Maukkaassa tomaattikastikkeessa kylpeviä munakoisosiivuja ja pinnalta rapea pehmoinen pinaatti-ricottapeitto. Siitä on tämä munakoisovuoka tehty!
Laiskan oivalluksia
Välillä tuntuu, että parhaat oivallukset tekee kun yrittää vältellä vaivannäköä – kuten vaikkapa tiskaamista. Tiskaaminen on minusta ehdottomasti se kurjin osuus kokkaamisesta ja vaikka meillä toki on tiskikone ja tiskeistä vieläpä huolehtii yleensä Juuso, on selkärankaani juurtunut tapa vältellä turhan tiskin tekemistä ajoilta jolloin elämässäni ei ollut kumpaakaan. Viimeeksi kun yritin vältellä tekemästä tiskiä hoksasin, ettei tomaattikastiketta ole suinkaan pakko tehdä aina liedellä (minkä moni muu on varmasti oivaltanut jo kauan sitten) mutta myös että voin paistella esim. munakoisosiivut uunissa paistinpannun sijaan! Ooh… mullistava ajatus, totta tosiaan! 😀 (Nyt osa teistä varmaan nauraa, mutta hei, ei sitä kaikkea vaan aina tule ajatelleeksi kun vaan toimii automaatilla kuten aina ennenkin…)
Näin syntyi uunitomaattikastikkeesta jalostunut munakoisovuoka, jossa mitään ei paisteta erikseen paistinpannulla tai keitellä kattiloissa, vaan kaikki ladotaan vuorollaan yhteen ja samaan uunivuokaan. Kokkailussa kestää tällä yhden vuoan taktiikalla ehkä vähän pidempään kuin kattilan ja paistinpannun avulla, mutta tiskaamista ei lopuksi kaipaa uunivuoan lisäksi kuin veitsi, leikkuulauta ja yksi sekoitusastia. Sekä tietysti lautanen, mikäli sellaiselta syö (enkä muuten aikoinaan yksinasuvana tiskinsäästäjänä aina edes syönyt…)
Kokkaus-flow
Tämä oivallus syntyi itseasiassa jo alkusyksystä, kun olin tilanteessa, jossa eräiden tuotekuvausten jäljiltä keittiöstä löytyi runsaasti kokonaisena säilöttyjä tomaatteja, valkosipulia, tuoretta pinaattia ja munakoisoa. Olin pusertanut kokonaisena säilötyt tomaatit käsin uunivuokaan kuviani varten ja mietin että jotainhan näistä on nyt kehiteltävä. Kaikenlaista kivaa on pöydällä ja kamerakin valmiina dokumentoimaan prosessin mikäli se onnistuu – miksi siis siivota viritelmiäni pois kun voin sen sijaan kokata raaka-aineista vielä jotain!
Tomaatit olivat uunivuoassa; mitäs niitä siitä mihinkään siirtämään ettei tule turhaa tiskiä! Päätin siksi hetken mielijohteesta tehdä niistä uunissa tomaattikastiketta – valkosipulia viipaleina vaan siihen päälle! Jotta saisin aikaan hieman karamellisoituneita makuja, ripottelin pinnalle suolan ja pippurin lisäksi hieman sokeria ja valelin sitten kastikkeen pinnan ja valkosipulit oliiviöljyllä. Näin syntynyt uunitomaattikastike porisi sitten uunissa puolisen tuntia, jossa ajassa sekä tomaattiseoksen pinta että pinnalla köllöttelevät valkosipulit saivat hieman väriä ja pikaisen sekoituksen jälkeen (jottei valkosipuli kärähtäisi) lykkäsin kastikkeen uuniin muhimaan vielä toviksi.
Uunitomaattikastike matkalla uuniin
Ei aivan melanzane alla parmigiana
Tässä vaiheessa alkoi jo olla aikamoinen nälkä, joten uunissa muhivalle tomaattikastikkeelle piti keksiä jatkosuunnitelma. Koska uunivuoassa oli jo runsaasti tuota ihanaa tomaattikastiketta ja pöydällä pyöri kuvausrekvisiittana toimineita munakoisoja, päätin jalostaa tomaattikastikkeesta munakoisovuoan hieman italialaisen klassikon, melanzane alla parmigianan tyyliin.
Munakoison paistaminen pannulla ei kuitenkaan huvittanut yhtään! Kun paistinpannulle ei koskaan mahdu kerralla kaikkia viipaleita ja viipaleet pitää vielä paistaa molemmin puolin, tuntuu paistamisessa aina menevän iäisyys. Niinpä viipaloin munakoisoni miettien, että jos valkosipulin voi paistaa tomaattikastikkeen päällä niin miksein munakoisonkin. Jotta munakoiso ruskistuisi ja pehmenisi kunnolla, sivelin siivut reilulla määrällä oliiviöljyä, lykin siivut tomaattikastikkeeseen ja tuuppasin vuoan sitten takaisin uuniin.
Tässä kohtaa lähdin kaivelemaan jääkaappia jonkinlaisen juustoisen kuorrutteen toiveissa. Onnekseni sieltä löytyi sekä kimpale pecorino romanoa että purkillinen ricottaa, joilla vuokani päätin kuorruttaa. Sellaisenaan kuorrute tuntui kuitenkin jäävän aika vähäiseksi… joten päätin jatkaa seosta ensin silputulla pinaatilla, sitten kananmunilla ja lopuksi vielä hyvin spontaanisti rasvaisella turkkilaisella jugurtilla. Vaikka hetken ehti mietityttää tuliko jugurtin kohdalla tehtyä sittenkään kovin fiksusti, lähti vuoka kuitenkin vielä viettämään viimeisiä hetkiään takaisin uuniin.
Huoli oli kuitenkin turha ja lopputulos oli onneksi mitä ihanin! Pehmeän ja pinnalta paahtuneen pinaattisen ricotta-kuorrutteen alta paljastui rivi silkkisiä munakoisosiivuja täyteläisessä tomaattikastikkeessa ja aikaansaamani impromptu munakoisovuoka katosi lähes kokonaan parempiin suihin siltä istumalta.
Koska tässä vuoassa ei juustojen ja kananmunien lisäksi ole muita perinteisiä proteiinin saatikka hiilareiden lähteitä, on annos tätä munakoisovuokaa juustoisesta kuorrutteesta huolimatta melko kevyt ateria. Tykkään tästä sattumanvaraisesti syntyneestä luomuksestani tällaisenaan itseasiassa kovasti, ja sitä on syöty syksyn mittaan pariinkin otteeseen. Lopputulosta voi kuitenkin helposti virittää ruokaisampaan suuntaan lisäämällä tomaattikastikkeen sekaan proteiinia esim. säilykepapujen tai jonkin kasviproteiinivalmisteen muodossa. Vuokaan voi halutessaan piilottaa myös vaikkapa kerroksen ohuelti viipaloitua perunaa tai kaupan tuoregnoccheja – mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Kunhan ei joudu lisäysten ansiosta tekemään enempää tiskiä!
Munakoisovuoka
2-4:lle
3 tölkkiä kokonaisena säilöttyjä tomaatteja (3 x 400g tölkki)
8-10 valkosipulin kynttä (tai muutama yksikyntinen valkosipuli)
½+ tl suolaa
1 rkl sokeria
1+ tl vastarouhittua mustapippuria
n. 1 rkl chilihiutaleita (chilihiutaleiden tulisuudesta ja halutusta poltteesta riippuen)
n. 2 rkl oliiviöljyä
350g munakoisoa (joko yksi iso munakoiso tai useampi pieni) + n. 3 rkl oliiviöljyä + suolaa
Ricotta-pinaattiseos:
250g ricottaa
50g tuoretta pinaattia silputtuna (tai sulatettua ja valutettua pakastepinaattia)
2 luomumunaa
1 dl rasvaista maustamatonta jogurttia (tai creme fraichea)
100+ g raastettua pecorino romanoa (tai parmesaania)
1 rkl kuivattua chiliä (minulla käytössä mieto Pul Biber)
maun mukaan suolaa
Tomaattikastike uunissa:
Muserra kokonaisena säilötyt tomaatit käsin murskaksi korkeareunaiseen uunivuokaan. Viipaloi valkosipulin kynnet ja ripottele ne tomaattien päälle. Valele päälle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja ripottele vuokaan vielä suola, sokeri, chili sekä vastarouhittu mustapippuri. Älä sekoita! Paista tomaattikastiketta 225 asteisessa uunissa keskitasolla (tai 200 asteisessa kiertoilmauunissa) puolisen tuntia. Pidä tilannetta paistaessa hieman silmällä: tarkoitus on että valkosipulin kynnet saavat hieman väriä kastikkeen pinnalla, mutta eivät pala. Kun valkosipuli on saanut hieman väriä, sekoita uunivuoan sisältö tasaiseksi ja jatka paistamista vielä vartin verran. Tarkista sitten maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria.
Munakoisovuoan valmistus:
Tomaattikastikkeen valmistuessa uunissa pese ja viipaloi munakoiso noin kolmen millin paksuisiksi siivuiksi. Pyri siihen että siivut ovat kauttaaltaan saman paksuisia, jotta ne kypsyvät uunissa keskenään samassa ajassa. Sivele siivut molemmin puolin oliiviöljyllä (itse hieron öljyn siivuihin ihan vaan käsin, kas kun näin säästyy taas hieman tiskiä…). Kun tomaattikastike on pulputellut uunissa valmiiksi, ota se uunista ja lado munakoisosiivut sen päälle limittäin niin, että ne uppoavat puoliksi kastikkeeseen ja peittävät koko pinnan (riippuen minkä kokoisia ovat vuokasi ja munakoisosiivusi, täytyy siivujen olla enemmän tai vähemmän limittäin). Ripottele siivuille hieman suolaa ja voit lorauttaa lopuksi pinnalle vielä hieman lisää öljyä. Jatka sitten vuoan paistamista uunissa keskitasolla munakoisosiivujen paksuudesta riippuen 30-45 minuuttia. Kun munakoisot ovat pehmenneet ja saaneet sieltä täältä väriä, on aika kuorruttaa vuoka!
Ricottaseos:
Munakoisojen kypsyessä uunissa valmistele ricottaseos. Pese ja silppua n. 50g tuoretta pinaattia (tai sulatettua ja valutettua pakastepinaattia). Sekoita pinaattisilppu, ricotta, kaksi luomumunaa, desin verran jugurttia (tai creme fraichea) sekä noin 100g raastettua pecorino romanoa. Mausta seos chilillä (käytän itse tässä mieluiten melko mietoa Pul Biber -chiliä, jota Aleppon pippuriksikin kutsutaan) ja ripauksella suolaa. Pecorino on tosin sen verran suolaista ettei seos välttämättä kaipaa lisättyä suolaa ollenkaan.
Kun munakoisosiivut ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä, lusikoi pinaatti-ricottaseos munakoisokerroksen päälle ja raasta pinnalle vielä hieman pecorino romanoa. Laita vuoka sitten uunin ylätasolle ja jatka paistamista vielä noin vartin verran, tai kunnes ricottaseoksen pinta saa väriä sieltä täältä.
Anna munakoisovuoan vetäytyä pöydällä hetki ennen tarjoilua. Meillä munakoisovuoka syödään yleensä suurimmaksi osaksi sellaisenaan, mutta se mitä jää yli maistuu itseasiassa minusta ihanalle myös kylmänä esim. hapanjuurileivän ja tuoreen basilikan kera.
Vastaa