Monen monta juhannusta olen elämässäni viettänyt Helsingissä, välillä onnistuneesti, välillä todella masentavasti. Kerran juhannukseen tuskastuneena pakenin koko juhlaa muille maille, mutta nyt voin sanoa, että tämänvuotinen kaupunkijuhannus on ollut elämäni paras ♥
Mitään ihmeellistähän tänä juhannuksena ei kylläkään tehty – hengailtiin lähinnä kotonani Herttoniemessä Juuson kanssa. Juhannusaatto aloitettiin kököttämällä kumpikin omalla tietokoneellamme tekemässä rakkaita töitämme, jonka jälkeen paistoin meille ateriaksi annoksen makkaraperunoita (eikä niissä muuten ollut ihan mitä tahansa makkaraa vaan Ferin makkaraa) jonka jälkeen talsittiin metsäreittejä pitkin Kivinokan uimarannalle kokkoa töllistelemään.
Juhannusyö klo 00:00
Matkan varrella pysähdeltiin leikkimään kameran itselaukaisijalla ja nauttimaan virvoikkeita – tyhjensin juhannuksen kunniaksi olutvarastoni lempparioluttyylistäni gosesta. Kotoani voi kävellä Kivinokkaan täysin polkuja pitkin, eikä fiilis olisi voinut olla taianomaisempi kuin tuolla valoisassa ja hiljaisessa pöpelikössä. Luonnon kaunetta ihmetellessä se ilta sitten pitkälti vierähtikin: miksi mä sitä mökkiä nyt oikeasti tarvitsisin, kun mun takapiha on tällainen?
Juhannustaikoja mukista: Two Evil Geysir Gose on raikas, pirteän hapan ja aromikas gose joka on maustettu islantilaisella sammaleella, rukiilla, yrteillä, merilevällä ja skyrillä.
Freigeistin goset ovat kaikki minusta ihania, mutta erityisesti pidän tästä raparperilla maustetusta versiosta.
Juhannuspäivänä pistin parastani meidän kahden juhannusaterialle. Mitään valtavia pitoja ei kahdelle viitsinyt kuitenkaan väsätä, joten pöydässä oli vain Pellingin savukalan mehukasta savunieriää sekä sinappisilakoita, keitettyjä uusia pottuja, savustettuja punajuuria (resepti seuraa perästä jahka ehdin näpytellä!) sekä iki-ihanaa oman pikku mammani bravuuria eli munasalaattia, joka kuuluu perheessämme ehdottomasti sekä juhannus- että joulupöytään.
Istuskelimme taloyhtiöni pihalla herkutellen juhannusruuilla muutaman tunnin; siinä saivat kotikulmien hyttysetkin samalla ateriansa – ihan kuin mökillä hei. Sitten haahuiltiin taas metsässä, Viikin pelloille päin rantoja pitkin kävellessä vastaan tulee vähän väliä täydellisiä lekottelukalliota, joille näytti pysähtyneen useampi muukin nauttimaan auringosta. Illalla paistoin vielä viimeiset Ferin tuliset paprikamakkarat ja sitten katsottiin Yle Areenasta Avaria Luontoja. IHANAA!!!
Juhannukseni saattaa ehkä kuullostaa joillekin tylsältä, mutta kaipasin todella juuri tällaista helppoa ja rauhallista kotona köllöttelyä. Metsässä kävelystä saan aina rauhallisen olon, enkä muuta aktiviteettia syömisen lisäksi kaivannutkaan. Kaukana taitavat olla ne ajat, kun juhannuksena piti päästä rilluttelemaan 😀 Pitäisiköhän sitä ruveta huolestumaan!
Juhannusfiilistelyt sikseen, entäs se mamman munasalaatti! Veikkaan, että tämä salaatti on monelle tuttu ja kulkee varmasti kaikenlaisilla nimillä – äitini kutsuu tätä itseasiassa vanhanajan salaattikastikkeeksi. Minulle se on tietysti juuri mamman (eli äidin äidin) salaatti, kun en sitä muiden ole nähnyt koskaan tekevän.
Ohje on erittäin suuntaa-antava, sillä kastike kuuluu tehdä pikkuhiljaa sitä sun tätä lisäillen ja kokoajan maistellen. Itse pidän soossista eniten, kun siinä maistuu kunnolla niin etikka kuin sokerikin. Hapanimelää se olla pittää!
Mamman munasalaatti 2:lle
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
n. 1 dl kuohukermaa
1-2 tl väkiviinaetikkaa
ripaus suolaa
ripaus sokeria
1 kerä lehtisalaattia
Erottele munista keltuaiset matalalle lautaselle, ja valkuaiset pikku kulhoon. Murskaa valkuaiset karkeasti haarukalla ja jätä odottamaan. Muussa haarukalla keltuaiset ja sekoita niihin ripaus suolaa ja sokeria. Hierrä mausteet keltuaisiin haarukalla ja lisää sitten kermaa vähän kerrallaan kokoajan muussaten. Kun lautasellasi on sileää ja ohutta keltuais-kermaseosta, jossa maistuu selvästi sekä suola että sokeri, voit lisätä etikan.
HUOM! Lisää etikkaa n. ¼ tl kerrallaan ja sekoita joka välissä hyvin. Etikka juoksettaa kerma-keltuaisseoksen, joten lisäämällä liikaa etikkaa kastikkeesta tulee tönkköä. Lisää etikkaa siis vähän kerrallaan ja vahdi kastikkeen koostumusta. Voit tarvittaessa ohentaa liian paksuksi muuttuneen kastikkeen kermatilkalla.
Kun kastikkeen suola, sokeri sekä etikka ovat mukavassa makutasapainossa, voit kaataa kastikkeen pestyn ja hieman pienemmäksi revitys lehtisalaatin päälle. Koristele salaatti lopuksi valkuaisella.
En voi varmaan koskaan syödä tätä ruokaa ilman, että palaan mielessäni lapsuuden kesiin mökillä siskojen, äidin, isän, mamman ja ukin kanssa. Arvokkaimmat ja kalleimmat reseptini ovatkin kaikki juuri niitä, jotka yhdistyvät perheeseen tai muihin rakkaisiin ihmisiin. Minulle on todella tärkeää pitää elossa mammani oppeja. Niinpä rykäisin tänne blogiin omaksi ilokseni uuden kategorian: makumuistot. Kerään sinne pikkuhiljaa muitakin mamman ohjeita, ja muita perheeni bravuureita. Ehkä niistä on vielä iloa jollekin muullekin 🙂
Vastaa