Kurpitsansiementofu!!!
Olen viime viikkoina ollut todella innostunut tofusta. Eikä kyseessä ole mikä tahansa tofu … vaan kotitekoinen tofu, ja vieläpä kurpitsansiementofu! Lupailin edellisessä jutussani tammikuun olevan tässä blogissa “tofukuu” juurikin tämän hurahduksen takia. Kuinka ollakaan, tammikuu on jo pitkällä … ja pääsen vasta nyt asiaan. Mutta hyvää kannattaa odottaa! Ja minun kirjoissani hyvää on just sellainen keittiöalkemiamaratoni, mitä kurpitsansiementofun valmistaminen on.
Kotitekoinen tofu
Kurpitsansiementofu tai “pumfu” (lyhennys englanninkielisestä nimestä pumpkin seed tofu) on väriltään kauniin vaaleanvihreää ja maultaan kerta kaikkiaan herkullista – kermaista, täyteläistä ja mietoa. Se sopii todennäköisesti kaikille kasviproteiineista kiinnostuneille, mukaanlukien soija- sekä pähkinäallergikot, kurpitsansiemenet kun käsittääkseni allergisoivat vain hyvin harvaa. Ja mikä parasta, kotitekoinen tofu valmistuu kurpitsansiemenistä täysin ilman erillistä juoksutetta!
Rapakon takana “pumfu” on jo tuotteistettu ja sitä löytyy valmiina kaupoista. Mutta täällä meillä uteliaiden pitää ainakin näin vielä toistaiseksi pyöräyttää tofunsa ihan itse. Verrattuna perinteiseen soijapavuista tehtyyn tofuun on kurpitsansiementofu kuitenkin hieman suoraviivaisempi valmistettava. Kurpitsansiemenistä puristettu kasvimaito nimittäin juoksettuu heraksi ja proteiinimassaksi pelkällä kuumentamisella! Aikamoista luontoäidin taikaa… ✨
Kaunis ja maukas siementofu putkahti tietoisuuteeni syksyllä YouTuben kautta, algoritmin minulle suositteleman videon ansiosta. (Kiitos vaan algoritmi, kerrankin on sustakin hyötyä! Välillä nuo suositukset osuvat nimittäin NIIIIN väärään… En halua katsoa hevosten kengitystä vaikka silloin kerran katsoinkin sen yhden pätkän hevosesta kiropraktikolla.) Ohjeen testaaminen ehti olla mielessäni tovin, kunnes lopulta pääsin joulupyhien aikana vihdoinkin tekemään ekan pumfu-kokeiluni. Ja kuinka ollakaan … jäin tofuhommiin heti koukkuun! Prosessin maaginen osuus on heran salamannopea erottuminen kermaisesta kasvimaidosta sen saavuttaessa n. 75 asteen lämpötilan. Ensimmäisellä kerralla tofukokkareiden muodostuminen ei varmasti jäänyt naapureiltakaan huomaamatta… Niin fiiliksissä olin onnistumisestani!
Step 1: liota kurpitsansiemeniä ja suristele menemään
tofuöverit
Tovi meillä sitten syötiinkin siementofua lähes päivittäin. (Samalla metodilla nimittäin syntyy tofua myös auringonkukansiemeniä – siitä lisää seuraavalla kerralla). Vaikka kurpitsansiementofu onnistuu hyvin ilman erityistä välineistöä, päädyin siinä huumassa ostamaan kotiin lopulta suorastaan tofumuotin/prässin. Muuten kurpitsansiementofun valmistamiseen tarvitaan tosiaankin vain kurpitsansiemeniä, vettä ja blenderi, sekä siivilä ja harsoliinaa (tai kaverilta aikoinaan joululahjaksi saatu Punaisen Ristin kestohedelmäpussi, jonka tajusin kolmannella pumfunkeittelykerralla olevan loistava apuväline kasvimaidon “siivilöimisessä”). Lopullisen muotonsa kurpitsansiementofu saa toki parhaiten ns. tofumuotissa, mutta yhtä hyvää on harsoliinalla vuoratussa siivilässä hengaillut tofu.
Mary’s Test Kitchen -blogista löytynyt pumfu-ohje lisää edellisten välineiden joukkoon vielä lämpömittarin, mutta meidän oma on taannoin hajonnut enkä ole saanut vielä hankittua uutta. Hiljalleen ja kärsivällisesti sekoittaen kurpitsansiemenmaito kuitenkin juoksettuu lähestyessään kiehumispistettä, mittasit lämpötilaa tai et.
Säilytän tofun Maryn ohjeistuksen mukaisesti upottamatta sitä heraan/veteen, tosin en ole ihan varma miksi näin kannattaa tehdä. Käärittynä kosteaan karitaliinaan ja suljettuna tiiviiseen rasiaan tofu on kuitenkin pysynyt hyvänä meillä pisimmillään viitisen päivää, ehkäpä se säilyisi vielä pidempäänkin. Olen käyttänyt pumfua “raakana” salaatissa, mutta myös pannulla rapeaksi paistettuna, sekä kastikkeen seassa silkkisen sileäksi suupalaksi muhineena. Pumfu on ollut ihanaa joka muodossaan, mutta supermausteiseen ruokaan en sen herkkää aromia ehkä hukuttaisi kaiken tämän vaivannäön jälkeen.
Step 2: suodata kurpitsansiemenmaito! Pitkällisen puristelun jälkeen kaverilta saatuun ja tuoreeltaan kasvimaitopussiksi ristittyyn Punaisen Ristin kestovihannespussiin jää kimpale muovailuvahankaltaista kurpitsansiemenkuitua.
Step 3: Kuumenna kurpitsansiemenmaito ja ihaile taikaa, jonka johdosta kattilassa on heraa ja proteiinirikkaita pumfu-möykkyjä. Lado möykyt tofuprässiin (tai harsoliinalla vuorattuun siivilään).
Step 4: Odottele muutama tunti tai yön yli, ja paljasta sitten pumfu kääreistään! (Ooh mikä väri!)
Step 5: kokkaamaan! Muista hyödyntää myös hera sekä kuitumassa.
Juhlatofu?
Paistamista varten kurpitsansiementofu kannattaa jättää painon alle valumaan yön yli, mutta muuhun käyttöön sen voi jättää kosteammaksikin. Sivutuotteena syntyvä siemenkuitumassa ja hera uppoavat meillä esim. leipä- ja sämpylätaikinaan. Heraa olen tosin upottanut myös keittoihin, liemiin ja muhennoksiin, ja suunnitelmissani on laittaa seuraavan satsin kuituseos vegepyöryköiden sekaan!
Kurpitsansiementofu on ollut niin hauska ja palkitseva projekti, että suosittelen sitä lämpimästi kaikille kokeilevasta kokkailusta ja kasviproteiineista kiinnostuneille. Jos minulla olisi lapsia niin raahaisin heidät tähän projektiin mukaan ehkäpä jonkinsortin taikasauvalla varustautuen 😆
Ohje luonnollisesti on “hieman” työläs ja tiskiä tässä projektissa syntyy. Jos on siis akuutti tofun nälkä, niin helpommalla pääsee kipittämällä kauppaan – vaikka sitten räntäsateessa. Varsinkin kuitumassan erottaminen kasvimaidosta vaatii lihasvoimia … ja reilusti kärsivällisyyttä ainakin siinä vaiheessa, kun samaa hommaa tekee kolmatta päivää putkeen. Jos tätä työvaihetta ei nimittäin tee huolella, ei maidosta tule tarpeeksi tuhtia tavaraa, jotta siitä voisi syntyä tofua! Arkiruuaksi tästä proteiininlähteestä tuskin siis on kellekään, ellei sitten satu olemaan samanlainen hurahtelija kuin minä ja innostu tekemään pumfua useampana päivänä putkeen. Mutta juhlatofu tai ei, tiedän tasan tarkkaan mitä tarjoan seuraaville meidän kotiin ilmestyville illallisvieraille! (Poislukien yllätysvieraat.)
Psssst! Mikäli skippasit höpötykseni ja skrollasit suoraan ohjeeseen, niin huomio vielä että se on peräisin Mary’s Test Kitchen -blogista. Suosittelen lämpimästi katsomaan hänen videonsa ja lukemaan hänen blogijuttunsa ennen projektiin ryhtymistä!
Kurpitsansiementofu aka pumfu
Tarvikkeet
- blenderi
- siivilä
- harsoliina / karitaliina / "juustoliina" / kasvimaidon tekemiseen tarkoitettu siivilöintipussi Myös kaupan kestohedelmäpussi/kestovihannespussi toimii, jos siinä on lähes näkymättömän pikkuiset reiät ja tukevat saumat. Minulla on kaverilta saatu Punaisen Ristin kestopussi joka sopi hommaan täydellisesti! Pussista kannatta kääntää saumat ulospäin, niin niihin ei keräännyt suodattaessa kuitumassaa.
- tofuprässi / muotti ei pakollinen mutta kätevä
- ruuanlaittoon sopiva lämpömittari ei pakollinen mutta kontrollifriikille helpotus
- (reikä)kauha tai pieni siivilä
Raaka-aineet:
- 300 g kurpitsansiemeniä
- vettä
Ohjeet
Valmistelut:
- Laita kurpitsansiemenet runsaaseen veteen likoamaan vähintään 10 tunniksi - minulla ne ovat yleensä olleet likoamassa yön yli. Jos kotonasi on tosi lämmintä, laita siemenet likoamaan jääkaappiin! Meillä on varsinkin näin talvella niin viileää, että minä liotan siemenet pöydällä.
- Kaada liotetut siemenet siivilään, huuhtele ja valuta. Mittaa siemenet blenderiin ja lisää perään volyymiltaan kaksinkertainen määrä raikasta vettä (eli: jos liotettuja siemeniä on n. 5 dl, tarvitset litran vettä).
- Soseuta siemenet veden kera niin sileäksi, ettet enää näe seassa yksittäisiä siemenen muruja. Voit hieroa seosta sormien välissä ja tunnustella murusia - seos ei saa tuntu selvästi karkealta vaan hippusten pitää olla sormien välissä hiekanjyvääkin pienempiä. Jos mietit onko seos tarpeaksi sileää vai ei, suristele menemään varmuuden varalta mieluummin vielä hetki, kuin että seos jää liian karkeaksi.
- Riippuen blenderisi koosta ja tehosta, joudut mahdollisesti soseuttamaan siemenet kahdessa erässä ja soseuttamiseen kuluu enemmän tai vähemmän aikaa. (Meidän perus-Wilfalla hommaan menee noin kaksi minuuttia ja pystyn surauttamaan kerralla koko tämän määrän.)
- Vuoraa siivilä harsoliinalla / karitaliinalla / "juustoliinalla" tms. jonka pitää olla sen verran tiivis, että sen läpi saadaan siivilöityä siemenmaidossa oleva kuitu pois niin, että jäljelle jää vain siemenmaito. Voit käyttää hommaan liinojen lisäksi myös kasvimaitojen tekoon tarkoitettua pussia, tai kestohedelmä/vihannespussia, jos se on sellaista mallia missä on lähes näkymättömän pikkuiset reiät ja vahvat saumat. Mutta oli siivilä vuorattu millä vaan, se kannattaa ensin huuhtoa ja puristaa kuivaksi. Aseta siivilä sitten isoon tukevaan kulhoon (tai vaikka kattilaan).
- Sitten edessäsi onkin prosessin lihasvoimaa vaativa vaihe: siivilöi kurpitsansiemenmaidosta kuidut eroon kaatamalla blendatut siemenet siivilän läpi toiseen astiaan (kulho, kattila, tms.). Kun suurin osa siemenmaidosta on valunut kankaan läpi, on aika kääriä jäljelle jäänyt kuitumassa liinaan/pussiin tms. ja puristaa massasta vähän kerrallaan ulos niin paljon siemenmaitoa kuin vain mahdollista. Älä kuitenkaan riko liinaa/pussia!
- Tiedät tehneesi hyvää työtä, kun kuitumassa näyttää ja tuntuu hieman muovailuvahan kaltaiselta kuivakalta seokselta, etkä saa siitä enää puristettua maitoa irti. Säästä kuitumassa, se sopii esim. kasvispihveihin ja pyöryköihin, sämpylöihin, jne!
Kurpitsansiementofu:
- Kun kurpitsansiemenmaito on erotettu kuitumassasta, on aika valmistaa kurpitsansiementofu! Kaada maito isoon ja syvään kattilaan. Ala kuumentamaan maitoa miedolla lämmöllä, samalla rauhallisesti pohjia myöten sekoitellen.
- Jos omistat kokkauslämpömittarin, laita se kattilaan niin että voit paremmin arvioida missä lukemissa seos huitelee. Jos et, niin ei huolta - tulet kyllä huomaamaan milloin lämpötila lähenee 65-70 astetta! Tässä vaiheessa hera nimittäin yhtäkkiä alkaa erottumaan maidosta.
- Jatka tässä kohtaa sekoittelemista rauhallisesti pohjia myöten, kunnes hera hieman kirkastuu ja kattila on täynnä eri kokoisia kokkareita (ja lämpötila on n. 80 astetta). Varo rikkomasta kattilaan syntyneitä tofukokkareita: mitä isompia kimpaleita seassa on, sen parempi rakenne tofuun tulee.
- Poista kattila lämmöltä heran "kirkastuttua" ja anna kaiken jäähtyä käsiteltävään lämpötilaan. Vuoraa sillä välin tofumuotti tai siivilä kastellulla ja kuivaksi puristetulla harsoliinalla/karitaliinalla/juustoliinalla. Nostele sitten reikäkauhalla (tai pikku siivilällä) muottiin/siivilään kattilassa olevat tofukimpaleet. Lopuksi kattilassa oleva hera ja pikkuhituset kannattaa kaataa (toisen, vai kolmannen???) siivilän läpi, niin saat pienimmätkin proteiinimuruset talteen! Säästä myös hera.
- Tasoittele tofumassaa hieman ja kääri sitten liinan reunat massan yli. Laita tofuprässin kansi kiinni ja prässää tofua jääkaapissa vähintään 3-4 tuntia, tai yön yli, kaataen pohjalle irtoavan heran talteen. Jos valmistat tofun siivilässä, aseta siivilä sopivankokoiseen kulhoon ja nosta tofun päälle esim. lautanen, jonka päälle voit laittaa jotain painavaa.
- Kun tofu on prässääntynyt käyttötarkoitukseesi sopivaan kuntoon, ota se jääkaapista, vapauta se kääreistään, pilko, ja ihaile sitten hetki sen kaunista vihreää väriä ja kättesi jälkeä! Sitten voitkin alkaa kokkaamaan 🙂
- Kurpitsansiementofua voi loistavasti paistaa kiinteän tofun tapaan, kunhan siitä on valuttanut ensin tarpeeksi nestettä ulos. Sitä voi myös kuutioida sellaisenaan salaatteihin, marinoida, maustaa jne, sekä lisätä hautumaan kastikkeiden sekaan - lopputulos on ihanan silkkinen! Koostumus on minusta siis aika lähellä tavallista soijasta tehtyä tofua, mutta maku onkin sitten täysin eri.
Huom:
- Kokemukseni mukaan 300g kurpitsansiemeniä antaa n. 200g tofua, pari desiä kuitua sekä prässäämisen pituudesta riippuen 7-8 dl heraa.
Jos päädyt kokeilemaan kurpitsansiementofua, olisi ihana kuulla miten kokeilu sujui ja mihin käyttöön tofu päätyi!
PS. Alkuperäisessä ohjeessa kurpitsansiemenmaidon annetaan tasaantua ennen kuumentamista jotta maitoon jäänyt tärkkelys asettuisi maidon pohjalle ja sen voisi jättää tofusta pois. Unohdin tämän työvaiheen ekalla kerralla enkä sitten ottanut sitä prosessiin mukaan enää myöhemminkään… Pitää ehkä kokeilla tätä ensi kerralla niin tiedän sitten minkä eron se tofuun tekee. Mutta aiheeseen liittyen: herapullon pohjalle kertyi tärkkelystä ja sitä oli järkyttävän vaikea saada pestyä pullosta pois. Tärkkelys siis ansaitsee joka tapauksessa tässä jutussa sanasen!
Vastaa