Makumatkalla: Nattō

Natto!

Teini-ikäisenä lempi tv-ohjelmani oli japanilainen kokkikilpailu Iron Chef. Jokaisessa jaksossa kilpailtiin tietyn raaka-aineen valmistamisessa, ja vastakkain oli yksi kolmesta rautakokista sekä haastaja. Ohjelma vilisi eksoottisia raaka-aineita, joista mieleenpainuvin oli soijapapuvalmiste nattō.

Sekä nattō, että Iron Chef katosivat sittemmin ajatuksistani vuosiksi, mutta viime syksynä muistot aktivoituivat: ystäväni Marko ja Pia kävivät Japanissa ja lähettivät sieltä kuvia syömistään herkuista – mukana tietysti myös erikoisuus nattō. Suomeen palattuaan Marko päätti valmistaa tätä legendaarista ruokaa itse, ja viime syntymäpäivänäni sainkin häneltä lahjaksi elämäni ensimmäiset nattōmaistiaiset. Markolle myös isot kiitokset reseptin jakamisesta! Ohje onkin kirjoitettu pitkälti hänen avullaan.

Natōn voimakas haju muistuttaa vahvojen juustojen tuoksua – entisenä juuston myyjänä vertaisin tuoksua ehkä taleggioon tai gruyèreen. Papuja sekoitettaessa soijahapate venyy ja muodostaa hämähäkinverkkoa muistuttavia säikeitä. Nattōn aromi on pähkinäinen, täyteläinen ja umaminen, ja jos olet koskaan maistanut tempehiä, tunnistat maun nopeasti.

Nattōa syödään yleisimmin aamiaisella riisin kanssa. Sitä voidaan maustaa esimerkiksi soijakastikkeella, tsuyu-lihaliemellä, sinapilla, salottisipulilla, raastetulla japanilaisella retiisillä (daikon), okralla tai raa’alla viiriäisenmunalla. Sitä voidaan käyttää täytteenä tai päällisenä sushissa, paahtoleivällä, miso-keitossa, salaatissa, okonomiyakin aineksena, paistettuna tai jopa spagetin kanssa. Nattōn kuivattu muoto ei ole limaista eikä tuoksu ole yhtä voimakas, ja sitä maistoinkin viikonloppuna ystävieni luona: minusta kuivatusta natōsta lyötyy jopa kinuskimaisia aromeja. Sinänsä ei ehkä siis niin yllätä, että jopa nattō-jäätelöä on olemassa.

Valmistusprosessissa soijapavut sekoitetaan Bacillus subtilis natto -bakteerikantaan; hygienia on tärkeää jokaisessa työvaiheessa. Papumassan annetaan käydä n. 40 °C:ssa lähes vuorokauden ajan, jonka jälkeen nattō jäähdytetään ja sitä ikäännytetään kylmäkaapissa vuorokaudesta jopa viikkoon. Tänä aikana hapattettuihin soijapapuihin muodostuu säikeitä. Samalla bakteerit kehittävät itiöitä ja entsyymit hajottavat soijan proteiineja aminohapoiksi.

 

Nattō:

kuivattuja soijapapuja (mieluiten luomulaatuisia)

nattō starter spores

vettä

steriloidut työvälineet, astiat, pyyhkeet, kylmälaukku, lämpömittari, kuumavesipullot sekä höyrytyskattila tulevat myös tarpeeseen

Koska natōn valmistus on aikaavievää, kannattaa kerralla tehdä tietysti isompi määrä (no, ainakin jos tietää tykkäävänsä lopputuloksesta). Marko teki viime satsinsa mitoilla n. 150 g kuivia soijapapuja / 600 g vettä, ja tämä määrä mahtui hyvin hänen höyrytyskattilaansa.

1. käy soijapavut läpi, ja poista kaikki vioittuneet tai rikkinäiset pavut sekä mahdolliset roskat.

2. pese soijapavut, varo rikkomasta niiden pintaa

3. liota soijapapuja huoneenlämmössä noin 18 tuntia. Vettä tarvitset kolme kertaa papujen verran.

4. valuta soijapavuista liotusvesi pois. Höyrytä pavut, kääntäen niitä hellävaroen puolen tunnin välein (n. 5-6 tuntia). Pavut eivät saa muussantua, niiden täytyy pysyä ehjinä, mutta olla täysin kypsiä. Jos saat litistettyä pavun helposti sormiesi välissä, se on kypsä.

5. steriloi astia, johon laitat naton käymään, sekä kaikki työvälineet. Kiehauta muutama desi vettä, keitä sitä noin viisi minuuttia ja jäähdytä. Sekoita 0.1 g natto starter itiöitä 20 ml steriloitua vettä, ja sekoita huolella.

6. sekoita kypsät ja vielä lämpimät (mutta ei tulikuumat!) soijapavut sekä bakteeriliuos huolellisesti sekaisin steriilillä lusikalla steriilissä astiassa.

7. soijapapuja ei saa olla astiassa liian paksulti, joten steriloi varmuuden varalta useampi astia. Papuja saisi olla noin kolmen pavun korkeuden paksulti, muuten bakteeri ei pääse leviämään papuihin tasaisesti.

8. seuraavaksi papuastiat täytyy peittää steriileillä kankailla, ja lopuksi laittaa niihin vielä kannet päälle. Kangas estää kanteen kerääntyvän veden putoamista takaisin astiaan, ja ne ovat erittäin tärkeitä (ettei bakteeripoloiset huku!). Marko on vielä jättänyt kannen hieman raolleen, jotta astioihin ei kertyisi niin paljon vettä.

9. seuraavaksi astiat täytyy pitää 37-42 °C lämmössä noin vuorokauden verran. Marko on hoitanut tämän asettamalla astiat kylmälaukkuun, johon hän lisää kuumavesipulloja. Kylmälaukun kannen hän on jättänyt hieman auki, jotta enin kosteus pääsisi poistumaan astioista. Elektroninen lämpömittari auttaa lämpötilan vahtimisessa. Yöllä hän kuulemma tarkasti tilanteen kerran herättyään ihan muuten vaan – mutta ei ollut sentään herätyskelloa kuitenkaan soimassa!

10. käymisprosessi lopetetaan laittamalla astiat jääkaappiin vähintään yön yli, tai jopa viikoksi ”ikääntymään”. Sitten nattō on valmista! Se säilytetään jääkaapissa. Nattō starter säilytetään myös jääkaapissa, viileässä, pimeässä ja alttiina mahdollisimman vähälle kosteudelle.

Tarjoilua varten nattōon sekoitetaan hieman japanilaista sinappia sekä soijaa. Natōn herkkää makua ei kannata kuitenkaan peittää liialla maustamisella! Natōn kuuluu muodostaa venyviä säikeitä, joten ennen tarjoilua sitä sekoitetaan vimmatusti noin sata kierrosta. Me söimme natōn riisin päällä, lisukkeena hieman norilevää. Samoilla kesteillä maisteltiin japanilaisvahvistuksemme Minorin kanssa myös Okonomiyakia – oli melko ikimuistoiset päivällisest! Natōn valmistuprosessi on pitkä ja monimutkainen, mutta minusta ainakin vaivan väärti. Iron Chef -juontajaa, Chairman Kagaa lainaten: ALLEZ, cuisine! – eli eikun kokkaamaan!

ps. Nattoa löytyy hyvin varusteltujen etnisten kauppojen pakkasista!