Jos pöydällä lojuu kulho näitä gochujangmanteleita, niin eipä loju enää hetken kuluttua.
Kirjoittelin taannoin siitä, kuinka kotiini tuppaa kertymään jos jonkinlaista pähkinä- siemen- ja mantelipussia. Niillä on niin suuri paikka niin kokkailuissani kuin snäkkäilyissänikin, että jos en ole varma onko kotona jotain tiettyä sorttia pähkinää/siementä, ostan sitä, ihan vain varmuuden varalta.
Pähkinät, kuten siemenetkin sisältävät kuitenkin sen verran rasvaa, että niitä ei voi niin vain säilytellä ikuisesti, tai ne härskiintyvät. Ensimmäinen vinkkini pähkinähulluille onkin siksi ostaa pähkinät ja siemenet kokonaisina – rouheena tai jauheena ne nimittäin säilyvät vielä huonommin! Toinen vinkkini koskee säilytystä: jos vain mahdollista, säilytä pähkinät ja siemenet jääkaapissa tai jopa pakastimessa, ilmatiiviissä pakkauksessa. Siellä kaikki nuo ihanat pikku herkkupalat säilyvät käyttökelpoisena tuplasti / triplasti pidempään!
Koska tiedän ostostapani ja kulutustarpeeni, mutta olen myös tuskallisen tietoinen keittiöni rajallisesta kylmäsäilytystilasta, olen ottanut kotonani tavaksi hyödyntää pähkinöiden ja siemenien säilytykseen keittiön seinästä löytyvää vanhanaikaiasta kylmäkaappia. Suurimman osan vuodesta tuo kaappi on nimittäin sen verran kylmä, että se menee melkein jääkaapista. Pinjansiemenille tai vaikkapa macadamianpähkinöille tosin raivataan jääkaapista aina tilaa, ne ovat nimittäin minusta siementen ja pähkinöiden aatelia (ja tyyriitä ku mikä).
Toimenpiteistä huolimatta aina välillä eteen tulee tilanne, että varastoja täytyy hieman harventaa. Silloin pähkinöitä lastataan vieläkin enemmän puuron ja salaatin päälle, kannustetaan Juusoa ottamaan “vähän välipalaa” eli syömään pähkinöitä kourallisittain (mitä hän vissiin tekisi mieluusti muulloinkin mutta en ööh varastojani suojelevana pikkuoravana anna), kokataan pähkinäkräkkereitä, pähkinäistä tofua, pähkinäistä kukkakaalimurua, dukkaa, saksanpähkinächorizoa, ajo blancoa ja ties mitä muuta … sekä koukuttavia makeantulisia gochujangmanteleita!
Korealainen chilistä, fermentoiduista soijapavuista ja tahmeasta riisistä tehty tulinen ja suolaisenmakea herkkutahna gochujang on nykyään keittiöni vakioraaka-aineita. Suosittelen lämpimästi tutustumaan gochujangiin, jollette ole niin vielä tehneet ♥
Gochujang -mantelit
100 g manteleita
2 rkl tummaa sokeria
1 rkl gochujang -tahnaa
3 rkl vettä
½ rkl miedon makuista kasviöljyä, esim. rypsiöljyä
Paahda manteleita hetki kuivalla pannulla keskilämmöllä. Kun mantelit saavat aavistuksen väriä, lisää loput raaka-aineet pannulle. Sekoita hyvin ja paista seosta (edelleen keskilämmöllä), kunnes se alkaa tarttumaan manteleihin ja tahmeutuu selvästi (omalla liedelläni tähän menee viitisen minuuttia). Varo polttamasta seosta, alenna lämpöä tarvittaessa.
Kumoa tahmainen manteliseos leivinpaperoidulle pellille. Jatka paahtamista 150 asteisessa uunissa (keski-/alatasolla), kunnes gochujangseos on kuivahtanut manteleiden pintaan. Pidä uunia silmällä! Manteleissa voi siellä täällä olla tummiakin kohtia, kunhan ei suorastaan mustia.
Kun gochujangmantelit ovat jäähtyneet, murra ne niin että ne ovat suurimmaksi osaksi toisistaan irti ja pistä tarjolle. Säilytän ne itse lasipurkissa, jota ravistelen ennen käyttöä saadakseni toisiinsa mahdollisesti takertuneet pähkinät irtoamaan taas toisistaan.
Gochujangmantelit ovat ihania sellaisenaan naposteltuina, erilaisissa salaateissa, sekä rouhittuina makeantulisina sattumina jos jonkinlaisten aasialaistyyppisten ruokien päällä. Keskiviikkona blogiin onkin tulossa yksi pikkujoulukauteenkin sopiva resepti, johin niitä olen lykännyt!
Ps. Muita gochujangia hyödyntäviä reseptejäni ovat mm. tteokbokki, maissi miso-gochujang-majoneesilla, possunfile korealaisittain, onigirazu, sateenkaarisushi sekä Kanslerin keittokirjan ohjeella tehty ihana ramenkeitto.
Nämä pitää testata!
Kiva kuulla 🙂 Toivottavasti maistuu!