassa.
Voipapuja ja pecorinoa Pataruokaa -kirjan mukaan
4:lle
5 dl kuivattuja voipapuja (tai valkopapuja!)
5 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
7 dl kasvislientä
400 g kirsikkatomaatteja
4 oksaa tuoreita yrttejä, kuten timjamia, oreganoa, meiramia tms.
2 rkl oliiviöljyä
Viimeistelyyn:
3 lehtikaalin lehteä (n. 6o g)
100 g pecorinojuustoa
suolaa
rapeaan leivänmuruun:
3 palaa vanhaa vaaleaa leipää (tai 3 dl japanilaisia pankojauhoja)
½ tl fenkolinsiemeniä
1 valkosipulin kynsi
3 rkl oliiviöljyä
½ dl hienonnettuja tuoreita yrttejä (esim. persiljaa, oreganoa ja timjamia)
suolaa
Huuhtele pavut ja laita ne likoamaan runsaaseen veteen yön yli. Valuta pavut ja huuhtele runsaassa vedessä. Kuori valkosipulit ja murskaa niitä kevyesti veitsen lappeella.
Laita pavut pataan, ripottele päälle suola ja lisää kasvisliemi. Asettele valkosipulit, tomaatit ja yrtit papujen päälle, valuta viimeiseksi oliiviöljy pataan ja laita uuniin. Paahda 200 asteessa grillivastuksia käyttäen noin 15 minuuttia tai kunnes tomaatit ja valkosipulit ovat ruskistuneet.
Nosta pata ulos ja laske lämpötilaa 140 asteeseen. Paina kevyesti lusikalla tomaatit ja valkosipulinkynnet papujen sekaan ja nosta pata takaisin uuniin. Anna hautua ilman kantta noin 2-3 tuntia tai kunnes pavut ovat pehmeitä. Tarkista välillä, että nestettä on tarpeeksi ja lisää tarvittaessa tilkka vettä.
Kun pavut ovat kypsiä, tarkista suolan määrä ja lisää tarvittaessa. Pese lehtikaalit ja revi ne suupaloiksi, heitä lehden kova keskiruoti pois. Kääntele lehtikaalit kuumaan pataan ja nosta vielä 5 minuutiksi uuniin pehmenemään.
Nosta pata pöytään ja veistele tai raasta päälle pecorinoa.
Padan voi viimeistellä lautasella vielä rapeilla leivänmuruilla, joita itse en potilaana jaksanut poikkeuksellisesti vääntää.
Rapeat leivänmurut:
Kuivaa leipää yön yli keittiön pöydällä tai uunissa 120 asteessa, kunnes se on kokonaan kuivaa. Murenna leipä tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja jauha karkeaksi muruksi. Jauha fenkolinsiemenet morttelissa.
Kuori valkosipulin kynsi ja leikkaa se puoliksi pituussuunnassa. Paina murskaksi veitsen lappeella. Laita valkosipulit ja öljy pannuun ja kuumenna keskikuumaksi. Paahda valkosipuleita hetki. Levitä leivänmurut ohueksi kerrokseksi pannulle ja ripottele päälle fenkolinsiemenet. Nosta lämpötilaa ja paahda murut kullanruskeiksi aina välillä ravistellen pannua. Kun leivänmurut ovat kauniin kullankeltaisia, lisää yrtit ja kääntele nopeasti seokseen. Mausta ripauksella suolaa ja kumoa muruseos lautaselle jäähtymään.
Jälkikäteen täytyy kyllä sanoa, että tuo rapea leivänmuru jäi kovasti houkuttelemaan! Fenkoli on mielestäni ihana mauste ja toimii loistavasti niin papujen kuin tomaattienkin kanssa. Pata maistui kuitenkin todella ihanalle ja mikä parasta, siitä riitti syötävää vielä seuraavallekin päivälle! …eikä tarvinnut pelätä muuten pariin päivään Draculaakaan 😀 ah, rakastan pitkään hautunutta valkosipulia!!!
Ihania kuvia! Olen itse sitä mieltä, että paras kirja on sellainen, joka on täynnä valmistusroiskeita ja sivut on hieman jo liimautuneet kiinni 🙂 Silloin ainakin tietää, että kirjaa on käytetty! Meillä on innostuttu nyt erilaisista kasvisruoista (tai varsinkin mieheni). Tällähän voisin yllättää hänet joku päivä! Pataruoat on vielä niin ihania, kun ne voi vaan laittaa uuniin ja ruoan valmistuessa siivoilla, ulkoilla, leikkiä lasten kanssa tms. Tuo leipämuru olisi varmaan piste i:n päälle 🙂
Juu tuo leipämuru olisi varmasti ollut todella ihana lisä jo valmiiksi superherkulliseen pataan. Teen tätä kyllä varmasti uudelleen tässä syksyn aikana monesti, joten seuraavalla kerralla se on ehdottomasti testattava siinä päällä 🙂
Hah, just perjantaina osui silmiini Prismassa voipapuja ja pienessä mielessäni tuumasin, että pitäiskin selvittää, että mitä noista voi tehdä.
Mulla on kaapissa voipapuja melkein aina – tosin ei välttämättä kuivattuina vaan tölkissä. Ne on mun lempipavut! Suosittelen lämpimästi niiden käyttöä melkeinpä missä vaan <3 toimivat salaateissa, levitteeksi soseutettuina, perunamuussin seassa, padoissa, laatikoissa ... jään odottelemaan mielenkiinnolla että kehittelet niistä jottain jos päädyt vielä ostamaan 🙂
Ihan selkeästi tuosta tulee valkosipuli-yrttimarinoituja voipapuja ja kuivattuja kirsikkatomaatteja. Heti kun kokeilen, voiko kirsikkatomaatteja kuivattaa ja jos voikin, onnistuuko se multa. 😀 Päälle ehkä vähän parmesania. Tai jotain.
Uunikuivatut kirsikkatomaatit on ihania! Namnam miten hyvän kuuloista 😀
Tämä oli yksi kirjan herkuista joka kiinnitti heti huomioni. Toinen oli kurpitsapata. Molemmat sivut on jo merkittynä kokeiltavaksi.
Ollaan siis melkein keittokirjahoroskooppisamiksia 😉
Mielenkiintoista tuo pohdinta mikä kiinnittää huomion. Jäin nyt itsekin ajateelemaan asiaa. Valinnat tuntuvat olevan kiinni myös paitsi mitä etsii ja miksi, myös omasta mielentilasta etsiessä. hmm…
No niinpä – sitä katsetta ohjaa varmasti varsin vaihteleva joukko tekijöitä. Pohdin tällaisia asioita jatkuvasti töissä mutta en ole aiemmin ulottanut niitä tänne harrastuspuolelle 🙂
Kiva kirjoitus! Iltalukemista mullakin keittokirjat oli joskus, nyt vaan väsyneenä kellahdan sänkyyn. Kiinnostava kirja tämä ja ihana resepti!
Kiitos Aila!
Olen kuullut vain hyvää tästä kirjasta! Pitänee hankkia. Toivottavasti oot jo parantunut.
Kiitos Veera, kyllä olen. Itseasiassa olin töissä jo heti seuraavana päivänä, ehkä tällä ruualla oli suorastaan lääkinnällinen vaikutus?
Ihana kirja & ihana ohje. Täytyy hankkia tämä kirja. Minäkin tykkään iltalueskella keittokirjoja, katsella kauniita kuvia ja fiilistellä reseptejä. Mielenkiintoista oli sun pohdinta, mikä kiinnittää huomion. Harvemmin tulee mietittyä.
🙂 ehkä näitä tällaisia tulee mullakin mietittyä vasta kun olen pakosta neljän seinän sisällä potilaana ja ehdin tylsistyä 😀
Hyvännäköinen herkku!
Kiitos Mari!
Hyvältä näyttää! Leivänmurut tuovat varmasti mukavaa rapsakkuutta annokseen!
Kiitos! Ja kyllä – korjasin muuten virheeni juuri leivänmurujen kanssa, tosin ne päätyivät hieman erilaisen annoksen päälle. Erinomaisen maukkaita joka tapauksessa 🙂
On muuten varmaan aivan mielettömän ihana kirja! ja juuri sopiva syksyyn 🙂 en ole päässit hipelöimään sitä, saati kokkaamaan kirjasta mitään mutta aion kyllä saada sen käsiini mahdollisimman pian.
No on ja kannattaa etsiä käsiin, uskallan väittää että tykkäisit myös 🙂
Kauniit kuvat ja maistuvan kuuloinen resepti.
Kiitos Peggy!
Papuruoat <3
Tästähän kehkeytyy huomisen ruoka. Tänään pavut likoon ja leivinuuni lämpimäksi, huomenna ruoka hautumaan uuniin.
Tuo kirja vaikuttaa ihan killerihyvälle. Se on saatava pian käsiin.
Noni! Oi vai, onko teillä leivinuuni!? Kade!
Mulla ei tuota kirjaa olekaan. Kuulostaa kyllä mun kirjalta. Papujen kanssa on sen sijaan askarreltu viime viikot moella lailla. Ja niistähän saa aikaan ainoastaan hyvää ruokaa!
Pavut on ihania! Mulla on niitä kaapissa aina sekä kuivattuina että säilykkeenä 🙂
Hei mistä olet löytänyt noin pieniä papuja..? Tai ainoat mitä itse olen nähnyt (voipapu tai iso valkoinen papu -nimellä) on kooltaan suuria, nämä pienemmät on paljon valokuvauksellisempia 😉 En kyllä tiedä mitä eroa näillä voi- tai valkoisilla pavuille on edes keskenään, sittenhän on vielä cannellini bean joka on sekin aika samannäköinen..
Nämä mitä tässä käytin ovat ihan vaan GoGreenin kuivattuja valkopapuja. Voipavut eli Limanpavut ovat tosiaan reilusti isompia! 🙂 Käsittääkseni cannelinit ovat yksi valkopapujen lajike (?) Erot varsinkin maussa ovat kyllä varsin pieniä.
Herkullisen oloinen resepti. Tuota kirjaa olen vähän vilkuillut “sillä silmällä” – pitänee kotiuttaa jossain kohtaa.
Kotiuta ihmeessä 🙂
Tää kirja on ihana! Mä en vielä kokeillut yhtään reseptiä, kun tiedä mistä aloittaisin. Tykkään tehdä pataruokia niiden helppouden ja maukkauden vuoksi, jota kuinkin täydellistä syksy ruokaa.
Pataruuat ja papupadat erityisesti ovat kyllä munkin mielestä syys- ja talviruokien numero ykkösiä! Olis vaan kunnon pata :/
Mua niin korpee, etten päässyt tämän kirjan julkkareihin. Täytyy varmaan anella jostain oma versio. Reseptit vaikuttaneet sen verran ensiluokkaisilta.
Muakin harmitti kovasti etten päässyt julkkarikemuihin, joten ruinasin kirjasta arvostelukappaleen 😀 ei kun kysymään vaan!
I need this book! Siis todella oikeasti tarvitsen. Me tehdään niin paljon pataruokia syksyisin ja talvisin, että tämä kirja on must hankinta! Jännä tämäkin resepti, jotain ihan uutta pataan.