Chawanmushi on silkkisen sileää ja unelman pehmeää japanilaista munavanukasta, johon tiesin munahulluna rakastuvani jo ennen kuin sitä koskaan olin maistanut. Se on maultaan mietoa mutta täyteläistä, todellista lohturuokaa! Kun sitten lopulta sain ensimmäistä kertaa chawanmushia nenäni eteen, se tapahtui Japanissa. Elämys oli sen verran ikimuistoinen, että rima oli todella korkealla kun lähdin lopulta chawanmushia kokkailemaan omassa keittiössäni.
Chawanmushi tarkoittaa kirjaimellisesti ”teekuppihöyryä” tai ”höyrytetty teekulhossa” ja sen pääraaka-aineen, kananmunan lisäksi siitä löytyy usein ginko-pähkinöitä eli neidonhiuspuun pähkinöitä, lootusjuurta, katkarapuja, siitakesieniä, jotka piilotetaan munavanukkaan pohjalle. Chawanmushi valmistetaan Japanissa yleensä aivan omassa kulhossaan, johon kuuluu tiiviisti sulkeutuva kansi.
Aloitin omat chawanmushikokeiluni perinteiseen tapaan piilottamalla sen sisään mm. kanaa, ginko-pähkinöitä ja katkarapuja, mutta resepti talvisine kuvineen jäi jostain syystä tuonne juttuluonnosten joukkoon niin pitkäksi aikaa, ettei sen julkaiseminen tässä keväthuumassa enää tunnu ihan relevantilta. Jääköön odottelemaan syksyä siis! Tehdäänpä chawanmushista sen sijaan tähän vuodenaikaan sopiva, kevyt ja vihreä versio 🙂
Pääsiäispöytään mitä mainioimmin sopiva, vihreällä parsalla, sokeriherneenpaloilla ja pinaatilla ryyditetty vihreä chawanmushi on siitä kiitollinen tarjoiltava, että niitä voi valmistaa kerralla uunipellillä useita. Omasta mielestäni se on parhaiten edukseen tarjottuna vielä lämpimänä, mutta Japanissa chawanmushia syödään myös kylmänä (ja toki näin olen tehnyt välillä itsekin).
Lisää vihreää!
Chawanmushin valmistaminen on suhteellisen helppoa. Ainoa pieni kommervenkki on kehitellä omaan keittiöön parhaiten sopiva höyrytysmetodi ja sitten varmistaa, ettei chawanmushi pääse kypsymään yli.
Kauniin sileän pinnan munavanukas muodostaa parhaiten, kun kypsennysastian saa peitettyä niin huolella, ettei sen sisään pääse tiivistymään kosteutta. Kosteus nimittäin lopulta tippuu takaisin vanukkaan pinnalle tehden siitä reikäisen – ei ehkä niin sievää, mutta makuahan tällainen esteettinen seikka ei tietenkään pilaa. Parhaiten tältä tilanteelta välttyy, jos valmistaa chawanmushin kannellisessa pienessä uuninkestävässä kulhossa, ne ovat syystä omiaan tämän ruuan valmistamisessa!
Chawanmushin valmistamisessa tärkeää on myös sopivan muna – neste -suhteen löytäminen. Jos olet käyttänyt liikaa munaa suhteessa nesteeseen, lopputulos ei olekaan pehmoisen tytisevää vaan kovaa. Jos taas käytät liikaa nestettä suhteessa munaan, ei chawanmushi hyydy kunnolla vaan leikkaa.
Oman kokemukseni mukaan turvallisin muna vs. neste -suhde on n. 1,5 dl nestettä per yksi normaalikokoinen kananmuna. Tällä suhteella tehtynä chawanmushi on ollut joka kerralla silkkistä, pehmoista ja kevyesti tytisevää, eli siis kutakuinkin täydellistä!
Chawanmushi sopii muuten tarjottavaksi myös kananmunia syöville vegetaristeille, jos käytät perinteisen kuivatuilla tonnikalahiutaleilla maustetun dashin sijaan vegaanista siitakedashia. Sekä perusdashin että siitakedashin ohjeet löydät täältä.
Chawanmushi
2:lle
Munavanukkaaseen:
2 kananmunaa
3 dl dashia (*
2 tl soijakastiketta
2 tl mirinkastiketta (tai 1 tl sokeria)
Vihreät täytteet
2 vihreää parsaa
n. 50 g babypinaattia
8 sokeriherneenpalkoa
Sekoita munat varovasti dashiin ja mausta seos soijalla sekä mirinillä. Varo vaahdottamasta seosta sekoittaessasi sitä! Siivilöi seos, jottei siihen jää yhtään sekoittumatonta munaa taikka kuplia.
Ryöppää babypinaatti nopeasti (max. 1 min) kiehuvassa vedessä, valuta ja purista enin neste hieman jäähtyneestä pinaatista pois. Silppua pinaatti pienemmäksi ja annostele se kulhojen pohjalle. Viipaloi parsa vinottain noin sentin pituisiksi pätkiksi (jätä kuiva ja puiseva tyvi käyttämättä). Jaa parsaviipaleet kulhoihin. Pilko sokeriherneen palot pätkiksi ja jaa myös ne kulhoihin. Voit halutessasi asetella muutaman herneenpalon kulhoon kokonaisena parsojen nuppujen viereen niin, että kun lisäät kulhoihin munaseoksen, ne jäävät pilkistämään vanukkaan pinnalta.
Peitä kulhot tiiviisti foliolla (tai niiden kansilla) ja höyrytä niitä kiehuvalla vedellä muutaman sentin verran täytettyyn kattilaan asetetussa tasapohjaisessa siivilässä / höyrytyskorissa 30-40 minuuttia. Pidä kansi kattilan päällä koko höyrytysajan ja varmista, että vesi poreilee kevyesti koko kypsennysajan- sen ei siis kuulu kiehua täysillä. Kananmuna on lempeän lämmön ystävä! Kypsä chawanmushi on kauttaaltaan kiinteytyn silkkiseksi ja hytkyy kevyesti astiaa heiluttaessa.
Voit myös kypsentää chawanmushit foliolla peitettyinä uunivuuassa, johon lorotat kiehuvan kuumaa vettä muutaman sentin korkeuteen asti. 2,5 dl vetoiset kulhot kypsyivät 150 asteisessa uunissani noin 40 minuutissa.
*) voit halutessasi korvata dashin kasvisliemellä, mutten varsinaisesti suosittele sitä. Dashi tuo tähän ruokaan tärkeää syvyyttä ja umamisuutta, jota kasvisliemestä ei vain löydy!
Huom!
Kypsyyttä kannattaa alkaa tarkkailemaan kummassakin kypsennysmetodissa 20-25 minuutin kypsennyksen jälkeen. Kulhon muodosta, uunista, veden lämpötilasta ja höyrytysmetodista riippuen kun kypsymisaika voi tietysti hieman vaihdella. Mikäli käytät isompia tai pienempiä kulhoja kuin ohjeessani, kypsymisaika voi vastaavasti olla lyheympi/pidempi. Tarkkaile munavanukkaita siis varsinkin ekoilla kokkailukerroillasi ja ota ne pois vesihauteesta heti kun ne tuntuvat kiinteytyneen kauttaaltaan. Sekä yli- että alikypsä chawanmushi on harmistus, tosin alikypsän höyryttämistä voi sentään aina jatkaa 🙂
Ps. Olen viettämässä tänä vuonna totaalisen laiskaa lomapääsiäistä, eli en aio ahkeroida massivisia pääsiäistarjoiluja lainkaan tänä vuonna. Meidän menyy koostuukin kasasta portterilla, mämmillä ja kahvilla maustettua nyhtöpossua, tästä vihreästä chawanmushista, sekä simppeliäkin simppelistä portteri+ mämmi-jälkkäristä. Mikäli etsiskelet kuitenkin vielä vähän vaativampaa pääsiäistarjoiltavan ohjetta, niin kurkkaa vaikkapa edellisvuotinen karitsankare + punaviinirisotto -ohjeeni, tai toissavuotinen eeppinen pääsiäisateria eli karitsanviulu hunaja-palsternakkojen kera!
Pps. Jos tuo ginkopähkinä jäi jotakuta houkuttamaan, niin käy lukemassa kuitenkin tämä juttu ennen kuin lähdet kyseisiä lievästi myrkyllisiä pähkinöitä ahmimaan.
Yksi kysymys: millon saan tulla teille syömään.
Tai voi olla, että päädyn punkkaamaan sohvalle. Koska sun ruoat.
😀 😀 😀
Mä en ole ikinä maistanut, saati edes kuullut tästä ruuasta, mutta jo vain alakoi tehdä mieli kokeilla. MEillä on sellainen tapa, että pitkänäperjantaina syödään jotain vihreää ja tätä olisi kyllä kiva kokeilla. Näin suurena munan ystävänä.
Meillä on sit samat tavat! Pääsiäinen ilman jotain vihreää ja ilman munia ei oikein tunnu oikeelta. Tosin viime vuonna yritin viettää punaista pääsiäistä … eikä se nyt ihan kamalaa sekään ollut 😀 Kiva jos päädyt kokeilemaan, toivottavasti tykkäät!
Uusi tuttavuus minullekin! Höyryttäminen kuulosti hieman kimurantilta, taidanpa antaa tämänkin diplomi-insinöörin kokeiltavaksi. 😀
Juu sitä pitää varmaan jokaisen vähän pohtia oman keittiön ja varustelujen olosuhteiden mukaan, minkälainen viritelmä on paras.
Mikä sun suhde Japaniin ja Aasiaan yleensäkin on, kun suvereenisti vedät vaikka mitä aihealueen reseptiikkaa?
Hmm, en tiedä tuosta ”suvereenista” – ihan samalla tavalla sitä tulee testattua ja opittua muitakin kiinnostavia reseptejä (alkuperästä riippumatta) ja sitten kirjoiteltua opitusta tänne blogiin 🙂 Taannoisen Japaninmatkani jälkeen jäin kaipaamaan monia paikan päällä maistamiaini ruokia niin kovasti, että päätin opetella tekemään niitä omien resurssieni rajoissa itse. Olen kyllä matkustellut Aasiassa enemmänkin, ihan yhtä vahvaa ruokahurahdusta en vain ole kokenut ennen!
Olin ensin, että hitsi kun ei nyt just satu olemaan neidontyvikasvupähkinöitä vai mitä ne olikaan, mutta eihän niitä tähän sun toteutukseen tarvinnutkaan. Ja olisin tietysti voinut kipaista hakemaan alakerran kivijalkakaupasta!…
No höpsöt sikseen! Tämä on kyllä vakavasti otettava olomuoto pääsiäispöydän munalle!
😀 Tuosta ginkopähkinästä muuten jäi sanomatta, että niitä ei sitten kerralla kannata kovin montaa hotkaistakaan, ne kun ovat ”miedosti myrkyllisiä” kertoo mm. tämä juttu: http://www.seriouseats.com/2010/10/the-nasty-bits-gingko-nuts.html
Olin itse niistä kuitenkin sen verran utelias, että etsin käsiini ja testasin. Jäävät ehkä vastaisuudessa silti kauppaan, eikä sen myrkyllisyyden vuoksi vaan kun eivät olleet kuitenkaan ihan mun makuuni!